HELSINGIN KAUPPAKORKEAKOULU                        TIIVISTELMÄ
Organisaatiot ja johtaminen, pro gradu-tutkielma

Suomen teologinen instituutti 20.09.2001
Jorma Reinikainen

KIRKKO JA HERÄTYSLIIKKEET KONSERNINA?

Uudelleentulkinta uskonnollisista organisaatioista ja niiden yhteistyöstä liikkeenjohto-oppien näkökulmasta

Tutkielmassa on laadittu liikkeenjohto-oppien tulkintakehys sen arvioimiseksi, voidaanko konsernimalleja ja konsernin johtamisvälineitä käyttää hyväksi siinä tiiviissä yhteistyöasetelmassa, jonka Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja sen herätysliikkeet muodostavat, ja mahdollisesti myös erilaisissa yhteistyöjärjestelyissä herätysliikejärjestöjen välillä. Tulkintakehys sisältää mm. konsernirakenteeseen ja strategiseen johtamiseen liittyviä tyypittelyjä, toiminta- ja prosessimalleja sekä yrityksen ja organisaation elinkaari- ja kehitysvaihemalleja. Kirjallisuuteen perustuen on koottu katsaus johtamisvälineistä, joiden avulla voidaan vaikuttaa konsernin suuntaamiseen ja strategiseen uudistumiseen. Tarkastelu on ulotettu myös pohdintaan laajan monialakonsernin johtamishaasteista.

Eräänä keskeisenä näkökohtana nousi esiin, että konsernin johtamisessa on tarpeen soveltaa mekanististen strategisen johtamisen järjestelmien ohella myös sellaisia toimintamalleja, jotka edistävät autonomisten prosessien ja orgaanisten rakenteiden ylläpitoa organisaatiossa. Vuorovaikutteisuus on tässä avainasemassa. Laajan monialaisuuden vallitessa konsernijohdon vaikutuskeinot ovat pääosin välillisten johtamis- ja ohjausjärjestelmien varassa, mutta kirjallisuudessa ehdotettu metalogiikka tuo myös vuorovaikutteisia keinoja monialaisuuden hallintaan.

Liikkeenjohto-oppien tulkintakehyksen avulla on voitu lisätä ymmärrystä kirkosta ja herätysliikejärjestöistä organisaatioina, sekä luoda kuvaus niiden soveltamista toimintastrategioista. Kirkon strateginen toimintamalli on viime vuosikymmenien kuluessa pohjautunut johdetun strategisen käyttäytymisen periaatteisiin, mikä on vaikuttanut kirkon suhtautumiseen herätysliikkeisiin, mm. niiden itsenäiseen rooliin kirkollisessa yhteisökokonaisuudessa. Kirkon edun mukaista ei ole kuitenkaan pitäytyä yksinomaan vallitsevassa mallissa, sillä vaarana on herätysliikkeisiin kätkeytyvän, autonomisen strategisen uudistuspotentiaalin ehtyminen.

Kirkolle hedelmällisempi toimintamalli voisi sen sijaan olla monialakonsernin näkökulma, jossa metalogiikan johtamistyökalut sopivat ehkä erityisen hyvin juuri kirkolliseen kulttuuriin. Tuolloin olisi luontevaa tukea herätysliikkeitä yrityskonsernien innovaatiohautomoiden tapaan: tuoteideat jalostetaan sisäisen yrittäjyyden kautta uudeksi liiketoiminnaksi. Mahdolliset herätysliikejärjestöjen väliset strategiset allianssit voisivat puolestaan olla niille itselleen sopiva yhteistyömenettely, organisaatiokehittämiseen ja konsernijohtamisen mallien hyödyntämiseen.

Avainsanoja ovat monialakonsernin johtaminen, strateginen johtaminen, konsernin innovaatiotoiminta, johtamisjärjestelmät, yritysten yhteistyöjärjestelyt, uskonnollinen organisaatio.

ALKUSANAT

Olen valinnut empiriasovellutuksen teeman rakkaudesta kirkkoon ja sen herätysliikkeisiin, joiden molempien piirissä olen toiminut maallikkoaktiivina. Osapuolten vuorovaikutussuhdetta olen pyrkinyt käsittelemään asiapohjalta, sekä niin objektiivisesti ja tasapuolisesti kuin olen sisäisen tarkastuksen kokemuksellani pystynyt. Toivon, että herätysliikkeitä kohtaan ilmenevä pienoinen myötätunto samoin kuin myös paikoittainen kirkkokritiikkikin tulkittaisiin lähinnä huolena pienemmän ja heikomman osapuolen kohtalosta ja neuvona vahvemmalle.

Haluan erityisesti kiittää työni ohjaajaa, professori Keijo Räsästä pitkäaikaisesta yhteistyöstä koko täydennysopintovaiheeni ajalta. Hänen kanssaan käymieni räiskyvien ja inspiroivien keskustelujen anti on ollut olennaista liikkeenjohdon teeman kypsymisen kannalta. Samoin haluan kiittää häntä tuesta ja rohkaisusta itse kirjoitusprosessin aikana. Saamani harkittu palaute on osunut äärimmäisen terävästi strategisiin ydinkohtiin tutkimuksen jäsentämisen ja läpiviennin kannalta.

Tutkielmani oikoluvusta esitän kiitokseni teol. tri Juhani Lindgrenille, pastori Matti Viitaselle ja varatuomari Hannu Äimäselle. Heiltä saamani palaute oli korvaamaton apu varmistuakseni siitä, että kiteytykseni minulle uuden toimialan asioista olivat osuneet kohdalleen.

Kiitän kaikkia haastattelemiani henkilöitä: rovasti Eero Junkkaalaa, rovasti Raimo Mäkelää ja kauppat. tri h.c. Ahti Hirvosta, niistä tärkeistä helmistä, jotka olen voinut liittää osaksi tutkielmaani. Lisäksi Eero Junkkaalalle lämmin kiitos koko työn ajan saamastani tuesta ja rohkaisusta.

Samoin myös sydämelliset kiitokseni kaikille niille sukulaisilleni ja ystävilleni, jotka ovat minua työni kuluessa tukeneet ja kannustaneet.

Lopuksi osoitan kiitokseni Jumalalle, jonka koen johtaneen elämäni vaiheita niin, että tämä työ ja tämä teema tulivat mahdollisiksi, ja että ne osoittautuivat minulle kaikin tavoin rikkaaksi ja antoisaksi, joskin myös pitkälliseksi ja ajoittain voimiakin koetelleeksi, kehitysprosessiksi.


SISÄLLYSLUETTELO

A JOHDANTO

B LIIKETOIMINNAN JOHTAMISESTA KONSERNIJOHTAMISEEN

1 LIIKETOIMINNAN JOHTAMINEN

a) Liiketoiminnan peruselementit
b) Liiketoiminnan johtamisen alueet
c) Liiketoiminnan harjoittamisen kenttä
d) Johdon avaintehtäväalueet

2 LIIKETOIMINNAN ORGANISOINTI

a) Toiminnan organisoinnin perustyökaluja
b) Organisaatiomuotojen klassiset vaihtoehdot
c) Organisaation osaamisen kehittyminen

3 LIIKETOIMINNAN SUUNTAAMINEN

a) Strategia käsitteenä
b) Strateginen johtaminen
c) Liiketoimintalogiikat
d) Arvostrategiat
e) Strategisen johtamisen koulukunnat

4 LIIKETOIMINNAN JA ORGANISAATION KEHITTÄMINEN

a) Yrityksen ulkoisen kehittämisen keinot
b) Uuden liiketoiminnan kehittäminen
c) Yrityksen kasvun ja kriisien hallinta

5 KONSERNIJOHTAMINEN

a) Konserni johtamisen työkenttänä
b) Organisoinnin ja johtamisen peruskeinot monialaisuuden vallitessa
c) Strategisen hallinnan keinot ja johtamistyylit
d) Monialaisen konsernin johtamishaaste
e) Kiteytys soveltamisosaa varten

C KIRKKO JA HERÄTYSLIIKKEET

1 KIRKKO AATTEELLISENA ORGANISAATIONA

2 KIRKON VAIHEET JA HERÄTYSLIIKKEIDEN SYNTY

a) Kirkon synnystä uskonpuhdistukseen
b) Pietismi ja valistuskristillisyys
c) Uskonpuhdistuksen leviäminen

3 SUOMEN KIRKON KEHITYS

a) Historialliset vaiheet
b) Organisaation muotoutuminen
c) Toiminnallinen ja sisällöllinen muuttuminen

4 SUOMEN KIRKON HERÄTYSLIIKKEET

a) Perinteiset herätysliikkeet
b) Evankelioimisliikkeet
c) Uusimmat virtaukset kirkon sisällä ja laitamilla

5 KIRKON JA HERÄTYSLIIKKEIDEN VÄLINEN DYNAMIIKKA

a) Herätys ilmiönä historian valossa
b) Kirkon strateginen suuntautuminen historian saatossa
c) Herätysliikkeiden pyrkimykset
d) Vuorovaikutuksen nykytilanne

D KIRKON JA HERÄTYSLIIKKEIDEN VÄLINEN VUOROVAIKUTUS KONSERNINÄKÖKULMASTA

1 KIRKOLLISEN YHTEISÖKOKONAISUUDEN SISÄISET SUUNTAUKSET

a) Järjestösidonnaisesta kirkkokeskeiseen malliin
b) Moninaisuuden rinnakkainolon historiallinen malli

2 KIRKOLLISEN KENTÄN TOIMIJAT JA TYÖNJAKO

a) Järjestöjen merkitys ja asema kirkon tehtävien hoidossa
b) Evankelioimisliikkeiden osaaminen kirkon sopimustuottajana

3 PROTESTISTA INNOVAATION LÄHTEEKSI

a) Kirkon mukautuva luonne ja herätysliikkeiden protestiherkkyys
b) Herätysliike innovaation jalostajana
c) Kirkollistuminen herätysliikeuudistusten haltuunoton tuloksena
d) Kirkollistuminen prosessina kirkon yhteistyökumppaniksi
e) Protestille vaihtoehtoiset uudistumismallit

4 KIRKKO JA HERÄTYSLIIKKEET ORGANISAATIOYHTEISÖINÄ

a) Kirkon organisatoriset piirteet
b) Herätysliikkeiden organisatorinen kehitysvaihe ja roolivaihtoehdot
c) Kirkon ja järjestöjen muodostama konsernimainen yhteisökokonaisuus
d) Kirkollisen yhteisökokonaisuuden monialaisuus
e) Autonomisesta johdettuun strategiseen uudistumiseen

5 YHTEENVETO

6 MERKITYS KÄYTÄNNÖSSÄ

E SOVELTAMISMALLIEN KRIITTINEN ARVIOINTI

F JOHTOPÄÄTÖKSET

G LOPUKSI

LÄHDELUETTELO

KIRJALLISUUS JA ARTIKKELIT

HAASTATTELUT

MUUT LÄHTEET


JOHDANTO

Yhteys aiempaan tutkimukseen

Tutkielmassani Suomen luterilaisesta kirkosta ja sen herätysliikkeistä nivoutuvat yhteen liikkeenjohdon ja teologian näkökulmat. Aihepiiriä on aiemmin käsitelty lähinnä jälkimmäisen tieteenalan puolella, kirkkososiologisissa ja kirkkohistoriallisisissa tutkimuksissa. Ensinmainitulla tutkimusalueella lähteenä on käytetty myös liikkeenjohdon kirjallisuutta. Harri Palmun teos, Paimen johtajana (1990) on eräs esimerkki tutkimuksesta, jossa liikkeenjohdollisia lähteitä on käytetty erityisen paljon. Herätysliikkeistä on vuosien varrella laadittu sekä yleisesityksiä että katsauksia jonkin yksittäisen liikkeen kehityshistoriaan, leviämisprosessiin tai johonkin toiminnan osa-alueeseen. Pääosa tutkimuksista kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Kokonaisesityksiä herätysliikkeistä ja niiden suhteesta kirkkoon ovat laatineet vain Ari Haavio (1965) ja Voitto Huotari (1981). Eino Murtorinteen (1995) historiateoksessa ja Harri Heinon (1997) yleiskatsauksessa, jotka sinällänsä ovat hyvin ansiokkaita käsillä oleva teeman käsittelyn suhteen, herätysliikkeet ovat mukana vain yhtenä juonteena muiden asioiden joukossa.

Haavio ja Huotari ovat teoksissaan pyrkineet ajankohtaiseen ja kattavaan kokonaisnäkemykseen. Heillä pääpaino on ollut aiheen teologisessa ja kirkkohistoriallisessa kuvaamisessa. Yleiskartoitusluonteen vuoksi myös johtamiseen ja organisaatioon liittyviä näkökulmia on tullut mukaan täydentävänä elementtinä. (Huotari, 1981, 9-10) Oma tutkimusasetelmani on ollut päinvastainen. Tavoitteenani on ollut liikkeenjohto-oppien käsitteistön avulla luoda kuva kirkosta ja herätysliikkeistä muodostuvasta yhteisökokonaisuudesta sekä osapuolten välisestä vuorovaikutussuhteesta. Opillisia ja muita teologisia kysymyksiä olen liittänyt mukaan vain sen vuoksi, että kyseisen vuorovaikutussuhteen erityisluonne tulisi ymmärrettäväksi ja huomioon otetuksi liikkeenjohdollisia analogioita tehtäessä. Työni keskeisenä teemana on erilaisten yhteistyöasetelmien tunnistaminen toisaalta kirkon ja liikkeiden välillä ja toisaalta myös itse herätysliikejärjestöjen kesken. Liikkeenjohdollisena tulkintakehyksenä olen käyttänyt konsernirakenteeseen ja strategiseen johtamiseen liittyviä toiminta- ja prosessimalleja sekä yrityksen ja organisaation elinkaaren kehitysvaihemalleja. Ne ovat osoittautuneet soveltamiskelpoisiksi mm. kirkon strategisen uudistumisen pohdintaan ja järjestöjen keskinäisen yhteistyön edistämiseen.

Olennaisesti uutta aikaisempaan tutkimukseen nähden tässä tutkielmassa on organisaatiot ja johtamisen tulkintakehys ja sen antama kuvaus kirkosta ja herätysliikkeistä. Työni tulee lähelle Haavion ja Huotarin esityksiä, koska niihin sisältyy paljon kirkkososiologista tarkastelua ja koska myös tässä tutkielmassa annetaan tutkimuskohteesta ajankohtainen kokonaiskatsaus. Heidän teoksissaan peruspainotus on kirkkohistoriallinen, kun taas omassani mukana on myös pyrkimys antaa ajatus- ja toimintamalleja kyseisen yhteisökokonaisuuden kehittämiseen. Suorin linkki työssäni on löydettävissä Huotarin teokseen, jossa on vahvasti mukana myös pyrkimys jäsentää kirkollisen kentän toimijoita ja niiden välisiä vuorovaikutussuhteita. Olen juuri tähän tuonut liikkeenjohdollisen tulkintakehyksen täydentämään teologiseen tutkimukseen perinteisesti kuuluvia opillisia, sosiologisia ja historiankirjoituksen tarkasteluja. Kirkkojen toiminnallahan on aina tietyt organisaatiorakenteet. Samoin myös vapaasti etenevä uusi hengellinen toiminta joutuu aina ennen pitkää organisoitumaan. Organisaatio- ja johtamisulottuvuuden analyysi ja kuvaus ovat siten tärkeä elementti riittävän ehyen kokonaiskäsityksen saamiseksi kohteena olevasta ilmiöstä.

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Tutkimustyön teoreettinen viitekehitys syntyi alunperin osana omaa työstä oppimisen prosessiani. Saatuani sisäisen tarkastuksen tehtävien puitteissa ja niiden ohella usean vuoden ajan mahdollisuuden paneutua myös yrityssuunnittelun kenttään kuuluviin haasteisiin koin tarpeelliseksi jäsentää strategisen johtamisen ja konsernijohtamisen kysymyksistä saamaani käytännön kokemusta myös tiedollisesti. Tähän tarjosi mahdollisuuden ammatillinen täydennyskoulutus, joka kohdallani käsitti ns. vanhan ekonomin tutkinnon täydentämisen kauppatieteen maisterin tutkinnoksi. Prosessi piti sisällään pääaineen vaihdon aiemmasta laskentatoimesta organisaatiot ja johtamiseen.

Tutkielmani liikkeenjohdollinen teoriaosuus syntyi siis alunperin tarpeesta muodostaa itselleni kokonaisnäkemys liiketoiminnan johtamisen, strategisen johtamisen ja konsernijohtamisen välisistä kytkennöistä. Tähtäimenäni oli tunnistaa ja poimia vallitsevista liikkeenjohto-opeista sellaiset, joilla olisi olennaisin painoarvo konsernijohdon työn keskeisen sisällön kannalta. Pelkistysti kysymyksenasettelunani oli, mitkä ovat ne konsernin ylimmän johdon käytettävissä olevat johtamiskeinot, joilla on tosiasiallista merkitystä silloin, kun halutaan vaikuttaa konsernin suuntaamiseen ja kehittymiseen. Tämä tavoite muuttui luonteeltaan jonkin verran sen jälkeen, kun empiriasovellutuksen alueeksi löytyi kirkosta ja herätysliikkeistä muodostuva organisaatioyhteisö. Kuvaan mukaan tulivat nyt myös yrityksen ja organisaation elinkaareen liittyvät kehitysprosessit. Otin nimittäin yleistavoitteekseni selvittää, voisiko yritysmaailman konsernijohtamisen konteksti toimia selitysmallina kirkon ja herätysliikkeiden muodostamalle väljälle yhteisörakenteelle ja sen puitteissa tapahtuvalle vuorovaikutukselle.

Työni on siis eräänlainen tapaustutkimus, jossa olen tunnettujen säännönmukaisuuksien ohjaamana analysoinut valitsemaani erityistapausta. Kuvaamalla monipuolisesti kirkon ja herätysliikkeiden toiminnan, niiden kehitysvaiheet ja vuorovaikutussuhteet olen kiteyttänyt tutkimuskohteesta esiin ilmiöitä, prosesseja ja rakenteita, jotka olen sitten tulkinnut liikkeenjohto-oppien avulla. Yritysmaailman konserni- ja strategisen johtamisen käsitteistö on ollut se tulkintakehys, jota käyttäen olen pyrkinyt lisäämään ymmärrystä tutkimuskohteen sisäisestä dynamiikasta ja samalla antamaan myös suuntaviivoja toimintamalleista, joiden avulla kirkollisen kentän toimintaa ja osapuolten välistä yhteistyötä voitaisiin kehittää nykyisestään. (Tainio, 1978, 44-46)

Ongelmanasettelu

Tutkimuksen tavoitteet hahmottuivat kaksivaiheisen ongelmanasettelun kautta saatuani tilaisuuden perehtyä kahden herätysliikejärjestön toimintaan luottamustehtävien kautta. Pohdintatyö käynnistyi, kun havaitsin, että liikkeenjohdon strategiatyökalut soveltuvat hengellisen organisaation toiminnan jäsentämiseen ja kehittämiseen aivan siinä missä teollisuusyritykseenkin. Herätysliikejärjestöjen toimintaympäristöä ja tilaa hahmottaessani näin toisaalta pyrkimystä hakea enemmän voimaa ja kuuluvuutta yhteisesiintymisten kautta ja toisaalta havaitsin, että toiminnan kehitystä jarrutti herätysliikkeen aktiivivaiheen jälkeisestä taantumisesta johtuva juuttuminen pienuuden loukkuun. Vaikka herätysliikejärjestöjen joukko muodostuukin lukuisasta määrästä itsenäisiä yhdistyksiä, joista pääosa on pieniä ja osa suhteellisen suuriakin, niin kuitenkin niillä kaikilla näyttää olevan paljolti samansuuntaiset toiminnan päälinjat ja arvopohja. Tämä herätti mielessäni kysymyksen siitä, olisiko herätysliikejärjestöjen välillä orastavaa yhteistyötä mahdollista laajentaa ja syventää siten, että kunkin järjestön omaleimainen profiili kuitenkin säilyisi. Ryhdyin tutkimaan, voisivatko konsernirakenteen väljemmät ohjausmallit olla sovellettavissa herätysliikejärjestöjen erilaisiin yhteistyöjärjestelyihin.

Ongelmanasetteluun avautui vielä toinen näkökulma siinä vaiheessa, kun olin kirkkohistoriakatsauksen kautta perehtynyt kirkon ja herätysliikkeiden välisen vuorovaikutussuhteen historiallisiin vaiheisiin ja siinä ilmenevään dynamiikkaan. Mieleeni alkoi hahmottua kuva kirkon ja herätysliikkeiden muodostamasta, tietyllä tavalla yhteen hiileen puhaltavasta toimijajoukosta siitä huolimatta, että osapuolet näyttivät toimivan erillään omissa rooleissaan ja että niiden välillä ilmeni ajoittain näkyviä ristiriitoja ja konfliktejakin. Kysymykseksi nousi, voisiko tämä löyhästi yhteensidottu yhteisökokonaisuus voida kokonaisuutena nykyistä paremmin, mikäli osapuolten välinen vuorovaikutus nähtäisiin konserninäkökulmasta käsin ja toiminnan suuntaamiseen käytettäisiin valikoituja konsernin hallinnan välineitä.

Tutkielman sisällön kuvaus

Ongelmanasettelun pohjalta kokosin teoriaosaan B (Liiketoiminnan johtamisesta konsernijohtamiseen) katsauksen liiketoiminnan johtamisen olennaisista käsitteistä ja työkaluista niveltäen ne sen jälkeen konsernijohtamisen problematiikkaan. Lukujen B1-3 (Liiketoiminnan johtaminen; Liiketoiminnan organisointi; Liiketoiminnan suuntaaminen) tarkoituksena on kuvata pelkistetysti, mitkä ovat liiketoiminnan johtamisen keskeiset käsitteet ja työkalut liiketoiminnan määrittelystä strategiseen johtamiseen. Tämä kiteytys toimii johdantona konsernijohtamisen pohdintaan, joka sisältyy lukuun B5 (Konsernijohtaminen). Kontrastin luonnilla olen halunnut nostaa konserniasetelman mukanaan tuomat uudet ja erilaiset johtamishaasteet korostetusti esiin.

Kunkin kirkollisen kentän toimijan erilainen organisatorinen kehitysvaihe toi mukanaan tarpeen ottaa edellä todetun rinnalla mukaan myös yrityksen ja organisaatioiden kehitysdynamiikkaan liittyvän tarkastelun. Luvussa B4 (Liiketoiminnan ja organisaation kehittäminen) annetaan pelkistetty kuvaus konsernin strategisesta uudistumisprosessista sekä yrityksen ja organisaation kasvu- ja kriisiytymiskehityksestä. Kirkon ja herätysliikkeiden välisen vuorovaikutussuhteen analysointia varten liitin teoriaosaan vielä katsauksen erilaisista yhteistyörooleista ja -järjestelyistä yritystoiminnassa (B4a).

Empiriaosa C (Kirkko ja herätysliikkeet) pitää sisällään analyysin kirkosta ja herätysliikkeistä. Se kattaa koko yleiskirkollisen historian, mutta on paneutunut erityisesti Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja sen Evankelioimisliikkeisiin. Luvuissa C3 ja C4 (Suomen kirkon kehitys; Suomen kirkon herätysliikkeet) olen muodostanut tutkimuskohteesta käsityksen sekä historiallisen kehityksen että nykytilan analyysin pohjalta. Tarkastelussa näkökulmani painottuu molempien toimijatahojen kohdalla niiden organisatorisen kehityksen tunnistamiseen ja strategisten pyrkimysten päättelyyn. Kirkon ja herätysliikkeiden erillistarkastelujen ohella olen erityisesti pohtinut järjestöjen merkitystä ja asemaa kirkkoon nähden. Analyysin polttopisteessä on koko ajan ollut hahmottaa herätys ilmiönä kirkon kannalta ja määritellä kirkon ja herätysliikejärjestöjen välisen vuorovaikutussuhteen tosiasiallinen luonne. Nämä painotukset sisältyvät lukuihin C2 ja C5 (Kirkon vaiheet ja herätysliikkeiden synty; Kirkon ja herätysliikkeiden välinen dynamiikka).

Empiriaosa D (Kirkon ja herätysliikkeiden välinen vuorovaikutus konserninäkökulmasta) on tutkielman kokoava osuus, jossa ryhdyn tulkitsemaan kirkkoa ja herätysliikkeitä liikkeenjohto-oppien käsiteanalogian avulla. Tarkasteluni kohteena ovat erityisesti osapuolten toimintastrategiat, kehitys ja rooli organisaatioina sekä kirkollisen kentän toimijoiden yhdessä muodostama toiminnallinen yhteisökokonaisuus. Luvuissa D1 ja D2 (Kirkollisen yhteisökokonaisuuden sisäiset suuntaukset; Kirkollisen kentän toimijat ja työnjako) jäsennän toimintakenttää molempia osapuolia koskevien tyypittelyjen avulla. Luvuissa D3 ja D4 (Protestista innovaation lähteeksi; Kirkko ja herätysliikkeet organisaatioyhteisöinä) paneudun syvällisesti kirkon ja herätysliikkeiden välisen vuorovaikutussuhteen dynamiikkaan. Tarkastelen asiaa sekä yritysten välisten yhteistyöjärjestelyjen malleista käsin että sovittamalla vuorovaikutuksen konsernin sisäisen strategisen uudistumisen prosessiin.

Tutkielman keskeiseen tulemaan, joka on konsernimaisen asetelman olemassaolo kirkon ja herätysliikkeiden välillä, olen päätynyt konsernin monialaisuutta määrittelevien tekijöiden avulla. Tässä keskeisiä liikkeenjohdon analyysivälineitä ovat olleet mm. liiketoimintalogiikan, arvostrategioiden ja jalostusketjun käsitteet. Käyttämällä analogiana konserniyhteisön puitteissa tapahtuvaa innovaation kehitysprosessia uudeksi liiketoiminnaksi olen pyrkinyt osoittamaan, että itsenäiset herätysliikkeet ja muut kirkon uudistusliikkeet ovat olleet, ja voisivat yhä edelleen olla, olennainen elementti kirkon strategisen uudistumisen kannalta. Konsernin sisäisen yrittäjyyden huomioiva strategisen johtamisen prosessimalli osoittautui hyödylliseksi apuvälineeksi osoittamaan, miksi asianlaita ei tätänykyä juurikaan enää ole näin. Olen kirkon toiminnallisen ja organisatorisen kehityksen analysoinnin kautta kuvannut, kuinka kirkko valitessaan linjakseen uuskansankirkollisen suuntauksen omaksui vähitellen johdetun strategisen käyttäytymisen mallin. Muutoksen seurauksena on autonomiselle strategiselle käyttäytymiselle jäänyt vähemmän sijaa.

Yhteenvedon (luku D5) täydennyksenä olen luvussa D6 (Merkitys käytännössä) soveltanut tutkielmani keskeisiä päätelmiä ajankohtaisiin ongelmiin kirkossa ja herätysliikkeissä sekä niiden välisissä suhteissa. Pyrkimyksenäni on ollut osoittaa, että esittämistäni liikkeenjohdon analogiamalleista voisi olla hyötyä erilaisten kehittämishaasteiden pohdintaan aivan käytännön tasolla. Pääteemoina ovat konserninäkökulma kirkon ja herätysliikkeiden välisissä suhteissa ja herätysliikejärjestöjen verkostoituminen.

Konserninäkökulman osalta olen tuonut esiin erilaisia kirkon tulevaan kehitykseen liittyviä uhkaskenarioita, joiden välttämiseksi kirkolle voisi olla eduksi irrottautua yksinomaisesta pitäytymisestä nykyiseen, johdetun strategisen käyttäytymisen malliin ja ryhtyä tukemaan herätysliikkeisiin ja muihin kirkon sisäisiin uudistusliikkeisiin sisältyvää moninaisuutta ja autonomista strategista uudistumispotentiaalia. Konsernijohtamisen työvälineiden omaksuminen on keino tuon uudenlaisen johtamishaasteen hallintaan.

Erityisesimerkkinä johdetun strategisen mallin mukaisesta projektista on kirkon tavoite saattaa sen viralliset lähetysjärjestöt yhteisen johdon alaisuuteen. Osoitan soveltamieni liikkeenjohto-oppien avulla, että suunniteltu malli ei ehkä olekaan toimiva eikä myöskään kirkon oman edun mukainen. Lisäksi olen käsitellyt myös Nokian herätyksen suhteen tehtyä hallinnollista ratkaisua esimerkkinä siitä, minkälainen suhtautumismalli uuteen herätykseen seuraa siitä, että kirkko ja herätysliikkeet mielletään konserniksi.

Verkostoitumista olen ehdottanut herätysliikejärjestöille etenemistieksi tilanteessa, jossa niidenkin kohdalla on havaittavissa selkeästi tunnistettavia uhkatekijöitä. Olen tuonut strategisten allianssien rakentamisen opillisesti läheisten järjestöjen kesken mahdollisuutena vahvistua sekä strategisesti että operatiivisesti. Olen tullut myös siihen johtopäätökseen, että tämä voisi olla parempi ratkaisu myös lähetysjärjestöjen kohdalla; sen sijaan, että yhteistyötä tiivistettäisiin suunnitellun kirkon mallin mukaisesti nivomalla kaikki lähetysjärjestöt yhteen saman johdon alle.

Yhteistyöjärjestelyjen kautta järjestöt voisivat nousta kirkon strategiseksi partneriksi ja kehittyä organisaatioina aiempaa kypsemmälle tasolle. Keinoina ovat mm. toimintojen kehittäminen ja operatiivisten synergiaetujen hyödyntäminen. Olen koonnut yhteen julkisuudessa tiedossa olevia näkemyksiä ja hankkeita, joiden perusteella kynnys ottaa askel verkostoitumisen tielle ei näyttäisi olevan kovin korkea. Erityisenä uhkatekijänä olen tuonut esiin herätysliikejärjestöjen johtovetoisen, ylimmän vallankäytön mallin ja siihen sisältyvän kriisiytymisherkkyyden. Lääkkeeksi olen ehdottanut omistajatahoon liittyvän voimavaran käyttöönottoa

LÄHDELUETTELO

Kirjallisuus ja artikkelit

Anthony, Robert N. & Govindarajan, Vijay (1995). Management Control Systems. Eighth edition. R. Irwin Inc., Homewood IL.

Bartlett, Christofer A. & Ghoshal, Sumantra (1994). Changing the Role of Top Management. Beyond Strategy to Purpose. Harvard Business Review, November-December, 79-88.

Bartlett, Christofer A. & Ghoshal, Sumantra (1995). Changing the Role of Top Management. Beyond Structure to Processes. Harvard Business Review, January-February, 86-96.

Bartlett, Christofer A. & Ghoshal, Sumantra (1995). Changing the Role of Top Management. Beyond Systems to People. Harvard Business Review, May-June, 133-142.

Burgelman, Robert A. & Sayles, Leonard R. (1988). Inside Corporate Innovation. Srategy, Structure and Managerial Skills. The Free Press, New York.

Goold, Michael & Campbell, Andrew (1987). Srategies and Styles. The Role of Centre in Managing Diversified Corporations. Basil Blackwell, Oxford.

Goold, Michael & Quinn, John J. (1990). Srategic Control. Milestones for Long-term Performance. The Economist Books, Hutchinson, UK.

Haavio, Ari (1965). Suomen uskonnolliset liikkeet. WSOY, Porvoo.

Hamel, G. & Prahalad, C.K. (1996). Competing for the Future. Harvard Business School Press, Boston MA.

Heininen, Simo & Heikkilä, Markku (1996). Suomen kirkkohistoria. Edita, Helsinki.

Heino, Harri (1997). Mihin Suomi tänään uskoo. WSOY, Juva.

Heino, Harri & Salonen, Kari & Rusama, Jaakko & Ahonen, Risto (1997). Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 1992-1995. Kirkon tutkimuskeskus, Tampere.

Huomo, Tapio & Mäkelin, Matti & Vuoria, Aila (1996). Visio 2000 - Transformaation mahdollisuudet ja menetelmät. HM&V Research, Espoo.

Huotari, Voitto (1981). Kirkkomme herätysliikkeet tänään. Kirjapaja, Pieksämäki.

Johnson, Gerry & Scholes, Kevan (1993). Exploring Corporate Srategy. Third edition. Prentice Hall, Hertfordshire (UK).

Kaplan, Robert S. & Norton, David P. (1996). The Balanced Scorecard. Translating Strategy into Action. Harvard Business School Press, Boston.

Karlöf, Bengt (1996). Srategia suunnitelmasta toteutukseen. WSOY, Porvoo.

Karlöf, Bengt (1995). Johtamisen käsitteet ja mallit. Weilin+Göös, Espoo.

Karlöf, Bengt (1986). Srategian ydinkohdat. Weilin+Göös, Espoo.

Kirkon kalenteri 1999 (1998). Suomen kirkon sisälähetysseura, Helsinki.

Kirkon kalenteri 2000 (1999). Suomen kirkon sisälähetysseura, Helsinki.

Kirkon kalenteri 2001 (2000). Kirkkopalvelut Suomen kirkon sisälähetysseura, Helsinki.

Koch, Hal (1966). Apostoleista atomiaikaan. Kristillisen kirkon historia. Kirjayhtymä, Helsinki.

Lahti, Arto (1988). Srateginen yritysanalyysi. Weilin+Göös, Espoo.

Laine, Juhani (2000). Toimialareseptin ja yritysparadigman muutos sekä sen vaikutus strategiseen muutokseen. Liiketaloudellinen aikakauskirja 2/2000, 313-315.

Lainema, Matti (1996). Konsernin johtaminen. WSOY, Porvoo.

Mintzberg, Henry (1995). Mintzbergin malli johtamiseen 1-2. Yritystalous 2, 38-43 & Yritystalous 3, 54-65.

Mintzberg, Henry (1989). Mintzberg on Management. Inside Our Strange World of Organizations. Free Press, New York.

Mintzberg, Henry (1983). Structure in Fives. Designing Effective Organizations. Prentice Hall: Engelwood Cliffs, New Jersey.

Murtorinne, Eino (1995). Suomen kirkon historia 4. Sortovuosista nykypäiviin 1900-1990. WSOY, Porvoo.

Palmu, Harri (1990). Paimen johtajana. Kirkon tutkimuskeskus, Sarja A nro. 53, Pieksämäki.

Prahalad, C.K. & Hamel, Gary (1990). The Core Competence of the Corporation. Harvard Business Review, May-June, 79-91.

Räsänen, Keijo (1994). Kehittyvä liiketoiminta. WSOY, Porvoo.

Simons, Robert (1995). Levers of Control. How Managers Use Innovative Control Systems to Drive Strategic Renewal. Harvard Business School Press, Boston MA.

Tainio, Risto & Räsänen, Keijo & Santalainen, Timo (1989). Suuryritykset ja niiden johtaminen Suomessa. Weilin+Göös, Espoo.

Tainio, Risto (1978). Henkilöstöhallinnon tutkimusasetelmat. Helsingin kauppakorkeakoulun julkaisuja D-34, Helsinki.

Tainio, Risto (2000). Omistus- ja johtamisstrategiat tulevaisuuden Euroopassa. Liiketaloudellinen aikakauskirja 1/2000, 158-172.

Treacy, Michael & Wiersema, Fred (1993). Customer Intimacy and Other Value Disciplines. Harvard Business Review, January-February, 84-93.

Haastattelut

19.9.1999 Ahti Hirvonen, kauppat. tohtori h.c.

28.8.2000 Eero Junkkaala, rovasti, Suomen teologisen instituutin pääsihteeri

15.4.1999 Raimo Mäkelä, rovasti, Suomen raamattuopiston toiminnanjohtaja

23.8.2000 Keijo Räsänen, professori, Helsingin kauppakorkeakoulu

Muut lähteet

Herätysliikejärjestöjen internet-kotisivut ja esitteet.

Järjestöjen lehdet, joista säännöllisessä seurannassa olivat Sana- ja Uusi Tie-lehdet.

Määräaikainen työsuhde Lähetysyhdistys Kylväjän talouspäällikkönä 18.9.-31.12.2000.

Suomen strategisen johtamisen seuran Round table-ryhmän - Toimiala- ja konsernistrategia -työskentelyyn osallistuminen v. 1998.