11.12.2017

Menneenä syksynä on uutisoitu uudesta linjauksesta päiväkodeissa. Opetushallituksen ohjeistuksen mukaan uskonnonharjoitus varhaiskasvatuksessa on kielletty, mikäli lapsen vanhemmilta ei ole saatu lupaa siihen ja mikäli vaihtoehtoista uskonnotonta ohjelmaa ei ole samanaikaisesti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että päiväkodeissa ei enää saa johdetusti rukoilla ruokarukousta. Rukoileminen on uskonnonharjoitusta eikä lapsia ole mahdollista tai järkevää jakaa ruokarukouksen ajaksi ryhmään, joka rukoilee ja on saanut vanhemmilta luvan tähän, ja ryhmään, joka ei rukoile. Näin toimimista on aiemmin suositeltu, nyt näin täytyy tehdä.


Tästä linjauksesta on seurannut – niin on kerrottu – monien päiväkotien ja seurakuntien yhteistyön päättyminen. Kyse ei tarvitse olla siitä, että päiväkodissa vastustetaan kristinuskon opettamista. Mutta voi olla vaikea järjestää tilaisuuksia, joissa seurakunnan työntekijä vierailee ja opettaa. Näitä tilaisuuksia voidaan aina pitää uskonnonharjoituksena ja täytyy kysyä ja saada lupa vanhemmilta, voiko lapsi osallistua tuohon tilaisuuteen. Lapset täytyy jakaa kahteen tai useampaan ryhmään, joista kullekin valmistellaan oma ohjelma. Voi tuntua, että ryhmiin jakaminen hajottaa niitä ryhmiä, jotka ovat muulloin päiväkodissa.
          Joulu on päiväkodissa tuon linjauksen takia vaikea asia. Mitä ja miten puhua siitä, mikä joulu varsinaisesti on? Millainen joulujuhla voidaan järjestää? Ehkä voidaan kertoa, mitä jouluevankeliumi kertoo, jos se tehdään riittävän viileästi ja neutraalisti. Mutta missä kulkee raja, ettei voida sanoa, että nyt on harjoitettu uskontoa tai pyritty vaikuttamaan uskonnottomien tai muulla tavalla uskovien lasten vakaumukseen, ja tehdä asiasta kantelu tai rikosilmoitus? Ehkä päiväkodissa päädytään siihen ratkaisuun, että unohdetaan, mikä joulu oikeasti on, ja puhutaan ja leikitään muuta. Tuntuu tyhmältä kirjoittaa, että joulu on vaikea asia. Senhän pitäisi olla ja se on iloinen juhla. Enkelit sanoivat ilmoittavansa suuren ilon.
         
Varmasti on myös päiväkoteja ja niiden työntekijöitä, jotka haluavat sulkea oven seurakuntien työntekijöiltä ja kitkeä päiväkodeista kaiken, mikä viittaa kristinuskoon ja siihen uskomiseen, ja nyt tehty linjaus tai määräys tarjoaa siihen hyvän mahdollisuuden. Ehkä näiden päiväkotien ja työntekijöiden määrä ei ole kovin suuri.

Sanansaattaja-lehti kertoi viime viikolla tästä asiasta. Jutussa oli hyvin mielenkiintoinen ja tärkeä yksityiskohta. Siinä kerrottiin kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalon ja Espoon piispa Tapio Luoman kannanotoista. Niissä molemmissa mainitaan kirkon päiväkodit ja ainakin Tapio Luoma pitää kirkon omia päiväkoteja kiinnostavana ja selvittämisen arvoisena asiana. Kristillisiä päiväkoteja on jo jonkin verran. Jos kirkko alkaisi perustaa niitä, määrä voisi moninkertaistua. Varmaan joitakin ajatus kauhistuttaa. Se voi olla joidenkin mielestä syvästi vastoin ideaa kansankirkosta. Mutta se idea taitaa olla mennyttä maailmaa.

Opetushallituksen uusi linjaus päiväkodeissa on tuntunut monista pahalta. Joskus huonot asiat saavat aikaan hyvää. Minusta ajatus kirkon päiväkodeista on oikein hyvä. Jos opetushallituksen linjaus saa kirkon miettimään ja perustamaan omia päiväkoteja, ikävästä asiasta koituu hyvää.

Kirkon päiväkodit saattaisivat saada suuren suosion. On niitä perheitä, jotka nimenomaan haluavat, että heidän lapsensa saavat kristinuskon opetusta - oppivat Raamatun kertomuksia ja rukous tulee heille luonnolliseksi asiaksi, jolla päivä aloitetaan ja ruoka siunataan. Ehkä monet niistäkin, jotka eivät pidä itseään syvästi kristittyinä, haluavat laittaa lapsensa juuri päiväkotiin, jossa opetetaan myös kristinuskoon liittyviä asioita - jopa niin, että voidaan rukoilla. Heille voi olla tärkeää, että lapsi saa ja kokee turvallisuutta, jota Jumala ja usko häneen antavat. Tai että lapsi oppii oikeasta ja väärästä sitä, mitä on vuosisatojen aikana koeteltu. Tai että lapsi saa kuulla olevansa arvokas ja ainutlaatuinen, koska Jumala on luonut hänet.

Ruokarukous päiväkodeissa on kielletty ja kirkon ylätasolla mietitään kirkon päiväkotien perustamista. Nämä kertovat paljon yhteiskunnastamme. Tärkeää ettemme elä menneessä ja kuvittele sellaista, mitä ei enää ole.

Jari Rankinen