leisolaProfessori Matti Leisola vieraili teologisessa instituutissa Darwin 200 vuotta -seminaarissa. 

Leisolan luento pohjusti maailmankatsomuksellista keskustelua otsikolla “Miten darvinistinen sattuma–valinta-mekanismi toimii?”. Luento oli perin tieteellinen tai paremminkin biologian tutkimuksen näkymiä kansanomaistava. Sen päämääränä oli tuoda keskusteluun käsitys siitä, mistä tutkijat käytännön tasolla puhuvat.

 

Luennossaan Leisola tarkasteli solubiologian arkisen työn koetuloksia etenkin siitä näkökulmasta, miten monimutkaisia jopa yksinkertaisten solujen toiminnot ovat. Hänen mielestään olisi virheellistä väittää, että biologit olisivat tieteellisessä mielessä selvittäneet elämän synnyn ja solutoimintojen kehittymisen perinteisen evolutionismin keinoin. Sen sijaan tutkijat törmäävät konkreettisessa laboratoriotutkimuksessa jatkuvasti siihen, että luonto osoittautuu yhä vaikeammaksi selittää. Pelkästään viiden viimeisen vuoden aikana tutkimus on törmännyt luonnon yhä suurempaan monimutkaisuuteen.

Esimerkiksi solutason toimintoja on suunnaton määrä ja ne ovat samanaikaisia. Perinteisen kehitysmallin mukaan evolutionistit yrittivät selittää elämän ja solujen kehittymisen pienten yksittäisten muutosten avulla. Käytännön näkökulmasta se ei näytä ensinkään mahdolliselta. Jotta nykyään tuntemamme solut voisivat toimia, niiden yhtä aikaa ja vuorovaikutuksessa toimivien taitavien ja monimutkaisten toimintojen on täytynyt syntyä samalla hetkellä. Soluinformaation, joka nuo toiminnot ohjaa, on täytynyt olla valmista. Muuten kyseinen toiminto ei edes voisi toteutua.

Leisola osoitti turhaksi myös väitteen siitä, että Jumalan luomisvoimaan uskova tutkija ei hy-väksyisi biologista tutkimusta sinänsä. Hän ei suinkaan vaadi, että tutkijat eivät saisi tehdä työtään. Sen sijaan hän vaatii käytännön tutkimustyölle suurempaa avoimuutta ja rehellisyyttä. Juuri materialistiset tutkijat pyrkivät jatkuvasti rajoittamaan periaatekeskustelua biologian käytännön tason vaikeuksista.

Leisola uskoo lisäksi evoluution ajatukseen, nimittäin mutaatioiden kautta syntyvään adaptaa-tioon. Sitä kutsutaan niin sanotuksi mikroevoluutioksi. Valmis informaatio muuntuu ja tämä on syynä siihen, miksi solut voivat esimerkiksi korjata itseään. Leisola on itsekin tuottanut tällaisia mutaatioita laboratoriossa. Miljardien vahingoittuneiden yksilöiden populaatiossa yksi mutaatio kykenee korjaamaan kannan niin, että esimerkiksi eheytyneen bakteerin toiminta jatkuu ja se saa jälkeläisiä. Tutkijan olisi rehellistä kuitenkin myöntää, että tämä ei tuota uusia lajeja. Se tuottaa terveen yksilön, koska solun informaatio on korjattu. Esimerkiksi mutaation kokenut kolibakteeri pysyy kolibakteerina.

Lopputulos Leisolan luennossa oli, että biologit ovat vähätelleet elämän synnyn selittämisen vaikeuksia. Vaikka toisin usein väitetään, koetulokset eivät todista soluinformaation kasvua kehitysopin tarjoaman kaavan mukaisesti. Monimutkaisen elämän olemassaolo on täysi arvoitus. Päätelmiä ja kokeitakin on melko helppo tehdä valmiin DNA:n eli valmiin soluinformaation avulla. Valmis laji (jossa siis on jo täydellinen informaatio) voi muuntua toiseksi. Mutta käytännössä on mahdotonta selittää eri lajien vähittäistä syntyä pelkkien mutaatioiden avulla. Koetulokset päinvastoin osoittavat, että solutasolla mutaatioiden toimivuus on hyvin rajallinen. Evoluution on lähes mahdotonta tuottaa uusia ominaisuuksia solulle. Tutkijoiden mukaan on äärimmäisen harvinaista, että esimerkiksi kaksi yhtä aikaa vaikuttavaa ja toisiinsa sopivaa mutaatiota voisi toteutua yhtä aikaa. Laboratoriotutkimuksen mukaan mutaatioilla on siten katto, jota ne eivät voi ylittää.

Mitä tämä merkitsee maailmankatsomuksen tai uskonnon kannalta? Leisola ei juurikaan teh-nyt näitä johtopäätöksiä, vaan ne jäävät pohdinnan aiheiksi. Jäljempänä esitetään muutama huomio, mutta sitä ennen esitämme vielä jokusen ylimääräisen kysymyksen luennoitsijalle.

1. Matti Leisola, olet puhunut solun toimintojen äärettömästä monimutkaisuudesta. Mitä johtopäätöksiä siitä seuraa, kun puhutaan elämän synnystä?
- Elämän synty on luonnontieteen kannalta täydellinen arvoitus. Yksinkertaisimmillaan elävä solu on häkellyttävän mutkikas itseään korjaava ja monistava kokonaisuus. Määrittelisin asian tällä tavoin: Elävät organismit ovat monimutkaisia informaatiota käsitteleviä järjestelmiä, jotka voidaan parhaiten selittää älykkäillä syillä.

2. Uskotko kuitenkin jonkinlaisten mutaatioiden todellisuuteen?
- Kaikki elolliset organismit on ohjelmoitu siten, että ne kykenevät tietyissä rajoissa sopeutumaan ja muuntumaan olosuhteiden mukaan. Tämä kyky tekee niistä entistä mutkikkaampia. Mutaatiot ovat pääosin virheitä, usein niistä entistä mutkikkaampia. Mutaatiot ovat pääosin virheitä. Usein niillä ei ole vaikutusta ja joissakin harvoissa tapauksissa niistä on hyötyä kantajalleen. Kaikki esimerkit viittaavat siihen, että mutaatioiden vaikutusalue on hyvin rajattu. Jos uuden hyödyllisen ominaisuuden synty edellyttää enemmän kuin 2-3 samanaikaista muutosta tietyssä kohdassa perimää, niin tilastollisesti olemme darvinistisen mekanismin äärirajoilla.

3. Miksi pelkkien mutaatioiden avulla ei ole helppo perustella kaikkien lajien syntymää?
- Edelliseen vastaukseen viitaten darvinistisen sattuma/valinta-mekanismin vaikutusalue on hyvin rajallinen. Luennossani käsittelin maitohappobakteerin kykyä mutatoitua käyttämään maitosokeria. Jos vaaditaan 2 samanaikaista mutaatiota, niin koetulosten mukaan tällainen tapahtuma on käytännössä lähes mahdoton, vaikka evoluutio yrittää ratkaista ongelmaa täydellä höyryllä. Makroevoluutio eli täysin uusien biologisten rakenteiden ja rakenneratkaisujen selittäminen darvinistisen mekanismin avulla on puhdas (naturalistinen) uskonasia.

4. Missä mielestäsi menee tieteen ja uskon raja biologiaa tarkasteltaessa?
- Tähän kysymykseen vastaan sitaatilla melko tuoreesta kirjasta:
"Meidän on periaatteessa hylättävä ajatus sattuman ja välttämättömyyden korvaamisesta älykkäällä suunnittelulla, mutta on myönnettävä, että tällä hetkellä ei ole yhtään yksityiskohtaista darvinistista selitystä minkään biokemiallisen tai solusysteemin evoluutiolle, vain joukko toiveajattelua." (Franklin Harold, a professor of cell biology at Colorado State University, The Way of the Cell, Oxford University Press, 2001, p. 205)
Sitaatti kertoo, että naturalismin voima on niin suuri, että vaikka darvinistisia selityksiä ei ole olemassa yhdelläkään solun järjestelmälle, niin sellainen uskotaan löydettävän, ja luomisajatus hylä-tään jo ennakolta. "Suomalainen ei usko ennen kuin näkee" ei pidä paikkaansa, vaan suomalainen ei näe, ennen kuin uskoo. Ihmisen maailmankatsomus on silmälasien tavoin vaikuttamassa siihen, mitä hän näkee. Jos lasit ovat väärät, niin tulkinta todellisuudesta on väärä.


Johtopäätöksiä

Mitä tämä kaikki sitten merkitsee maailmankatsomuksen tai uskonnon sekä teologian kannalta? Ensinnäkin on hyvä huomata, että maailmankatsomuksellinen keskustelu ei ole suinkaan lukkoon lyöty, vaikka julkisessa keskustelussa niin väitetään. Puhe luonnon ihmeellisestä elämänvoimasta ei näytä olevan kristittyjen tai uskonnollisten ihmisten etuoikeus. Useimmat biologit käyttävät samaa retoriikkaa, vaikka heidän näkemyksensä olisi periaatteessa materialistinen. Jopa kaikkein kärkevin kriitikko Richard Dawkins puhuu geenistä vitaalisena luonnon toimijana, ei pelkkänä sattuman tuottamana ainekasautumana. Luontoa on tällä hetkellä lähes mahdoton selittää. Elämä on siihen liian ihmeellinen. Tieteessä ei todellisuudessa ole mitään tarkkaa selitystä sille, miksi maailmassa on elämää. Puheet sellaisesta ovat vain kuvitelmaa - ja myös luonnontieteilijät tietävät sen.

Juuri tästä syystä kristityt ja myös ammattiteologit voivat vapaasti pohtia maailmankatsomuk-sellisia kysymyksiä elämästä ja todellisuuden luonteesta. Nämä käsitykset eivät ole sen epätieteellisempiä tai epäajanmukaisempia kuin materialistien näkemykset. Teologi rakentaa maailmankuvaa Jumala-käsityksen perusteella. Hän pohtii ihmisenä elämistä suhteessa kaiken luoneeseen Jumalaan. Tämä ei turhennu ateistisen materialismin hyökkäysten takia.
On tietenkin ilmeistä, että kristittyjen ei ole syytä vaatia uskonnollisia perusteita biologian opetukseen. Ei myöskään ole tarpeen lähteä luomaan teorioita maapallon lyhyestä historiasta tai biologisen tutkimuksen tarpeettomuudesta. Biologeilla on täysi oikeus tehdä työtään ja laatia hypoteesejaan Raamatusta tai teologiasta välittämättä. Se, mitä voidaan jatkuvasti vaatia, on älyllinen rehellisyys tuossa työssä. Biologeilla ja muilla luonnontieteilijöillä ei ole lupa markkinoida yhteiskunnassa materialismia tai jopa ateismia sillä perusteella, että heidän teoriansa pystyisi oikeasti todistamaan elämän synnyn pelkän materian ja evoluution avulla. Sitä nämä teoriat tai kokeet eivät pysty todistamaan.

Luonnontieteilijät ovat debateissa yleensä väittäneet, että kristityt yrittävät sijoittaa Jumalaa tieteen aukkoihin. Se ei periaatteessa pidä paikkaansa. Aukot ovat olemassa myös ilman Jumalaa. Kristitty ymmärrettävästikin uskoo, että luonnon suunnattoman elämänvoiman ja monimuotoisuuden takana ja perustana on Jumala, mutta tutkimus on täysin vapaa tutkimaan tuota luonnon ihmeellisyyttä ilman teologiaa. Evolutionismi ei kuitenkaan kykene selittämään aukkoja. Se ei pysty selittämään, miksi elämä järjestäytyy, miksi geeni-informaatio kasvaa ja miksi solujen toiminnot ovat niin mahdottoman monimutkaisia. Siksi juuri darvinismi laittaa noihin aukkoihin evoluution. Evolutionismi itse on siten aukkojen ideologia.

Näin rehelliseen keskusteluun on kuitenkin vaikea päästä. Niin STI:ssä vierailijana käynyt Leisola kuin hänen filosofiystävänsä professori Tapio Puolimatkakin on luonnontieteilijöiden piirissä sivuutettu ylimielisesti ja kummallekin on myönnetty ateististen humanistien jakama ns. huu-haa-palkinto. Sellaisen tarkoituksena on sammuttaa kaikki keskustelu pelkällä pilkanteolla. Kuitenkin juuri ateistit ovat selityksen velkaa omalla aukkojen ideologiallaan.

 

Timo Eskola/STI