Blogi 10.1.2018

Olen viime aikoina kuullut monta kertaa otsikon kysymyksen. Kirkolla on tarkoitettu Suomen evankelisluterilaista kirkkoa. Kysymys on liittynyt keskusteluun, jota käydään avioliitosta.
          Ne, j
oiden olen kuullut kysyvän noin, ajattelevat, että kirkko hyväksyy samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisen, enemmin tai myöhemmin, ja he miettivät, mitä tapahtuu sen jälkeen. Hajoaako kirkko? Olen kuullut joidenkin vastaavan, että hajoaa. He sanovat, että tästä on useita esimerkkejä. Kirkot joissakin toisissa maissa ovat hajonneet, kun samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkiminen tai siunaaminen on hyväksytty.


***

Tunnen huonosti toisten maiden kirkkoja. Sen tiedän, että kirkon asema ja menneet vuosisadat ovat melkein kaikissa muissa maissa hyvin toisenlaisia kuin Suomessa. Mihin täällä on opittu – tarkoitan suhdetta kirkkoon, jonka jäseniä pääosa ihmisistä on ollut – on toisenlaista kuin useimmissa muissa maissa. Siksi se, mitä on tapahtunut muualla, ei välttämättä tapahdu täällä. Totta on, että joissakin muissa maissa kirkko on hajonnut tai ollut todellisessa vaarassa hajota mainitun asian takia.

Mikäli hajoamisella tarkoitetaan, että jotkut seurakunnat – siis kirkkomme paikallisseurakunnat – jättävät kirkon, en usko kirkkomme hajoavan. Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakunta ei kaiketi edes voi erota kirkosta. Olen ollut kahden eri seurakunnan seurakunta- tai kirkkoneuvostossa. Toinen näistä on suuren kaupungin, toinen pienen tai maaseudun seurakunta. Tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että näissä neuvostoissa alettaisiin käsitellä, erotaanko kirkosta vai ei. Niin ei tapahdu.

En usko, että kirkko hajoaa siinäkään merkityksessä, että miljoona tai puoli miljoonaa suomalaista eroaisi kirkosta sen seurauksena, että kirkko muuttaa käsitystään avioliitosta, ja liittyisi toiseen luterilaiseen kirkkoon. Moni eroaa kirkosta – eroajien määrä ei näytä vähenevän – mutta näin suurta vyöryä tuon mahdollisen päätöksen seurauksena ei tapahdu, eikä Suomessa ole miljoonaa tai puolta miljoonaa ihmistä, jotka haluavat liittyä toisen kirkon jäseneksi.

***

En usko kirkon hajoavan mutta uskon sen rapautuvan entisestään, mikäli se päättää ryhtyä vihkimään samaa sukupuolta olevia. Jos kirkko tekee tuon päätöksen, monet heistä, jotka lukevat Raamattua ja ajattelevat, että sen pitäisi olla kirkossa auktoriteetti, etääntyvät kirkosta. Moni, joka on ollut aktiivinen toimija kirkossa, kokee siellä yhä suurempaa vierautta. Heille se, että asiassa, joka on sanottu Raamatussa niin selvästi, tehdään toisin, on niin vaikea asia, että he hakeutuvat muualle - ehkä toiseen kirkkoon, seurakuntaan tai messuyhteisöön eivätkä enää ole mukana seurakunnassa, jossa olivat ennen. Jotkut jäävät pois heille tutusta kirkosta syystä, jonka joku muotoili näin: - Jos tiedän, että alttarilla on vihitty kaksi miestä tai naista, en voi osallistua ehtoolliselle tuolla alttarilla. Jos pastoreita aletaan pakottaa vihkimään samaa sukupuolta olevia ja heitä rankaistaan, mikäli he eivät tähän suostu, kehitys, josta kirjoitin, kiihtyy. Pidetään vääryytenä, mitä tutulle pastorille tehdään, eikä haluta olla mukana kirkossa, joka kohtelee pastoreita näin. Ja kirkko rapautuu. Jos rakennus rapautuu tarpeeksi ja liikaa, miten sen käy?

***

Toisaalta on myös heitä – ja varmasti paljon – joille samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkiminen on hyvin tärkeä asia ja jotka eroavat kirkosta, mikäli kirkko ei vihi samaa sukupuolta olevia. Vaikea tilanne. Mutta eikö kirkossa Jumalan sanan pitäisi olla se, joka ratkaisee? Ja joka myös yhdistää ja sitoo kirkkoon. Raamatun kanta tässä asiassa on selvä. Siitä kirkon pitäisi pitää kiinni, uskoa ja toimia sen mukaan ja opettaa sitä. Se ei ole helppoa, ei Suomen kaltaisessa maassa, eikä muuallakaan, missä on meitä ihmisiä. Mutta kirkon tulisi olla kirkko, joka kokoaa ne, jotka tahtovat sitoutua kirkon uskoon. Ja samalla kaikkia kutsutaan mukaan ja matkalle yhdessä. Helppoa tietä Jeesus ei omilleen luvannut.

Jari Rankinen