Jukka Koistinen TM, pastori, Lähetyssihteeri
Helsingin hiippakunnan lähetystoimisto
STI 21.3.2001

Juutalaiskristillisyys tänään

  1. Johdanto - Tähtitorninmäeltä Jerusalemin vuorille
  2. Historiallista taustaa
  3. Messiaaniset juutalaiset - nimeä ja identiteettiä etsimässä
  4. Tilastoja ja tietoja messiaanisista seurakunnista Israelissa
    4.1. Seurakuntien ja seurakuntalaisten lukumäärä sekä etninen tausta
    4.2. Kokoontumistilat
    4.3. Seurakunnat Israelin kartalla
    4.4. Johtajuus seurakunnissa
    4.5. Naisen asema seurakunnissa
  5. Messiaanisten jumalanpalveluselämää ja teologiaa
    5.1. Jumalanpalvelusjärjestys
    5.2. Jumalanpalvelusmusiikki
    5.3. Uskontunnustus
    5.4. Sakramentit
    5.4.1. Kaste
    5.4.2. Ehtoollinen
    5.5. Evankeliointi
    5.6. Yhteistyö ja ekumenia
  6. Messiaanisten asema Israelilaisessa yhteiskunnassa
    6.1. Piilosta näkyville
    6.2. Oikeaoppisten vihaamina
  7. Suhteet arabikristittyihin
  8. Messiaaniset ja kristillinen kirkko
    Liite
    Lähteitä

    Luennon ja luennoitsijan tavoitteita ja taustaa

    Tämän luennon tarkoituksena on hahmottaa

    Jeesukseen uskovien juutalaisten tämän hetkistä tilannetta ja asemaa Israelissa niin tilastollisesti kuin teologisestikin. Luon myös lyhyen katsauksen alkukirkon historiaan vaikka asiaa käsitelläänkin toisessa luento-osuudessa perusteellisemmin.

    Olen ollut Suomen lähetysseuran palveluksessa yhteensä viisitoista vuotta, joista kahdeksan vuotta Israelissa. Kaksi ensimmäistä työkautta toimin Haifassa sijaitsevan, Luterilaisen maailmanliiton omistaman vanhainkodin johtajana. Suurin osa kodin asukkaista oli ns. Messiaanisia juutalaisia. Viimeisen jakson työskentelin Tel-Avivilaisen Immanuel-kirkon hepreankielisen seurakunnan pappina.

    Yksi osa työtämme Tel-Avivissa oli ns. avoimen kirkon työ. Kirkossa vieraili päivittäin juutalaisia työpaikka- ja koululaisryhmiä, jotka halusivat tutustua kristilliseen kirkkoon, sen toimintaan ja historiaan. Moni koululainen sijoitti arveluissaan kristillisen kirkon synnyn Eurooppaan, vailla mitään yhteyksiä Israelin maaperään saatikka juutalaisen uskoon. Tästä syystä yllättävintä useimmille vieraistamme oli uskomme yhteiset juuret. Jos suomalainen kristitty tietää keskimäärin hyvin vähän seurakuntien ja kirkon kehittymisestä sen alkuajoista tähän päivään, niin vielä vähemmän tietää asiasta tavallinen israelilainen juutalainen.

    1. Johdanto - Tähtitorninmäeltä Jerusalemin vuorille

    Helsingin Tähtitorninmäellä paljastettiin syksyllä 2000 patsas niiden kahdeksan juutalaisen muistolle, jotka Suomi luovutti sodan aikana Saksaan. Israelissa, Tel-Avivista Jerusalemiin johtavan tien varressa, ensimmäisen vuoren laella sijaitsee Moshava nimeltä Jad HaShmona (kahdeksan muisto). Paikka on perustettu suomalaisten toimesta ja edellä mainittujen juutalaisen muistolle.

    Patsaan paljastuksen aikoihin kokoontunut Kirkolliskokous hyväksyi esityksen, jonka mukaan kirkkomme tulisi lisätä juutalaisten juuriensa tuntemusta opetuksessaan. Jo aiemmin Suomen luterilainen kirkko oli aloittanut oppikeskustelut pienen israelilaisen juutalaisen vähemmistön kanssa. Tämä ryhmä kutsuu itseään nimellä messiaaniset juutalaiset.

    Jad HaShmona on suosittu turistien majoituspaikkana mutta siellä toimii myös oma messiaaninen seurakunta. Suomalaisesta hirrestä rakennetussa päärakennuksessa pidetään vuosittain messiaanisten juutalaisten yhteisiä kokouksia. Tähtitorninmäeltä, Suomen Lähetysseuran toimistosta on tie myös Jerusalemin keskustaan, missä sijaitsee järjestön Israel-työn keskus Shalhevetjah (Herran liekki). Suomen Lähetysseuran ensimmäisenä työntekijänä Israelissa aloitti vuonna 1924 Aapeli Saarisalo.

    2. Historiallista taustaa

    Kaksi tuhatta vuotta sitten juutalaisuus oli jakaantunut pääasiassa kolmeen eri ryhmittymään (joidenkin jaotusten mukaan ryhmiä oli neljä). Farisealaisuus edusti kirjoituksiin ja perinnäissääntöihin sitoutunutta näkyvää joukkoa. Saddukealaiset olivat temppelin toiminnasta riippuvainen ryhmä, joka tunnusti vain Mooseksen kirjat oppinsa pohjaksi. Oman ryhmänsä muodostivat vielä essealaiset ( zelootit luetaan joskus myös omaksi ryhmäksi). Jeesuksen ylösnousemuksen ja helluntain jälkeen syntynyt Jeesukseen uskovien ryhmä kasvoi hyvin pian kooltaan suunnilleen samoihin mittoihin kolmen muun ryhmän kanssa. Aina Temppelin hävitykseen saakka (v. 70) nämä neljä ryhmää olivat juutalaisuuden sisällä toimivia liikkeitä. Toki näkemyserot messiaanisten ja fariseusten kesken olivat sovittamattomat mutta silti myös Jeesukseen uskovat luettiin juutalaisiin.

    Kristillinen kirkko syntyi juutalaisesta messiaanisesta liikkeestä. Vasta toisen temppelin hävityksen jälkeen, ensimmäisen vuosisadan loppupuolella, Jeesukseen uskovien joukko erkani juutalaisesta valtauomasta saaden mukaansa entistä enemmän jäseniä muista kansoista. Saddukeusten ja essealaisten hävitessä myöhemmästä juutalaisesta historiasta, farisealaisten joukko vahvistui ja siitä tuli lopulta juutalaisuutta määrittelevä ryhmä. Jeesukseen uskovat juutalaiset sulautuivat ajan myötä osaksi syntyvää kristillistä kirkkoa. Alkuaikojen ero heprealaiskristittyjen (Jeesukseen uskovat juutalaiset) ja hellenistikristittyjen (pakankristityt, aluksi pääosin kreikkalaissyntyiset, vrt. Apt. 6) välillä muuttui viimeksi mainittujen voitoksi ja juutalainen vaikutus uuden liikkeen ja kirkon historiassa väheni.

    Kirkko unohti juutalaiset juurensa jo hyvin varhain. Ne juutalaiset, jotka löysivät uskon Jeesukseen Messiaana ja Vapahtajana liittyivät olemassa oleviin kristillisiin kirkkoihin, eikä heidän juuriensa erityislaatuisuutta korostettu. 1800-luvun puolivälissä ilmestyi ensimmäinen hepreankielinen käännös Uudesta Testamentista (Delitschin käännös). Tällä työllä oli suuri merkitys tuolloin mm. Englannin kirkon piirissä heränneelle juutalaislähetysajatukselle. Vasta 1800 luvun loppupuolella syntyi Itä-Euroopassa ryhmiä, jotka nimittivät itseään messiaanisiksi juutalaisiksi tai juutalaiskristityiksi. He alkoivat etsiä uskonsa juutalaisia juuria ja korostivat juutalaisuutensa merkitystä myös seurakuntaelämässä. Uuden ja heille arvokkaan huomion mukaan juutalaisen ei tarvinnut kääntyä kristityksi uskoakseen Jeesukseen. Vuosisatojen vaihteessa (1899) perustettiin Israelissa ensimmäinen juutalaiskristittyjen järjestö kolmenkymmenen henkilön voimin.

    3. Messiaaniset juutalaiset - nimeä ja identiteettiä etsimässä

    Mitä ovat sitten nämä messiaaniset juutalaiset? He ovat syntyperältään juutalaisia, jotka uskovat, että Jeesus on juutalaisen kansan odottama Messias. Messiaaniset juutalaiset ovat eräänlainen yhdistävä linkki juutalaisten ja kristittyjen yhteisessä historiassa. Omalla olemassaolollaan he muistuttavat meitä tästä yhteydestä ja siitä, mistä ja kenen keskeltä kaikki alkoi. He kokevat, että heillä on erityinen tehtävä juutalaisen kansan evankelioinnissa todistamalla veljilleen ja sisarilleen Israelissa juutalaisen valtavirran torjumasta Messiaastaan. Tunnustaessaan uskonsa Jeesukseen, he eivät koe siirtyvänsä pois juutalaisesta perinnöstä vaan katsovat, että uskossaan ovat löytäneet juutalaiset juurensa entistä selvemmin ja aidommin. Tätä yhteyttä muihin juutalaisiin he haluavat korostaa myös ryhmästään käyttämällä nimellä.

    Vuosisadan alussa Jerusalemissa vaikuttava pieni ryhmä Jeesukseen uskovia juutalaisia käytti järjestöstään nimeä The Jerusalem Hebrew Christian Association. Tämän pienen joukon juuret olivat anglikaanisessa lähetyksessä. Englannista käsin toimiva Jeesukseen uskovien juutalaisten kansainvälinen kattojärjestö käytti aina yhdeksänkymmentä luvulle saakka englanninkielistä nimeä The International Hebrew Christian Alliance. Nyttemmin järjestön nimi on The Internatinal Messianic Jewish Alliance. Suomen kielellä puhutaan edelleen juutalaiskristityistä tai heprealaiskristityistä.

    Tänä päivänä messiaaniset juutalaiset eivät halua kuitenkaan käyttää hepreankielisessä nimessään yhdistelmiä, joissa esiintyisi kristittyä tarkoittava hepreankielinen sana "notzri" _____(mon. notzrim ______, viittaa Nasaretiin ja nasaretilaisiin, hepr. Natzeret ____). "Nasaretilaiset" tarkoittaa taas hepreaa äidinkielenä puhuvien mielessä ainoastaan kristittyjä, eikä kristillisyydellä nähdä yleisessä ajattelussa mitään yhteyksiä juutalaisuuteen.

    Se, että monilla kielillä meistä, muista kansoista Jeesukseen uskovien joukkoon liittyneistä käytetään nimitystä "kristitty", johtuu Jeesuksen ajan Välimeren alueen valtakielestä kreikasta. Heprean kielen messias-sana kääntyi kreikaksi khristos-sanaksi ja tästä on myöhemmin periytynyt mm. englanninkielinen "christian" ilmaus. Mikäli tuolloinen "maailmankieli" olisi ollut heprea olisimme mekin nykyisin ehkä messiaanisia.

    Jos heprean kielellä puhutaan messiaasta ja uskosta messiaaseen niin kaikki ymmärtävät mistä on kyse. Sana "nasaretilaiset" viittaa ainoastaan siihen pakanoiden kirkkoon, joka historian aikana on toistuvasti vainonnut juutalaisia. Tällaisesta yhteydestä messiaaniset juutalaiset haluavat pysytellä erossa, ja etsivät omia alkuperäisiä juuriaan myös nimen osalta.

    Yleisimmin he haluavat kutsuttavan itseään hepreaksi sanoilla Jehudim Messichim

    _______ ______ (suom. messiaaniset juutalaiset). Uusimman tyylin mukaan jotkut käyttävät nimitystä Jehudim Hasidei Jeshua ____ _____ ______ (Jeesuksen seuraajat, opetuslapset, oppilaat). Tämä muutos johtuu lähinnä siitä, että ryhmä halua löytää sellaisen nimen, joka ei aiheuta sekaannusta myöskään muiden juutalaisten ryhmien kanssa. Israelissa on messiasta odottavia oikeaoppisia juutalaisia, joihin sopii myös nimitys "Jehudim Messichim".

    Nimi "Jeesus" heprean kielellä on ollut myös ongelma evankeliumin julistuksessa. Tavallinen hepreaa äidinkielenään puhuva israelilainen käyttää sanaa "Jeshu" ___ kun hän tarkoittaa "kristittyjen Jeesusta". Jeshu-muodolla ei ole varsinaista kielellistä liittymää hepreaan vaan se on lyhennys tai väännös "Jeshua" ____ sanasta. Joidenkin lähteiden mukaan Jeshu-nimi olisi otettu käyttöön jo pian Jeesukseen uskovien ja farisealaisten teiden erottua toisistaan. Laajasti hyväksytyn käsityksen mukaan sana tulisi lyhenteestä "pyyhittäköön hänen nimensä ja muistonsa". Huolimatta nimen alkuperästä, nykyisraelilainen ei näe nimessä Jeshu yhteyttä juutalaiseen historiaan. Yksi suurimmista tehtävistä, joka messiaanisilla juutalaisilla on Israelissa, on levittää tavallisen kansan keskuuteen Jeesuksen nimen oikeaa heprealaista versiota. Puhe messiaasta nimeltä Jeshua vie jo sanana lähelle juutalaista pelastushistoriaa.

    4. Tilastoja ja tietoja messiaanisista seurakunnista Israelissa

    Israelissa toimivista messiaanisista seurakunnista, niiden määristä ja luonteesta on ollut liikkeellä monia käsityksiä ja tulkintoja. Caspariön kun se on kartoittanut Israelissa toimivien messiaanisten seurakuntien määrää ja toimintamuotoja. Tiedot löytyvät kirjasta nimeltä Facts & Myths About the Messianic Congregations in Israel. Kirja on perusteoksia jos haluaa tutustua messiaanisten tämän päivän tilanteeseen ja ymmärtää kuinka tähän on tultu. Otan tässä esille muutamia kirjan esille tuomia factoja ja huomioita. Keskityn esityksessäni tilastojen lisäksi muutamiin uskonkäsityksiä ja jumalanpalveluselämää kuvaaviin tietoihin.

    4.1. Seurakuntien ja seurakuntalaisten lukumäärä sekä etninen tausta

    Messiaanisten määräksi on vuosien saatossa ilmoitettu mitä moninaisimpia lukuja. Kirja päätyy tarkassa luettelossaan lukuun 4957 eli noin viisituhatta seurakuntalaista lapset mukaan lukien. Nämä viisituhatta jäsentä jakaantuvat 81 seurakunnan ja kotiryhmän kesken. Varsinaisten seurakuntien määrä on vajaa kuusikymmentä loppujen ollessa näitä pienempiä kotiryhmiä. Näistä viidestätuhannesta juutalaisia aikuisia on 2178. Osa aikuisista jäsenistä on juutalaisten kanssa avioituneita, ulkomaalaisia tai arabeja. Venäläistä syntyperää olevia on tuhatkunta. Israelissa syntyneitä juutalaisia eli sabreja on alle tuhat (vuonna 1998 n.650). Vaikka messiaanisia seurakuntia oli muutama jo ennen maan itsenäisyyttä ja viisikymmentäluvulla, niin suurin osa seurakunnista on perustettu 90-luvulla.

    Kuva messiaanisista on näin paljon kirjavampi ja ehkä vaatimattomampi kuin moni tottunut kuulemaan ja kertomaan. Silti on muistettava, että kasvu näissä seurakunnissa on viime vuosina ollut hyvin voimakasta. Jos seurakuntien evankelioimisinto säilyy entisellään kasvun ei uskota paljoa hidastuvan.

    Reilusti yli puolet olemassa olevista seurakunnista ja kotiryhmistä on syntynyt viimeisimmän vuosikymmenen kuluessa. Voimakkaimmin kasvavia ryhmiä ovat venäjänkieliset seurakunnat. Näiden ryhmien jäsenistä osa on ollut yhteydessä kristillisiin vapaisiin ryhmiin jo Venäjällä asuessaan. Oma erityinen joukkonsa messiaanisten etnisessä kirjossa on Etiopian juutalaiset. Osa on falasha-juutalaisuudesta messiaaniseen uskoon kääntyneitä, osa on ollut kristillisten ryhmien jäsen jo Etiopiassa asuessaan. Etiopian-kielisissä seurakunnissa, joita on yhteensä viisi, on noin 200 jäsentä, mukaan lukien lapset ja ei-etiopialaiset puolisot.

    4.2. Kokoontumistilat

    Suurin osa seurakunnista kokoontuu suomalaisen mittapuun mukaan seurakuntasalejamme muistuttavissa tiloissa. Tel-Avivin Immanuel-kirkko ja Jerusalemin vanhassa kaupungissa sijaitseva Christ Church ovat vanhanaikaisen kirkon näköisiä kokoontumispaikkoja. Monet ryhmät aloittavat toimintansa seurakuntalaisten kodeissa ja ryhmän kasvaessa siirtyvät isompiin tiloihin. Tämän päivän suuntaus on, että seurakunnat rakentavat tai ostavat vakinaiset toimitilat ja panostavat varainkeruussaan kokoontumispaikkojen laajentamiseen.

    Ulkoisesti rakennukset, edellä mainittuja kirkkoja lukuun ottamatta, eivät juuri erotu ympäristöstä. Myös sisätiloiltaan tavallinen kokoontumispaikka on varustuksiltaan melko vaatimaton. Erillisiä sakraalitiloja ei erotu ja alttarin paikkaa korvaa monissa tiloissa eräänlainen esiintymislava. Lähes kaikissa paikoissa on erillinen paikka saarnan pitämiselle tai tekstien luvulle.

    Musiikin esittämistä varten on monella seurakunnalla useita soittimia ja paikat soittajille kokoontumistilojen edessä. tavalliset mikrofonit ja äänentoistolaitteet ovat yleisessä käytössä. Monikielisyyden vuoksi harvaa poikkeusta lukuun ottamatta, jumalanpalvelus tulkitaan vähintään toiselle kielelle. Tätä varten lähes kaikissa seurakunnissa on simultaanitulkkausvälineistö ja henkilöitä, jotka pystyvät tulkkauksen suorittamaan.

    Yhdessäkään messiaanisen seurakunnan kokoontumistilassa ei näy ristiä alttarilla. Tarvittaessa se on parilla seurakunnalla sinne siirrettävissä. Kirkon toimeenpanemista vainoista johtuen ristillä on juutalaisessa historiassa tuskallinen kaiku, mikä näkyy myös näissä seurakunnissa. Ristin merkitys kyllä tiedetään ja siihen uskotaan, mutta symbolina sitä ei haluta tuoda juutalaiseen kokoontumistilaan Alttariristin paikalla on yleisemmin juutalainen menora-kynttelikkö.

    Uusimman suuntauksen mukaan messiaanisten kokoontumistiloissa on entistä enemmän juutalaista symboliikkaa ja synagogapalvelukseen liittyvää liturgista esineistöä kuten toorarullakaapit.

    4.3. Seurakunnat Israelin kartalla

    Messiaaniset seurakunnat ovat levittäytyneet Israelin koko alueelle aina Eilatista pohjoisen Kiryat Shmonaan saakka. Suurin keskittymä on luonnollisesti Jerusalemin ja Tel-Aviv seudulla. Muutamia messiaanisia seurakuntia löytyy myös Länsirannalta, Juudeasta ja Samariasta.

    Eniten seurakuntia (19) on Jerusalemin ympäristössä. Suur-Tel-Avivin alueella on vuoden 1998 tilaston mukaan 15 seurakuntaa, Pohjois-Israelissa 16 ja Haifan ympäristössä 14, Keski-Israelissa 7, etelässä 9 ja Juudeassa ja Samariassa 2. Huolimatta laajasta maantieteellisestä levinneisyydestä, seurakunnat kokoontuvat vuosittain yhteen isolla joukolla. Yksi yhteisistä kokoontumispaikoista on alussa mainittu Jad HaShmona.

    4.4. Johtajuus seurakunnissa

    Seurakuntien papeista käytetään nimitystä ‘Roe Kehilaa’ _____ ____ tai ‘Roe Edaa’ ___ ____ (seurakunnan paimen). Vain muutamalla nykyisistä pastoreista on ylempi korkeakoulututkinto tai jonkinasteisia teologisia opintoja takanaan. Israelissa toimii helluntailiikkeen periaatteiden pohjalta kasvanut raamattukoulu (Bible Collage - Messianic Midrasha), missä saa opistotasoista raamatun ja seurakuntaelämän opetusta. Toistaiseksi on mahdollista suorittaa vain ns. alempi korkeakoulututkinto.

    Paimenen valitsee yleensä seurakunnan vanhemmisto. Monessa tapauksessa julistajan näyn omaava henkilö perustaa oman seurakunnan ja näin hän itse tekee itsestään ryhmän paimenen.

    Pastorin tehtävät kattavat julistuksen lisäksi seurakuntalaisista huolehtimisen aina asunnon etsimisestä terveysasioiden hoitamiseen. Toki muutkin seurakuntalaiset osallistuvat yhteiseen vastuuseen, mutta paimenelta odotetaan paneutumista kaikkien seurakuntalaisten asioihin. Seurakuntien koko rajoittuu usein siihen kuinka hyvin paimen pystyy huomioimaan koko lauman kaikki jäsenet. Pastorilta odotetaan seurakuntalaisten henkilökohtaista huomioimista ja tästä johtuu osittain se, että seurakunnat eivät kasva useinkaan yli sadan hengen jakaantumatta uusiin ryhmiin.

    Seurakunnan paimen on monissa tapauksissa karismaattinen henkilö ja hyvin itsenäinen opetuksessaan ja johtamistavoissaan. Paimenella on suuri valta laumaansa ja sen yksittäisiin jäseniin nähden. Jotkut seurakunnat käyttävät Uudesta Testamentista suoraan sovellettuja kurinpitomenetelmiä varoituksista seurakunnasta erottamiseen.

    4.5. Naisten asema seurakunnissa

    Ainoastaan parissa ryhmässä nainen toimii seurakunnan paimenena. Suurimmassa osassa niin paimenet kuin vanhemmisto koostuvat ainoastaan miehistä. Nainen voi olla esimerkiksi pyhäkoulun opettajana ja tehdä diakoniatyötä. Muutamissa seurakunnissa naiset peittävät päänsä huivilla jumalanpalveluksen ajaksi.

    5. Messiaanisten jumalanpalveluselämää ja teologiaa

    Kyseinen tutkimus yrittää myös hahmottaa kuvaa seurakuntien teologiasta ja niistä tavoista, joilla messiaaniset elävät uskoaan todeksi. Yleisenä tietona on todettava, ettei ole olemassa mitään yhtenäistä messiaanista teologiaan, jonka kaikki ryhmät tunnustaisivat. Jokainen seurakunta on teologiassaan ja uskonkäsityksissään itsenäinen yksikkö ilman yläpuolella olevaa organisaatiota. Se, mikä ehkä voimakkaimmin määrittää messiaanisen seurakunnan teologiaa on ryhmän taustavaikuttajat. Tällä tarkoitan sitä, mistä seurakunta on alunperin saanut alkunsa ja ensimmäiset vaikutteensa. Selkeitä esimerkkejä ovat luterilaiselta pohjalta nousseet kolme seurakuntaa, Shalhevetjah Jerusalemissa, Immanuelseurakunnat, jotka noudattavat tiettyä yhtenäist jumalanpalveluskaavaa, tosin vapaasti varioiden nämäkin. Yhtä lailla taustavaikutus näkyy niissä ryhmissä, joissa seurakunta on syntynyt helluntailähetyksen toimesta. Samoin on laita esim. babtistien ja muiden protestanttisten vapaiden seurakuntien kohdalla. Jos seurakunnan paimenena on lähetyksen palkkaama ulkomainen työntekijä tai taloudellinen riippuvuus vain yhteen tunnustukselliseen ryhmään on taustavaikutuksen merkitys vielä suurempi.

    5.1. Jumalanpalvelusjärjestys

    Messiaanisten juutalaisten jumalanpalvelukset ja seurakuntaelämä noudattavat juutalaista kalenteria. Seurakunnat viettävät kaikkia juutalaisia juhlia ja vain kolme luterilaista seurakuntaa sekä muutama uusista venäjänkielisistä seurakunnista viettävät vuosittain joulujuhlaa. Jumalanpalveluspäivä on Sapatti eli lauantai. Kaiken kaikkiaan tämä ryhmä haluaa tietoisesti ottaa etäisyyttä perinteiseen kristilliseen kirkkoon, vaikka he uskonsa puolesta tämän yhteyden tunnustavatkin. Voimakkaimmin erilaisia ovat ne muutamat ryhmät, jotka ovat rakentaneet kokoontumisensa synagoga-jumalanpalveluksen pohjalle. Selvimpänä esimerkkinä tästä suunnasta on Roeh Yisrael seurakunta Jerusalemissa. Samalla kun he tietoisesti korostavat yhteyttä ja yhtäläisyyttä alkukirkon juutalaisiin, he haluavat samaistua tämän päivän juutalaiseen kansaan, elää juutalaisina juutalaisten keskellä.

    Useimpien seurakuntien jumalanpalvelusten kielenä käytetään hepreaa, joka tulkataan tarpeen mukaan toisille kielille kuten englanniksi, venäjäksi tai romaniaksi. Venäjänkieliset messiaaniset ryhmät kasvavat kaikista voimakkaimmin.

    Yhteistä kokoontumista voi parhaiten verrata vapaiden suuntien kokouksiin. Kokoukset aloitetaan laululla ja tervehdyksillä. Edellä mainittuja kolmea luterilaista seurakuntaa lukuun ottamatta muissa ei noudateta säännöllistä jumalanpalvelusjärjestystä vaan kokoukset voivat sisällöltään vaihdella suurestikin. Tekstin luvulla ja saarnalla on oma paikkansa, mutta tekstejä ei käydä systemaattisesti läpi vaan aiheet valitaan pikemminkin tilanteeseen liittyen ja "Hengen johdatuksen" mukaan.

    5.2. Jumalanpalvelusmusiikki

    Lähes kaikki hepreankieliset seurakunnat käyttävät jumalanpalvelusmusiikkina yhteisestä laulukirjasta otettuja lauluja (Zimrat HaAretz LeYeshua). Kirja sisältää pääasiassa parin viimeisen vuosikymmenen aikana Israelissa sävellettyä messiaanista musiikkia. Laulut ovat lyhyitä muutaman säkeistön mittaisia ja ne lauletaan usein kolmesti peräkkäin. Laulut ovat kirjoitettu hepreaksi mutta teksti on myös translitteroitu englannin kielen ääntämyksen mukaan niille jotka eivät osaa lukea hepreaa. Lauluista on myös englannin kielinen käännös. Suuri osa sanoituksista on peräisin raamatusta, eniten psalmeista. Tavallisin laulutapa on laulaa seisten kun taas tekstit kuunnellaan istuen. Yleisimpiä säestyssoittimia ovat piano ja kitara, mutta myös muita soittimia käytetään kuten viulua ja helistimiä.

    5.3. Uskontunnustus

    Vain 20:llä seurakunnalla 69:stä on käytössä jonkinasteinen uskontunnustus tai yhteinen oppipohja toiminnalleen tai jäsenyyden ehtona. Monet pitävät uskontunnustusta tarpeettomana sillä raamattu riittää heidän mielestään, eikä sen lisäksi tai yli voi olla muuta. Käytössä olevat uskontunnustukset voidaan jakaa kolmeen pääkategoriaan: 1) Klassisen teologian vanhat tunnustukset 2) evankelikaaliset 3) messiaanis-juutalaiset. Ensimmäistä ryhmää edustavat parhaiten kolme luterilaista seurakuntaa, joissa ainoina luetaan jumalanpalveluksen yhteydessä apostolinen uskontunnustus. Evankelikaalisissa tunnustuksissa korostetaan Jumalan ykseyttä ja mainitaan sana kolminaisuus, painotetaan Jeesuksen jumaluutta ja neitseestä syntymistä. Messiaanisissa tunnustuksissa ei viitata erikseen (yhtä poikkeusta luukuun ottamatta) neitseestä syntymiseen tai Jeesuksen jumaluuteen. Osa mainitsee Israelin lupausten mukaisena kansana.

    Niissäkin seurakunnissa, joissa on olemassa oleva uskontunnustus, sitä ei juurikaan lueta jumalanpalveluksen yhteydessä vaan sen avulla seurakunnan oppi pyritään määrittelemään ja uusien jäsenien oletetaan sen hyväksyvän. Yleensäkään uskontunnustuksella tai opilla ei ole niin sitovaa ja kattavaa roolia seurakuntaelämässä kuin vanhoilla kirkoilla.

    5.4. Sakramentit

    Koska oppiperusta messiaanisissa seurakunnissa on hyvin vaihteleva ja monissa edelleen määrittelemätön, niin käsitys sakramenttien luonteesta poikkeaa suuresti vanhojen kirkkojen käytännöstä. Moni seurakunnan pastoreista ei ymmärrä puhetta sakramenteista ja katsovat näiden käsitteiden kuuluvan vain vanhoihin kirkkoihin.

    5.4.1. Kaste

    Luterilaisia seurakuntia lukuun ottamatta kaikissa muissa messiaanisissa ryhmissä on käytössä ainoastaan aikuiskaste upottamalla. Luterilaistenkin suorittamista kasteista suurin osa on aikuiskasteita. Useimmiten kaste tapahtuu joko Jordan virrassa tai meressä (joskus myös kastealtaissa). Kastekäsitys ja käytäntö noudattelee pitkälti helluntalaista ja babtistista oppia. Aina kaste ei kuitenkaan ole ainoa tie seurakunnan jäsenyyteen. Seurakuntien jäsenluettelossa voi olla myös kastamattomia. Suurin osa seurakunnista ei kasta jäseniään ennen kahdeksattatoista ikävuotta. Yleensä kastetta edeltää kastekoulu, jonka pituus ja sisältö vaihtelee suuresti seurakunnittain. Kaste tapahtumana on seurakunnan juhla ja siinä on yleensä läsnä iso joukko todistajia.

    5.4.2. Ehtoollinen

    Suurin osa seurakunnista viettää ehtoollista kerran kuukaudessa. Loput viettävät ehtoollista joko joka sapatti tai kahdesti kuussa. Joissakin tapauksissa ei ole säännöllistä aikaa yhteiselle ehtoolliselle vaan seurakunnan pastori päättää, milloin seurakunta on "valmis" vastaanottamaan ehtoollista. Kaksi seurakuntaa jakaa ehtoollista vain kerran vuodessa juutalaisen pääsiäisen yhteydessä. Ainoastaan kolmella luterilaisella seurakunnalla on käytössään erillinen ehtoollisliturgia. Usko Jeesukseen mainitaan useimmissa yhtenä ehtona ehtoollisen vastaanottamiselle. Suurella osaa messiaanisista seurakunnista kaste ei ole edellytys ehtoolliselle pääsylle vaikka sitä odotetaankin. Luterilaisten lisäksi vain kaksi muuta seurakuntaa pitää ehtoollista sakramenttina.

    Ehtoollisella käytetään makeaa punaista viiniä ja leipänä useimmiten juutalaisen pääsiäisen aikana syötävää matza-leipää. Paimenen lisäksi yksi seurakunnan vanhimmista on yleensä avustamassa ehtoollisen jaossa.

    5.5. Evankeliointi

    Vaikka seurakunnat ovat jokainen itsenäisiä, on evankeliointi nähty yhteiseksi tehtäväksi. Israelissa toimii hepreankielisten seurakuntien keskuudestaan valitsema evankelioimistoimikunta, joka suunnittelee ja organisoi maassa toteutettavat evankelioimistapahtumat. Yleensä evankelioimiskampanjat suunnataan yhteen kaupunkiin kerrallaan ja muut seurakunnat eri puolilta maata avustavat. Suurimmat kampanjat sijoittuvat yleensä jonkin juutalaisen juhlapyhän yhteyteen.

    5.6. Yhteistyö ja ekumenia

    Huolimatta seurakuntien itsenäisyydestä ja erilaisuudesta, messiaaninen liike tuntee yhteenkuuluvuutta ja näkee tehtävänään olla erityisenä todistuksena omassa maassaan ja oman kansan keskellä. Vuosittain messiaaniset kokoontuvat yhteisiin tapahtumiin jakamaan kokemuksia ja vahvistumaan yhteisestä uskosta. Tapaamiset ovat tärkeitä, sillä ryhmä on hyvin pieni vähemmistä yhteiskunnassa ja moni tuntee olevansa eristyksissä uskonsa takia.

    Yhteydet muuhun kristilliseen maailmaan ovat ongelmallisempia. Messiaaniset haluavat tietoisesti ottaa etäisyyttä erityisesti vanhoihin kirkkoihin, joihin luterilaisetkin luetaan. Messiaaniset kyllä kokevat olevansa osa maailmanlaajaa Kristuksen ruumista, mutta katsovat silti olevansa erityisasemassa ja omaavansa erityistehtävän. Yhteyttä kyllä harrastetaan, sillä suurin osa seurakunnista on taloudellisesti riippuvaisia ulkomaisesta tuesta. Messiaaninen juutalainen on kysytty puhuja vieras niin eurooppalaisissa kuin amerikkalaisissakin evankelikaalisissa seurakunnissa. Nämä vierailut ymmärretään selkeästi promootiomatkoiksi ja niitä tehdään säännöllisesti toimintaa tukeviin kirkkoihin ja seurakuntiin ulkomailla.

    6. Messiaanisten asema Israelilaisessa yhteiskunnassa

    Messiaanisten asemassa ja näkyvyydessä on kolmessakymmenessä vuodessa tapahtunut paljon. Aiemmin lähes näkymättömissä pysynyt pieni joukko on noussut eräällä tavalla barrikaadeille puhumaan uskostaan ja puolustamaan oikeuksiaan tasavertaisina jäseninä omassa yhteiskunnassaan.

    Jäsenmäärän kasvu on samalla antanut rohkeutta tulla esille vaikka kaikki eivät edelleenkään painostuksen tai työpaikan menettämisen pelossa halua mainostaa uskoaan Jeesukseen.

    6.1. Piilosta näkyville

    Viime vuosina messiaaniset juutalaiset, vaikka heidän määränsä onkin promillen luokkaa koko maan väestöstä, ovat olleet hyvin näkyvästi esillä Israelin mediassa. Osaltaan tähän on vaikuttanut uskovien määrän kasvu ja sitä kautta identiteetin vahvistuminen.. Ryhmä on tullut rohkeasti esille ja kertonut uskonsa perusteista.

    Tänä päivänä messiaaninen juutalainen voi olla televisiossa haastateltavana uskonsa perusteista. Usein näissä julkisissa keskusteluissa vastapuoleksi ovat asettuneet ordotoksijuutalaisuuden edustajat, eräänlaiset farisealaisen uskon perilliset. Vastakkainasettelu on osiltaan sama kuin vajaa kaksituhatta vuotta sitten. Tänäänkin messiaanisia pidetään heidän taholtaan uskon luopioina, jotka ovat hylänneet isiensä opin ja palvovat väärää jumaluutta. Poikkeuksena aiempaan, messiaanisia ei lueta oikeaoppisten taholta edes juutalaisiin kuuluviksi.

    6.2. Oikeaoppisten vihaamina

    Kysymys siitä kuka on juutalainen on koskettanut hyvin syvästi juuri Jeesukseen uskovia juutalaisia. Joiltakin juutalaista syntyperää olevilta Israeliin muuttajilta on tästä syystä evätty mahdollisuus saada Israelin kansallisuus. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen mukaan uskomalla Jeesukseen juutalaisesta tulee toisen uskonnon edustaja. Tämä siitä huolimatta, että messiaaniset juutalaiset ovat hyvin uskonnollisia ja noudattavat juutalaisia sapatti- ja ruokasäädöksiä yleensä hyvin tunnollisesti verrattuna maallistuneisiin veljiinsä ja sisariinsa.

    Viime aikojen suurin taistelu on käyty oikeaoppisten juutalaisten tekemiä lakialoitteita vastaan. Lähinnä äärioikeistolaisen Shas-puolueen edustajat ovat tehneet useita samansuuntaisia lakialoitteita, jotka tavalla tai toisella kieltäisivät evankeliumin levittämisen Israelissa. Yhden ehdotuksen mukaan olisi vankeusrangaistuksen ja suuren sakon uhalla laitonta puhua uskosta niin, että joku vaihtaisi uskontoa. Uusimman ehdotuksen mukaan evankelioivan aineiston levittäminen postitse, sähköpostitse tai netissä olisi rangaistavaa. Missään vaiheessa näiden oikeaoppisten taholta ei ole kuitenkaan asetettu kyseenalaiseksi mahdollisuutta kääntyä juutalaiseksi.

    Lakiehdotukset on markkinoitu Knessetissä lähetyksen vastaisina lakeina, mutta toteutuessaan ne vaikuttaisivat voimakkaimmin juuri messiaanisten juutalaisten oikeuteen elää uskoaan todeksi juutalaisessa valtiossa. Monet messiaaniset ovat joutuneet oikeaoppisten hyökkäyksen ja vainon kohteeksi. Jeesukseen uskovan kodin läheisyyteen on voitu levittää mainoksia, joissa henkilö mainitaan nimeltä ja muita juutalaisia kehotetaan välttämään yhteyttä tähän ‘missionaariin’ ja luopioon. Joitakin messiaanisten kokouspaikoista on poltettu oikeaoppisten toimesta. Jumalanpalvelusten jälkeen ulostuleville messiaanisille on huudeltu ja käyty käsiksi. Muutamien kotiin on hyökätty ja särjetty omaisuutta. Kaikissa näissä tapauksissa tekijöinä ovat olleet oikeaoppiset ryhmät, jotka kokevat, että luopioita voi kohdella yleisen vaaran takia kuin pahimpia vihollisia. Tappouhkauksetkaan eivät ole Jeesukseen uskoville juutalaisille vieraita.

    Tavallinen maallistunut kansa ei näe messiaanisia uhkana sen enempää uskolleen kuin yhteiskunnallekaan ja he katsovat messiaanisten olevan yksi omituinen joukko juutalaisten suuressa kirjossa.

    7. Suhteen arabikristittyihin

    Eri puolilla maata kokoontuu säännöllisesti rukousryhmiä, jotka koostuvat niin protestanttisista arabikristityistä kuin messiaanisista juutalaisista. Erityisesti Jerusalemin ympäristössä, missä raja erottaa nämä Jeesukseen uskovat veljet ja sisaret toisistaan, on koettu tärkeänä vaikeuksista huolimatta etsiä yhteyttä ja sovituksen sanomaa. Nämä ryhmät eivät halua väheksyä tilanteen luomia ongelmia tai sivuuttaa traagisia vaiheita ja kohtaloita, mutta Jeesuksen tekemään sovitukseen vedoten heillä on halu löytää yhteinen tie ja anteeksiannon mieli. Erikoisena poikkeuksena seurakuntien pastoreiden joukossa on Haifalaisen Elias-seurakunnan paimen, joka syntyjään arabikristitty. Hän on saman seurakunnan kasvatti nuoruudesta saakka ja on saanut teologisen koulutuksensa Norjan vapaan luterilaisen kirkon kautta.

    Monissa messiaanisissa seurakunnissa on jäseninä arabikristittyjä tai islamista Jeesus-uskoon kääntyneitä arabeja. Monille heistä on ollut helpompi liittyä hepreakieliseen ja etnisesti erilaiseen ryhmään kuin vanhoihin arabiankielisiin kristillisiin kirkkoihin. Arabipuolella, joissa ihmiset edustavat samaa kansaa mutta eri uskoa, muslimin siirtyminen vanhaan arabikirkkoon koettaisiin vääränlaiseksi rajanylitykseksi. Näiden ryhmien kesken vallitsee eräänlainen status-quo järjestelmä. Kumpikin ryhmä saa olla rauhassa omiensa kanssa, eikä rajojen ylityksiä katsota suopeasti.

    8. Messiaaniset ja kristillinen kirkko

    Keitä messiaaniset juutalaiset ovat sitten meille kristityille? Esimerkki lähetyksen kontekstuaalisen tavoitteen onnistumisesta vai kivi historiamme kengässä? Vaikka kahtatuhatta vuotta ei voi kuroa umpeen ja eikä tuota aikaa pyyhkiä pois, lienee silti aika kuunnella mitä näillä veljillä ja sisarilla on meille kerrottavaa.

    Messiaaninen juutalainen ei koe olevansa kotona juurensa unohtaneessa kristillisessä kirkossa. Toisaalta häntä ei hyväksytä juutalaiseksi niiden taholta, jotka asiasta Israelissa päättävät.

    Niin kuin toisessa luvussa totesin, kristillisen kirkon juuret ovat juutalaisessa uskossa ja Israelin maassa. Vasta viime vuosina on teologisessa tutkimuksessa, niin dogmatiikassa kuin eksegetiikassa, alettu perusteellisemmin paneutua tähän kysymykseen pohtien mitä tämä tarkoittaa kristilliselle kirkolle ja sen julistukselle. Yhdyn niihin, jotka sanovat, että kristillistä uskoamme ei voi täysin ymmärtää, jollemme tunne Jeesuksen ajan juutalaisuutta mukaan lukien messiaanisen liikkeen eri vaiheita ja vaikutuksia kirkon syntyyn. Olen myös sitä mieltä, että tämän päivän messiaanisilla juutalaisilla on meille pakanakristityille paljon annettavaa näiden juurien etsimisessä.

    Huolimatta heidän viileästä suhtautumisestaan vanhoja kirkkoja kohtaan, kristittyjen on tuettava messiaanisten juutalaisten taistelua olemassaolostaan ja oikeudestaan uskoon Jeesukseen messiaana ja Vapahtajan. Heillä itsellään on parhaimmat mahdollisuudet todistaa muille juutalaisille oikeasta messiaasta, jota juutalainen kansa odottaa.

    Suomen luterilainen kirkko on aloittanut Israelin messiaanisten kanssa keskustelut uskon kysymyksistä ja opista. Uskon, että tämä avaus on tärkeä molemmin puolin ja antaa kirkollemme tarvittavaa uutta näkemystä Kristuksen ruumiin moninaisuudesta. Olisi toivottavaa, että yhä useampi kristitty voisi tiedostaa uskonsa juurien syvyyden ja sitä kautta nähdä evankeliumin universaalisuuden merkityksen. Jumalan lähetys alkoi jo Aabrahamille annetusta lupauksesta, joka koski kaikkia kansoja maailmassa.

    Kristillisillä kirkoilla on edelleen tehtävä juutalaisten parissa Israelissa. Voimme olla tukemassa messiaanisia seurakuntia heidän työssään yhdessä heidän kanssaan. Voimme olla auttamassa koulutuksen järjestämisessä seurakuntien pastoreille. Voimme järjestää kursseja seurakuntien maallikoille ja opettaa diakonian ja ekumenian aakkosia. Luterilaisella lähetykselläkin on paikkansa Israelilaisessa uskon yhteisössä. Meidän korostuksemme on ihmisen ansioton armo Jumalan edessä. Emme voi lisätä mitään siihen, mitä Jeesus on puolestamme ristillä jo tehnyt.

    Liite: LCJE (Lousanne Consultation on Jewish Evangelism) konferenssin (18.-23.6.1995) lausunto kristittyjen vastuusta juutalaisevankelioinnissa

    While religious relativism is to be expected in today’s secular society, it is both distressing and shameful to find it within churches. Any church or denomination that presumes to say that the Jewish people (or any other people) can be reconciled to God outside Jesus, does not honor Jesus. They also perpetrate a form of discrimination, no matter how unintentionally. We therefore call all Christians to recognize the legitimacy and the urgency of sharing the Good News of Jesus, the Jewish messiah with those people from whom and for whom he first came. We urge any Christian who has been persuaded that Jewish evangelism is disrespectful or unloving to consider the need to base love and respect upon New Testament mandates rather than to measure love according to the spirit of this age.

    We also note the skepticism of many churches towards Jewish belivers in Jesus who maintain their Jewish identity. The first century Apostolic Council in Jerusalem recognized the work of the Holy spirit in bringing Gentiles into the community of God´s people, and decreed that these new Christians need not become Jews (Acts 15). In like manner, we call upon the churches of this century to recognize the work of the Holy Spirit in bringing Jews into the body of Christ. We urge all Christians to welcome Jewis belivers in Jesus into the Body of Christ with glad hearts, whether they choose to worship in traditional churches or Messianic congregations.

    Mishkan Issue NO. 23 2/1995 bage 71

    Lähteitä

    Facts & Myths About the Messianic Congregations in Israel

    Kaj Kjaer-Hansen and Bodil F. Skjшtt

    Jerusalem 1999

    Caspari Center, P.O. Box 71099, Jerusalem 91000, Israel

    email: caspari@caspari.com

    Jewish Identity & Faith in Jesus

    Kai Kjaer-Hansen (editor)

    Jerusalem 1996

    Caspari Center

    The Death of Messiah

    Kai Kjaer-Hansen (editor)

    Jerusalem 1994

    Caspari Center

    Israel and Yeshua

    Torleif Elgvin (editor)

    Jerusalem 1993

    Caspari Center

    Joseph Rabinowitz and the Messianic Movement

    Kai Kjaer-Hansen

    Wm.B. Eerdmans Publishing Co.

    Mishigan 1995

    Mishkan

    A Forum on the Gospel and the Jewish People

    (Journal dedicated to biblical and theological thinking on issues related to Jewish Evangelism, Hebrew-Christian/Messianic-Jewish identity and Jewish-Christian relations.)

    P.O.Box 116, Jerusalem 91000, Israel

    email mishkan@caspari.com ( Tilaukset Suomessa Suomen Lähetysseuran kautta)

    Ikkuna Juutalaisuuteen

    Jouni Turtiainen (toimittanut)

    Yliopistopaino 1995

    Messiaaniset Juutalaiset (osittain vanhentunut)

    Kai-Kjaer-Hansen, Ole Chr. M. Kvarme

    Kirjaneliö 1979

    Israel - Messiaan Maa

    Suomen Teologisen Instituutin vuosikirja 1992