Suomen teologinen instituutti 10.2.2000

Martti Huhtinen

 

 

RIPPI JA SYNNINPÄÄSTÖ SIELUNHOIDOSSA

MITÄ RIPPI ON

Ripin olemus tulee esiin psalmin 32 sanoissa: "Minä tunnustin Herralle rikokseni ja sinä annoit anteeksi minulle minun syntivelkani." Tässä lyhyessä muodossa on kuvattu ensin Jumalan aikaansaama työ ihmissydämessä sydämen katumuksena, armollisen Jumalan etsimisenä ja haluna parannukseen. Sitten seuraa armahtavan Jumalan vastaus anteeksiantamuksena. Anteeksi syntinsä saanut on autuas - Herra ei lue hänelle enää hänen pahoja tekojansa.

Rippi on todellisuutta siellä, missä syntiensä tunnossa oleva ihminen etsii Jumalalta anteeksiantamusta ja kuulee Jumalan valtuuttamalta sielunhoitajalta, että Jumala antaa katuvalle anteeksi hänen syntinsä. Tämä tulee esiin ripittäytymisen keskeisimmässä muodossa, jota kutsutaan kahdenkeskeiseksi ripiksi l. salaripiksi.

Rippitilanteessa, sen ulkonaiseen olemukseen katsomatta, on ihminen on aina omassatunnossaan vanhurskaan ja armahtavan Jumalan edessä. Ripittäytymisen lähtökohtana on Jumalan sanan ja Hengen työ ihmisen sydämessä lain ja evankeliumin välityksellä. Se vaikuttaa sydämessä tapahtuvan synnin tunnustamisen pyhälle Jumalalle sekä turvautumisen Jumalan armoon. Apostolien teot kertovat että kun apostolit julistivat Efesossa voimallisesti evankeliumia, siitä seurasi, että "Herran Jeesuksen nimeä suuresti ylistettiin ja monet niistä, jotka olivat tulleet uskoon, menivät ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa." Apt 19.18.

Ripin viljeleminen on kiinteä osa valvovaa uskonelämää. Se on myös osa seurakuntaruumiin keskinäistä yhteyttä Kristuksessa. Kun ajattelemme esim. Room 6.1-4 Uuden testamentin opetusta kristityn kilvoittelusta ja taistelusta syntiä vastaan evankeliumin varassa, liittyy tähän kasteessa elävän kristityn halu kuolla pois synnistä. Kaikki sydämen rippi kytkeytyy kasteessa elämiseen ja kilvoitteluun elämää läpäisevänä käytäntönä. Tähän yhteyteen Luther liittää sanansa nasevasti Iso-katekismuksessa: "Me siis opetamme ripin oivallisuutta, kallisarvoisuutta ja lohdullisuutta ja lisäksi kehotamme olemaan halveksimatta tätä kallista siunausta, varsinkin kun hätämme on suuri...jos sitä halveksit ja elelet ylpeänä, ripittäytymättä, teemme me siitä johtopäätöksen, ettet ole mikään kristitty....jos olisit kristitty, sinä ilahtuisit siinä määrin, että sata peninkulmaa juoksisit sitä (=evankeliumia) saadaksesi.."(Iso-katkismus)

Joudumme sydämessämme Jumalan edessä selvitystilaan aina siellä, missä kuulemme Jumalan sanaa julistettavan kaksiteräisesti, lakina ja evankeliumina. Laki tuo esiin synnin ja tekee meistä syntisiä. Näin joudumme etsimään poispääsyä J:n syntiin kohdistuvan tuomion alta. Laki on huutanut peräämme: Maksa, mitä olet velkaa ! Evankeliumi tulee ja todistaa, että Jumala on katuvalle armollinen ja antaa anteeksi rikokset ja synnit Kristuksen tähden.

Tunnetuin rippitilanne Raamatussa on kuvattu 2 Sam 12:ssa missä profeetta Naatan Herran nimessä nuhtelee kuningas Daavidia hänen synnistään. Naatanin kautta tuleva Jumalan nuhde saa Daavidin tunnustamaan syntinsä. Naatan julistaa sen hänelle anteeksiannetuksi Herran puolesta.

Nehemian kirjassa näemme koko Israelin kansan (Neh 9.2-3) käyvän joukolla tunnustamaan omia syntejään ja isiensä rikkomuksia. "Heille luettiin Herran, heidän Jumalansa lain kirjaa neljännes päivää ja toisen neljänneksen aikana he tunnustivat syntinsä ja kumartaen rukoilivat Herraa Jumalaansa." - Tässä esimerkki yhteisestä ripistä, joka sittemmin on saanut paikkansa mm. jumalanpalveluksemme alkuosan synnintunnustuksessa.

Rakkaudenripiksi nimitetyn ripin muodon kohtaamme Jeesuksen opetuksessa Mt 5.23-25. Lähimmäiset selvittelevät välillään rakkauden rikkomuksia Jumalan edessä ja päätyvät keskinäiseen anteeksiantamiseen. Lähimmäissuhteita koskeva sydämen rippi nousee esiin myös Isämeidän-rukouksessa. Jeesuksen opettaa meitä sydämessämme pyytämään Jumalalta anteeksi ja antamaan anteeksi lähimmäisellemme.

Ripittäytymisen ehkä harvinaisimman muodon, julkiripin, jota viljeltiin 1700-luvun jumalanpalvelusten yhteydessä, saatamme nykyään kohdata esim perhe- ja työyhteisötilanteissa. Lähimmäissuhteita hiertävät synnit ja rikkomukset halutaan ehkä selvittää ja hoitaa yhteisön keskinäisellä suostumuksella yhteisesti ja julkisesti. Tällä tavoin voivat esim. isä ja äiti perheessä olla rohkaisemassa sovintoon, samoin esim. seurakuntien tai työyhteisöjen johtajat, siunaukseksi koko yhteisölle.

Päätyminen ripittäytymiseen Jumalan ja lähimmäisen edessä on itsessään Jumalan armoa ja lahjaa ja osoitus Pyhän Hengen sulattavasta ja lämmittävästä työstä - siihen ei voi liittyä mitään orjan pakonomaisuutta. Tähän tulemiseen ja sitä kautta saatavaan siunaukseen liittyy sisäinen tunto: Nyt on vielä aika parannukseen ja siihen, että Herra Pyhän henkensä kautta luo minussa uutta rikkoutuneen tilalle. Tämä sisäinen tarve on useimmiten maassamme liittynyt suurten paikallisten herätysten aikoihin - Näin rukoilevaisuuden syntyhistoriassa Liisa Eerikintyttären herätessä, näin myös Savon herännäisyyden ja pohjois-Suomen lestadiolaisuuden alueilla, joissa saatettiin kyläkunnittain naapurien kesken hakeutua sekä Jumalan eteen että keskinäiseen rakkaudenrippiin.

MILLÄ VALTUUDELLA ?

Saada tunnustaa syntinsä ja saada ne ripissä anteeksi, toisen julistamana niin että Jumala ei koskaan vedä esiin syntiämme on suuri ja käsittämätön lahja. Kuitenkin Raamattua heikosti tuntevissa voi herätä kysymys, millä valtuudella ripissä toimitetaan näin suuria asioita?

Rippi ja synninpäästö perustuu Jumalan seurakunnalleen antamaan valtuuteen siten kuin Jeesus esim. Jh 20.21-23 valtuuksista sanoo: "Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille ! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki, joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksiannettu, joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetty." Jeesus ottaa asian esille myös muissa evankeliumikohdissa, esim. Matt 18.18, jossa hän sanoo kaikkia opetuslapsia (seurakuntaa) tarkoittaen: "Totisesti minä sanon teille: Kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa." Avaintenvaltakysymys nousee vielä Jeesuksen sanoissa esiin mm. sanoissa Pietarille Matt 16.19 sekä Lk 10.16. Myös Paavali puhuu 2 Kor 5.19-20 sovituksen virasta, jota J:n seurakunta ja kristitty on Kristuksen puolesta asetettu hoitamaan.

Luther puhuu näissä yhteyksissä Pyhän hengen virasta kallisarvoisena Jumalan armon välikappaleena ja jokaiselle kristitylle käyttöön tarkoitettuna aseena perkeleen valtaa vastaan. Hän sanoo mm.: Jeesus antoi avaimet jokaiseen taloon...missä tahansa kaksi kristittyä kohtaa toisensa, siellä avainten valta vaikuttaa. On samantekevää missä ja miten he tapaavat, heidän on lohdutettava toisiaan ja julistettava syntien anteeksiantamista....Jumala on pannut kaikki nurkat ja sopet täyteen lahjoja ja pelastusta...Kaikki, missä toinen tulee toisen luokse, hänen on saatava lohdutusta ja pelastusta (WAD Martin Luthers Werke/Mannermaa)

RIPPI - KÄYTÖSSÄ VAI PERINNEHYLLYLLÄ ?

Vaikka uskonpuhdistajamme Luther omalla esimerkillään avasikin tietä ahkeralle ripin käytölle - hänhän ripittäytyi säännöllisesti viikoittain - on ripittäytymisen käytäntö kirkossamme pahoin taantunut. Ripittäytyminen on monesti vaihtunut terapiassa käymiseksi - miksi? Onko terapeutti tai psykologi turvallisempi vaihtoehto? He koskettelevat rikkomuksia ja syyllisyydentunteita vaakatasossa, osana sosiaalisia yhteyksiä ja henkilöhistoriaamme. - Mutta minne on katoamassa opetus ihmisen vastuusta ja syntisyydestä pyhän Jumalan edessä? Onko omatuntomme Jumalan edessä hoidettu? Ovatko syntimme tulleet iankaikkisesti anteeksiannetuiksi? Ehkä olemme julistaneet huonosti ja yksipuolisesti Jumalan Sanaa ja hylänneet Sanan kaksiteräisyyden? Aikamme haastattelututkimukset, jotka heijastavat suomalaisten käsityksiä Jumalasta ja pelastumisesta, antavat johdonmukaisesti sen kuvan, että ihmiset ovat, antinomistisen julistuksen ilmapiirissä lähestulkoon unohtaneet Jumalan pyhyyden ja vanhurskauden ja sen miten Jumala tekee syntisestä vanhurskaan.

Luther tuntuu puhuvan keskelle omaa rippikriisiämme kovistellessaan Iso-katekismuksessaan: "Valitettavasti se on liiankin hyvin opittu : Tehdään mitä ikinä haluttaa ja käytetään vapautta sillä tavalla, ettei muka pidä eikä tarvitse milloinkaan mennä ripille. Kyllä pian on käsitetty se, mikä meille tuottaa hyväntuntemusta, kun evankeliumi vienosti hyväilee, se varsin vaivattomasti pääsee sydämiin. Mutta moiset siat - sen olen sanonut - eivät saisi olla evankeliumin piirissä eikä siitä mitään nauttia..." (Iso- katkismus).

Aikaamme hallitsee tämänpuoleisiin keskittyvä, julistus. Iankaikkisuuskysymykset sekä ajatus tilille joutumisesta pyhän Jumalan eteen on monien mielissä hämärtynyt. Me ns. armahdamme itse itsemme tai osoitamme hyväksymistä toisillemme, mutta pystymmekö auttamaan toisiamme vapautumaan synnistämme Jumalan edessä niin että kestämme viimeisellä tuomiolla?

 

RIPIN JA TERAPIAN EROAVUUS

Rippi ei ole terapiaa, joka sinänsä on vallannut ripiltä paljon tilaa. Dietrich Bonhoeffer tekee selkeän eron terapian ja ripin välillä kun hän sanoo ytimeenkäyvästi: "Kokeneinkin ihmistuntija tietää äärettömän paljon vähemmän ihmisen sydämestä kuin yksinkertaisin kristitty, joka elää Jeesuksen ristin alla. Suurinkaan psykologinen arvostelukyky, lahjakkuus ja kokemus ei kykene käsittämään yhtä asiaa: mitä on synti. Se tuntee hädän, heikkouden ja epäonnistumisen, mutta se ei tunne ihmisen jumalattomuutta. Sen tähden se ei myöskään tiedä, että yksin jätetty ihminen tuhoutuu syntiinsä ja että vain anteeksiantamus voi pelastaa hänet. Vain kristitty tietää sen. Psykologin edessä saan olla sairas - kristityn veljen edessä saan olla syntinen. Psykologi katsoo minuun ikään kuin ei Jumalaa olisikaan - veli näkee minut Jeesuksen Kristuksen ristin lävitse tuomitsevan ja armahtavan Jumalan edessä." (Bonhoeffer: Kutsu kuuliaisuuteen)

JUMALAN EDESSÄ SYNTISEKSI TULLEET RIPITTÄYTYVÄT

Sekä Jumalan olemukseen että hänen pelastavaan työhönsä kuuluu se, että hän etsii ja kutsuu meitä selvityssuhteeseen hoitaakseen meitä armolla ja totuudella. Jesajan kirjassa kuulemme hänen kutsunsa: "Tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra - sitten kuuluu myös ihana lupaus - "vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi.." Jes 1.18.

Ihmissydämen heräämiseen tarvitaan sekä lain herättävä työ että evankeliumin rohkaisu. Katkismuksessaan Svebilius kysyy: "Mistä synnin tunto ja katumus tulee?" Tähän hän vastaa: "Jumalan laista, joka herättää ihmisen omatunnon, näyttää hänen tehneen pahoin ja siten ansainneen Jumalan vihan, ajallisen ja iankaikkisen rangaistuksen." Tämän mukaisesti voimme sanoa, että rippiin hakeutuu Jumalan pyhyyden edessä syylliseksi ja syntiseksi tulleita ihmisiä, jotka ovat "menneet itseensä" ja haluavat vapautua synnistään J:n edessä. Nämä ihmiset tulevat toisaalta rohkeasti Jumalan eteen siksi, että Jumalan sana todistaa heidän sydämessään: Jumala on katuvalle armollinen, hän rakastaa syntistä. Tämä merkillinen kahtalaisuus tulee erinomaisesti esiin psalmissa 51: Kuulemme psalmin alkupuolella rehellistä sisimmän selvittelyä: "Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt. ..sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessi ... totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka...". Psalmin loppupuolella rukoilija kuitenkin sanoo: "Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki. Särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä Jumala hylkää."

Psalmin 51 rukoilija etsii Jumalan armoa, koska hän Naatanin välittämän Jumalan sanan kautta on saanut nähdä syntinsä ja vastuunsa Jumalan edessä. Hän sanoo avoimesti rikkoneensa Jumalaa vastaan. Hän tunnustaa Jumalan pyhissä tuomioissaan oikeaksi ja puhtaaksi. Hän janoaa itsekin omaan sydämeensä tuota samaa puhtautta peläten, että hän menettäisi sydämestään Hengen siunauksellisen läsnäolon. Hän etsii ja janoaa Pyhän Hengen virvoittavaa uudistusta voidakseen jälleen vapaana lapsena kiittää Jumalaa. Suurinta on, että hän sydämessään uskaltaa jo iloita: "Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki. Särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä Jumala hylkää." Sama merkillinen Jumalan hengen vaikuttama löytö on ilmaistu Paavo Ruotsalaisen rakastamassa virressä 268: "Jos oikeutes mukaan sä tahdot tuomita, ei vastata voi kukaan, vaan täytyy hukkua. Mut olet katuville sä hidas kostamaan ja altis syntisille, anteeksi antamaan."

RIPPITAPAHTUMAN SISÄLTÖ

Kahdenkeskiseen rippiin sisältyy kaksi kohtaa: Ensinnäkin, että synti tunnustetaan ja toinen, että synti julistetaan anteeksi Kristuksen antamin valtuuksin ja uskotaan myös taivaassa anteeksisaaduksi Kristuksen lupauksen mukaan. Mt 18.18, Jh 20.22-23. Luther toteaa tästä: "Päästöavain on valta tai virka julistaa syntinen, joka tunnustaa syntinsä ja kääntyy, vapaaksi synneistä ja luvata hänelle jälleen iankaikkinen elämä ja sekin merkitsee samaa kuin jos Kristus itse lausuisi tämän tuomion."

Kirkkomme käsikirja sisältää käytännöllisen ripittäytymiskaavan, vaikka tapahtumassa voidaan toimia omin sanoinkin: 1) Ripittäytyjä voi lausua oman synnintunnustuksensa omin sanoin tai käyttää soveltaen esim. psalmia 51: "Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden.." 2) Ripin vastaanottaja lausuu: "Herramme Jeesus Kristus on sanonut: Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksiannettu. Sen tähden saat uskoa, että synninpäästö, jonka sinulle julistan, on Jumalan anteeksiantamus. Jeesuksen Kristuksen palvelijana sanon sinulle, että Jumala armosta, Jeesuksen Kristuksen tähden, antaa sinulle kaikki syntisi anteeksi ja tämän syntienanteeksiantamuksen minä julistan sinulle Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimessä - Amen."

TUOMIOLLA VANHURSKAAN JA ARMAHTAVAN JUMALAN EDESSÄ

Ripissä ollaan tuomiolla synneistä armollisen Jumalan edessä. Millaisista synneistä? Niistä, jotka mieltä erityisesti painavat - sanoo Luther terveen käytännöllisesti. Kuka voisi luetella kaikkia syntejä? Se on mahdottomuus - emme edes tajua olemuksemme kaikkea vajavaisuutta emme myöskään Jumalann täyttä pyhyyttä.

Ripistä voi sanoa, että siinä on läsnä viimeisen tuomion ehdottomuus. Kohtaammehan syntimme joko armonajassa tai tuomiolla. Syntinen tunnustaa itsensä Jumalan totuuden valossa tuomion alaisena. Se peili, joka on auttanut häntä näkemään asemansa suhteessa Jumalaan ja lähimmäiseensä on Jumalan käskyjen ja lain peili. Ensimmäisen taulun käskyt korostavat suhdetta Jumalaan, toisen taulun käskyt (4-10) taas suhdetta lähimmäiseen. Jo tämä peili käytännössä puuttuu, on kyky synnin näkemiseen ja tarve armon ja vapauden löytämiseenkin kadoksissa.

Osoituksena siitä ehdottomuudesta, mihin omatunto Jumalan puhuttelussa voi joutua, kerron erään veljen omakohtaisen ja julkisen selvityksen eräiltä miestenpäiviltä. Asia sai hieman koomisiakin sävyjä tilanteessa, joka huipentui keskusteluksi verovirastossa. Asianomainen veli tuli uskoon tultuaan tunnonvaivoihin kuutamourakoinnista, jota oli vuosia harjoittanut. Hänelle kirkastui omakohtaisesti synnin perusolemus kadottavana ja poispantavana myös suhteessa esivaltaan. Hän päätti mennä selvittämään vuosia vanhat veronkiertonsa verovirastoon synteinä Jumalan edessä. Verovirkailijat vääntelivät käsiään epätietoisina. Oliko nyt vanhoja papereita enää syytä lähteä tutkimaan. Ehkä he eivät oikein tunteneet, miten tarkkaa työtä Jumala voi sydämessä tehdä. Kun veli epätietoisuuden havaitsi, hän lopulta korotti ääntänsä ja huusi kaikkien virkailijoitten kuullen: "Jeesuksen nimessä, minä haluan lisää veroja"! Tämän jälkeen hän niitä saikin ja maksoi niitä viisi vuotta...mutta vapautuneella tunnolla.

Ripissä ei käydä Jumalan edessä mitään kaupanhierontaa, jossa jotain tingittäisiin. Pyhä ja armahtava Jumala tuomitsee eteensä hakeutuneen syntisen, mutta armollisella tuomiolla, yksin Kristuksen tähden. Miksi sanomme "Kristuksen tähden"? Koska Kristus otti kokonaan päälleen syntiemme kirouksen ja tuli tähtemme "synniksi". Tällä tavoin hän verellään ja kärsimisellään vapautti meidät Jumalan vihan alaisuudesta sovittaen syntimme. Näin jumalaton ja kelvoton vanhurskautetaan l. julistetaan kelpaavaksi Jumalan edessä.

Kuvaus Sak 3.3-5 tarjoaa jo VT:ssä puhuttelevan esimerkin: Joosua seisoo tuomiolla Herran edessä. Toisella puolella on saatana, joka syyttää häntä, mutta toisella puolella on "Herran enkeli" - itse asiassa VT:n Kristus. Saastainen puetaan Herran enkelin käskystä ja hänen arvovallallaan puhtaisiin vaatteisiin. Hän itse on aivan ääneti odottaen tuomiota, joka on tuleva. Tuomio on armollinen Herran tähden. Puhdas asu on vertauskuva Jumalann vanhurskauden kokonaan verhoavasta olemuksesta. Jumalan anteeksiantamus on katuvalle ehdoton. Jes 61 kuulemme tällaisen pukemisen seuraukset, jotka tunnemme sydämessämme: "Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi.."

RIPITTÄYTYMISEEN LIITTYVÄT TAISTELUT

Moni taistelee tullessaan ripittäytymään. Sydämemme on Pyhän hengen ja saatanan taistelukenttä. Synti on konkreettinen elämän ja autuuden este. Salassa tehty synti julkistuu ripissä. Ehkä kyse on itsellemme arasta ja heikosta alueesta, jossa sielunvihollisella on mahdollisuus meitä kiristää ja viedä epätoivoon. Uhkana on eräänlainen kasvojen menetys. On vaikea täysin ymmärtää sisäisen häpeämme kaikkia lähteitä. On synnin häpeää - esim. ns. luonnottomien syntien tapahduttua ja tultua tunnolle ( seksuaaliset luonnottomuudet). Joidenkin syntien varjo tunnetaan hyvin konkreettisesti myös omassa ruumiissa. Paavali sanoo esim. haureudesta, että sen harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistaan vastaan. 1 Kor 6.18. Tällaista häpeää voisi vajavaisesti verrata viimeisen tuomion häpeään. Silloinhan kaikki julkistuu. Nyt häpeä kohdataan kuitenkin armon aikana Jeesuksen ja evankeliumin turvin. Häpeämme kohtaa Jeesuksen rakkaus ja sen pyyhkii pois julistettu armahdus. - Jo Hes 16.63 kuulemme Jumalan sanat: "Niin sinä muistat ja häpeät etkä voi häpeäsi tähden suutasi avata, kun minä annan sinulle anteeksi kaikki, mitä sinä olet tehnyt, sanoo Herra, Herra."

Tällaisiin tilanteisiin tulee myös ripin vastaanottajan sisäisesti valmistautua. Frank Lake haluaa tällaisissa kohden painottaa ripin vastaanottajan selkeää identiteettiä ja nöyryyttä Kristuksessa, armahdettuna, samanlaisena syntisenä kuin tunnustajakin, armon varassa olevana lähimmäisenä, joka ajatuksissaan sanoo: Nämä kuulemani synnit ovat myös minun syntejäni. Olemme kaksi armosta riippuvaista palvelijaa yhteisen Herran edessä.

On muistettava, että sielunvihollinen käy syyttämään meitä ripin edellä ikään kuin ei armoa olisikaan. Kuten hän syytti Sakariaan kirjassa Joosuaa, hän pyrkii tekemään myös oman tiemme Jeesuksen eteen mahdottomaksi itsemme ja kelvottomuutemme tähden, Kristukseen viittaamatta. Tällaiseen suostumatta meidän on yksin Sanan varassa ja uskossa katsottava kuka ja millainen Jeesus on sekä kuultava hänen kutsuaan syntiselle sekä kuinka ehdottomasti hän päästää syntisen hänen synnistään. - Tähän liittyen lohduttaa Luther ripille tullutta: "..Arka sydän voi rohkeasti luottaa ja hädän aikana sanoa vastoin omaa pahaa omaatuntoansa näin: "Olkoon syntini kuinka lukuisat ja suuret hyvänsä, avain on kuitenkin vapauttanut minut niistä kaikista, siihen minä luotan enkä enää tahdo tietää mistään synnistä, kaikki ovat otetut pois, kaikki ovat anteeksiannetut, kaikki unohetut...Jos minun katumukseni ei ole riittävä, niin hänen sanansa on riittävä." (Minä tunnustin syntini).

Inhimillisinä esteinä voi myös olla epäilys ,joka kohdistuu rippi-isän tai äidin luotettavuuteen. Säilyykö rippisalaisuus? Viekö ripin vastaanottaja synnit Jumalalle, vai osoittautuuko hän persoonana epäluotettavaksi? Haluamme ripin vastaanottajan olevan kilvoittelevan omantunnonkristityn, luotettavan ihmisen.

Rippisalaisuuden tulee koskea kaikkia syntejä, joista ripittäydytään (Kirkkolain varauksia: maanpetos ja valtiopetos). Rippisalaisuuden tulee jäädä voimaan myös ripittäytyjän kuoleman jälkeen. Syntiä, joka tunnustetaan ripissä, ei saa enää olla olemassa - ei taivaassa eikä maan päällä.

RIPIN SIUNAUS

1)Vastaanotettuamme uskossa synninpäästön, me olemme turvassa synnin rangaistusseuraamukselta, iankaikkiselta hylkäystuomiolta.

2) Me olemme päässeet vapauteen tunnustamattoman synnin orjuuttavasta vallasta. Jos on kysymys vaikeasta ja lähes tottumukseksi tulleesta synnistä, on aseena taistelussamme syntiä vastaan se, että olemme hyljänneet synnin Jeesukselle. Anteeksiantamus ja vastaanotettu armo kuolettaa synniltä voiman. "Synnin ei pidä teitä vallitseman - sanotaan Roomalaiskirjeessä - koska ette ole lain alla, vaan armon alla" Rm 6.14.

3) Synnin konkreettinen kohtaaminen selkeyttää meitä myös persoonallisesti. Olemme uskaltaneet asettua totuuden eteen vastuullisina. Olemme kohdanneet sen, mikä mieltämme erityisesti painoi.

4) Synnin kohtaaminen ripin avulla merkitsee sieluamme rasittavan painon konkreettista poisluovuttamista. Tällä on mielenterveydellisesti mitä tärkeimpiä seurauksia. Ajatelkaamme taipumusta raskasmielisyyteen, masennukseen ja ahdistukseen, elämänpelkoon, itsevihaan jne. Meillä on Jumalan rauha, Jumala-suhteemme on eheytynyt, pelko poistunut ja yhteys palautunut.

5) Ripittäytymisellä ja synnin selvittämisellä on myös laajoja yhteisöllisiä siunauksia. Tähän Jaak 5.16 viittaa kehottaessaan: "Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta että parantuisitte.." Mistä voimme parantua, mm. epäuskosta, syytösmielestä ja katkeruudesta. Näihin rasitteisiin esim. Hepr 12.15 viitataan. - Siksi - "jos olet köyhä ja kurja, niin käytä tätä terveeksitekevää lääkettä! Se, joka näin tuntee kurjuutensa ja hätänsä, syttyy sellaiseen ikävään, että ilolla ripille rientää." (Iso-katkismus/Luther)