Isäni oli rakentaja. Nuorempana rakennusmestarin työ oli veljensä yrityksessä, sitten he perusti oman, joka suunnitteli ja valvoi talojen rakentamista. Isä piti työstään. Kun ikää oli melkein seitsemänkymmentä, hän kertoi jatkavansa suunnittelua, valvontaa ja neuvontaa. Hän sanoi joskus tähän tapaan: - Olen aina ollut rakennuksilla, miksi jäisin pois enkä tekisi tätä työtä niin kauan kuin pyydetään. Työ oli varmaan palkitsevaa. Näki, mitä sai aikaan: ensiksi talo oli paperilla piirustuslaudalla, muutaman kuukauden kuluttua se oli valmis ja siinä asui ihmisiä tai oli liikkeitä. Vielä sairaalan vuoteella – se taisi olla viimeinen kerta kun näin isäni tässä elämässä – hän vastasi puhelimeen ja pyysi palaamaan asiaan vähän myöhemmin, jos kunto tästä kohentuisi. Joku kysyi suunnitelmaan tai valvomaan seuraavan kesän rakentamista.


Isäni ei puhunut innokkaasti uskoon liittyvistä asioista. Melkein joka sunnuntai hän kyllä oli kirkossa ja kävi Herran ehtoollisella yhdessä toisten kristittyjen kanssa. Riitely ja voimakkaat äänenpainot uskonasioissa tuntuivat olevan hänelle vastenmielistä. Joskus hän kyllä sanoi jotakin myös näistä asioista. Yleensä vasta sitten kun oli miettinyt pidempään.

Vanhempieni seurakunnassa oli ollut työssä nuori teologi, joka ei varmaan tulisi saamaan vihkimystä pastoriksi, virkaa tai pysyvämpää työtä kirkossamme. Näin siksi että teologilla oli kirkon perinteen mukainen käsitys pappisvirasta ja hän halusi toimia myös käytännössä käsityksensä mukaisesti. Isäni oli seurannut tuon teologin tapaa tehdä työtä ja sanoi näkemänsä ja kuulemansa perusteella: - Rakennusfirma ei pärjäisi, jos ei palkkaisi hyviä kirvesmiehiä ja muurareita. Pärjääkö kirkko, jos se jättää ottamatta näin hyviä työntekijöitä?

***

Olen tässä uudessa työssäni saanut tutustua moniin hienoihin teologian opiskelijoihin. Tuntuu, että saan olla itseäni paremmassa seurassa näiden joukossa. Monilla heistä on halua, intoa ja paljon jo taitoakin palvella kirkkoa. Moni heistä haluaa rakentaa kirkkoa sillä, millä kirkkoa juuri rakennetaan – Jumalan sanalla ja sen evankeliumilla. He ovat lujasti sitoutuneita kirkon uskoon. Jotkut heistä ovat opiskelleet vuosia päästäkseen tekemään, mikä on heidän kutsumuksensa. Mutta kaikki eivät pääse. On tuon teologin kaltaisia opiskelijoita tai valmistuneita teologeja eivätkä he saa työtä. Varmaan huonoin tilanne on naisilla, jotka ajattelevat kirkon virasta tuon teologin tavoin. Lehtorin virkoja ei seurakunnissa enää juurikaan ole ja kirkkomme järjestöihin etsitään usein pastoria tai teologian maisteria, joka voidaan vihkiä pastoriksi.

En tarkoita, että varmasti kaikki, jotka ajattelevat pappisvirasta kirkon perinteen mukaisesti, olisivat erinomaisia työntekijöitä seurakunnissa. Enkä tarkoita, että kaikki, jotka ajattelevat toisin, eivät ole. En tarkoita sitäkään, että STI:n toimintaan olisivat tervetulleita vain ne, joilla on kirkon perinteen mukainen käsitys. Kaikki ovat tervetulleita. Mutta surullista on, jos teologit, joilla olisi paljon hyvää annettavaa, eivät pääse rakentamaan kirkkoamme. Mitä voisimme tehdä?

***

Juttelin joitakin päiviä sitten suomalaisen lähetystyössä mukana olevan ja lähetystyöhön rekrytoinneista osaltaan vastaavan teologin kanssa. Hän valitteli, mitä toisetkin vastaavassa tehtävässä olevat: ei ole teologeja, joita lähettää. Tämä ystäväni sanoi, että hän voisi heti lähettää useita teologeja, jos vain olisi, keitä lähettää. Hän sanoi, ettei pappisvihkimystä tarvita. Muutaman vuoden työkokemus kyllä mutta se voi olla muustakin kuin pastorin, lehtorin tai teologin työstä.

***

Tuskin osasimme odottaa, mitä tapahtuu nyt. Maahamme tulee ihmisiä Irakista, Syyriasta, Afganistanista, Somaliasta, Iranista ja muualtakin. Monet heistä ovat kiinnostuneita kristinuskosta, evankeliumi koskettaa heitä ja monet haluavat tulla kastetuiksi ja kristityiksi. Jumala näyttää toimivan ihmeellisesti. Voisiko tapahtua entistä enemmän myös näin: Suomesta teologit lähtevät toiseen maahan? Sillä voi olla suuri merkitys siellä, minne mennään, ja Suomessakin, viimeistään joidenkin vuosien kuluttua kun teologi palaa Suomeen paljon oppineena. Olisiko tämäkin Jumalan suunnitelmaa ja ihmeellistä tapaa toimia?


Jari Rankinen