Raamattu- ja tunnustuspäivät Tampereella

Puhe päätösjuhlassa 1.4.2007

Lasse Nikkarikoski

 

 

On kerran juhlariemu

 

Job. 19:25 Minä tiedän, että lunastajani elää.

Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.

 

Rakkaat Ystävät, Veljet ja Sisaret Jeesuksessa Kristuksessa!

 

On kerran juhlariemu. Siis joskus sitten? Jos me unohdamme taivaan, emme jaksa perille. Lainaamani Jobin sana vie tilanteeseen, jossa oikeudenmukaisuudesta ei näy jälkeäkään. Me sorrumme langenneina ihmisinä juuri kaupankäyntiin niin usein.

On ensiarvoisen tärkeää, että taivas saa tunkeutua elämäämme jo täällä ajassa. Vain taivastoivo kuljettaa eteenpäin. Synti ja kuolema ovat sellaisia totuuksia, että niiden yli on vain taivas - ja taivaan ja maan Herra.

Kolme muistutusta minulle ja sinulle Pyhän Raamatun henkilöiden kautta juhlariemun todellisuudesta kerran näkemisessä mutta nyt jo uskon kautta. Kaikissa on taistelu Sana vs. miltä näyttää ja tuntuu järjen ja yleisen elämisen valossa.

 

JOB 19

Job on riisuttu. Hänet on työnnetty nurkkaan, mutta sittenkin; Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja siinä on taivas läsnä. Se on pelottavaa, kunnioitettavaa, turvallista. Yhdellä on kaikki valta. Taivas on aina kuoleman voittamista.

 

GIDEON Tuom 6–7

Gideon vastasi: "Voi, herrani, jos Herra todella on meidän kanssamme, niin miksi kaikki nämä onnettomuudet ovat kohdanneet meitä? Missä ovat kaikki hänen ihmetyönsä, joista isämme aina puhuivat kertoessaan, kuinka Herra toi meidät pois Egyptistä? Herra on nyt hylännyt meidät ja jättänyt meidät midianilaisten armoille."

Gideon joutuu Jumalan kouluun. Kuinka Jumala voi olla siellä missä on ahdistusta. Kaikki ajallinen on vain pakoa, kurjuutta, pelkoa, nälkää, voimattomuutta, häpeää jne. Vastaus on; Herra kanssasi.

Rakkaus on siinä, että Jumala tulee luoksemme.

 

ABRAHAM (Jesaja 51:1–8)

Abraham joutui tilanteeseen, jota meidän on ihan turha yrittää ymmärtää; on uhrattava oma poika.

Missä on taivas? Missä juhlariemu? Näyttäytyykö se edes tulevaisuudessa? Kyllä. Taivas tunkeutuu elämäämme tuon sanan lupauksen kautta: "Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani."

 

KAIKKI EDELLÄ MAINITUT

kolme henkilöä kaipasivat taivaaseen ja he taivalsivat uskon varassa. Se merkitsi sitä että juhlariemun ensiaskeleita otettiin ja otetaan tässä ja nyt.

Juhlariemu on Kristuksen työn kautta luvassa kerran, mutta siellä missä Jeesuksen haavojen turviin jäädään jo nyt, on taivas koskettanut elämäämme tässä ja nyt. Syntinen ja itsessään kelpaamaton voi kuulla ja elää: Poikani, tyttäreni, ole turvallisella mielellä, kaikki sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.

 

Herramme sanoo meille:

Joh. 14:27 "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.

Herra kanssanne! Amen.