Raamattu- ja tunnustuspäivät Tampereella 31.3.2007

Hannu Kippo

 

 

Riittävätkö Raamattu ja tunnustuskirjat?

 

 

Jouduimme noin seitsemän vuotta sitten tekemään vasta-aloitteen kirkollis­kokous­aloitteelle, jolla haluttiin kirkon siunaavan homosuhteen solmivia pareja. Kävelin silloin kirkolliskokouksen käytävällä, jossa kävin keskusteluja asiasta. Yllättäen muutama edustaja kommentoi aloitteita: ”Meidän on ensin ratkaistava, mikä on raamattunäkemyksemme.”

 

Seuraavassa lainaan luterilaista teologia Franz Pieperiä: – Raamatusta itsestään tiedämme, että Kirkon opettajat ja myös kaikki kristityt voivat käyttää sitä erimieli­syyksien ratkaisijana ja heidän tuleekin niin tehdä. Tästä meillä on Kristuksen ja apostolien ohjeellinen esikuva. Mat.t 4:4 ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähteen Jumalan suusta.” 2. Kor. 10:3 ”Me elämme tässä maailmassa mutta emme taistele tämän maailman tavoin.” Tiit. 1:9 ”Hänen on pidettävä kiinni oppimme mukaisesta, luotettavasta sanasta, niin että hän kykenee myös rohkaisemaan toisia terveellä opetuksella ja kumoamaan vastustajien väitteet.” ja 2. Tim.1:13 ”Pidä esikuvanasi niitä terveitä opetuksia, jotka olet minulta kuullut, ja säilytä se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan.” Kaikkien opettamaan kykenevien opettajien kädessä pyhä Raamattu on erehtymätön riidanratkaisija totuuden ja harhan välillä. Kristityillä on velvollisuus tehdä ero oikeiden ja väärien profeettojen välillä. Sitä ei saa tehdä omia ajatuksia vaan pyhää Raamattua ohjeena seuraten. Luther sanoo: Opin arvosteleminen ja erottaminen on jokaisen kristityn velvollisuus. Se on kirottu, joka hiuskarvankaan verran loukkaa tätä oikeutta. Väittelyt eivät johda mihinkään, jos Raamatun sanojen tilalle pannaan niiden selitys (tulkinta kuten nyt) tai milloin tosin esitetään Raamatun tekstejä, jotka puhuvat toisesta opista? Kiistanalainen seikka tulee asettaa pyhän Raamatun valoon. (Pieper 120–121)

 

Jokainen voi miettiä, tehdäänkö meillä kirkossamme ja herätysliikkeissämme näin?

”Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat” (Hepr. 1:1–2).

Kuka puhui? Missä ja miten puhui? Vastaus: Jumala puhui VT:ssa ja UT:ssa! Raamattu on Jumalan sana. Se on sana Jumalasta ja hänen työstään ja Jumalan ilmoitus isille profeettojen kautta ja Pojan kautta meille ja koko maailmalle.

 

Oikeastaan meidän pitäisi kysyä, miksi Raamattu ei näytä riittävän? Ajallemme Raamattu ja tunnustus eivät riitä. Yleinen mielipide on kirkossa huomattavasti suurempi vaikuttaja kuin Raamattu ja tunnustus.

 

Hesari, Iltalehti ja Iltasanomat valvovat maailman opin puhtautta kirkossa! Miksi ne, joille Raamattu ja tunnustus eivät riitä ovat edelleen kirkossamme? On vaarallista jos osa Raamatusta selitetään pois. Paholainen yrittää selityksiä tai kirjoitetun sanan vastaisia ”tulkintoja” hyväksi käyttäen viedä meiltä pelastuksen, joka on yksin sanassa. Ihmisten vääristelyt, joihin Saatana antaa innoituksensa vievät lopulta epäuskoon.

 

Emme ole voineet olla huomaamatta, että Raamattua pyritään entistä enemmän muuttamaan ”ihmisen sanoiksi Jumalasta”. Haluaisin antaa rokotuksen sellaista epävarmuuden julistamista vastaan.

 

Kirjoitetun sanan vastaisia tulkintoja ja ihmisten keksimiä satuja esiintyy varsinkin kristillisten juhlapyhien alla lehdistössä ja valitettavasti myös kirkon järjestämissä tilaisuuksissa, kuten Helsingin kirkkopäivillä joitakin vuosia sitten. Niissä esiintyy yleensä jokin suuri ”guru”, joka yrittää tehdä Raamatun totuudet epävarmoiksi. Opiskelijoille olen sanonut, että älkää välittäkö sellaisista ihmisistä, heillä on ”Messiaskompleksi”. He sanovat itse asiassa: ”Älkää uskoko Jumalan sanaa, siis Jumalaa, vaan uskokaa minua.” Mitä te sanoisitte, jos minä, teidän monen mielestä lähes käsittämättömän kaukaa tullut, sanoisin täällä: ”Älkää uskoko Raamattua, uskokaa Kippoa?” Luulen, että teillä on niin paljon ”älliä” päässä, että sanoisitte: Sillä miehellä ei ollut kaikki huoneet päässä tapetoituna. - Älkää sokaistuko niistäkään, jotka ovat tohtoreita tai rovasteja tai piispoja, jos he yrittävät viedä sanan varmuuden. ”Pyhä Raamattu on Jumalan sana, jonka pyhät Jumalan ihmiset ovat kirjoittaneet Pyhän Hengen vaikutuksesta.” (Kristinoppi)

 

Koska niin on, mitä siitä seuraa? Kolmannen käskyn selitys vastaa: ”Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa niin ettemme halveksi saarnaa emmekä Jumalan sanaa, vaan pidämme sen kunniassa, mielellämme sitä kuulemme ja opimme.”

 

Luther on sanonut, että luterilaisilla on Raamatun luonteesta sama käsitys mikä kristikunnassa on aina ollut ja on, että Raamatun kirjat ovat Pyhän Hengen sanelemia.

 

”Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.” (1. Piet. 1:21)

Yksimielisyyden ohjeessa, tunnustuskirjoissamme, joihin kaikki papit ja piispat ovat pappisvalassaan sitoutuneet ja kirkko kirkkolaissa, muotoillaan näin: ”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava.”

Vapahtaja itse näytti miten meidän tulee suhtautua Jumalan sanaan, Raamattuun. Matt. 4:1–11, kun Pyhä Henki vei hänet autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Jeesus sanoi: ”On kirjoitettu.”

 

Jeesuksen kolmas kiusaus on meidän kirkossamme hyvin ajankohtainen: "Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.”

 

Nyt Raamattu ja tunnustus eivät riitä vaalisijan saamiseksi. Eivät ne riitä selvästi kirjoitusten vastaisesta homokysymyksestäkään päätettäessä. Eivät ne riitä, kun keskustellaan neitseestäsyntymisestä, ruumiillisesta ylösnousemisesta tai jopa lunastuksesta. Raamattu ja uskontunnustus hylätään. Jeesukselle riitti oma Raamattu, Vanha Testamentti. Meillekin Pyhän Raamatun on riitettävä.

 

Joskus tapaamme kristittyjä, jotka pyrkivät asettamaan puhutun sanan kirjoitetun sanan edelle. Ehkä he haluavat samalla välimatkaa tai suorastaan vapautta kirjoitetusta sanasta. Veljet ja sisaret, se ei ole meidän tiemme. Se ei ollut Kristuksen tie, kuten Matteus osoitti, eikä se ollut uskonpuhdistuksen tie.

 

Pyhä Paavali varmentaa tuon meille, kun hän sanoo: 1. Kor. 4:6 ”Veljet, olen käyttänyt itsestäni ja Apolloksesta tällaista vertauskuvaa teidän takianne, jotta meistä oppisitte ymmärtämään sanat: "Tyytykää siihen mitä on kirjoitettu."

 

Saatana turmeli ymmärryksen epäilemään Jumalan tahtoa. Sanan väärentäjä tekee tyhjäksi Jumalan hyvän tahdon. Luther sanoo: ”Tällä tavoin Saatana maalaa kuvan uudesta Jumalasta ilman että ihmiset huomaavatkaan. Hänkin esittää sanaa, mutta hän ei selitä niin kuin Jumala on esittänyt, että nimittäin saarnataan parannusta ja syntien anteeksiantamusta Kristuksen nimessä.” Luther sanoo, että sanan väärentäjät palvovat ihmisajatuksia. Hänen mukaansa Perkele kaikissa kiusauksissaan tähdentää, että ihminen näyttäisi omissa silmissään sitä oppineemmalta ja viisaammalta, mitä kauemmas hän etääntyy sanasta (Genesis kommentaari 157).

 

Olen järkyttyneenä huomannut, miten huonosti suomalaiset enää tuntevat Jumalan sanaa ja sen tarkoitusta. Kun lakia julistetaan, joka paljastaa meidät syntisiksi, sanovat monet, että puhuja tuomitsee. Kumpi mielestänne on vaarallisempi, se joka varottaa kuoleman vaarasta vai se, joka jättää varottamatta, ettei toinen ahdistu? Lain tehtävänä on ajaa meitä Kristuksen luo armahdettavaksi. Lain tehtävänä onkin tuomita synti. Se on lain virka.

 

Jos Raamattu tuomitsee jonkun synniksi, niin se on synti, vaikka kaikki maailman kirkot ja kirkolliskokoukset asettuisivat sitä vastaan. Yhtä varmasti se lupaa armon kaikille, jotka syntisinä Jeesuksen turviin pakenevat.

 

Raamattu itse antaa meille mallin, kuinka ajatella: 2.Tim 3:16 ”Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään.” - Siis jokainen Raamatun kirja!

 

1. Tess. 2:13: ”Lakkaamatta me kiitämme Jumalaa siitäkin, että kun julistimme teille Jumalan sanaa, te ette ottaneet sitä vastaan ihmisten sanana vaan sinä mitä se todella on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä uskovissa.” Jumalan sana on iankaikkinen ja täydellinen siksi se ei voi raueta tyhjiin. Jeesus sanoo: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa” (Matt. 24:35).

 

Ajassamme on opetusta, joka kirkkain silmin väittää, että Pyhä Henki antaisi tänä päivänä toisenlaisen ilmoituksen kuin kaksituhatta vuotta sitten. Mistä sellainen tieto on peräisin? Eikö vain ihmisen langenneesta järjestä?

 

2. Piet. 3:13[..]17 ”Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee. Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha. Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut. Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia. Kun siis te, rakkaat ystävät, olette ennalta selvillä tästä kaikesta, niin olkaa varuillanne. Älkää antako jumalattomien johtaa itseänne harhaan, niin että putoatte omalta varmalta pohjaltanne.” – Varma pohja on Raamatussa. Paavali ja muut apostolit opettivat samaa asiaa. Paavali ei olekaan vain ”Paavali”. Jokin aika sitten oli valtakunnallisen lehden pääkirjoituksessa, että me ”vanhauskoiset” rakennamme muka jotenkin eri pohjalle, kun rakennamme Paavalin kirjoitusten varaan. Siinä sanottiin, että Jeesus ei perustanut kirkkoa. – No kuka sen sitten perusti? Jeesus sanoo, että hän rakentaa kirkkonsa sen ilmoituksen varaan, jonka Isä oli ilmoittanut taivaasta Pietarille, että Jeesus on Messias. Jeesus sanoi, etteivät tuonelan portitkaan sitä voita.

 

Ongelma on siinä, ettei kirkossa nyt tiedetä tai edes haluta tietää, mitä Raamattu opettaa. Mieluummin uskotaan omaa ”järkisaatanaa” kuin Veriylkäämme ja Vapahtajaamme, joka puhuu meille Jumalan sanassa, kuten F.G. Hedberg kirjoittaa ”Uskon oppi autuuteen” kirjassa.

 

Kirkolliskokousedustajatoverini sanoi homoasiaa käsiteltäessä: ”Jokainen tietää Raamatun valossa mitä pitäisi tehdä, mutta ei halua sitä tehdä.”

 

Raamattu on täynnä Jumalan Pyhää Henkeä, siksi lihamme taistelee sitä vastaan. Tämä maailman aika ja maailman henki taistelevat sitä vastaan. Raamattu on kuitenkin Jumalan sana. Kannattaa Lutherin tavoin suostua ennemmin Jumalan sanan petettäväksi (jos se olisi mahdollista) kuin ihmisten ja tämän maailman hengen petettäväksi. Vain Jumala voi pelastaa meidät helvetistä. Gallupit ja demokratia eivät sitä tee. Minkä perustuksen varaan me opetamme ihmisiä rakentamaan?