Eero Junkkaala STI 17.1.2001

SIELUNHOITO HENGELLISISSÄ TILAISUUKSISSA

Sielunhoitoa tapahtuu

- satunnaisissa tapaamisissa ja keskusteluissa

- erikseen sovituissa sielunhoitokeskusteluissa

- julistusta ja opetusta kuunneltaessa sekä Herran ehtoollisella

- luettaessa Raamattua tai hyvää hengellistä kirjaa

- hengellisten tilaisuuksien yhteydessä

Hengellisten tilaisuuksien yhteydessä tapahtuvaan sielunhoitoon pätee kaikki se, mitä sielunhoidosta yleensä opetetaan. Erona on lähinnä lyhyt käytettävissä oleva aika. Siis pääohje KUUNTELE JA RUKOILE on voimassa, mutta melko usein kuunteluaikaa on lu-vattoman vähän. Silti on todettava, että ilman eläytyvää kuuntelemista ei ole mitään to-dellista sielunhoitoa.

Julistus ja sielunhoito

Sielunhoidon tarve saattaa nousta joko kokouksen ilmapiirin tai sanoman esille nosta-mista kysymyksistä tai kuulijoilla jo valmiiksi olleista ongelmista. Hengellisen kokouksen julistuksen tulisi olla sellaista, että se hoitaa kuulijoita ja parhaassa tapauksessa jo ratkai-see heidän ongelmiaan. Lain saarnan tulee ajaa ihmisiä ahdinkoon ja evankeliumin saar-nan lohduttaa ja rohkaista heikointakin uskomaan ja luottamaan. Tavoite ei ole saada mahdollisimman paljon ihmisiä sielunhoitoon, vaan hoitaa ihmisiä mahdollisimman hyvin jo julistetulla sanalla.

Epätasapainoinen julistus synnyttää enemmän ongelmia kuin ratkaisee niitä. Sielunhoi-dollinen julistus ja kuulijoiden asioiden kantaminen rukouksessa Jumalalle voi olla mo-nelle suureksi avuksi ja riittää sielunhoidoksi. Julistuksen tulee siis sekä hoitaa kuulijoita suoraan että rohkaista heitä sielunhoidolliseen keskusteluun, jos he tuntevat siihen tar-vetta.

Lyhyt aika käytettävissä

Hengellisten kokousten sielunhoito eroaa siis muusta sielunhoidosta lähinnä siinä, että tavallisesti käytettävissä on hyvin lyhyt aika. Kun tavallinen sielunhoitokeskustelu kestää noin 1/2 – 1 1/2 tuntia, niin tilaisuuksien yhteydessä aikaa saattaa olla muutamasta mi-nuutista puoleen tuntiin. Lyhimmillään keskustelut ovat ns. alttarihetkissä tai kir-kon/kokouspaikan etuosassa rukoiltaessa. Tällöin keskustelu painottuu enemmän esiru-koukseen, rippiin tai siunaamiseen eikä niinkään kuuntelemiseen ja asioiden pohtimiseen.

Kokouksen johtajan on ilmoitettava riittävän selvästi, millaisia sielunhoitomahdollisuuk-sia tarjotaan. On esim. hyvä sanoa, että alttarilla on mahdollisuus vain lyhyeen keskusteluun ja rukoukseen ja jos joku tarvitsee pidempää keskustelua, sitä varten on sielunhoitajia kirkon penkissä tai viereisessä huoneessa.

Lyhyen keskustelun erityispiirteitä

Jos on kyse vain alttarilla lausutusta esirukouspyynnöstä tai siinä sanotusta ongelmasta, riittää, että asian puolesta rukoillaan ilman sen kummempia kommentteja. Mikään asia ei ole liian hankala tai liian yksinkertainen, ettei sen puolesta voisi rukoilla. Myöskään mitään ongelmaa ei tule hät-kähtää tai ihmetellä.

Jos on aikaa lyhyeenkin keskusteluun, kaiken a ja o on eläytyvä kuunteleminen. Ei voi tehdä diagnoosia, jos ei kuuntele. Erityisesti on kuunneltava toisen tunteita. Vääriä tun-teita ei ole olemassa.

Lyhyessä ajassa täytyy varoa, ettei lähde viemään asiaa liian syvällisiin pohdintoihin, sillä niistä pitäisi päästä myös pois. Jos on ilmeistä, että asianomaisen ongelma ilman muuta vaatisi paljon perusteellisempaa keskustelua, siihen tulee rohkaista. Voi joko sopia itse uuden ajan, ehdottaa häntä kääntymään seurakunnan pastorin puoleen tai jos ongelma sitä vaatii, mielenterveysasiantuntijan puoleen.

Pelkkä ongelman kuunteleminen ja sen puolesta rukoileminen ilman yhtään kommen-toivaa repliikkiä voi usein olla ratkaisevan tärkeää. Melko usein se on myös ainoa mahdollisuus kokouksen yhteydessä. Henkilö on joka tapauksessa ilmaissut hätänsä, antanut ongelmalleen nimen ja saanut kokemuksen siitä, että joku toinen jakaa sen hänen kanssaan. Näillä asioilla on hyvin suuri merkitys. Rukous itsessään voi myös avata solmuja, vaikka useimmiten sielunhoitotilanteessa ei kenties havaitse mitään erityistä ratkaisun tuntua.

Toisinaan on myös mahdollisuus lyhyehköön, normaaliin sielunhoitokeskusteluun. Sil-loin tarvitaan kaikkea sitä viisautta mitä koulutuksesta ja elämänkokemuksesta on saata-vissa. Asioita ei pidä ratkaista toisen puolesta. Voi tehdä johdattelevia kysymyksiä ja poh-tia yhdessä. Jos mieleen tulee joku raamatunlause, sen voi sanoa, mutta tässä on oltava va-rovainen, ettei tule "raamatunlauseella päähän lyömisen" tuntua.

Sielunhoitajan on varottava pyrkimästä helppoihin ratkaisuihin. Ei missään tapauksessa ole häpeäksi jättää asioita auki, eikä myöntää, ettei osaa sanoa mitään erityistä neuvoa. Jumalan puoleen voi kääntyä kaikissa asioissa.

Rippi ja synninpäästö

On tärkeää pyrkiä erottamaan, milloin asia on senlaatuinen, että oikea lääke on synninpäästön julistaminen eli milloin on kyse ripittäytymisestä. Asia on selvä silloin, kun toinen tunnustaa jonkin synnin. Silloin synninpäästö on julistettava. Joskus kyse voi olla yleisestä synnillisyyden taakasta tai siihen liittyvästä pahasta olosta. Tällöinkin synninpäästö voi olla oikea menettelytapa, mutta asia ei ole enää ihan varma.

Synninpäästöä ei pidä julistaa silloin, kun henkilö puhuu muista kuin syntikysymyksistä. Tällöin asiat voivat virheellisesti siirtyä synti–armo -akselille, sen sijaan että ne pitäisi hoitaa esim. keskustellen toisen ihmisen kanssa.

Jos sielunhoitaja on epävarma, voiko synninpäästön julistaa, hän tekee pienemmän virheen julistaessaan kuin jättäessään sen tekemättä. Aina voi myös siunata keskustelukumppanin apostolisella siunauksella tai Herran siunauksella.

Rukous sairaan puolesta

Jos henkilö pyytää rukoilemaan jonkin sairauden puolesta, pyyntöön on ilman muuta vas-tattava. Yleensä riittää asian jättäminen rukouksessa Jumalan käsiin. Tarvittaessa voi kes-kustelussa todeta, että Jumalalla on ainakin kolme eri tapaa vastata tällaiseen rukoukseen: kyllä, ei ja ei vielä. Rukous sairaan puolesta on ilman muuta Jumalan tahto, mutta mahdollinen paraneminen on Jumalan kädessä. Tapahtukoon sinun tahtosi, on hyvä ru-kous tässä yhteydessä.

Jos asianomainen pyytää tai jos sellaista on erikseen luvattu, voi myös sairaan puolesta rukoiltaessa suorittaa öljyllä voitelemisen. Yleensä tähän käytetään oliiviöljyä, mutta muukin saatavilla oleva ruokaöljy kelpaa. Sitä tarvitaan vain pisara, koska sormenpää kas-tellaan öljyyn ja sillä tehdään esim. ristinmerkki rukoiltavan otsaan. Öljyllä voitelemisen raamattuperustelu on Jaakobin kirjeen 5. luvun jakeet 14–16. Öljyn merkitys on sama kuin kasteessa veden ja ehtoollisessa leivän ja viinin, siis näkyvä aine tekemässä Jumalan sanaa konkreettisemmaksi. Sinänsä rukous on yhtä pätevä ilman öljyä kuin öljyn kanssa. Joka tapauksessa on hyvä siunata rukoiltavaa kättenpäällepanemisella.

Alttarikutsu tai kädennosto

Joissakin kokouksissa esitetään erityinen alttarikutsu niille, jotka haluavat tulla uskoon tai tulla muutoin rukoiltavaksi. Jotkut puhujat nostattavat käsiä merkiksi uskonratkaisus-ta tai esirukouksen tarpeesta. Tällaisen esittäminen on yksilöllistä, eikä siinä pidä lähteä matkimaan toisia evankelistoja. Vähänkin teennäinen käsiennostattaminen herättää mo-nissa vastareaktion. Kaikenlainen painostaminen tai houkutteleminen on ehdottomasti kiellettyä tässä yhteydessä.

Jos asia tuntuu luontevalta, voi joskus esim. pyytää niitä nostamaan kätensä ylös, jotka haluavat esirukousta johonkin nimenomaiseen asiaan. Käden nostajalle merkitys voi olla sama kuin rukouslapun kirjoittaminen: minun asiani tulee näin henkilökohtaisesti seu-rakunnan tietoon ja toiset voivat rukoilla sen puolesta.

Kaatuminen ja muut ilmiöt

Joissakin kokouksissa ihmiset kaatuvat rukousjonoissa tai voi esiintyä muita ilmiöitä kuten tärinää, nauramista jne. Näillä ilmiöillä ei ole mitään erityistä hengellistä merkitystä, eikä niitä pidä tavoitella tai suosia. Toisaalta niiden esiintyminen ei välttämättä tee koko-uksesta huonoa tai väärää. Ne ovat osa ihmisen sielullista reaktiota voimakkaaseen hen-gelliseen ilmapiiriin ja kuuluvat siis ihmisen luotuisuuden piiriin. Samoja ilmiöitä esiin-tyy eri uskonnoissa, mutta tämä ei itsessään tee niitä oikeiksi tai vääriksi. Oleellista on, mitä muuta tapahtuu, mitä julistetaan, mihin tähdätään, mihin ihmiset ohjataan, millais-ta hedelmää toiminnasta on jne.