STI kesäkurssi

Eero Junkkaala 1.9.1999
 

Armolahjojen käyttö ja arviointi tänään

Tavallista on sortua jompaankumpaan äärilaitaan, joko torjua tyystin puhe armolahjoista ja vain varoittaa niiden vaaroista tai nostaa armolahjat tärkeimmäksi Pyhän Hengen toiminnan mittariksi.

Haaste raittiiseen armolahjaopetukseen ja armolahjojen käyttämiseen on suuri. Niitä jotka vierastavat koko asiaa, on rohkaistava lahjojen löytämiseen ja käyttämiseen. Niitä jotka ylikorostavat karismoja, on opetettava raittiille tielle: lahjan antaja on lahjoja tärkeämpi.

Katsoin Jeesukseen ja rauhankyyhky lensi luokseni. Katsoin kyyhkyseen ja se lensi pois.

Oman lahjan tiedostaminen ei ole ylpeyttä! Lähtökohta lahjojen löytymiselle ja käytölle on niiden monipuolinen opettaminen. Jos lahjoja ajatellaan olevan vain kolme tai yhdeksän, on melko helppo jäädä niistä osattomaksi. Jos lahjojen kirjo ymmärretään loputtoman laajaksi, voidaan omat lahjat löytää paremmin. Armolahjan voi löytää panemalla se käyttöön! Voi "testata", toimiiko joku lahja käytössä. Esim. lähtemällä kadulle evankelioimaan voi kenties löytää oman evankelistan lahjansa. Tai sitten havaita, että ainakaan tämä ei ole minun lahjani. Tai osallistumalla johonkin palveluprojektiin tai ryhtymällä raamattupiirin vetäjäksi voi oma lahja löytyä. Se joka ei uskaltaudu lahjojensa käyttämiseen, ei ehkä koskaan löydä niitä. Armolahjoja on käytössä sielläkin, missä niistä ei puhuta. Kristillisessä seurakunnassa armolahjat ovat aina toimineet, joskus niistä vain on puhuttu enemmän, joskus vähemmän. Aina on johdettu, opetettu, julistettu, profetoitu, rukoiltu sairaitten puolesta, palveltu, avustettu, annettu omastaan, kehotettu, rohkaistu jne. Siellä missä jotakin lahjaa erityisesti korostetaan, siellä sitä ehkä esiintyykin enemmän (esim. kielillä puhumista karismaattisissa piireissä). Siellä missä sitä kovasti tavoitellaan, siellä myös väärinkäytön ja ylikorostuksen vaara lisääntyy.
 
 
Jotkut armolahjat ovat tilapäisiä, jotkut pysyviä Armolahja voi olla johonkin tilanteeseen saatu Jumalan yllättävä apu, esim. oikeat sanat oikealla hetkellä (viisauden tai tiedon sanat). Kielilläpuhuminenkin voi olla vain "kertakäyttöistä" tai harvoin esiintyvää, mutta se voi olla myös pysyvämpi armolahja. Jonkin lahjan katoamisesta ei välttämättä ole pääteltävä, että asianomaisen uskossa on jotakin vialla. Toisaalta armolahjan käyttö voi jatkua, vaikka uskosta olisi luovuttu. Armolahjalla ei voi mitata kenenkään hengellisyyttä Jos hengellisyyttä on jollain mitattava, tehtäköön se katsomalla Hengen hedelmiä (Gal 5:22). Jumalan seurakunnan käytössä oleva luonnonlahja on armolahja Kaikki hyvät lahjat tulevat samasta lähteestä: Jumalalta. Vaikka armolahjojen yhteydessä puhumme Pyhän Hengen lahjoista ja ns. luonnonlahjojen yhteydessä Jumalan luomistyöstä, ei kuitenkaan ole kahta Jumalaa. Yksi tapa etsiä omia lahjojaan on siis oppia tuntemaan itseään ja omia taipumuksiaan paremmin. Ehkä Jumala on juuri niihin kätkenyt ne lahjat, joilla minä voin palvella hänen seurakuntaansa. Jokainen kristitty on karismaattinen Nykykielessä karismaatikolla tarkoitetaan sellaista, joka puhuu kielillä, profetoi tai parantaa sairaita. Raamatullisessa mielessä jokainen kristitty on karismaatikko, koska jokaisella on joku armolahja. Ns. karismaattiset lahjat eivät ole millään kriteerillä mitattuna parempia tai tärkeämpiä kuin muut lahjat. Puhuminen ihmelahjoista on myös epätarkkaa, sillä jokainen armolahja on ihme. Siinä Pyhä Henki tekee sen ihmeen, että käyttää tavallista ihmistä Jumalan seurakunnan rakentamiseksi. Seurakunnassa pitäisi olla lahjojen käyttöön rohkaiseva ilmapiiri Tällainen on harvinaista. Kuitenkin juuri se auttaisi monia omien lahjojensa käyttämiseen. Enemmän kuin omia lahjojasi etsi toisten lahjoja ja rohkaise niiden käyttämiseen. Tällaisessa ilmapiirissä myös omat lahjat löytyvät. Lahjojen käyttämättä jättäminen on talentin (leiviskän) piilottamista (Mt 25) Vähäinen käyttöön pantu lahja tuottaa suuren siunauksen. Jokainen on lopulta vastuussa siitä, mitä hänelle on annettu. Ennen kaikkea kysytään uskollisuutta vähässä. Suurten lahjojen tavoittelijoita riittää, mutta entä pienten ja näkymättömien. Jumalan arvoasteikko on toinen kuin ihmisten (1 Kor 12:24). Erityisesti näkyvien armolahjojen käyttöä on arvioitava Raamattu liittää arvioimisvaatimuksen nimenomaan profetoimisen lahjaan (1 Kor 14:29 ja 1 Tess 5:20,21). Koska profetoiminen sisältää seurakunnalle suunnattua opetusta, sen sisältöä on arvioitava. Profetoiva itse ei kykene arvioimaan omaa sanomaansa, siksi seurakunnan on se tehtävä.