STI 12.11.1998 / Jorma Pitkänen

HERÄNNÄISJOHTAJA JONAS LAGUS TEOLOGINA JA SIELUNHOITAJANA


1. LAGUKSEN ELÄMÄN PÄÄPIIRTEET

    Lagus kuului kulttuurisukuun, jonka piirissä oli myös kirkollisia vaikuttajia.
    Esim. hänen isänsä setä Elias Lagus oli Siionin virsien suomentaja. Jonas Lagus opiskeli ensin klassista ja uutta kirjallisuutta, mutta isän varhainen kuolema muutti hänen suunnitelmansa.
    Äitinsä pyynnöstä hän antautui pappisuralle. Lahjakas nuorukainen vihittiin papiksi poikkeuksellisesti jo 19 vuoden iässä kesäkuussa 1817.

    Laguksen ensimmäinen virkapaikka oli Vöyrin seurakunta lähellä Vaasaa, ja hän toimi siellä 11 vuotta. Hänen hengellinen murroksensa on sijoitettu tähän ajanjaksoon.
    Laguksen Hengellisiin sanomiin kirjoittama kuvaus tapahtuneesta on kuitenkin ilmeisesti romantisoitu, joten herätyksen ajankohdasta ei ole täyttä varmuutta.

    Vuonna 1828 Lagus siirtyi Ylivieskan kappalaiseksi. Uudessa ympäristössä hänellä oli aluksi suuria sopeutumisvaikeuksia, ei vähiten kielen vuoksi. Ylivieskassa Lagus sai kuitenkin tulla suuren herätyksen kanavaksi yhdessä Kalajoella vaikuttaneen Malmbergin kanssa. Herätys Kalajokilaaksossa lähti liikkeelle 1832 tienoilla.
    Tukeakseen herätystä Lagus ystävineen alkoi vuoden 1836 alusta julkaista kirkollista lehteä "Tidningar i andeliga ämnen", jonka suomenkielinen käännös ilmestyi nimellä "Hengellisiä sanomia". Lehtihanke joutui kuitenkin sensuurin hampaisiin ja kuivui kokoon parissa vuodessa.

    Syyskesällä 1836 Lagus tapasi Paavo Ruotsalaisen Pyhäjärvellä.
    Ruotsalainen oli pyrkinyt kontaktiin Pohjanmaan herätyksen johtomiesten kanssa jo aiemminkin, mutta Lagus oli vältellyt häntä väärän opin ja lahkolaisuuden pelossa.
    Paavo Ruotsalainen voitti kuitenkin Laguksenkin puolelleen.
    Näin Savon ja Pohjanmaan herännäisyys yhtyivät ja muodostivat laajan yhtenäisen rintaman.
    Ilmeisesti Malmbergin ja Laguksen taipumisella Ruotsalaisen alaisuuteen oli syynä paitsi Paavon karisma myös halu säilyttää Paavon puolelle menneiden talonpoikien luottamus ja oma asema herätyksen johdossa.

    Ylivieskan aikaan liittyvistä tapahtumista voidaan mainita vielä Kalajoen käräjät, jotka alkoivat 6.7.1838. Lagus, Malmberg, Ruotsalainen sekä heidän lisäkseen 3 pappia ja suuri joukko maallikoita saivat syytteen luvattomasta seurojen pidosta ja varojen keruusta pakanalähetykselle.
    Prosessin lopuksi tuomiokapituli erotti Laguksen puoleksi vuodeksi virastaan.

    Vuonna 1845 Lagus siirtyi Pyhäjärven kappalaiseksi. Tämä aika oli Laguksen elämässä lopullisen riisumisen aikaa. Hän sairasteli paljon eikä pystynyt normaaliin seurakuntatyöhön. Kuolema oli vieraillut usein hänen luonaan jo Ylivieskassa. Nyt hän menetti 15 vuotiaan tyttärensä ja rakkaan Jonas pojan
    kuukauden välein syksyllä 1845. Hänen toinen vaimonsa Albertiina kuoli 1849.

    Kaikkiaan hänellä oli 16 lasta, joista puolet kuoli lapsina. Murhetta toivat myös taloudelliset vaikeudet sekä herätyksen hajaannus riitoineen. Laguskin tuli lausuneeksi kovia tuomion sanoja entisistä ystävistään, esim. Hedbergistä, ja hän etääntyi myös Malmbergista.
    Lagus halusi kuitenkin pysyä "Paavon miehenä". Loppuun asti hän opasti myös luonaan käyneitä seurakuntalaisia ja kirjoitteli sielunhoidollisia kirjeitä heränneille ystävilleen.
    Elämänsä viimeisenä päivänä juhannuksena 1857 hän lausui: "Minulla on kaksi tyhjää kättä, mutta minä tiedän Lunastajani elävän ja hän on herättävä minut viimeisenä päivänä."
    Armoitettu Herran palvelija kuoli kesäkuun 24. ja 25. päivän välisenä yönä 1857, 59 vuoden iässä.


2. LAGUKSEN KIRJEET JA MUUT KIRJOITUKSE

    Jonas Lagus sanoi elämänsä lopulla, että hän vie oppinsa mukanaan hautaan.
    Onneksi näin ei ole käynyt. Laguksen kirjoituksia on koottu ja julkaistu jälkipolvien rakennukseksi.

    Laguksen kirjeiden ensimmäiset painokset ilmestyivät 1860 ja 1861.
    Laajennettu suomenkielinen laitos, "Evankeliumin ääni kutsutuille sieluille", johon koottiin em. kokoelmien kirjeet sekä ennen julkaisematonta aineistoa, ilmestyi 1907.
    Tältä pohjalta WSOY julkaisi 1938 Anna-Liisa Väinölän toimittaman uuden kieliasultaan korjatun ja jonkin verran supistetun Laguksen kirjeiden kokoelman "Evankeliumin ääni".
    Niteen kolmas painos on vuodelta 1961. Mainittakoon myös Herättäjä-Yhdistyksen 1981 kustantama pieni kirjanen "Evankeliumin ääni", johon on koottu valikoiden Laguksen kirjeitä. Lukijan on helpointa aloittaa Lagukseen tutustuminen kahdesta viimeksi mainitusta.

    Tärkein Jonas Laguksen kirjoitusten kokoelma on Tor Krookin kokoama kaksiosainen "Jonas Lagus, Brev och Skrifter I-II" (SKHS 35,37, Helsingfors 1933-35).
    Kokoelma pitää sisällään Laguksen alkuperäisiä kirjeitä sekä muita kirjoituksia.
    Jälkimmäisistä voidaan mainita mm. arvio uudesta virsikirjaehdotuksesta, kaksi lausuntoa kirkkolakiehdotuksesta sekä kaksi puolustuskirjoitusta liittyen Kalajoen käräjiin.
    Hengellisissä sanomissa julkaistu "Mitä on todellinen kristinusko?" valaisee Laguksen teologian keskeisiä piirteitä. Laguksella on myös pari näytelmän muotoon puettua kirjoitusta, "Saatanan vimma kristityssä maailmassa" sekä "Kultala". Kultala kertoo herätyksestä ja sen kohtaamasta vastustuksesta eräässä kylässä.
    Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että on ilmeistä, että Laguksen kertomuksessa esiintyvä lääkäri on Elias Lönnrot, joka oli kirjoitellut pietismiä vastaan.

    Edellä mainittujen lähteiden lisäksi Laguksen kirjoituksia on julkaistu vuosina 1836-38 "Tidningar i andeliga ämnen" -lehdessä sekä Matthias Akianderin historiateoksessa.


3. LAGUKSEN TEOLOGIASTA

      3.1. Yleistä

        Laguksen teologialle on ominaista keskittyminen ihmisen pelastukseen.
        Oli kyse sitten lehtikirjoituksesta, sielunhoidollisesta kirjeesta, näytelmästä tai virsiarvostelusta, Laguksen tarkastelun kohteena on se, miten ihminen pääsee Jumalan yhteyteen.
        Laguksen teologia on toisen ja kolmannen uskonkappaleen teologiaa. Luominen jää Laguksella syrjään.

        Lagus on teologisessa ajattelussaan käytännöllinen ja elämänläheinen.
        Hänen kirjoituksistaan välittyy omakohtaisesti koettu ja koeteltu uskonvakaumus.
        Teologisena pohjana hänellä oli pietistisissä piireissä arvostetut ja luetut hartauskirjat, joiden kirjoittajista voidaan mainita mm. Arndt, Spener, Nohrborg, Fresenius ja Pontoppidan.
        Lagus suosittelee kirjeissään myös Lutherin ja Wilcoxin "Kalliin hunajanpisaran" lukemista.
        Lutherin ja pietismin lisäksi Laguksen teologiassa on nähty myös herrnhutilaisia vaikutteita.
        Nämä elementit yhdessä varsin kovan elämänkohtalon kanssa tekivät Laguksesta sellaisen papin ja teologin kuin hän oli.

        Seuraavaksi tarkastellaan Jonas Lagusta teologina ja sielunhoitajana hänen kirjeittensä valossa.
        Nämä asiat kytkeytyvät luonnollisesti läheisesti toisiinsa.
        Laguksen teologia tulee esiin hänen sielunhoidollisissa kirjeissään. Tarkoitukseni on tutustuttaa kuulija Laguksen ajatteluun sekä antaa hänelle mahdollisuus itse arvioida, missä määrin herännäisjohtajan teologia ja sielunohoito on edelleen käyttökelpoista.
        Ennen kuin siirrymme Laguksen kirjeiden pariin, on kuitenkin selventävää luoda silmäys Laguksen kirjoitukseen "Mitä on todellinen kristinusko?" Tämä Hengellisissä sanomissa 1836 ollut kirjoitus antaa yleisen raamin, jonka puitteissa Laguksen kirjeissä oleva teologia asettuu paikoilleen.

      3.2. Laguksen teologian perusrakenne

        Kirjoituksessaan "Mitä on todellinen kristinusko?" Lagus pahoittelee yleistä tietämättömyyttä kristinuskon luonteesta. Sen jälkeen hän esittää ytimekkäästi uskonkäsityksensä perusrakenteen. Todellinen kristinusko on heränneen sielun sisäistä yhdistymistä ja yhteyttä Kristuksen kanssa uskon kautta. Vaikka Raamattu käyttää erilaisia kuvia tästä yhteydestä, on niillä kaikilla tämä yhteinen piirre. Usko on yhteyttä Kristukseen.
        Lukuisista raamatunkohdista voidaan mainita Laguksen viittaus Joh.15:een ja vertaukseen viinipuusta.
        Ihminen on luonnostaan kykenemätön yhteyteen Jumalan kanssa. Siksi hänessä täytyy tapahtua muutos, niin että kuollut tulee eläväksi. Jumala vaikuttaa tämän muutoksen, jonka seurauksena syntyy uusi ihminen, uusi luomus. Ilman tätä muutosta ei ole todellista kristinuskoa. Tämä muutos tapahtuu kääntymyksessä, joka on Jumalan työ. Muutoksen keskeiset piirteet ovat kaikilla samanlaiset, mutta muutoin Jumalan työ vaihtelee eri ihmisten kohdalla.
        Nämä perusasiat ovat Laguksen mukaan seuraavat: Syntisellä on oltava riittävä synninhätä, niin että hän etsii pelastusta Kristuksesta.
        Kun Kristus on omistettu ja löydetty, seuraa sisäinen ja ulkoinen mielenmuutos, joka on todellinen ja havaittavissa.
        Tämä muutos täydentyy jokapäiväisessä pyhityksessä.

        On kuitenkin todettava, että mainittu näkemys liittyy erityisesti "nuoreen Lagukseen", aikaan ennen Paavo Ruotsalaisen kohtaamista 1836. Postillojen armonjärjestys-keskeinen teologia muuttuu vuosien varrella yksinkertaisen armonjärjestyksen korostamiseksi.
        Paavo vaikutus on tässä aivan ilmeinen. Hänhän kehoitti heittämään "tikapuut hiiteen".
        Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että pitkän kaavan terminologia säilyy, mutta niiden tulkinta
        muuttuu ainakin osittain. Kun parannus, usko ja pyhitys olivat ennen Paavon kohtaamista peräkkäisiä vaiheita pelastuksen tiellä, merkitsevät ne myöhemmin samaa asiaa.
        Kristityn elämä on jatkuvaa parannusta, uskomista ja pyhitystä.

      3.3. Yksinkertainen armonjärjestys

        Jonas Lagus puhuu kirjeissään usein armonjärjestyksestä. Armonjärjestyksen ohella hän voi puhua parannuksen järjestyksestä tai Raamatun järjestyksestä, jotka merkitsevät samaa asiaa. Lagus tarkoittaa armonjärjestyksellä sitä tapaa, millä syntinen ihminen pääsee Kristuksen yhteyteen. Laguksen mukaan lyhin ja varmin kaikista armonjärjestyksistä on seuraava:
        "Minä tiedän ja olen varma siitä, että olen kadotettu syntinen, mutta olen kuullut Kristuksen tulleen maailmaan pelastamaan syntisiä.
        Nyt tahdon suunnata kaiken haluni ja toivoni häneen ja odottaa kärsivällisesti, mitä hän minulle antaa, viipyköön hän kuinka kauan tahansa."
        Lienee niin, että Lagus ei ole määritellyt armonjärjestystä kovin tarkasti tai ahtaasti.
        Tietyt perustavat piirteet on joka tapauksessa helppo hahmottaa.
        Tyypillistä on, että syntisen tulee suuntautua heti Kristusta kohti ja odottaa kaikkea häneltä.
        Syntisen tehtävänä on pyytää, että Kristus auttaisi häntä elämän tielle. Hänen tulee rukoilla, että Kristus antaisi hänelle halun ja voiman tulla hänen luoksensa ja vaikuttaisi hänessä uuden elämän.
        Tämä ajatuksenjuoksu toistuu Laguksen kirjeissä kerta toisensa jälkeen.
        Yhtenä esimerkkinä tästä voidaan ottaa esille katkelma Laguksen kirjeestä tuntemattomalle vastaanottajalle.

        "Niinkuin Jumalan sana selvästi osoittaa, on tällä Vapahtajallamme rakas ja armahtavainen sydän syntisiä kohtaan. Hän tuntee kaikki heidän puutteensa ja tietää kuinka kelvottomat he ovat parannusta tekemään, kuinka puuttuvaiset ja voimattomat he ovat tulemaan Hänen tykönsä ja elämään uskon elämää Hänen kanssansa.
        Mutta ei Hän vaadikaan syntisiltä ikinä mitään. Hän tuntee hyvin sen hitauden, vastahakoisuuden ja ajatusten hajannaisuuden, joka Heitä vaivaa ja aina uudelleen nousevat synnit ja entisten syntitapojen voiman; mutta Hänellä on parannusta ja lääkettä kaikkea tätä pahaa vastaan. Tule siis Hänen tykönsä kuolleena ja kadotettuna ihmisenä lukemattomia kertoja päivässä ja sano Hänelle: 'Herra sinä tiedät, ettei minulla ole halua, tahtoa eikä voimia tulla tykösi, mutta anna sinä itse minulle tätä elävää halua, tätä tahtoa ja voimaa, luo minuun puhdas sydän.'"

        Katkelmasta käy hyvin esille Laguksen sielunhoidollinen kirjoitustapa.
        Tämän taustalla on realistinen käsitys ihmisen syvästä turmeluksesta.

      3.4. Ihmisen langennut tila

        Laguksen mukaan ihmisen lankeemus on niin syvä, että hänen on mahdotonta tehdä parannusta. Tämä johtopäätös syntyy arkisen kokemuksen keskellä, jossa Kristuksen kanssa seurustellaan ja jossa tämän seurustelun puutteet tulevat ilmeiseksi.
        Laguksen mukaan synti on peritty Adamilta ja se säilyy kuolemaan asti.
        Langenneen luonnon tyypillisiä piirteitä ovat penseys ja laiskuus. Ne vaivaavat kilvoittelijaa ja hallitsevat sellaista ihmistä, jonka päämääränä ei ole sielun pelastus. Ihmisen omat päätökset ja pyrinnöt eivät voi estää hänessä olevaa syntiä paisumasta. Hänessä liikkuu tuhansia pahoja haluja ja himoja. Hän ei pysty täyttämään Jumalan lakia sen enempää sisäisesti kuin ulkonaisestikaan. Laguksen mukaan synnin tuleminen eläväksi on kuitenkin merkki siitä,
        että Jumala on tarttunut syntisen elämään. Synnittömyyden sijasta ihmisen tulee pyrkiä Kristuksen yhteyteen, joka on tullut juuri syntistä varten.

        Ihmisen langennut tila tulee esille erityisen selvästi hänen omavanhurskaassa pyrkimyksessään kelvata Jumalalle. Omavanhurskaus onkin Laguksen mukaan armoa etsivän sielun pahin este. Lagus kirjoittaa tuntemattomalle vastaanottajalle:
        "Armoa isoavaa sielua ahdistavista monista vaikeuksista pahin on omavanhurskaus.
        Se vaikeus ei koskaan tahdo väistyä, se on teloituskirveen tavoin aina uhkaamassa, sillä ihminen vaatii itseään alati paremmaksi. Niin pian kuin sielu Jumalan Hengen valossa näkee olevansa poissa Herrasta, näkee hitautensa, laiskuutensa ja muut syntinsä, tulee heti hänen mieleensä, että hänen pitäisi olla parempi ja toisenlainen. Ja hänen on hirveän vaikea oppia, ettei hänen laitansa syntiinlankeemuksen jälkeen mitenkään voi olla toisin. Lähimpänä seurauksena tästä on lohduton, salainen valitus ja pyrkimys korjata ja parantaa tätä puutetta. Tämä on Aadamin lapsille niin yleistä, ettei kukaan ole siitä vapaa. Mutta opi sinä tässä kohden heti kääntymään Kristuksen puoleen ja elämään hänestä. Tunnusta aina uudestaan heikkoutesi ja pyydä häneltä halua, elämää ja tahtoa, joita itselläsi ei koskaan ole. Hän on elävä ja elämää antava Herra, jonka puoleen aina saat ja sinun täytyykin vapaasti kääntyä. Lakkaamatta hän katsoo sinuun, rakastaa sinua, tuntee heikkoutesi ja parantaa joka hetki uudelleen kaikki puutteesi."

        Lagukselle tyypillinen kehoitus käydä suoraan Kristuksen luo ja jättää oman heikkouden tarkastelu perustuu lain ja evankeliumin eroon.
        Seuraavassa tarkastellaan, miten herännäisjohtaja selittää tätä eroa.

      3.5. Laki ja evankeliumi

        Laguksella on taito selittää lain ja evankelimin eroa ymmärretävällä ja käytännöllisellä tavalla.
        Havainnollinen esimerkki tästä on katkelma Laguksen kirjeestä Jakob Wegeliukselle (15.5. 1852):
        "Mutta en arvostele sinua väärin, kun kaiken tämän ohella huomautan salaisesta, itsellesi tietymättömästä, sinua vahingoittavasta viasta. Sinä katselet aivan liian paljon syntiäsi ja heikkouttasi, sinä palvelet kahta herraa: lakia ja evankeliumia. Kun se tapahtuu? Siten, että tuomitset itseäsi ja kulutat paljon aikaa puutteitasi katsellen, kun aika pitäisi käyttää vain Kristuksen katselemiseen. Salaa ja tietämättäsi sinä koetat tappaa synnin joka taholla, kun sinun pitäisi jättää kaikki muu, antaa synnin olla syntinä, ja yksinomaan puhua armonvaltakunnan Kuninkaalle, että hän ottaisi sinut elämän tielle, so. 'tulkoon sinun valtakuntasi'. Pysähdy nyt omantuntosi eteen ja tutki, mistä nuo kaikki itsesi tuomitsemiset, nuo epävakaisuutesi ja häilyväisyytesi valittamiset johtuvat.
        Eivätkö ne ole kotoisin Siinain vuorelta? Hyppääthän joka kerran, kun itseäsi ja kelvottomuuttasi valitat, sen merkin ja aidan yli, jonka Herra Jumala käski Mooseksen panna vuorelle, etteivät ihmiset ja eläimet kuolisi. Kun siis vanha laulu alkaa uudestaan kuulua sydämessäsi, niin ajattele: 'Tämä on kyllä totta, mutta minulla ei nyt ole aikaa miettiä sitä. Herralle Kristukselle minun pitää puhua asiastani, että hän auttaisi minua ja ottaisi minut tielle. En nyt katsele pyhyyttä, sillä se olisi hullua, vaan kaipaan vain parannuksen tielle pääsemistä. Sen vuoksi jätän kaiken, kaiken muun sivuun ja annan kerjäläismäisen köyhän rukoukseni ja kaipaukseni olla kirjeenäni Kuninkaalleni. Mitä hän tekee ja antaa, sen tahdon ottaa vastaan, mutta pysyväisyyteni ja uskollisuuteni annan mennä menojaan.' Ymmärrätkö minua? Sinun ja minun täytyy pitää Kristusta pääasiana. Miten monet raukat sotkevatkaan koko asiansa, kun heiltä puuttuu tämä näkemys."

        Kilvoittelija antautuu siis lain alaiseksi, kun hän katsoo omaan syntiinsä tai murehtii turmelustaan.
        Synnin sijasta tulee katsoa Kristusta, valittamisen sijasta tulee puhutella Vapahtajaa.
        Kun Lagus sanoo, että syntisen tulee katsoa yksin Kristukseen, ei itseensä, tämä on merkitsee sitä, että hänen on oltava tekemisissä vain evankeliumin, ei lain kanssa.
        Näin tehtäessä Kristus saa kunnian. Ei ole yllättävää, että Lagus viittaa asiaa käsitellessään myös Galatalaiskirjeen ilmaisuihin. "Sillä ei mitään lakia ole annettu, joka taitaisi meitä eläviksi tehdä."

        Lagusta ei voida pitää antinomistina, vaikka hän kehoittaakin kirjeidensä lukijoita pysymään erossa laista. Raamatun omiin ilmaisuihin tukeutuen hän sanoo toisaalla, että laki on oikein käytettynä hyvä. Lain oikeaa käyttämistä on Laguksen mukaan se, että jokapäiväisessä parannuksessa vastaanotetaan ja totellaan Jumalan Hengen nuhteita ja paetaan Kristuksen luo etsimään puhdistusta hänen veressään. Ilmeisesti Laguksen kehoitus olla tekemisissä yksinomaan evankeliumin kanssa on nimenomaan sielunhoidollinen neuvo, joka nousee kokemuksen mukanaan tuomasta vakaumuksesta: Kristuksen yhteyteen pyrkivä syntinen tuntee liiankin hyvin lain vaatimukset, jotka hänen sisimmässään vaativat jatkuvasti paremmaksi muuttumista. Näin laista on vaarassa tulla Kristuksen luo tulemisen este, sen sijaan että se ajaisi syntisen hänen luokseen. Evankeliumin oppi merkitsee Laguksen mukaan kuitenkin sitä, että Kristus seurustelee mielellään syntisen kanssa juuri sen tähden, että tämä on kaikkea vailla. Vapahtaja seurustelee yksinomaan kurjien, pitaalisten, saastaisten ja kadotettujen syntisten kanssa.

        Laguksen mukaan on siis tärkeintä katsoa tyystin pois synnistä ja puhutella Kristusta.
        Häneltä tulee pyytää lapseksi ottamista ja armoa uuteen syntymiseen.
        Herännäisjohtajan sanastoon näyttää kuuluvan myös uudestisyntyminen.
        Miten Lagus puhuu uskosta?

      3.6. Uskosta

        Edellä on jo useampaankin kertaan tullut esille se, että syntisen tulee omasta heikkoudestaan huolimatta käydä suoraan Kristuksen luokse. Hänen luokseen tulee pyrkiä sisäisistä ja ulkoisista esteistä huolimatta. Laguksen mukaan uudestisyntyminen tulee tässä kilvoituksessa käännekohdaksi: "Uudessa syntymisessä hän antaa sinulle sekä syntisi anteeksi että voiton synneistäsi." Lagus tarkoittanee uudestisyntymisellä omakohtaiseen uskonvarmuuteen pääsemistä, lapsenoikeuden kokemista.
        Herännäisyyden kielenkäyttön kuuluva "armonvilaus", joka esiintyy myös Laguksella, tullee myös lähelle uudestisyntymisen kokemusta.
        Tämän tyyppinen näkemys on yleisempää "nuorella Laguksella".

        Omakohtaisen varmuuden saavuttaneen uskon ohella Lagus puhuu paljon ikävöivästä uskosta.
        Näin erityisesti 1850-luvulla. Tämäkin usko on pelastavaa uskoa, mutta se on vain uskon kipinä heränneen sydämessä, ja se on vaarassa tulla sisäisten ja ulkoisten esteiden tukahduttamaksi. Suurin osa Laguksen kirjeistä onkin kirjoitettu juuri tällaisessa tilassa olevien neuvomiseksi ja rohkaisemiseksi.
        Esimerkkinä tällaisesta uskosta ja Laguksen sielunhoidollisesta otteesta voidaan tarkastella kirjettä tuntemattomalle vastaanottajalle:

        "Suuresti ihastuin, kun sain kuulla, että Jumala johdattaa sinua pimeitä ja kuivia teitä sekä että et ole mielesi mukaan saanut varmuutta lapsenoikeudesta.
        Iloni oli vieläkin suurempi, kun huomasin, että olet tässä tilassa käyttäytynyt oikein etkä ole antautunut epäuskon ja kärsimättömyyden valtaan. Tämä koulu, jossa Jumalan viisaus ja rakkaus pitää sinua, on terveellinen, koska opit varhain uskomaan näkemättä, so. ikävöimään ristiinnaulittua Vapahtajaa riippumatta tuntuvasta armosta, jota moni käyttää väärin siten, että luottaa siihen, niinkuin tuntuva armo olisi kärsinyt kuoleman heidän puolestaan ja sovittanut heidät Jumalan kanssa. He uskovat niin kauan kuin tuntemista on, mutta sitten he epäilevät.
        Sinun tulee ainoastaan lähettää heikko rukouksesi ja ikävöimisesi armoistuimen eteen nojauten evankeliumin rikkaisiin lupauksiin, jotka tekevät tiettäväksi ympäri maailman, että eräs on tullut auttamaan Aadamin kadonneita lapsia."

        Voidaan sanoa, että Lagus toimii kirjeittensä kautta eräänlaisena kätilönä uudestisyntymisen prosessissa. Laguksen käsitys uskosta ei ole kuitenkaan suoraviivaisen "nousujohteinen", jossa uskon kipinästä vähitellen kasvaisi suuri roihu.
        Uskoa koetellaan, Herra näyttää usein kadonneen näköpiiristä, tuntuvaa armoa ei saada jatkuvasti kokea.
        Oleellista on se, että kristitty pysyy uskon harjoituksessa, mikä on jatkuvaa parannuksen harjoitusta ja pysymistä yksinkertaisessa armonjärjestyksessä. Oikea usko on Laguksen mukaan "liikkuvaa uskoa". Lagus kirjoittaa C.A. Malmbergille (24.5. 1853):

        "Mutta kun usko elää ja vaikuttaa syntisessä, niin se ilmenee liikkuvana, ei koskaan lepäävänä.
        Se koettaa aina ikävöiden, rukoillen ja pyytäen omistaa syntisten tähden uhratun Vapahtajan, Kristuksen. Sen toimena on aina elää ja saada ravintonsa Kristuksesta, elämän leivästä, niinkuin oksa viinipuusta. Magneetti ei rauhoitu, ennen kun se on saavuttanut pohjoisen suunnan, ei myöskään köyhä, alaston syntinen, ennen kuin hän on Kristuksen löytänyt.
        Näin ollen usko ei ole ainoastaan tunnetta ja voittavaa voimaa, vaan se kurottautuu aina etsien Kristuksen puoleen eikä epäile hänen armoaan, vaikka pitäisikin vaeltaa pimeässä laaksossa.
        Se ei rupea lepäilemään suurintakaan hengellista iloa tuntiessaan, sillä sen päämäärä on Kristus.
        Se ei pysähdy vain lyhyesti uskomaan hyvää Jumalasta, sillä pysähtymisestä seuraa kuolema, vaan toivoen ja luottaen se pyrkii siihen, mitä sille on sanassa luvattu."

        Etsivä usko ja varmuuden saavattunut usko tulevat oikeastaan varsin lähelle toisiaan.
        Vaikka lapsenoikeuden tavoittelu onkin Laguksen kirjeissä kilvoittelun päämäärä, koettu todellisuus on usein synnin ja vastoinkäymisten sävyttämää.
        Uskon ydin on siinä, että Kristuksen luo mennään joka hetki mistään muusta välittämättä.

      3.7. Pyhityksestä

        Pyhityksellä on oma paikkansa Jonas Laguksen teologiassa. Kirje Jakob Wegeliukselle (20.5. 1833) antaa hyvän kuvan siitä käsityksestä, joka Laguksella oli pyhityksestä Pohjanmaan herätyksen alkuvaiheessa: "Usko ja siitä syntyvä rakkaus on pyhityksen juuri.
        Mutta kun usko on meissä syttynyt ja me olemme uudestisyntyneitä, emme mitenkään saa olla toimettomia ja arvella kaiken menevän itsestään, sillä siten lankeamme pois armosta.
        Usko antaa meille elämää ja voimaa, tekee meistä aivan uusia ihmisiä sekä yhdistää meitä Herraamme ja Vapahtajaamme. Mutta uudella ihmisellä on jokapäiväinen sota ja taistelu vanhaa ristiinnaulittua ihmistä vastaan, joka tahtoo irtautua rististä, ja sen tähden meidän pitää olla 'murheellisia ja kumminkin aina iloisia'. Iloitkaamme siis, mutta kumminkin peläten, ettemme kadottaisi meille uskottua kallista aarretta."

        Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Lagus näyttää korostavan pyhityksen ja vanhurskauttamisen läheistä yhteyttä. Hän arvostelee voimakkaasti Paavo Ruotsalaisen kriitikkoja, jotka pitivät pääasianaan vanhurskauttamisen jälkeen seuraavaa pyhitystä.
        Nämä kriitikot olivat ns. raamatullisen suunnan edustajia (biblisistit, beckiläisyys), joista voidaan mainita mm. A.W. Ingman, C.G. von Essen ja A. Kihlman. Kirjeessään Olof Helanderille (13.5. 1852) Lagus sanoo: "Jos meidän uudet 'valomme' olisivat ymmärtäneet hänen oppiansa, he olisivat kiitollisina ylistäneet Herraa Kristusta siitä armosta, että saavat alituisesti uudistaa koko asiansa.
        Kun nyt on hylätty jokapäiväinen, todellinen pyhitys, joka voi tapahtua vain äsken mainitulla tavalla, niin olisi hauskaa kuulla, kuinka uusi syntyminen tapahtuu. Sehän alkaa ja jatkuu vain pysyväisessä sisäisessä seurustelussa Kristuksen kanssa. (Ei siihen tarvitse saksalaisista kirjapinkoista valita erityistä lukua, vaikkakin se täytyy esittää itsenäisenä osana opissa.)"

      3.8. Rististä

        Kuten aikaisemmin on jo todettu, Laguksella oli elämässään raskas risti.
        Hän joutui sairastelemaan paljon ja joutui lisäksi jatkuvasti kohtaamaan kuoleman todellisuuden lähipiirissään. Sen vuoksi on syytä kuunnella, mitä Lagus sanoo kärsimyksestä.
        Kirje E.L. Levónille on Laguksen viimeiseltä elinvuodelta 1857.

        "Risti, joka sinulla on sairaassa ruumiissasi ja raskasmielisessä luonteessasi, on terveellinen, ja kun tiedät, kuka sen on sinulle antanut, niin tiedät myös hänen kantavan raskaimman osan kuormastasi. Näin opit, mitä risti ja kärsiminen ovat, miten välttämättömän tarpeelliset ne ovat syntisille, jotka pyrkivät elämän tien löytämään, ja että jokaisen Herran Kristuksen seuraajan täytyy joka päivä ottaa ristinsä kannettavakseen.
        Tämä on useimmille heränneille syvä salaisuus. He näet heittävät ristin kauas luotaan ja tahtovat päästä Jumalan valtakuntaan viettäen lihalle ja verelle mukavia päiviä. Mutta se ei käy päinsä, niinkuin kaikkien pyhien esimerkki ja koko Raamattu osoittaa. Omasta kokemuksestasi tämän tiedät ja voit opettaa ristin tarpeellisuutta muille, jotka tahtovat sen ottaa vastaan, mutta niitä on kaikkina aikoina vain harvoja.

        Koeta kaikessa säilyttää raitis ja rohkea mieli ja pakene raskasmielisyyttä, joka pimittää armahtavan Kristuksen. Hän on voimallinen viemään meidät kaiken pimeyden ja kaikkien vaikeuksien läpi taivaaseensa. Tie ei käy korkealla, ei kukkien ja ruusujen yli, vaan usein pimeän laakson läpi, jossa Herra valollaan ja Hengellään meitä johdattaa, vaikkaan emme aina heikkoudessamme ymmärrä hänen isällistä johdatustansa. Pyydä nyt Herralta Kristukselta rohkeata henkeä, turvallista mieltä, niin hän tahtoo kuulla lapsellisen rukouksesi ja antaa sinulle ruumiin ja sielun voimia kertoaksesi lunastetuille sieluille Jeesuksesta Kristuksesta, siunatun Pojasta, kaikista hänen töistään ja kalliisti ostetun laumansa huolenpidosta.
        Hän elää. Hän kuulee sinua. Hän tekee sen."

      3.9. Teologian opiskelusta

        Pyhitystä käsittelevän kappaleen lopussa oli Laguksen ironisenpuoleinen viittaus dogmatiikkaan.
        Oma mielenkiintonsa on vielä lopuksi tarkastella sitä, mitä herännäisjohtaja ajatteli teologiasta ja sen opiskelusta. Laguksen kirjeessä (5.2. 1855) hänen teologiaa opiskelevalle pojalleen Elielille on aiheena jumalaluusopin lukeminen.

        Laguksen mukaan tieteellinen jumaluusoppi syntyi, kun jumalallisesta totuudesta pyrittiin tekemään järjestelmä. Hän näkee teologian välttämättömänä asiana, mutta pelkää toisaalta taivaallisen yksinkertaisuuden hengen katoavan sen myötä.
        Lagus kirjoittaa:

        "Kokemus on osoittanut, ettei elävä ja eläväksi tekevä totuus koskaan ole viihtynyt järjestelmissä, vaan se on uskollisesti pysytellyt Raamatun yksinkertaisessa seimessä, johon se ensin ilmestyi. Samoin on jumaluusoppineiden, kun he itse ovat tahtoneet tavata Jeesus-lasta, ollut pakko laskea Jeesuksen jalkoihin kaikki viisautensa saadakseen elävää lohdutusta ja iloa sydämillensä. Mutta jumaluusopista tuli tiede, ja tieteen ensimmäinen vaatimus on vieläkin, niinkuin Aadamin ja Eevan halu paratiisissa, pyrkiä eteenpäin, etsiä uusia perusteita ja lisää valoa. Niitä se taukoamatta tavoittelee. Usko pyrkii alinomaa elämään sisäisesti Kristuksesta ja Kristuksen yhteydessä ja pitää kaiken muun vahinkona, kunhan vain löytäisi hänet ja olisi hänessä. Se on sielun ainoa oikea olotila. Tiede taas yrittää löytää uutta valoa, uusia perusteita, mielipiteitä ja ajatuksia. Eikä se aina välitä siitä, perustuuko se totuuden ja elämän lähteeseen. Sillä tiede on mielestänsä oikeutettu korottamaan itsensä kaiken yläpuolelle, kumoamaan kaiken raivatakseen itsellensä vaikka kaikkein pyhimmän kustannuksella uuden tien, jota toiset eivät vielä ole löytäneet. Se, joka tuntee dogmien historiaa, huomaa helposti, kuinka tämä on aikojen kuluessa tapahtunut."


    4. LAGUKSEN MERKITYS TÄNÄÄN

      Kuulija on toivon mukaan saanut edelläolevasta käsityksen Jonas Laguksen teologiasta ja sielunhoidosta.
      Itselleni Evankeliumin ääneen tutustuminen oli löytö. Alkuihastumisen jälkeen tutkimukseni kohteesta on löytynyt myös vähemmän imartelevia piirteitä. Kaikessa en voi yhtyä Laguksen käsityksiin.
      Lasta ei kuitenkaan pidä heittää pois pesuveden mukana. Laguksen kirjeissä on edelleen paljon sielunhoidollista viisautta.
      Minua on ilahduttanut niiden käytännönläheisyys.
      Ne ovat elämänmakuisia ja usein myös ajattomia.
      Laguksenkin äärellä on syytä noudattaa Raamatun neuvoa koetella kaikki ja pitää se, mikä on hyvää.

 ,