STI:n kevätkurssi / Eero Junkkaala 15.4.1998

HISTORIAN GALILEA


Betsaida

    Betsaida on evankeliumien mukaan Pietarin, Andreaan ja Filippoksen kotikaupunki. Se on myös yksi niistä kolmesta kaupungista, joihin Jeesuksen julkinen toiminta Galileassa pääasiassa keskittyi. Varsinaisen asuinpaikkansa Kapernaumin lisäksi Jeesus liikkui usein Korasinin ja Betsaidan seudulla. Tämä muutaman neliökilometrin järvenrantaseutu on siis Jumalan Pojan ihmiseksitulon tärkeintä maantieteellistä aluetta.

    Mutta missä Betsaida tarkalleen sijaitsee? Useimmat matkailijat tuntevat hyvin Kapernaumin rauniot ja monet ovat vierailleet Korasinissakin. Mutta tuskin kukaan Betsaidassa. Parhaassa tapauksessa opas on saattanut viitata kädellään Eucalyptus-puiden peittämän, basalttikivisen kukkulan suuntaan tai kenties epämääräisesti vain järven pohjoisrannalla ja mainita jotain tästä kaupungista. Se ei siis vielä ole mikään turistipaikka, vaikka luultavasti tulee lähivuosina muodostumaan sellaiseksi.

    Vuonna 1838 amerikkalainen tutkimusmatkailija Edward Robinson tutki Galilean raamatullisia paikkoja. Etsiessään Betsaidaa hän päätteli, että Jordanin varrella, noin kilometrin etäisyydellä Gennesaretinjärven pohjoisesta rantaviivasta sijaitseva korkea kukkula olisi tuo kyseinen evankeliumien tapahtumapaikka. Tälle nimettömälle kukkulalle tuli vain nimi et-Tell, rauniokukkula. Viisikymmentä vuotta myöhemmin saksalaiset tutkijat päättelivät, että noin kaukana rannasta oleva paikka ei voi olla roomalaisaikainen satamakaupunki. He ehdottivat rantaviivan tuntumasta kahta uutta paikkaa, el-Araj ja Masudiyeh. Sittemmin useimmat näitä kohteita selostavat (kuten minä kirjassa Raamatun maa) ovat puhuneet kahdesta Betsaidasta, joista toinen olisi rannalla ja toinen sisämaassa.

    Uusi kaivausprojekti Betsaidassa alkoi vuonna 1987 amerikkalais-israelilaisena yhteistyönä. Tutkimus on keskittynyt et-Tellin historian selvittämiseen, mutta samalla on kyetty osoittamaan, että kummassakaan rantaviivan tuntumassa olevassa asutuksessa ei ole lainkaan jälkiä roomalaisajasta. Et-Tellistä sen sijaan paljastui suuri kaupunki. Siis Robinson oli oikeassa vuonna 1838! Kukkula on 400 m pitkä ja 200 m leveä ja sen korkeus merenpinnasta on -166 m. Ympäristöstään se kohoaa noin 30 metrin korkeuteen. Mäellä on laajempi alakaupunki ja koilliskulmassa pienempi yläkaupunki. Vaikka Jordanvirta on 250 metrin päässä, kaupunkilaiset ottivat juomavetensä kahdesta lähteestä, jotka sijaitsivat aivan mäen juuressa.

    Et-Tellin sijaitseminen kukkulalla ja kulkureittien varrella vahvistaa sen asemaa alkuperäisenä ja ainoana Betsaidana. Rannalla olleet kylät eivät tarjonneet minkäänlaista suojaa sodan aikana. Et-Tellistä on Jordania pitkin hyvä pääsy suuremmille vesille. Silti osa tutkijoista on edelleen kahden Betsaidan kannalla (mm. Bargil Pixner ja Mendel Nun), vaikka virallisen kaivausprojektin väki (mm. Rami Arav) pitää sitä epätodennäköisenä. Tosin tämäkin joukko myöntää olevan mahdollista, että el-Araj olisi ollut jonkinlainen Betsaidan satama- ja kalastuspaikka.

    Kaivaminen et-Tellin kaltaisella basalttikiven peittämällä kukkulalla on vaikeampaa kuin Israelissa paljon tavallisemmilla kallkikiviseuduilla. Basalttilohkareet ovat painavampia kuin vastaavat kalkkikivilohkot. Ne myös säilyvät muuttumattomina vuosisadasta, jopa vuosituhannesta toiseen ja niitä käytetään yhä uudelleen. Tämä vaikeuttaa paikan stratigrafian eli eri ikäisten asutuskerrostumien hahmottamista. Lisäksi tärkeän läpikulkutien varrella olevasta sijainnista seuraa, että kiviä on viety vuosisatojen kuluessa tältä kukkulalta toisiin rakennuskohteisiin. Yhteensä Betsaidasta on löydetty 7 asutuskerrostumaa, jotka ulottuvat varhaispronssikaudesta Rooman aikaan ja sen päällä sijaitseviin uusien aikojen rakennelmiin.

Seforis

    Aivan Nasaretin lähellä, kuusi kilometriä pohjoiseen, sijaitsi Seforiksen kaupunki. Rannikon päätie Ptolemaioksesta (Akko) Gennesaretinjärvelle kulki Seforiksen kautta. Nasaretista Kaanaan (Khirbet Qana) mentäessä Seforis sijaitsi puolivälissä. Vaikka kaupungin nimeä ei ole mainittu kertaakaan Raamatussa, sen on täytynyt vaikuttaa paljon lähellä sijaitsevan pienen Nasaretin jokapäiväiseen elämään. Nykyinen Zippori-niminen kibbutsi sijaitsee noin kilometrin verran lounaaseen vanhasta kaupungista.

    Josefuksen mukaan Seforis oli Herodes Suuren aikana Galilean huomattavin kaupunki. Herodes Suuren kuolema aiheutti kapinoita kaupungissa ja roomalainen kenraali Varus poltatti kaupungin ja myi sen asukkaat orjiksi. Herodes Antipas rakennutti Seforiksen uudelleen, ja tämän jälkeen sitä nimitettiin koko Galilean kruunuksi. Parikymmentä vuotta myöhemmin, ehkä 18 jKr., Antipas siirsi pääkaupunkinsa järven rannalle, Tiberiakseen. Prokuraattori Felixin aikana (52-60 jKr.) Seforiksesta tuli jälleen Galilean pääkaupunki. 200-luvulla rabbi Jehuda Hanasi täydensi siellä Mishnan tekstiään, ja vuoden 451 Khalkedonin konsiilin osallistujajoukossa on Seforiksen piispa.

    Arkeologisia kaivauksia Seforiksessa on tehty lyhyt jakso vuonna 1931 ja sen jälkeen vuodesta 1983 alkaen. Ensin projektia johti James Strange, ja parin vuoden kuluttua käynnistyi suuri israelilais-amerikkalainen yhteistyöhanke Ehud Netzerin ja Eric Meyersin johdolla. Seforiksen kaivauksissa on keskitytty kahteen alueeseen: ylimpänä sijaitsevaan akropolikseen sekä kukkulan itäosaan. Akropolikselta on kaivettu esiin mm. suuri roomalainen teatteri, jonka istuimet oli viety pois käytettäviksi muihin rakennuskohteisiin. Teatteri on rakennettu Herodes Antipaksen aikana. Sen läpimitta on 74 metriä, ja katsojia siihen on mahtunut noin 5000. Koko Seforiksen asukasluku lienee ollut noin 25 000. Suuren teatterin olemassaolo viittaa siihen, että hellenistinen sivistys ja kreikan kieli ovat olleet tuttuja tämän seudun kansalle.

    Yläkaupungista on löydetty suuri roomalainen huvila hienoine mosaiikkilattioineen. Yhdessä näistä on kaunis naisen kasvokuva, jota on ruvettu kutsumaan Galilean Mona Lisaksi. Mosaiikkitaide viittaa siihen, että Seforis on ollut todellinen mosaiikkikäsityöläiskeskus. Monet kuva-aiheet ovat mytologisia. Erään kentaurin kuvan vieressä on teksti "Jumalan palvelija". Toisissa kuvissa paljasrintaiset naiset ratsastavat hevosen selässä ja metsästävät panttereita. Kaupungin pääkadun varrelta on tullut esiin 18 juutalaista mikve-allasta. Ne kertovat juutalaisasutuksesta, joka on yllättävästi sulautunut roomalaiskaupungin keskelle. Yhtään kirkkoa tai kristillistä symbolia ei kaupungista ole löydetty.

    Jeesuksen aikana Seforis on siis ollut hellenistisen sivistyksen ja roomalaisen elämänmenon tukikohta Galileassa. Se on toiminut ympäröivän maaseudun keskuksena, jonne kylistä tuotiin maanviljelystuotteita myytäviksi. On hiukan erikoista, että Jeesuksen ei kerrota käyneen kertaakaan tässä oman kotikylänsä vieressä sijaitsevassa suurkaupungissa. Todennäköisesti se oli kuitenkin hänelle hyvin tuttu niiltä vuosilta, jolloin hän eli Nasaretissa ja joista evankeliumikirjat eivät ole tallettaneet mitään tietoja. On arveltu, että Joosef on rakennusmiehenä (Matt 13:55) joutunut käymään paljonkin työssä juuri Seforiksessa, koska pieni Nasaret tuskin on tarjonnut aina työmahdollisuuksia. Jeesus on ollut Joosefin mukana rakennusmiehenä (Mark 6:3), ja hän on tutustunut Seforiksen vilkkaaseen, roomalaiseen elämänmenoon. Olisivatko Joosef ja Jeesus olleet rakentamassa suurta Seforiksen teatteria? Joissakin Jeesuksen puheissa voidaan nähdä vaikutteita tästä suurkaupunkielämästä. Esimerkiksi kertomuksessa siitä, miten isäntä tulee palkkaamaan aamuvarhaisella työntekijöitä viinitarhaansa, ollaan varmaan juuri Seforiksen torilla (Matt 20:1-16). Myös ylhäällä vuorella sijaitseva kaupunki (Matt 5:14) voisi olla korkealle kukkulalle rakennettu Seforis.

Kapernaum

    Kapernaum on Jeesuksen kotikaupunki koko hänen julkisen toimintansa ajan. Meren tien varrella ja lähellä Herodes Antipaksen ja Filippoksen alueiden rajaa sijainnut Kapernaum oli Jeesuksen aikana melko vilkas juutalaiskaupunki. Siellä oli synagoga ja tulliasema sekä roomalainen sotaväenosasto (Matt 8:5; 9:9, Mark 1:29).

    Kapernaumin nimi tulee sanasta Kefar Nahum, Nahumin kylä (arabiaksi Tel Chum). Nimi viittaa samannimiseen Vanhan testamentin profeettaan. Gennesaretinjärven pohjoisrannalla olleen kaupungin sijainti on varma. Uuden testamentin, Josefuksen ja ristiretkeläisajan kuvaukset sopivat paikkaan, josta nykyään osa on fransiskaanien ja osa kreikkalaisortodoksien omistuksessa. Kapernaumissa on nähtävissä Jeesuksen ajan kaupunkia enemmän kuin missään muualla tässä maassa.

    Ensimmäisiä arkeologisia tutkimuksia paikalla on suoritettu jo 1800-luvulla. Vuonna 1905 saksalaiset Kohl ja Watzinger kaivoivat esiin suuren, kalkkikivestä tehdyn synagogan ja julkaisivat sen rekonstruktion. 1921 löydettiin bysanttilainen kahdeksankulmainen kirkko. Fransiskaaniarkeologit V. Corbo ja S. Loffreda aloittivat vuonna 1968 nykyiset systemaattiset kaivaukset, jotka jatkuvat edelleen.

    Varhaisimmat, hyvin vähäiset asutusjäljet ovat kivi- ja pronssikaudelta. Vuoden 1200 eKr. tienoilta on hiukan enemmän tällaisia merkkejä. Kapernaum on kuitenkin ollut tuolloin vaatimaton kylä, eikä sen nimeä mainita Vanhassa testamentissa kertakaan. Paremmin tunnettu historia alkaa pakkosiirtolaisuuden ajan jälkeen. Hellenistisellä ajalla ja roomalaisaikana paikalla oli laajempi kaupunki. Jeesuksen aikana siellä lienee ollut noin 1500 asukasta. Kummassakaan juutalaisodassa (vuosina 70 ja 132-135jKr.) se ei tuhoutunut, mutta näin sen sijaan kävi joko persialaishyökkäyksessä vuonna 614 tai arabien tullessa vuonna 638. Joidenkin arveluiden mukaan nuokaan hyökkäykset eivät olisi tuhonneet kaupunkia, vaan sen loppu olisi tullut maanjäristyksessä vuonna 746 jKr. Vielä ristiretkeläisaikana Kapernaumissa on ollut jonkinlaista asutusta, mutta tämän päivän matkailija löytää paikalta vain rauniot.

    Uuden testamentin ajalla Kapernaum oli rakennettu hellenististen esikuvien tavoin hyvin säännöllisen kaavan mukaan. Suuremmat, vaunuilla kuljettavat kadut olivat pohjois-eteläsuuntaisia ja poikittain kulki pieniä kujia. Väliin jäi paljon pieniä asuintalorykelmiä., jotka oli rakennettu hakkamattomista basalttikivistä. Nämä oli alun perin päällystetty laastilla. Rakennukset ympäröivät pihaa, jonne myös ikkunat avautuivat. Pihoilla hoidettiin jokapäiväiset askareet. Huoneet palvelivat lähinnä makuuhuoneina ja varastoina. Katto oli tasainen ja sinne johtivat raput, koska sitä käytettiin myös lisähuoneena. Katto oli ehkä rakennettu riu«uista tai oksista ja peitetty laastilla (Mark 2:4). Talorykelmät, insulat, muodostivat kokonaisuuksia, joissa suurikin perhekunta tai useammat perheet voivat asua. Ensimmäisen kristillisen vuosisadan talojen seiniä on kaivausten tuloksena Kapernaumissa nähtävillä.

    Kapernaum eli kalastuksella ja maanviljelyksellä. Molemmista elinkeinoista on näyttöjä kaivauksista. Ongenkoukut ja satamarakennelmat sekä öljynpuristamot ja viljamyllyt kertovat näistä. Seudulla on harjoitettu myös käsityöläisammatteja, esimerkiksi lasiesineiden valmistusta. Alueelta löydetty Hadrianuksen (117-138 jKr.) aikainen kilometripylväs osoittaa, että Via Maris, muinaisajan tärkein kulkureitti kulki Kapernaumin kautta.

    Silmiinpistävin rakennelma Kapernaumin raunioilla on suuri, valkoisesta kalkkikivestä tehty synagoga. Pohjois-eteläsuuntainen rakennus on 18,65 metriä leveä ja 24,40 metriä pitkä ja sen sisällä on ollut pylväsrivistöt (alunperin yhteensä 16 pylvästä) itä-, länsi- ja pohjoisreunalla. Pylväikköjen takana ovat porrastetut kivipenkit, joita on käytetty istumapaikkoina. Itäisen seinän vieressä, rakennuksessa kiinni, on sisäpiha. Tutkijat ovat kiistelleet synagogan ajoituksesta. Paikan ensimmäiset kaivajat arvelivat synagogan olleen 100- tai 200-luvulta jKr. Kaivauksia jatkaneet fransiskaanit pitävät keramiikka- ja rahalöytöjen perusteella oikeampana ajoituksena 300- tai 400-lukua jKr. Monet israelilaiset arkeologit ovat varhaisemman ajoituksen kannalla. Israelilainen arkkitehti D. Chen on kuitenkin päätynyt omien mittaustensa perusteella siihen, että synagoga ei voi olla 300-lukua varhaisemmalta ajalta. Voimme näin ollen pitää tätä kaunista valkoista rakennusta varhaisen bysanttilaisajan tuotteena ja tehdä uuden kysymyksen: onko Kapernaumissa jälkiä siitä synagogasta, jossa Jeesuksen kerrotaan käyneen?

    Kysymykseen voidaan nykyään vastata myöntävästi. Vuonna 1980 Corbo ja Loffreda ilmoittivat tehneensä merkittävän löydön: kalkkikivisynagogan alla on varhaisempi, mustasta basalttikivestä tehty synagoga ensimmäiseltä kristilliseltä vuosisadalta. Vanhemman rakennuksen seinämuurin leveys on 120-130 cm, ja se on paksumpi kuin päällä olevan uudemman rakennuksen. Muutoin vanhempi synagoga näyttää olleen metrin verran lyhyempi ja 78 cm kapeampi. Sen lattiataso on vähän yli metrin nykyistä lattiaa alempana. Melkein välittömästi tämän alla on vielä vanhempi lattiataso. Näiden basalttikivisynagogien ajoituksestakin kiistellään. Jompikumpi niistä on kuitenkin varmuudella Jeesuksen ajan synagoga.

    Viime vuosikymmenen loppupuolella tuli kaivauksissa esiin Kapernaumin kreikkalais-ortodoksiselta puolelta hienoja, roomalaisaikaisia rakennelmia, jotka osoittautuivat kylpylän lattiaksi. Kyseessä on varsin todennäköisesti se roomalainen varuskunta, jonka päällikkö sanoi kerran Jeesukselle: "Herra, en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle." (Luuk 7:6).

    Synagogan ohella tämän päivän Kapernaumia hallitsee erikoinen, pylväitten päälle rakennettu kirkko. Tämä 1990-luvun taitteessa valmistunut katolinen pyhäkkö on rakennettu paikalle, missä uskotaan itsensä apostoli Pietarin talon sijainneen. Voisiko tällaiselle uskomukselle olla mitään tieteellistä pohjaa?

    Kaivauksissa on löydetty kahdeksankulmainen kirkko, joka ajoitetaan 400-luvulle jKr. Sen alla on ollut rakennus, jota kristityt ovat käyttäneet kokoontumispaikkanaan. Tässä 300-200 -luvulle ajoittuvassa "seurakuntatalossa" on seinillä ollut suuri määrä kristillisiä seinäpiirroksia, graffiteja. Nimi Jeesus esiintyy useita kertoja ja Pietari ilmeisesti kaksi kertaa. Lisäksi muita kirjoituksia on kreikaksi (110 kirjoitusta), arameaksi (10), vanhasyyriaksi (9) ja latinaksi. Symbolikuvina on ristejä, Kristus-monogrammeja ja veneen kuva. Seurakuntatalo on itse asiassa ensimmäiseltä kristilliseltä vuosisadalta peräisin olevan yksityisasunnon laajennus. Rakennuksen suurin huone on ollut 8 x 8 metrin suuruinen, ja sieltä on löydetty suuri määrä öljylamppuja, mikä viittaisi siihen, että taloa on käytetty kokoontumispaikkana. Sen seinät on peitetty laastilla toisin kuin kaupungin muiden talojen.

    Vanha kristillinen perimätieto kertoo, että Pietarin kodin paikalle Kapernaumiin rakennettiin kirkko. Jo ennen kahdeksankulmaisen kirkon rakentamista paikalla vieraillut pyhiinvaeltaja Egeria (v. 383 jKr.) kertoo, että apostolin talo on vielä siellä ja että se on muutettu kotikirkoksi. Myöhemmin 570-luvulla Piacenzan pyhiinvaeltaja kirjoittaa, että Pietarin kodin paikalla on basilika. Tämänkin päivän pyhiinvaeltaja on siis Kapernaumissa poikkeuksellisen lähellä alkuseurakunnan ajan maailmaa. Jeesus on kulkenut basalttitalojen välissä kulkevia katuja, ja asukkaat ovat tungeksineet hänen ympärillään kuuntelemassa sanomaa Jumalan valtakunnasta. Jos Pietarin talon paikka on alkuperäinen - niin kuin näyttää todennäköiseltä - se lienee ollut myös Kapernaumissa asuneen Jeesuksen koti.