21.6.2017

Kirjoitin tähän blogiin ensimmäisen kirjoitukseni, kun olin ollut vähän yli viikon STI:n vs. pääsihteerinä. Nyt olen ollut pian neljä kuukautta. Miltä on tuntunut ja tuntuu?


Neljä kuukautta on mennyt nopeasti. Se kertoo, miltä tuntuu: yleensä nopeasti menee se, mikä tuntuu hyvältä. Minulle hyvä mittari, miltä työ tuntuu, on työpaikan ovi: miltä tuntuu avata kirkkoherranviraston, kirkon tai toimiston ovi? STI:n ovi on mukava avata aamulla tai milloin tulenkin.

***

STI on siksi, että kirkko, seurakunnat, kristilliset järjestöt, messuyhteisöt, lähetystyö ja koulut saisivat Raamattuun ja luterilaiseen uskoon sitoutuneita teologeja. Onneksi vain STI ei ole tätä varten mutta myös se. STI kouluttaa – tai lisäkouluttaa – tulevia teologeja, tukee heitä, tarjoaa heille paikan, jossa opiskella itsenäisesti, keskustella, puhua teologiaa ja tukea toisiaan, ja antaa eväitä tuleviin tehtäviin Jumalan valtakunnan työssä. Jotta työ tuntuu hyvältä, täytyy voida sitoutua siihen, mihin työllä pyritään – mikä on työn varsinainen tarkoitus ja ydin. Tehtävään, joka STI:llä on, ei ole vaikea sitoutua. Se innostaa.
              
Huomaan miettiväni usein – varmaan se on merkki lähestyvästä vanhuudesta – teologeja, pastoreita, lehtoreita ja uskonnonopettajia, jotka ovat tavalla tai toisella liittyneet elämääni ja vaikuttaneet minuun. Miten paljon ja hyvää olen saanut heistä monilta. Miten paljon he ovat vaikuttaneet minuun. Kunpa moni saisi paljon hyvää niiltä teologeilta, jotka nyt opiskelevat yliopistossa ja STI:ssä. Kunpa osaisimme STI:ssä antaa tuleville teologeille hyvää jaettavaksi eteenpäin.
              
Uusi testamentti kertoo, että ensimmäisissä seurakunnissa oli paimen tai paimenet, ja näyttää edellyttävän, että seurakunnassa tulee olla paimen, pastori. Luterilaisen uskon mukaan Jumala on asettanut evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen viran. Ja syykin kerrotaan: jotta saisimme uskon, jonka kautta meille annetaan vanhurskaus ja pelastumme. Tarvitaan siis välttämättä pastoreita. Ja tarvitaan teologeja muihin tehtäviin.

Innostavaa saada olla mukana työssä, joka tähtää näin tärkeään ja uskomme mukaan välttämättömään. Miten tätä työtä tulisi tehdä nyt? Miten toteuttaa näin suurta tehtävää siinä tilanteessa, jossa nyt olemme ja opiskelijat ovat? Kun näitä kysyy, tuntuu paitsi innostavalta myös haastavalta eikä kovin helpolta.

***

Vielä ei ole juhannuskaan mutta valmistaudumme STI:ssä syksyyn. Syksyn ohjelmaa on tehty ja tehdään. Suuri kiitos monille, jotka ovat käytettävissä opettajiksi. Ei ole itsestäänselvyys, että on paljon oppineita teologeja ja he opettavat opiskelijoitamme. Syksyn ohjelma julkaistaan elokuun alussa. Syyskauden avajaiset on keskiviikkona 6.9. Klo 16 TT Pekka Lindqvist kertoo Martti Lutherista ja juutalaisista. Mitä uskonpuhdistaja kirjoitti? Miksi hän kirjoitti ja mitä johtopäätöksiä me teemme? Odotan suurella mielenkiinnolla.

Syksyn aikana on tarkoitus myös päivittää STI:n strategia. Tärkeä asia tämäkin. Mikä on tiemme tulevina vuosina? Ehkä toimimme pitkälti kuten tähän asti – eikä se ole huono vaihtoehto – tai ehkä on aika toimia toisin. Tai joltakin osin toisin.

***

Tämän kevään ilonaiheisiin kuuluu uuden jäsenjärjestön saaminen STI:hin. LFF (Laestadianernas Fridsföreningars Förbund) liittyi huhtikuussa jäsenjärjestöksi. LFF on ruotsinkielisen Rauhan Sana -lestadiolaisuuden keskusyhdistys. Liittymisestä oli neuvoteltu ja sitä valmisteltu jo jonkin aikaa, minä sain olla mukana keskustelujen loppuvaiheessa. STI:llä on nyt yhdeksän jäsenjärjestöä. Yhteistyötä näiden järjestöjen kesken tarvitaan. Tärkeää kokoontua yhteen, keskustella, syventyä yhdessä Raamattuun ja luterilaiseen uskoon, oppia, kuulla, miten eri herätysliikkeissä ja järjestöissä ajatellaan ja toimitaan, ja etsiä tietä eteenpäin. STI:llä on tärkeä tehtävä tässä yhteistyössä.

***

Viime sunnuntain Raamatun kohdassa kerrotaan miehestä, joka tuli Jeesuksen luo ja pyysi häneltä apua perintökiistassa (Luuk 12:13-21). Jeesus ei innostunut tuosta tehtävästä. Tuskin hän tarkoitti, ettei kenenkään pidä ratkaista perintökiistoja. Mutta hän ei siihen ryhtynyt. Sen sijaan hän kertoi miehestä, joka kuoli ja jolla oli aarteita täällä mutta ei Jumalan luona. Ehkä Jeesus halusi sanoa, mitä varten hän on. On taivas ja kadotus ja olemme taivaassa tai kadotuksessa tämän elämän jälkeen. Jeesus on sitä varten, että hän pelastaa meidät.
              
Ehkä Jeesus muistuttaa meitä tästä: Tehtävämme on keskittyä kertomaan hänestä, joka kuoli, nousi kuolleista ja pelastaa kadotuksen ansainneen. Seurakunnan tehtävä ei ole keskittyä johonkin muuhun, vaikka muukin voi olla hyvää ja tärkeää. Tehtävämme on muistuttaa taivaasta, jonne pääsee, koska Jeesus sovitti synnit ja avasi taivaan. Juuri tämä on seurakunnan tehtävä – kaikkien kristittyjen ja varsinkin teologien - ja teologian tulisi palvella nimenomaan tätä tehtävää. Jos julistamme evankeliumia ja keskitymme siihen, sillä voi olla paljon hyviä vaikutuksia myös asioihin, joita usein sanotaan tämän maailman asioiksi.


Jari Rankinen