Marttyyrien kirkko elää

pastori Matti Korpiaho 15.2.2000

 

Johdannoksi:

Tällainen lyhyt luento kristittyihin kohdistuneista vainoista on vain raapaisu suuren asian äärellä. Luonnollisesti tässä on mahdollista antaa vain pintapuolinen katsaus vainojen perusteisiin sekä ilmenemiseen eri aikoina. Jalmari Kauppala toteaa kirjassaan Marttyyrien historiaa, 1925, s. 15, että tällaiseen työhön ryhdyttäessä "pitäisi omistaa apostolinen uskonrohkeus, marttyyrien jalous, ja mielen ylevyys, Origeneen tiedot, Krysostomuksen ja Cyprianuksen kaunopuheisuus sekä Francesko Assisilaisen nöyryys". Kirjaansa hän oikeutetusti suosittelee kaikkien pappien, saarnamiesten, opettajien ja yleensä Jumalan valtakunnan työntekijäin luettavaksi. Tutustuminen marttyyrien historiaan ja yleensä kirkon elämään vainojen aikoina avaa uusia ulottuvuuksia kristilliselle uskolle.

Paul Marshall (International Bulletin of Missionary Research, Jan 1998, s 4-5.) on tutkinut paljon vainojen sisältöä ja ilmenemistä. Hänen mukaansa uskonnollinen vaino vaatii tarkkaa selvitystä. Ihmisten kärsimys sinänsä ei ole vainoa. Koska uskonnonvapaus merkitsee vapautta harjoittaa uskontoa, täytyy kysyä, mikä uskossa vaikuttaa toisten nousemisen sitä vastaan.

Vaino (harashment) tarkoittaa kiusaamista, rasittamista, vaivaamista, häirintää ja ahdistamista. Se voi olla paikallista ja riippuvaista paikallisista vallankäyttäjistä, mutta ei systemaattista.

Vaino voi olla myös taloudellista syrjintää tai kansalaissyrjintää.

 

 

Uskonnonvapaus:

Uskonnonvapaus tarkoittaa yleisiin ihmisoikeuksiin kuuluva oikeutta saada julkisesti ja yksityisesti harjoittaa uskontoa, mikäli lakia ei loukata. Suomessa uskonnonvapaus on laissa määritelty jo vuonna 1922 ja sallii 18 v. täyttäneiden kuulua haluamaansa kirkkokuntaan tai olla niihin kuulumatta. (Tietosanakirja 5, W&G 1994, s 2059).

 

Uskonnonvapaus -
ihmisoikeuksien kulmakivi

"Ekumeeninen liike ja maailmanlähetys ovat merkittävältä osaltaan virittäneet keskustelua uskonnonvapaudesta. Kirkkojen edustajat osallistuivat aktiivisesti myös YK:n ihmisoikeusjulistuksen uskonnonvapautta koskevan artiklan valmisteluun", totesi dosentti Risto Ahonen Suomen Lähetysseuran (SLS) vuosijuhlan yhteydessä järjestetyssä symposiumissa Lapualla kesäkuussa 1999.

Ahonen sanoi suomalaisen keskustelun helposti tulkitsevan, että uskonnonvapaus merkitsee vapautta uskonnosta.

"Uskonnonvapaus merkitsee kuitenkin ennen muuta vapautta uskoa, elää ja toimia oman uskonsa mukaisesti. Uskon julkinen opettaminen ja edistäminen, lähetystyö, kuuluu ihmisoikeuksiin", Ahonen totesi.

Vainon voidaan katsoa olevan näiden perusoikeuksien loukkaamista, rajoittamista tai suorastaan kieltämistä.

 

Vainot Uudessa Testamentissa:

Matt. 5:11 "Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.

Matt. 5:12 "Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä."

Matt. 10:16 Jeesus rohkaisee kestämään vainoa

"Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset."

Matt. 10:17 "Pitäkää varanne, sillä ihmiset vievät teidät oikeuden eteen ja ruoskivat teitä synagogissaan."

Matt. 10:18 "Maaherrojen ja kuninkaidenkin eteen teitä tullaan viemään minun takiani, todistukseksi heille ja kansoille."

Matt. 10:19 "Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua."

Matt. 10:20 "Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki."

Matt. 10:21 "Veli antaa veljensä surmattavaksi, isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman."

Matt. 10:22 "Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu."

Matt. 10:23 "Kun teitä yhdessä kaupungissa vainotaan, paetkaa toiseen. Totisesti: te ette ehdi käydä kaikissa Israelin kaupungeissa ennen kuin Ihmisen Poika tulee."

Matt. 10:28 "Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin."

Matt. 10:29 "Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli."

Matt. 10:30 "Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu."

Matt. 10:31 "Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset."

Joh. 15:20 "Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin. Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne."

Joh. 16:2 "Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle."

Joh. 16:3 "Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua."

Ap. t. 7:59 "Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: "Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni."

Ap. t. 7:60 "Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: "Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä!" Sen sanottuaan hän nukkui pois. Saul oli samaa mieltä kuin muut ja hyväksyi sen, että Stefanos surmattiin."

Ap. t. 8:1 Saul vainoaa seurakuntaa. "Sinä päivänä puhkesi ankara vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan, ja kaikki muut paitsi apostolit hajaantuivat eri puolille Juudeaa ja Samariaa."

Room. 12:14 "Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko."

2. Tess. 1:4 "Me voimmekin ylpeinä kertoa Jumalan seurakunnissa teistä ja teidän kestävyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissa ja ahdingoissa, joiden keskellä elätte."

2. Tim. 3:11 "…Niissä vainoissa ja kärsimyksissä, joita sain osakseni Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Millaisia vainoja olenkaan saanut kestää! Ja kaikista Herra on minut pelastanut."

Ilm. 6:9 "Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli tapettu Jumalan sanan ja oman todistuksensa tähden."

Ilm. 6:10 "Ne huusivat kovalla äänellä: "Kuinka kauan kestää, Valtias, sinä Pyhä ja Tosi, ennen kuin lausut tuomiosi ja kostat meidän veremme maan asukkaille?"

Ilm. 6:11 "Silloin niille kullekin annettiin valkea vaate ja niitä kehotettiin odottamaan rauhassa vielä vähän aikaa, kunnes niitä ja niiden veljiä, niiden lailla surmattuja Jumalan palvelijoita, olisi täysi määrä."

Vainojen jaottelua:

  1. Pakanuuden ajan vainoista
  2. Islamin aiheuttamista vainoista
  3. Kristillisistä vainoista
  4. Kommunismin vainoista
  5. Uskonnollis/eettinen kansallismielisyys

 

Vainoja juutalaisuudessa ja pakanuudessa

Kristillisen kirkon vainojen historia alkoi jo Jeesuksen kokemassa kärsimyksessä ja kuolemassa. Se jatkui Stefanuksen surmaamisessa. Kristikunnan vainooja Paavali vartioi hänen vaatteitaan. Myöhemmin Paavalista tuli vainottu ja marttyyri. Kaikki apostolit joutuivat kokemaan vainoa ja kuolivat marttyyrina. Vain Johannes selvisi luonnolliseen kuolemaan.

Yleisesti on tunnettu, että marttyyrien siemen on kirkon alku. Näin tapahtui Jerusalemin vainoissa, jonka seurauksena monet pakenivat Juudeasta ja kulkeutuivat aina Antiokiaan saakka. Sen seurauksena syntyi ja vahvistui kristillinen seurakunta Antiokiassa, Apt 11: 19-30. Samoihin aikoihin koki Jaakob, Johanneksen veli, marttyyrikuoleman. Pietari vangittiin ensimmäisen kerran, Apt 12:1-5. Apostolien tekojen luvusta 21 loppuun saakka käsitellään Paavalia vangittuna. Koko kristillisen kirkon olemusta alusta saakka leimaa vaino ja marttyyrius. Näin jatkui heti apostolisen ajan jälkeen seuraavina vuosisatoina.

Eusebiuksen (260-340) kirkkohistoriaa pidetään aikansa merkittävimpänä teoksena kirkosta. Hän käsittelee kristillisen kirkon alkuaikaa, johon mahtuu runsaasti marttyyreja ja vainojen aikoja. Se on tuon ajan tuntemisen tärkein lähde. Ivar A. Heikelin suomentamana kirja julkaistiin ensimmäisen kerran 1937 ja nyt on käsillä toinen painos 1997 Otavan kustantamana.

Eusebiuksen mukaan ennen merkittävintä kristittyjen vainoa Diokletianuksen aikana kristittyjen asema oli vakaa ja tunnustettu. He saivat merkittäviä kunniavirkoja. Rukoushuoneet täyttyivät ja sen johdosta piti rakentaa entistä suurempia kirkkoja. Kristittyjen määrä ja vaikutusvoima kasvoi huomattavasti. Vainojen alun Eusebius selittää alkaneen kristittyjen suostuessa kevytmieliseen elämään ja keskinäiseen riitelyyn. Seurakuntien paimenten riidat kasvoivat ( ss 392).

Merkittävin vainooja oli keisari Diokletianus, jonka vaimo sekä tytär kuuluivat kristittyjen joukkoon, tai ainakin olivat ihan lähellä kristittyjä. Vainot alkoivat maaliskuussa 302/303 j. Kr. Eusebius itse on tapahtumien silminnäkijä. Tuolloin julkaistiin julistus, joka käski, että kirkot oli purettava perustuksia myöten, kirjat poltettava, kunniavirat oli peruutettava. Pian tuli toinen julistus, joka määräsi seurakuntien johtajat vangittaviksi ja heitä oli pakotettava uhraamaan. Sotajoukotkin puhdistettiin kristityistä. Kristittyjä tapettiin valtakunnan alueella. Vainoista ja marttyyrien vaiheista kerrotaan kirjan sivuilla 394-422.

Kun Konstantinuksen kautta tapahtunut voitto pakanuudesta oli sinetöity julistettiin valtakunnassa yleinen uskonnonvapaus. Ketään ei ole kiellettävä noudattamasta ja valitsemasta kristittyjen uskonnontapoja. Heitä kohtaan tuli osoittaa tavallista lempeyttä ja suopeutta. Uskonnonvapauden mukaisesti muillekin annettiin oikeus noudattaa tapaansa ja palvontaansa, ss 478.

Kun vainot hellittivät kristityt vapautettiin ja he palasivat koteihinsa. Eusebius kirjoittaa heistä: "Iloisina ja loistavina he kulkivat kautta kaikkien kaupunkien, täynnä sanomatonta iloa ja rohkeutta, jota ei sanoin voi ilmaista. Suuret joukot vaelsivat, keskellä teitä ja toreja ylistäen Jumalaa lauluilla ja virsillä", s 428.

Ensimmäisen pahan vainon ajan katsotaan päättyneen vuoden 313 tienoilla. Kristityt olivat voittaneet ja kirkko vahvistunut.

 

Pälkäneen lukion kotisivulta löytyy linkki vainoihin ensimmäisillä vuosisadoilla:

Kristittyjen vainot Rooman valtakunnassa

Juutalaisuus oli vuosisatojen kuluessa saavuttanut siedetyn uskonnon aseman Rooman valtakunnassa. Aluksi roomalainen hallitusvalta piti kristinuskoa juutalaisuuden sisäisenä liikkeenä.

Kristityt saivat nauttia juutalaisten saavuttamasta asemasta. Heitä siedettiin, vaikka he poikkesivat Rooman virallisesta uskonnosta. Vähitellen kristityt alkoivat kuitenkin selvästi erottua juutalaisista. Hallitusvallan epäluulo kristittyjä kohtaan alkoi kasvaa.

Roomalaiset epäilivät kristittyjä kapinaliikkeen valmistelusta, koska suuri määrä orjia ja muita yhteiskunnan alimpiin sosiaaliryhmiin kuuluvia kääntyi kristityiksi.

 

Roomassa oli tapana uhrata keisarin suojelushengelle, mutta hallitsijoita pidettiin jopa puolijumalina. Keisarinpalvonta oli sekä uskonnollinen että isänmaallinen velvollisuus. Kristinuskon vastustajat syyttivät kristittyjä siitä, että näillä oli toinen herra ja mestari kuin keisari. Kristittyjen kuvaton jumalanpalvelus sekä vetäytyminen virallisen uskonnon harjoituksesta herättivät syytteen ateismista ja poliittisesta epäluotettavuudesta.

 

Kansan keskuudessa liikkui mielikuvituksellisia huhuja siitä, mitä kristityt tekivät salaisissa kokouksissaan. Kristittyjä alettiin syyttää kannibalismista, salaisista vihkimysmenoista ja muista epäilyttävistä kulttitoimista. Syynä siihen oli ehtoollisjumalanpalvelus, Jeesuksen ruumiin ja veren ateria, jolta kaikki muut kuin todelliset seurakunnan jäsenet olivat poissuljettuja.

Minkä tahansa vähemmistöryhmän tavoin kristityistä tehtiin syntipukkeja onnettomuuksien sattuessa, kuten esimerkiksi, kun keisari Neroa epäiltiin Rooman palosta vuonna 64, hän siirsi syyn kristittyjen niskoille. Tällöin alkoi ensimmäinen kristittyjen vaino.

Rooman palo vuonna 64.
Kristittyjen vainot kestivät 60- luvulta 300-luvulle. Aluksi vainot olivat satunnaisia, kunnes keisari Trajanus antoi vuonna 112 ensimmäisenä ohjeet siitä, miten kristittyjä tuli kohdella. Kristittyjä ei pitänyt etsiä, mutta jos joku tiedettiin sellaiseksi, häntä rangaistiin kuolemalla. Rangaistuksen saattoi välttää luopumalla uskostaan ja uhraamalla pakanajumalille. Kristityistä, jotka annettiin ilmi ja jotka kuitenkin kieltäytyivät luopumasta uskostaan, tuli marttyyreita eli veritodistajia, ja he pitivät loppuun asti kiinni uskostaan.

 

Ensimmäinen totaalinen kristittyjen vaino oli 200-luvulla, kun Rooma oli sisäisen hajoamisen partaalla. Sotilaskeisarit yrittivät palauttaa valtakunnan yhteyden mm. vahvistamalla vanhaa valtakunnan uskontoa. Vuonna 250 keisari Decius vaati jokaiselta kansalaiselta viranomaisen todistuksen siitä, että oli uhrannut keisarin kuvalle. Monet kristityt, varsinkin varakkaat,  tottelivat käskyä. Vuosikymmenen kestäneiden vainojen tarkoituksena oli tuhota ennen muuta kristillisen kirkon johto. Keisarille uhraamasta kieltäytyneet papit oli teloitettava, kristittyjen kokoontumiset lopetettava ja seurakuntien omaisuus takavarikoitava.

 

Vainot loppuvat ja kristinuskoa aletaan suosia

 300-luvun alussa Roomassa vallitsi kristityiden vainoamiskausi. Silloinen keisari Diocletianus (keisarina 284-305) pyrki nostamaan Rooman kukoistukseen. Hän pyrki elvyttämään  muinaisroomalaisen uskonnon. Vuonna 303 hän antoi määräyksen, että kaikki kirkot oli revittävä maan tasalle, kaikki pyhät kirjat tuli luovuttaa viranomaisille ja jumalanpalveluskokoukset tuli lopettaa.

Diocletianus yritti aluksi välttää kristittyjen tappamista, koska tiesi, että uljaat, loppuun asti kristittyinä pysyvät marttyyrit¹ vain rohkaisisivat muita kristittyjä ja aiheuttaisivat ei-kristittyjen kiinnostumisen kristinuskosta.  Tuskin kukaan olisi nimittäin kuollut muinaisroomalaisen uskonnon jumalien vuoksi.

Mutta Diocletianus joutui ja meni yhä pitemmälle. Kristityiltä riistettiin melkein kaikki kansalaisoikeudet. Piispoja, pappeja ja diakoneja vangittiin ja kidutettiin. Vuonna 304 pantiin toimeen yleinen vaino koko valtakunnassa. Kaikissa maakunnissa vainoa ei kuitenkaan pantu toimeen yhtä ankarasti. Vaikka osa kristityistä luopui kidutuksen pehmittämänä, niin moni kärsi marttyyrikuoleman, joutui maanpakoon tai vankeuteen ja osa piti uskonsa salassa. Vuonna 305 Diocletianus vetäytyi syrjään ja luovutti vallan seuraajilleen (kaksi keisaria ja kaksi alakeisaria).

Vuonna 311 antoivat neljä hallitsijaa julistuksen, jolla vainot vihdoin lopetettiin. Julistuksessa korostettiin vainojen oikeellisuutta, mutta myönnettiin suoraan, että kirkkoa oli mahdoton saada hengiltä. Kristittyjen sallittiin harjoittaa ja tunnustaa uskontoaan, ehtona oli rukoileminen Rooman puolesta.

Vainojen jälkeen, 300-luvun alkupuolella, kristinusko saavutti suvaitun uskonnon aseman, josta oli vain lyhyt matka sen suosimiseen.

 

 Keisari Konstantinus Suuri

Konstantinus sai vallan sodittuaan toista keisariksi haluavaa vastaan. Hän voitti vuonna 312  Milvian sillan taistelun ylivoimaista vastustajaa vastaan. Sen jälkeen lähti liikkeelle huhu, että juuri kristittyjen Jumala oli auttanut Konstantinuksen voittoon.

Syntyi legenda siitä, että Konstantinus oli nähnyt ennen taistelua taivaalla Kristus-monogrammin ja sanat: "Tässä merkissä olet voittava". Tämän legendan todenperäisyyttä on mahdoton todistaa.

Taistelun jälkeen Kristus-monogrammi ja muut kristilliset symbolit ilmestyivät Konstantinuksen sotalippuihin ja rahoihin. Samoin alkoi hänen armeijansa käyttää ristilippua.

Vuonna 313 Konstantinus antoi hallitsijakumppaninsa kanssa julistuksen, jossa kristityille taattiin uskonnonvapaus. Kun Konstantinus vuonna 324 oli noussut koko valtakunnan hallitsijaksi, kristinusko pääsi suosituimmuusasemaan ja kirkko kehittyi Rooman valtakunnankirkoksi. Keisari antoi rahaa kirkkojen korjauksiin ja rakentamiseen ja sunnuntai (Kristuksen ylösnousemisen päivä) tuli yleiseksi lepopäiväksi. Kirkko sai samanlaiset etuoikeudet kuin muutkin uskonnot. Kristinuskon papit vapautettiin veroista, kuten muidenkin uskontojen papit. Kristinuskon henki alkoi tehdä myös Rooman kovia lakeja inhimillisemmiksi.

Keisari Konstantinus loi perustan kirkon ja valtion yhteydelle, ja alkoi edistää kristinuskon asiaa. Konstantinuksen myönteinen asenne kristinuskoa kohtaan johtui siitä, että hän ymmärsi kristittyjen kanssa tehdyn yhteistyön kannattavan valtion kannalta. Kristinuskoa ei voitu tuhota, joten Konstantinus liittoutui sen kanssa. Konstantinus korvasi vanhan uskonnon uudella, moraalisesti korkeatasoisemmalla.

Alkuajan vainoista kirjoittaa myös Jalmari Kauppala kirjassaan Marttyyrien historiaa, Porvoo, 1925. Hän jatkaa marttyyrien historiaa kirjoittamalla kaksiosaisen kirjan Lähetysmarttyyrihistoria I, II Helsinki 1930 ja 1931. Kirjat on kustantanut Suomen lähetysseura.

 

 

Islamin leviäminen vainojen aiheuttajana

Islamin syntyä ja levinneisyyttä käsitellään mm. kirjassa Christensen-Jöransson, Kirkkohistoria I, Tapiola 1975, s 232-262.

Kristinusko oli levinnyt myös Rooman imperiumin ulkopuolelle. Alueelle oli muodostunut syyrialainen kristinusko. Myös sassadinien valtakunnan alueella Mesopotamiassa ja Farsissa, Persian ylängöillä oli syntynyt vahva kristillinen kirkko jo 300-luvulle tultaessa. Kun Rooman keisarit omaksuivat kristinuskon valtion uskonnoksi, alettiin sassadinien valtakunnassa pitää kristittyjä roomalaisen imperiumin kannattajina. Persiassa kristittyjä sassadineja nimiteltiin roomalaisiksi. Veriset vainot jatkuivat 300-luvun lopulle saakka. Persiassa voitiin järjestää kirkolliskokous 410. Kirkko hyväksyi Nikean uskontunnustuksen. Katholikos, eli patriarkka johti kirkkoa. Tästä ajasta alkaen voidaan pitää Persian tai Kaldean kirkkoa itsenäisenä. Vuodesta 486 alkaen on Kaldean kirkkoa kutsuttu nestoriolaiseksi kirkoksi. Tämä nestoriolainen kirkko teki voimakasta lähetystyötä Keski-Aasiassa Samarkandissa, Turkmeniassa ja Afganistanissa aina Intiaan saakka. Intiassa syntyi sen työn tuloksena Mar-Thuomas-kirkko.

Armeniassa muodostui kristillinen kirkko 321 Gregorius Illuminatorin toimesta. Georgiasta tuli 350 kristillinen valtio. Myös Afrikan puolella kristinusko levisi nopeasti. Etiopiaan kristinusko saapui 300-luvulla.

Islamin perustajan, Muhammedin (k. 632). sotaisen valloitustaktiikan myötä islam levisi nopeasti. Mekka vallattiin 630. Muhammedin seuraajat Abu Bakr (632-32 ja Umar 634-44) valloittivat arabialueet ja Jerusalemin (638), Niilin alue 639 ja tulivat aina Nubiaan saakka. Persian ylänkö joutui myös arabimuslimien herruuteen 642.

Valloitetuilla alueilla aluksi kristityt nauttivat uskonnonvapautta ja sosiaalista tasa-arvoa. Kristittyjä käytettiin myös hallinnossa, mutta sosiaalinen murros teki tilaa kristittyjen diskriminointiin. Arabian kielestä tuli hallintokieli ja hurskas Umar II laaditutti ns. "Umarin sopimuksen", jolla kiellettiin kristityiltä pääsy valtion virkoihin ja riisti heiltä oikeusturvan kiistakysymyksissä arabeja vastaan. Kristittyjen tuli kantaa erityistä merkkiä vaatteissaan. Kristityt eivät saaneet perustaa kirkkoja ja jumalanpalveluksetkin tuli hoitaa niin, etteivät ne loukanneet ainoita oikean uskonnon kannattajia. Kristitylle määrättiin päävero. Islamin asettamat taloudelliset pakotteet vaikuttivat monien kääntymiseen islamiin. Luopioiden joukko oli suuri, ss 248-250. Islamilaiset teologit kehittivät 700- ja 800-luvuilla ne oikeusjärjestelmät, jotka siitä saakka ovat päteneet muslimeille pyhänä lakina (Sharina), s 251.

Teologisista syistä johtuen kristilliset kirkot hylkäsivät heti islamin. Sen katsottiin edustavan uudelleen herännyttä areiolaista harhaoppia, s 248. Teologinen taistelu kristinuskon kanssa kehitti edelleen islamilaista teologiaa ja siitä kehittyi maailmanuskonto.

Tämän rinnalla sosiaalinen syrjiminen aiheutti suuren luopioiden määrän kristinuskossa. Samalla tavalla siihen vaikuttivat monet sisäiset ristiriidat, joissa tukeuduttiin jopa muslimien apuun. Kristinusko menetti alaa vahvistuvalle islamille, mutta se ei tuhonnut kristillistä kirkkoa. Päinvastoin kirkko vastasi kääntämällä tärkeimmät teologiset kirjoitukset arabiaksi.

Kristilliset kirkot selvisivät vaihtelevasti islamin paineessa. Jakobiittikirkko vahvistui ja kasvoi islamin vaikutusalueella korkean teologisen tasonsa ansiosta. Se pystyi suhteellisen hyvin vastustamaan islamia. Libanonin vuoristoalueella syntyi ja kasvoi heimokirkon tapainen Maroniittikirkko, eikä islam kohdistanut siihen erityisen suurta painostusta. Palestiinassa ja Syyriassa muslimien kannattajien määrä ylitti niukasti kristittyjen lukumäärän 1000-luvulla, s 258.

Armeniassa islam saavutti vain vähäistä menestystä, sillä islamin omaksuneita pidettiin maanpettureina. Georgian kirkko pystyi pitämään kansansa kristittynä kokonaisuudessaan, vaikka alue joutui arabimuslimien herruuteen jo 600-luvulla. Egyptissä koptikirkko ja sen jäsenet joutuivat kovan taloudellisen painostuksen uhriksi. Taloudellisen painostuksen vuoksi monet omaksuivat islamin ja muslimien määrä ylitti jo 800-luvulla kristittyjen määrän, s 259. Etiopiaan ei islamin poliittinen valta ulottunut. Siellä islamin vaikutus jäi vain kauppiaiden ja orjakauppiaiden välityksellä tapahtuneeseen kosketukseen islamin kanssa. Pohjois-Afrikan väestöllä ei ollut voimia vastustaa islamin vaikutusta. Siihen vaikuttivat myös pitkäaikaiset kirkolliset kiistat. Alueen enemmistö kääntyi jo 700-luvulla islamiin, s 260.

Vain nestoriolainen kirkko kykeni pitämään puolensa islamia vastaan. Kristittyjen määrä kuitenkin väheni voimakkaasti Farsissa ja Persian ylängöllä. Kirkolla oli joukko voimakkaita johtajia, joista ensimmäisenä tulee mainita Timotheos I, joka toimi piispana, katholikoksena vuosina 780-823. Kirkkojen johtajat tekivät tarmokkaasti työtä koululaitoksen kehittämiseksi. Näin taattiin korkea sivistystaso. Kirkon johtajilla oli arvovaltaa muslimimaailmassa. Kuitenkin monet kääntyivät islamiin. Näitä menetyksiä korvasi lähetystyössä saadut voitot. Nestoriolaiset kristityt levittivät kristinuskoa lähetystyöntekijöinä, kauppiaina, lääkäreinä ja virkamiehinä Keski-Aasiaan ja Kiinaan saakka. He saavuttivat merkittäviä tuloksia turkkilaisten ja mongoliheimojen parissa. Nestoriolainen kirkko nousi vaaralliseksi kilpailijaksi islamin etenemiselle., ss 261-262. Kristillinen kirkko on edelleen läsnä ja toimiva myös monilla islamilaisuuden ydinalueilla.

Islamin eteneminen Balkanille Kosovo Poljen taistelun jälkeen 1389 ja sitä kautta laajemminkin Eurooppaan on oma tutkimusalueensa. Siitä on runsaasti erillistä kirjallisuutta ja mainintoja ajan historiassa. Vainoja ajatellen kuitenkin islamin nousun ensimmäiset vuosisadat ovat perusta kaikelle myöhemmin tapahtuvalle kehitykselle.

 

 

 

Kristilliset vainot

Kirkon historia tietää kertoa monista kirkkojen välisistä kiistoista, jotka joskus ainakin ovat olleet vainoihin verrattavia. Myös luterilaisuuden vahvistuminen aiheutti voimakkaan vastareaktion Rooman kirkossa ja synnytti vastauskonpuhdistuksen. Kirkkohistorian oppikirjassa Christensen-Göransson, Kirkkohistoria 2, 1975, s 258-274, kerrotaan Vastauskonpuhdistuksen synnystä ja sen etenemisestä.

Trentonin kirkolliskokouksessa 1562-63 laskettiin perustus katolisen kirkon restauraatiolle. Yksi merkittävimmistä tekijöistä on 1540 jesuiittaveljestön Regimiri militantis ecclesiae-bullan vahvistaminen paavi Paavali III toimesta. Asiaa auttoi eteenpäin Espanjan maailmanmonarkia kuningas Filipp II (1556-1598) johdolla. Valtion ja kirkon etu yhdistettiin. Tähän kuului maailmanherruus paaville Kristuksen sijaisena. Tämä johti myös katolisen kirkon voimakkaaseen lähetystyöhön pakanain keskuudessa.

Katolinen restauraatio merkitsi voimakasta takaiskua nopeasti vahvistuneelle luterilaiselle kirkolle Euroopassa. Tsekinmaalla aloitettiin verinen katolisen kirkon palauttaminen maahan. Tähän liittyy myös kolmikymmenvuotinen sota. (Ferdinand II, 1619-1637).

Itävallassa katolisen restauraation rajavuosi oli 1580. Muutamassa vuosikymmenessä Itävalta kehittyi vastauskonpuhdistuksen päävallaksi ( s 270). Jesuiitta Péter Pázmany, 1570-1637, tultuaan 1616 Unkarin arkkipiispaksi perusti 1623 pappisseminaarin Wieniin ja 1626 jesuiittakollegion Bratislavaan Unkarin uudelleen katolilaistamiseksi. Transsilvaniassa protestantit (György Rákoczy I, 1591-1648 ja György Rákoczy II, 1621-1660) nousivat vastarintaan liittoutuen Ruotsin, Hollannin ja Englannin protestanttien kanssa, ss 270.

Tältä ajalta on runsaasti kirjallisuutta vastauskonpuhdistuksesta Itävallassa, Unkarissa sekä keisarikunnan reuna-alueilla, myös Kroatiassa. Tibor Fabiny kirjoitti kirjan Bewährte Hoffnung, die Evangelisch-Lutherische Kirche Ungarns in vier Jahrhunderten, Erlangen 1984. Tibor Fabiny kuvailee sivuilla 23-36 katolista restauraatiota (vastauskonpuhdistus). Jesuiittojen avulla suoritettu systemaattinen koulutus, katolisen kirjapainon perustaminen Trnavaan, sekä aateliston ja suurmaanomistajien käännyttäminen katoliseen kirkkoon oli ratkaiseva tekijä tässä vaiheessa. Tämän myötä luterilaiset menettivät koulunsa ja kirkkonsa. Sitten alkoi oikeustaistelu "noitauskontoa" vastaan. Tässä taistelussa unkarilaiset kärsivät enemmän kuin muut eurooppalaiset luterilaiset. Bratislavassa julkaistiin laki 1604, jonka tavoitteena oli puhdistaa maa kaikesta uskonnollisesta noituudesta. Näissä toimissa Esztergomin piispa Péter Pázmany teki merkittävän elämäntyön. Hänen toimensa olivat niin merkittävät, että hänestä voitiin historian kirjoissa todeta: Syntyi luterilaisessa ja kuoli katolilaisessa Unkarissa.

Protestantteja syytettiin myös Turkin ystäviksi. Unkarissa vuosia 1671-1681 kutsutaan surulliseksi vuosikymmeneksi. Tähän vuosikymmeneen mahtuu useita oikeudenkäyntejä protestantteja vastaan. Useat niistä olivat alueellisia, mutta suuri massaoikeudenkäynti pantiin toimeen Bratislavassa 1674. katolilaisen arkkipiispan György Széchenyin johdolla. Oikeuden eteen kutsuttiin 700 henkilöä. Kutsutuista tuli 336. Luterilaisia oli 284 ja reformoituja 52. Kaikkia syytettiin jokseenkin samoista asioista ja kaikkia uhattiin kuolemantuomiolla. Syytetyistä 2/3 valitsi tuomioksi maanpakolaisuuden. Tuomituista 92 kuoli vankiloissa. Loput 42 (18 luterilaista ja 24 reformoitua vietiin vangittuna soutamaan espanjalaisiin kaleerilaivoihin Napoliin. Tästä ajasta on Györgi Molova kirjoittanut kirjan Neljäkymmentä uskollista, Jyväskylä 1978, Kirjapajan kustantamana. Luterilainen kirkko menetti tuona aikana 800 kirkkoa, Sam Dahlgren Vainottu kirkko, 1990, s 192.

Parempi aika koitti 1681 kun Sopronin maapäivillä annettiin erityislupa rakentaa kaksi kirkkoa jokaiseen lääniin. Näistä kirkoista käytettiin nimitystä artikulaarikirkko. Seuraava askel parempaan oli 1781 Keisari Josef II antama Toleranssipatentti, ns. suvaitsevaisuusedikti, jossa taattiin protestanteille lupa organisoida seurakuntia ja rakentaa kirkkoja, mutta tietyin tiukoin ehdoin. Näitä kirkkoja kutsutaan vielä tänäänkin toleranssikirkoiksi. Ennen katolilaista restauraatiota Unkarissa 4/5 kansasta tunnusti evankelista uskoa. Katolilaisen restauraation ja suvaitsevaisuusediktin aikoihin suoritettu väestölaskenta osoitti seuraavaa jakoa: Katolilaisia 60%, reformoituja 15%, ortodokseja 13%, luterilaisia 9% ja juutalaisia 2%.

Myös vähemmän tunnetulla alueella, Kroatiassa, uskonpuhdistus sai nopeasti suuren vaikutusvallan erityisesti kirjallisen tuotannon ja kansankielen ansiosta. Tästä on todisteena kirja Dr. Franjo Bucar, Povijest Hrvatske protestantske knjizevnosti za reformacije, Zagreb 1910 Mutta sielläkin uskonpuhdistuksen kirkko tuhottiin järjestelmällisesti ja vasta 1861 alkaen luterilaiset saivat järjestäytyä uudelleen. Katolisen restauraation ajalta Kroatiassa sekä Sloveniassa on runsaasti kirjallisia muistiinpanoja .

 

Kommunismin vainot

Ruotsalainen teologi Sam Dahlgren on kirjoittanut merkittävän kirjan Vainottu kirkko, luterilaiset kirkot Itä-Euroopan maissa, Pieksämäki 1990. Kirjassaan Sam Dahlgren luo historiallisen katsauksen luterilaisten elämänvaiheisiin vastauskonpuhdistuksesta alkaen. Ateismin taistelun perusteet uskontoa vastaan kuvataan sivuilla 89-91. " Meidän on taisteltava uskontoa vastaan", Lenin sanoi käsitellessään uskontoa. Hän jatkaa: "tässä on kyseessä koko materialismin perusta ja alkeet… on tajuttava, miten uskontoa vastaan on taisteltava. Siksi uskonnon synty tulee selvittää materialistisesti", Dahlgren s 89.

Tuona aikana hoidettiin myös yhteyksiä luterilaisiin kirkkoihin koko Itä-Euroopan alueella. Tästä on Mikko Malkavaara kirjoittanut kirjan Luterilaisten yhteyttä rautaesiripun laskeutuessa, SKS 1993.

Taistelu uskontoa vastaan oli kova ja vaati paljon uhreja. Kuitenkin kirkon pitkän historian aikana Neuvostoliiton vaikutusaika jää tavattoman lyhyeksi. Itä-Euroopan maissa vainot ovat käytännössä ohi, mutta ne jatkuvat ainakin paikallisesti vielä joissakin kommunistisissa maissa.

Englantilainen pastori Trevor Beeson kirjoitti myös kirjan Neuvostoliitosta sekä Itä-Euroopan kirkoista. Kirjan nimi on Discretion and Valous, 1974. Suomennos painettiin SLEY:n toimesta 1977. Kirjassa ei kuvata historiaa vaan keskitytään kuvaamaan käsillä olevaa aikaa. Seppo Väisänen kirjoitti kirjan Idän tuulet, Helsinki 1990, Uusi Tie. Siinä hän selvittelee kommunismin ideologista vaikutusta.

Henkilökohtaiset raportit tuosta ajasta Neuvostoliitossa on kirjoittanut useaan otteeseen vankilassa uskonsa vuoksi ollut Herman Hartfeld kirjassaan Glaube Trotz "KGB", Uhdingen 2. Auflage 1978. Hän pääsi perheensä kanssa paluumuuttajana muuttamaan Saksaan 1974.

Kirkko eli ainakin osittain tuona aikana maan alla. Hengellistä elämää hoidettiin salaisissa kokoontumisissa. Sitä ruokittiin salaa maahantuodulla kirjallisuudella tai sitä painettiin rajoitetusti maassa. Myös radio-ohjelmilla ulkomailta käsin, erityisesti Monte Carlosta, oli merkittävä osuus kristittyjen hengellisessä hoidossa sekä evankelioimistyössä.

Kommunismin levitessä Kaukoitään sekä Afrikkaan sama vainojen aalto levisi kommunismin saadessa otetta. Kiinan kommunismin ajalta on runsaasti kirjallisuutta. Afrikan kommunismin kristinuskolle aiheuttamasta vainoaallosta Etiopiassa kertovat monet kotimaahan palanneet lähetit

 

 

Vainot tänä aikana:

Kristittyihin kohdistuvista vainoista kirjoitetaan tänään runsaasti. Tilannetta seurataan kirkoissa sekä eri tutkimuslaitoksissa, kirkoissa sekä lähetysseuroissa. Maakohtaisia raportteja on saatavissa runsaasti.

KRISTITTYJEN VAINOT LISÄÄNTYNEET INTIASSA
Kirjoittanut Per-Olof Malk, Menkää siis-lehti.

Kristittyjen pieni vähemmistö (2,2 % väestöstä) Intiassa on joutunut ahtaalle. Maa on demokraattisesti hallittu ja kaikkia intialaisia koskee uskonnonvapaus. Mutta niin kuin rauhallisten muslimien joukossa on äärimuslimeja, niin suvaitsevaisten hindujen joukossa on äärihinduja. Heistä koostuvat ryhmät ovat kääntyneet kristittyjä vastaan.

Satunnaisia vainotekoja on sattunut Intiassa kauan. Mutta keväästä 1998 lähtien kristittyjä vastaan suunnatut terroriteot alkoivat lisääntyä ja viime vuoden aikana niitä oli yhteensä 90. Asiasta pyrittiin selviämään vaikenemalla. Mutta yleiseen tietoisuuteen kristittyjen vainot nousivat tämän vuoden tammikuussa, kun Manoharpurin kylässä Orissan osavaltiossa Intiassa poltettiin autoonsa kristitty australialainen lääkäri Graham Steines (58) ja hänen 7- ja 9-vuotiaat poikaansa. Palon jälkeen tuhkasta löytyivät vain isän ja hänen lastensa luut. Tri Staines oli ollut lepratyössä Intiassa 34 vuotta.

Paikallisen kylän asukkaat kertoivat myöhemmin noin 100 miehen joukon tulleen paikalle, valelleen Steinesin auton bensiinillä ja sytyttäneen sen tulee. Murhapolttajien riemua oli jatkunut auton ympärillä puolitoista tuntia. Joukosta oli kuulunut huutoja: "Kristityt on poltettu hindulaiseen tapaan!"

Murhatyö järkytti Intiaa niin, että Intian presidentti K. R. Narayanan antoi julkilausuman, jossa hän puhui "maailmassa tapahtuvista pimeyden töistä". Presidentti piti tapahtumaa epänormaalina suvaitsevaisille hinduille.

Pääkohteena intialaiskristityt

Vaikka tämä ensimmäinen laajaa huomiota osakseen saanut terroriteko kohdistui ulkomaisiin kristittyihin, äärihindujen toiminta on muutoin kohdistunut intialaisia kristittyjä vastaan. Erityisesti Jumalan valtakunnan työssä olevia intialaisia on alettu vainota.

Kristittyjen terrorisoiminen Intiassa alkoi 1990-luvun alussa satunnaisin vainotoimin. Sittemmin kristittyjen vastainen terrorismi on hiljaa lisääntynyt. Kristittyjä on pahoinpidelty, heitä on isketty veitsillä jalkoihin ja käsivarsiin, heitä on ruoskittu nahkahihnoilla, rautaketjuilla ja kepeillä, lukuisia nunnia on raiskattu, kristittyjen vaatteita on revitty rikki, monia on otettu vangiksi, joitakin on tapettu. Heitä on ryöstetty, heitä on uhkailtu kirjein, rukouskokouksia ja jumalanpalveluksia on häiritty. Raamattuja, kirkkoja ja kirkkojen ylläpitämiä kouluja ja sairaaloita on poltettu.

Väkivaltaa käyttävä Maailman hindulaisten neuvosto (VHP) on ilmoittanut suunnittelevansa 10000 hindupapin kouluttamista lähimmän kolmen vuoden aikana taisteluun kristittyjä vastaan. Neuvoston laskelmien mukaan 800 000 hindua kääntyy vuosittain "toiseen uskoon".

 

Gujaratissa vaikeinta

Pääosa tapauksista on sattunut Gujaratin osavaltiossa, missä herätys on levinnyt usean vuoden aikana. Vaino kiihtyi viime joulupäivänä ja sitä seuranneina päivinä Gujaratin eteläosissa, missä heimoista jo noin 30 prosenttia on tullut kristityiksi.

Alueelta tullut raportti kertoo: "Joulukuun 25. päivänä vaino alkoi uusin voimin. Mellakoitsijat valtasivat 16 kirkkoa Etelä-Gujaratissa ja polttivat ne. Joulukuun 26. päivänä samalla alueella poltettiin 4 kirkkoa lisää. Joulukuun 27. poltettiin jälleen kaksi kirkkoa ja kristittyjä vastaan hyökättiin kahdessa kylässä. Joulukuun 28. päivänä kaksi kirkkoa poltettiin ja yhtä vastaan hyökättiin. Kristittyjä terrorisoitiin kolmessa kylässä…"

Raportti jatkuu samankaltaisin tiedon. Joulun ja loppiaisen välisenä aikana Gujaratissa poltettiin yli 30 kirkkoa ja lukuisia kristittyjä joutui väkivallan kohteeksi. Puolet tähänastisista terroriteoista Intiassa on tapahtunut Gujaratissa.

Intian pääministeri Atal Behar Vajpyee on vieraillut Gujaratissa. Hän vaati hyökkäyksiin syyllisille ankaria rangaistuksia. "Vierailin alueella ja järkytyin", sanoi pääministeri palattuaan alueelta. Useat länsimaiset suurlähettiläät ovat vedonneet Intian hallitukseen kristittyjen vainon lopettamiseksi.

Gujaratista vainot ovat levinneet eri puolille Intiaa ja tänä keväänä tietoja terrorismista on tullut ilmi useista Intian osavaltioista. Viime kuussa 15 000 äärihindun suurkokouksessa Maharashtrassa annettiin uhkavaatimus, jonka mukaan ulkomaisten kristittyjen on poistuttava maasta maaliskuun 31. päivään mennessä. Samalla vaadittiin, että kristityksi kääntyneiden on luovuttava uskostaan ja palattava hindulaisuuteen.

Kristityt vastaavat rakkaudella

Sen jälkeen kun tri Steines yhdessä kahden poikansa kanssa oli poltettu autoonsa Orissassa, tri Steinerin leski Gladys Steines sai mahdollisuuden puhua koko Intian kansalle. Tämä tapahtui tri Steinerin ja hänen poikiensa hautajaisissa, joihin osallistui yli 10 000 ihmistä. Hautajaiset televisioitiin Intian valtion kansallisessa tv-verkossa ja kaikilla alueellisilla kanavilla. Syvän vaikutuksen katsojiin teki rouva Steinesin ja hänen tyttärensä hautajaisissa yhdessä laulama laulu: "Koska Jeesus elää, voin kohdata huomisen…"

Mutta samana päivänä kun tri Steinesin ja hänen poikansa hautajaiset televisioitiin koko Intiaan, neljää intialaista julistajaa vastaan hyökättiin Keralassa. Heitä lyötiin rautatangoilla ja kepeillä. He selviytyivät hengissä ja heidät vietiin kriittisessä tilassa sairaalaan.

SANSA on tukenut evankeliumin levittämistä Intiassa yli 10 vuoden ajan. Erityistä huomiota on kiinnitetty Gujaratin osavaltiossa asuviin heimoihin, joiden keskuudessa on paljon taikauskoa ja suurta aineellistakin köyhyyttä.

Gujaratissa on ollut herätystä usean vuoden ajan. Moniin kyliin on perustettu seurakunta ja lukuisia kirkkoja on rakennettu. Uusilla kielillä on laadittu hengellisiä lauluja. Epäjumalien pelosta vapautuneet ihmiset säteilevät iloa.

Radiotyön kautta uskoon tulleita kristittyjä ja heidän muodostamiaan seurakuntia on neuvottu osoittamaan rakkautta vainoojia kohtaan. Mahdollisista terroriteoista ilmoitetaan maan lakien mukaisesti paikallisille poliisiviranomaisille. Mutta samalla poliisille ilmoitetaan, että vainoojia vastaan ei haluta nostaa syytettä. Sen jälkeen seurakuntalaisten valitsema ryhmä kristittyjä pyrkii vierailemaan terroristien kotona kertomassa, että he ja kaikki seurakuntalaiset rakastavat heitä eivätkä halua haastaa heitä oikeuteen. Kotikäynneillä kerrotaan myös siitä Jeesuksesta, johon kristityt uskovat. Näin vainon toivotaan kääntyvän Jumalan kunniaksi ja vainoojien pelastukseksi.

 

Bishara Awad on huolissaan kristittyjen maastamuutosta
LÄHI-IDÄN TILANNE AJAA YHÄ USEAMMAT PALESTIINALAISKRISTITYT ULKOMAILLE
Kirjoittanut Annaleena Pakkanen, Menkää siis.

Taloudellinen ja poliittinen tilanne saa yhä useammat palestiinalaiskristityt muuttamaan ulkomaille paremman elämän toivossa. Maastamuutosta kärsii myös kirkko, jonka penkkiriveistä väki vähenee.

- Elämä on vaikeaa, joten monet kristityt pakkaavat tavaransa ja muuttavat ulkomaille. Kirkonjohtajien suurin huolenaihe on maastamuutto. Esimerkiksi Betlehemin asukkaista oli aikaisemmin kristittyjä noin 80 prosenttia, nyt alle 30 prosenttia. Kirkot tyhjenevät ja kärsivät, sanoo Betlehemissä asuva palestiinalaiskristitty Bishara Awad.

Israelissa, Jordanjoen Länsirannalla ja Gazassa asuvista palestiinalaisista on kristittyjä noin kaksi prosenttia. Israelin väkiluku on kuusi miljoonaa ja Länsirannalla sekä Gazassa asuvien palestiinalaisten 2,5 miljoonaa.

Bishara Awad kertoo palestiinalaiskristittyjen muuttovirtojen vievän erityisesti Yhdysvaltoihin, Eurooppaan ja Australiaan. Toisaalta he muuttavat minne tahansa, missä heillä on sukulaisia tai muita yhteyksiä. Hän tietää, mistä puhuu:

- Minulla on kuusi siskoa ja veljeä. Meistä kaksi on yhä Betlehemissä. Neljä sisarustani on Yhdysvalloissa ja yksi Saksassa. Myös äiti asuu Yhdysvalloissa. Minulla ei ole paljon perhettä jäljellä Pyhällä maalla. Samanlaista on monilla muillakin kristityillä. Jotkut perheet ovat lähteneet kokonaan jättämättä mitään jälkeensä.

Kristittyjen läsnäolo on tärkeää

Bishara Awadin johtama Betlehemin raamattuopisto on yksi ja varsin hyväksi havaittu keino pitää nuoria palestiinalaiskristittyjä kotiseuduillaan. 20 vuotta sitten perustetussa oppilaitoksessa voi kouluttautua erilaisiin seurakunnallisiin tehtäviin. Suuri osa valmistuneista jää alueelle töihin.

- Käytyään raamattuopiston nuoret eivät ajattele enää maasta lähtemistä. Haluamme pitää kristinuskon Pyhällä maalla. Minusta se on erittäin tärkeää, ei ainoastaan kristittyjen takia vaan myös muslimien takia, jotta heillä olisi kristittyjen kautta mahdollisuus oppia kristinuskosta. Jos kaikki kristityt muuttaisivat muualle, muslimitkin tulisivat helposti yhä jyrkemmiksi, Bishara Awad arvelee.

Hän puhuu alueesta mieluiten nimellä Pyhä maa tai Raamatun maa, sillä nimitykset Israel ja Palestiina ovat kantaaottavampia ja tunnepitoisempia.

Kristillinen radioasema toimii ja kiinnostaa

Bishara Awad sanoo, ettei Israelin valtio tee eroa arabimuslimin ja arabikristityn välillä. He ovat yksinkertaisesti palestiinalaisia. Vaikka kristityt palestiinalaiset ovat muslimien rinnalla pieni vähemmistö, hän kertoo heitä kohdeltavan kelvollisesti.

- Muslimit kunnioittavat kristittyjä. He jättävät meidät rauhaan eivätkä vainoa meitä. Mutta tieto siitä, että muslimit ovat enemmistönä, hermostuttaa meitä hiukan. Toinen enemmistöryhmä ovat juutalaiset. Hekään eivät välitä kristityistä, joten kristityt jäävät näiden kahden ryhmän väliin. Todellista vainoa ei kuitenkaan ole.

Myös Betlehemin raamattuopisto on saanut toimia ilman suuria häiriöitä.

- Israelin miehityksen aikana raamattuopisto jätettiin enimmäkseen rauhaan. Intifadan aikana Israelin sotilasjoukot sulkivat opistomme vuodeksi, sitten saimme jälleen toimia. Eivät he sulkeneet ainoastaan meidän kouluamme, vaan he sulkivat kaikki koulut ja yliopistot. Nyt olemme palestiinalaisviranomaisten alaisuudessa. Myös he jättävät meidät rauhaan eivätkä häiritse meitä, koulun johtaja kertoo.

Suvaitsevuutta osoittaa myös se, että palestiinalaisviranomaiset ovat antaneet luvan perustaa Betlehemiin kristillisen radioaseman. Israelin alaisuudessa asemaa ei olisi sallittu. Kolmisen vuotta sitten perustettu radioasema lähettää arabiankielistä ohjelmaa lyhyillä radioaalloilla ympäri vuorokauden.

Bishara Awad kertoo palestiinalaiskristittyjen olevan innoissaan mahdollisuudesta kuunnella kristillistä radioasemaa. Palautekirjeitä on tullut Israelin ja palestiinalaisalueiden lisäksi ainakin Jordaniasta. Radioaseman perustanut pastori on hiljattain saanut luvan myös kristillisen televisioaseman perustamiseen.

Arabit ja juutalaiset eivät tunne toisiaan

Israelin ja palestiinalaisalueiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin kahdestoistaosa Suomen pinta-alasta. Alueen pienestä koosta huolimatta monet palestiinalaiset ja juutalaiset eivät koskaan tapaa toisiaan.

- On täysin mahdollista elää koko elämänsä tapaamatta israelilaista. Nykyään se on yhä helpompaa, koska palestiinalaiset sijoitetaan omiin kaupunkeihinsa, joista he eivät saa lähteä pois. Palestiinalainen ei voi matkustaa Tel Aviviin tai Jerusalemiin. Ainoa mahdollisuus oikeastaan on, että juutalaiset tulevat tapaamaan meitä Betlehemiin, Bishara Awad toteaa.

- Erityisesti monet Länsirannan palestiinalaisalueella asuvista eivät ole koskaan tavanneet tavallista juutalaisperhettä. He ovat tavanneet kahdenlaisia juutalaisia: heitä valvomassa olevia sotilaita, joilla on aseet, ja uudisasukkaita, jotka ovat ottaneet haltuunsa arabien maan. He eivät sen sijaan ole tavanneet sellaisia juutalaisia, jotka haluaisivat asua rauhassa palestiinalaisten kanssa. Uskon, että nämä tavalliset juutalaiset ovat hiljaisena enemmistönä.

Bishara Awad muistuttaa, että sama pätee myös toisinpäin. Uutisten perusteella palestiinalaisista välittyy helposti käsitys, että kaikki ovat terroristeja.

- Media ei ole kristillinen. Se voi kertoa meille, ketä rakastaa ja ketä vihata. Kristittyinä meillä pitäisi olla toisenlainen lähtökohta: meidän pitäisi rakastaa kaikkia, hän sanoo.

Retriitti erämaassa yhdistää

Eristäytymisen aikaansaamien ennakkoluulojen voittamiseksi arabikristityt ja messiaaniset juutalaiset ovat jo yli 20 vuoden ajan järjestäneet yhteisiä tapaamisia. Palestiinalaisten kansannousun eli intifadan aikana toiminta oli vähäisempää, mutta sen jälkeen alkoi "musalaha".

Arabiankielinen sana musalaha tarkoittaa sovintoa. Musalaha-toimintaan kuuluu esimerkiksi messiaanisten juutalaisten ja palestiinalaiskristittyjen yhteisiä seminaareja sekä retriittejä erämaassa. 3-5 päivän mittaisiin retriitteihin osallistuu kerrallaan 80-100 ihmistä, joista puolet on messiaanisia juutalaisia ja puolet palestiinalaiskristittyjä.

Retriitti on merkinnyt monille suurta elämänmuutosta. Koska elämä erämaassa on vaikeaa, siellä ei pärjää ilman yhteistyötä. Turhat ennakkoluulot ja stereotypiat katoavat, kun hengissä pysyminen edellyttää yhteistyötä "vihollisen" kanssa.

- Musalaha on suuri valo yhteisössämme. Se tuo Herraan Jeesukseen Kristukseen uskovat osapuolet yhteen. Mikä tahansa sota luo tilanteen, jossa vihollisia ei pidetä ihmisinä ja heille toivotaan kaikkea pahaa. Musalahan kautta opitaan, että vihollisetkin ovat ihmisiä ja että meidän pitäisi tehdä sovinto, sillä me molemmat uskomme Jeesuksen Kristuksen sovitukseen ja voimaan, Bishara Awad muistuttaa.

Sovinto alkaa läheltä

Bishara Awadille sovinto ei kuulu vain kodin ulkopuolelle. Silloin kun hänen kolme lastaan olivat vielä kotona, hän sopi tuntemansa juutalaismiehen kanssa perheiden tapaamisesta. Kibbutsilla asuvat juutalaislapset eivät olleet koskaan tavanneet arabia eivätkä Bishara Awadin lapset liioin juutalaista.

Ensimmäinen tapaaminen ei ollut leppoisa, mutta vähitellen lapset havaitsivat olevansa kaikki samanlaisia Jumalan luomuksia. Nyt lapset ovat aikuisia, mutta perheet tapaavat yhä.

Mitä Bishara Awad haluaisi kertoa suomalaisille Lähi-idästä?

- On ihmisiä, joita kutsutaan palestiinalaisiksi. Haluaisin suomalaisten ymmärtävän, että palestiinalaiset eivät ole terroristeja eivätkä Jumalan vihollisia. He sattuivat olemaan siellä, kun Israel ja juutalaiset päättivät, että maa on heidän. Palestiinalaisilla on kirkko, mutta poliittisen tilanteen vuoksi kirkko kärsii. Kirkko tarvitsee apua, jotta se voi jatkaa toimintaansa. Rukoilkaa messiaanisten juutalaisten ja arabikristittyjen puolesta. Rukoilkaa, että Israelin johtajat voisivat tuntea Jumalan ja Jeesuksen. Yksikään Israelin tähänastisista johtajista ei ole ollut erityisen uskonnollinen, mutta nyt olisi korkea aika. Rukoilkaa meille myös oikeaa profeettaa, joka kehottaisi ihmisiä palaamaan Jumalan luokse, Bishara Awad pyytää.

 

Vainojen tilastoja 2000

The January 2000 Version of the WWL

Explanation of the Columns

A short explanation of the columns in the table below: the first column is

the current ranking, the second is the ranking of the previous quarter, the

third is the ranking of January 1999. The next column is the country's

name.

The next three columns give the points for this quarter, those for the

previous one, and those for January 1999. Then follow columns representing

the trend of developments in the country, the indication of uncertainty

(variation degree) and finally, we give you an indication of the number of

Christians in the country.

Please note that the ranking in our World Watch List is the average for the

entire country unless indicated otherwise.

Jan Oct Jan Country WWL WWL WWL Tr VD Christians

00 99 99 1/00 10/99 1/99

01 01 01 Saudi Arabia 79.5 77.5 85.5 0 2 600,000

02 02 12 Afghanistan 70.5 70.5 62.5 0 5 2,500

03 04 09 China 69.0 69.0 64.5 0 0 60,000,000

04 13 18 Chechnya 68.0 60.0 58.5 - 7.5 200

05 03 - Sudan 67.5 69.5 - 0 0 4,800,000

06 05 05 Yemen 66.0 66.0 68.0 0 8 5,000

07 06 16 Comoro Islands 64.5 64.5 61.0 0 0 200

08 15 13 Maldives 62.5 55.5 62.0 - 17.5 250

09 07 10 Iran 62.0 62.0 64.0 0 0 200,000

10 08 11 Morocco 62.0 62.0 63.5 0 3 25,000

11 09 25 Tunisia 62.0 62.0 54.5 0 6 10,000

12 10 15 Libya 61.5 61.5 61.0 0 0 140,000

13 11 08 Vietnam 61.5 61.5 65.0 0 0 7,500,000

14 12 17 Egypt 60.5 60.5 60.0 0 3 8,000,000

15 18 23 Turkmenistan 56.0 53.0 54.5 - 4.5 60,000

16 17 06 North Korea 56.0 53.0 67.5 - 35.5 100,000

17 14 27 Pakistan 55.5 57.5 53.5 0 4 3,250,000

18 16 07 Laos 54.5 54.5 66.5 0 6 50,000

19 26 26 Bhutan 53.5 46.0 54.5 - 24 5,000

20 37 34 Kuwait 53.5 42.5 47.0 - 3.5 75,000

21 28 29 Un. Arab Emirates 52.5 46.0 51.5 - 0 180,000

22 29 24 Brunei 52.0 45.5 54.4 - 4.5 24,000

23 19 14 Qatar 51.5 52.5 61.5 0 23.5 30,000

24 20 20 Uzbekistan 51.5 51.5 55.5 0 0 300,000

25 21 04 Somalia 51.0 51.0 71.0 0 11.5 1,000

26 27 31 Colombia 50.5 46.0 50.5 - 2 34,000,000

27 22 28 Azerbaijan 50.0 50.0 53.5 0 6.5 45,000

28 23 44 Indonesia 50.0 48.0 39.0 0 0 20,000,000

29 24 37 India 48.5 47.0 43.0 0 5 25,000,000

30 30 40 Burma 45.0 45.0 42.0 0 0 2,500,000

31 25 35 Mexico (south) 44.5 46.5 45.5 0 14.5 1,000,000

32 31 19 Mauritania 44.5 44.5 55.5 0 7 2,300

33 32 32 Bahrain 44.0 44.0 50.0 0 23.5 43,000

34 33 30 Oman 44.0 44.0 50.5 0 29.5 60,000

35 34 21 Algeria 43.0 43.0 55.5 0 9 40,000

36 35 38 Nigeria (north) 43.0 43.0 43.0 0 12.5 45,000,000

37 36 - Somaliland 43.0 43.0 - 0 18 100

38 46 52 Iraq 43.0 33.5 32.5 - 0 500,000

39 38 41 Turkey 42.5 42.5 41.5 0 0 90,000

40 39 36 Cuba 42.5 41.0 43.0 0 6.5 4,000,000

41 40 33 Dagestan (Russia) 40.5 40.5 49.5 0 14.5 1,000

42 41 50 Nepal 37.5 37.5 33.0 0 6.5 150,000

43 42 22 Djibouti 37.0 37.0 55.0 0 8.5 22,500

44 43 42 Ethiopia 36.5 36.0 40.0 0 2 27,500,000

45 41 50 Tatarstan 35.0 35.0 42.0 0 17.5 200,000

46 45 43 Kab.-Balkiria (Russia) 34.5 34.5 40.0 0 6 10,000

47 52 53 Malaysia 33.5 28.0 32.5 - 0 1,600,000

48 48 45 Ingushetia (Russia) 32.5 32.5 37.5 0 7 200

49 49 48 Tajikistan 32.5 32.5 34.0 0 7 10,000

50 50 46 Chad 31.5 31.5 37.0 0 8.5 2,200,000

51 47 49 Philippines (Musl areas)30.0 33.0 34.0 + 0 60,000,000

52 53 59 Syria 29.5 27.5 29.5 0 0 1,200,000

53 51 47 Cambodia 28.0 28.0 35.0 0 15.5 36,000

54 56 51 Peru 27.5 26.5 33.0 0 2 20,000,000

55 54 55 Guatemala 27.0 27.0 31.5 0 14.5 10,000,000

56 57 57 Eritrea 25.5 25.5 30.5 0 2 1,700,000

57 58 58 Kurdistan 25.5 23.5 30.0 0 4.5 110,000

58 55 56 Russia 25.0 27.0 30.5 0 3 40,000,000

59 59 62 Mongolia 23.5 23.5 29.0 0 19 3,000

60 60 60 Sri Lanka 23.5 23.5 29.0 0 0 1,400,000

61 61 67 Gaza and Westbank 23.0 23.0 22.5 0 3 40,000

62 66 64 Greece 23.0 21.0 26.0 0 4 9,800,000

63 62 66 Belarus 22.5 22.5 23.0 0 5 2,500,000

64 63 61 Zanzibar 22.5 22.5 29.0 0 8.5 1,000

65 65 68 Israel 22.0 22.0 22.5 0 0 125,000

66 64 63 Bulgaria 21.0 22.0 26.0 0 2 6,200,000

67 67 70 Serbia 19.0 19.0 21.0 0 4 6,250,000

68 68 65 Niger 18.5 18.5 23.5 0 6.5 41,000

69 69 69 Jordan 18.0 18.0 21.5 0 3 190,000

70 70 54 Bangladesh 16.5 16.5 32.0 0 3.5 600,000

71 71 71 Macedonia 16.5 16.5 20.5 0 2 1,250,000

72 72 73 Mauritius 15.5 15.5 18.0 0 6 375,000

73 73 77 Thailand 15.0 15.0 16.5 0 10.5 600,000

74 74 72 Dem Rep Congo 14.5 14.5 18.0 0 2 26,500,000

75 75 74 Kazakhstan 14.0 14.0 17.5 0 2 1,250,000

76 76 78 Singapore 13.5 13.5 16.0 0 8.5 400,000

77 77 76 Georgia 13.0 13.0 16.5 0 2 3,000,000

78 78 - Ukraine 13.0 13.0 - 0 2 25,000,000

79 79 75 Uganda 12.5 12.5 16.5 0 4 18,300,000

80 80 82 Albania 12.0 12.0 14.0 0 0 650,000

81 81 80 Malawi (Musl areas) 12.0 12.0 14.5 0 5 8,000,000

82 82 84 Cyprus 11.0 11.0 13.0 0 5 575,000

83 83 79 Kyrgyzstan 10.5 10.5 15.0 0 6.5 105,000

84 84 86 Mali 10.5 10.5 12.5 0 12.5 200

85 85 81 Burundi 10.0 10.0 14.0 0 8 5,700,000

86 86 83 Kenya 10.0 10.0 13.5 0 6 25,250,000

87 87 89 Lebanon 10.0 10.0 12.0 0 2 1,200,000

Countries scoring between 0.5 and 9.5 points:

Angola, Armenia, Austria, Benin, Bolivia, Bosnia-Hercegovina, Burkina Faso,

Cameroon, Cos

ta Rica, Croatia, Ecuador, El Salvador, Gambia, Ghana, Guinea,

Guinea-Bissau, Ivory Coast, Japan, Liberia, Malta, Mozambique, Moldova,

Nicaragua, Republic of South Africa, Romania, Rwanda, Senegal, Sierra

Leone, Slovenia, South Korea, Taiwan, Tanzania, Togo, USA, Zimbabwe.

Please note that countries scoring less than 10 points generally have

freedom of religion.

 

============================================

**WEF Religious-Liberty e-mail Conference**

<Religious-Liberty@xc.org>

============================================

This information is provided to Religious Liberty Conference users.

Please feel free to pass this along to others giving attribution to:

"World Evangelical Fellowship's Religious Liberty E-mail Conference."

For information on subscribing to the Religious Liberty Conference, please

send your request to <MarkAlbrecht@xc.org>. Include your full mailing

address, church/agency affiliation (if any) and phone/fax numbers.

The World Evangelical Fellowship's Religious Liberty Conference is a

moderated conference sharing information on the state of religious liberty

and persecution around the world with those with a special interest in the

field. Most members are involved in church-based religious liberty

advocacy, academic research, missions leadership, creative-access missions,

religious media, or have prayer networks supporting these groups, although

anyone is welcome to join. Postings average 2-3 per week. Information

shared does not necessarily reflect the opinion of World Evangelical

Fellowship, or of the WEF Religious Liberty Commission.

For information previously posted on this conference, please take a look at

our site on the web at <http://www.WorldEvangelical.org> under

"persecution." (Note: allow the entire persecution page to load before

clicking on the desired title.)

 

 

 

Vainoja tutkivia organisaatioita

Vainoja tutkii Paul Marshall Kanadassa toimivassa instituutissa, jonka nimi Institut for Christian Studies, Toronto. Yksi hänen viimeisistä kirjoistaan on Their Blood Cries Out, Dallas World Books, 1997.

Marttyyrien historiaa ja elämää tutkii niinikään Kanadassa toimiva Voice of the Martyrs Inc. Järjestö löytyy nimellä www.persecution.net. Se julkaisee nettisivuilla säännöllisesti vainoista tiedotetta maanosittain ja maittain Persecution & Prayer Alert. www.persecution.net/alert.htm

Uskonnonvapausasioita seuraa WEF Religious Liberty Conference religious-liberty@XC.Org. Tiedotteen tästä konferenssista toimittaa Mark Albrecht MarkAlbrecht@xc.org.

Vainojen kehitystä voi seurata myös nettisivuilla www.WorldEvangelical.org.

Open Doors on toimittanut mm. kootun vuosiraportin vainoista 1999. Tähän järjestöön Hollanissa voi ottaa yhteyttä osoitteella fo@solcom.nl. Vainoja voi seurata myös World Evangelical Fellowshipin kotisivuilla www.worldevangelical.org/idop/index.htm. Vainotun kirkon puolesta organisoitiin rukouspäiväkin sunnuntaina 14.11.1999. Seuraava rukouspäivä on sovittu pidettäväksi 12.11.2000. Siitä saa tietoja edellä mainitusta osoitteesta.

Barnabas säätiö (Barnabas Fund) seuraa ja raportoi vainoista muslimimaissa. Tämän järjestön kotisivut löytää osoitteesta www.barnabasfund.org/news

Eri lähetysjärjestöt seuraavat ja raportoivat kristittyihin kohdistuvista vainoista. Alueella toimivien järjestöjen nimiä ja osoitteita voi imuroida netistä.

Open Doorsin maailman raportti 1999

Uskonnollista vapautta rajoitettiin vuonna 1999 samoin kuin aikaisempinakin vuosina. Väkivaltaisuudet rehottivat eri puolilla maailmaa (usein niihin liittyi etnisiä ja taloudellisia jännitteitä). Kiinan ja Vietnamin kommunistisissa maissa viranomaiset kiihdyttivät toimenpiteitään rekisteröimättömiä pastoreita, uskovia ja kirkkoja kohtaan.

Tässä suhteessa vaikein tilanne kristittyjen kannalta oli tilanne Aasian eteläisissä ja kaakkoisissa osissa (erikoisesti Intiassa, Indonesiassa, Kiinassa ja Vietnamissa). Muita väkivaltaisia maita olivat Nigeria, Etelä-Sudan ja Kolumbia. Viimeksi mainitulla maalla oli epämääräinen kunnia kokea itsenäisen historiansa väkivaltaisin vuosi. Yli 23.000 ihmistä surmattiin, heistä 1.800 joukkomurhissa. Heidän joukossaan oli monia kristittyjä.

Muutoksia parempaan suuntaan

Udsbekistan vapautti kaikki kristityt vangit, mutta todellisuudessa se ei merkinnyt rekisteröimättömien kristittyjen aseman paranemista. Vuoden 1999 lopulla myös Sudan vapautti kaikki tiedossa olevat kristityt vangit, jopa luopioiksi katsotut.

Pakistanin vallankumousta useimmat kristityt pitävät hyvänä asiana. Nawaz Sharifin islamin uskoa vahvistaneen hallituksen kaatuminen on aikaan saanut (väliaikaisen?) äärimuslimilaisen suuntauksen pysähtymisen Pakistanin yhteiskunnassa.

Marokossa kuningas Hassan kuolema 23. heinäkuuta toi hallitsijaksi tämän pojan Mohamed IV ja samalla paljon vapautuneemman ilmapiirin maahan. Painostusta lievennettiin. On kuitenkin vielä varhaista sanoa, onko uskonnon vapaus lisääntynyt. Toistaiseksi ei ole olemassa tietoja vainoista uuden kuninkaan ajalta.

Muutoksia pahempaan

Kaikki ei kuitenkaan ole ollut hyvin vuonna 1999. Turkmenistanin hallitus aloitti kampanjan kaikkia rekisteröimättömiä seurakuntia vastaan. Tapahtuminen huipentuma oli adventtikirkon tuhoaminen pääkaupungissa Ashgabatissa marraskuussa. Pastorit ja evankelistat vangittiin, heitä ahdisteltiin ja joulukuussa joukko kristittyjä ajettiin maanpakoon.

Tshetsheniassa murhattiin kaksi pastoria. Kolmatta pidetään yhä panttivankina, mutta pelätään, että hänetkin vielä murhataan.

Indonesiassa kesäkuun presidentin vaalit näyttivät ensin rauhoittavan tilanteen. Mutta sitten raakuudet Itä-Timorissa sekä muslimien ja kristittyjen yhteenotot Molukkien saarilla sytyttivät uuden väkivalta-aallon. Pelätään jopa muslimien pyhää sotaa kristittyjä vastaan.

Kiinassa jatkui vainoaalto rekisteröimättömiä kristittyjä kuten maanalaisia roomalais-katolilaisia ja kotikirkkoliikehdintää kohtaan.

Myös Intiassa vaikeudet jatkuivat. Hindu-fundamentalistit jatkoivat hyökkäyksiään kristittyjä vastaan. Oli pelättävissä, että vuoden 1998 kaltaiset väkivaltaisuudet jatkuisivat Gujaratissa, mutta vahvat poliisivoimat suojelivat alueen kristittyjä, eikä pahempaa tapahtunut.

 

Afrikassa

raportoitiin väkivaltaisuuksia monissa maissa vuoden 1999 aikana: Egyptissä, Etiopian ja Kenian rajalla sekä Nigeriassa.

 

 

Veli Andrew tiedottaa:

Uskon vahvasti ihmisoikeuksiin. Olen laatinut oman luetteloni niistä ja löytänyt kolme perusoikeutta:

  1. Jokaisella ihmisellä maailmassa on oikeus tulla tuntemaan Jeesus Kristus
  2. Perimmältään kaikki maailman ongelmat – sekä hetkelliset että ikuiset – johtuvat siitä, että Jeesus ei ole ihmisten elämän Herrana ja Kuninkaana. Kaikilla on oikeus kuulla evankeliumi ja Jeesus on antanut käskyn, että kaikkien tulee saada kuulla se. Hän odottaa meidän suorittavan tämän tehtävän loppuun ennen toista tulemistaan. Lähdettyään maailmasta Hän ei ole sulkenut yhtäkään ovea. Jos suljettuja ovia on, se johtuu siitä, että me ajattelemme niiden olevan suljettuja.

    Asiaa voisi verrata sähköiseen oveen. Se näyttää suljetulta, mutta kun kävelemme sitä kohti, elektroninen silmä saa oven avautumaan. Samoin on Jumalan kanssa. Hänen silmänsä avaa ovet. Hän ei sulje niitä kunnes kaikki ovat kuulleet, kuka Jeesus on.

    Mitä enemmän kuulemme vainoista, sitä enemmän meidän tulisi keskittyä niihin alueisiin ja ihmisiin, jotka aiheuttavat vainoja. Miksi he tekevät niin? Siksi, että he eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia, vai onko niin kuin usein kuulen sanottavan, he ovat hyljänneet Jeesuksen? Eivät he ole hyljänneet Jeesusta – he eivät ole nähneet Häntä koskaan. He eivät ole nähneet Jeesusta, koska me emme ole menneet heidän luokseen. Merkillinen totuus on siinä, että me saatamme olla se ainoa Jeesus, jonka he voivat koskaan nähdä.

    Äskettäisellä Israelin-matkallani eräs tunnettu muslimi oppinut tuli luokseni ja sanoi: "Andrew, jos olet vielä yhteydessä Jeesukseen, niin voisitko pyytää Häntä tulemaan auttamaan meitä pian?"

    Ihmisillä on oikeus tulla tietämään, kuka Jeesus on, koska Hän kuoli heidän tähtensä ristillä. Hän antoi heille synnit anteeksi, että he tulisivat tietämään, että on olemassa ulospääsytie kurjuudesta, ahdistuksesta, terrorista, pelosta ja kahleista, Meidän on kerrottava se heille ja me olemme itse tuo sanoma.

  3. Jokaisella, joka kärsii uskonsa tähden Kristukseen, on oikeus saada apua siltä ruumiin osalta, jota Kristus on siunannut vapaudella, tiedolla ja varoilla
  4. Koskaan aikaisemmin ei ole ollut sellaista tilannetta kuin nyt, että niin monet tietävät niin vähän vainotusta kirkosta. Jos Raamattu jostakin asiasta puhuu todella paljon, niin juuri siitä, miten Kristuksen ruumiin jäsenillä on velvollisuus pitää huolta toisistaan, erikoisesti niitä, jotka kärsivät Hänen nimensä tähden. Siitä kerrotaan jokaisessa Uuden testamentin kirjeessä, koska niistä lähes jokainen on kirjoitettu vankilassa. Jos Paavalin kaltaiset miehet eivät olisi olleet valmiita menemään vankilaan, Uusi testamenttimme olisi hyvin ohut ja meiltä puuttuisivat suurimmat puheet, joita maailmassa on koskaan pidetty. Puheita pidettiin oikeuslaitoksissa ja vankilassa – ne ovat tärkeä osa Raamattuamme.

    Raamattu sanoo, että jos yksi ruumiin osa kärsii, kaikki kärsivät sen kanssa (1. Kor.12:26). Onko näin, vai olemmeko vain tekojäseniä ruumiissa – puujalka, tekokäsi, lasisilmä? Jos emme pysty tuntemaan heidän kipuaan, emme ole osa Kristuksen ruumista. Meidän tulee itkeä itkevien kanssa, puhua niiden puolesta, jotka eivät voi puhua. Meidän tulee olla halukkaita särkemään hiljaisuus – meidän on se tehtävä Kristuksen ruumiin takia – ja me voimme tehdä sen.

    Kärsivillä jäsenillä on oikeus saada meiltä apua ja meillä on kaikkea, mitä he tarvitsevat, sillä Jumala on antanut sitä meille. He eivät voi olla täydellisiä ilman meitä, kuten mekään emme voi olla täydellisiä ilman heitä, koska tarvitsemme toisiamme.

  5. Kristityillä on oikeus tietää, kuinka Jumala täyttää niiden tarpeet, jotka kärsivät Hänen nimensä tähden

Raamattu sanoo, että jonakin päivänä meidänkin on maksettava hinta uskostamme Kristukseen. Ei ruumiissa ole kahtiajakoa, ellemme me tee sitä. Vainotut eivät voi tulla luoksemme saamaan apua. Meidän on mentävä heidän luokseen – rukouksin, uhrein, menemällä, pitämällä huolta heistä. Kun lähestymme vainottua kirkkoa, huomaamme, että kohtaamme siellä Jumalan itsensä. Perheemme elpyvät ja avioliittojen siteet lujittuvat. Moraali ja hengenelämä alkavat kukoistaa kansojemme keskuudessa. Oikeudenmukaisuus ja rauha säilyvät, kun jaamme tämän kärsimyksen ja Jumala palkitsee meidät.

Olkaamme valmiit luopumaan oikeuksistamme, niin että toisetkin saavat osan niistä. Kun jaamme meille uskottua heidän kanssaan, saamme kokea Jumalan siunauksen niin, että vankiloiden ovat avautuvat, lukot aukeavat, hallitukset vaihtuvat ja ainakin hitunen vapautta palaa heidän maihinsa. Rikkokaamme hiljaisuus ja jakakaamme kärsimys niiden kanssa, jotka muuten jäisivät yksin.

(http://www.worldevangelical.org/idop/andrew.htm)

 

 

Maakohtaista raportointia

Aserbaidsan 6.10.1999, Gustav-Adolf-Blatt1/2000

6. lokakuuta 1999 karkotettiin maasta Aserbaidsanin pääkaupungissa Bakussa. toiminut evankelis-luterilaisen kirkon pappi Günther Oborski. Jo elokuun lopussa kiellettiin luterilaisilta oikeus käyttää kirkkorakennustaan, niin että pastorin täytyi vuokrata eräs kuuromykille tarkoitetun oppilaitoksen sali seurakuntansa käyttöön.

26. syyskuuta kuusi poliisia keskeytti seurakunnan jumalanpalveluksen Bakussa. Läsnäolevat kuvattiin ja heidän henkilöllisyyspaperinsa takavarikoitiin. Pastorinsa puolia pitävät seurakuntalaiset saivat estetyksi, ettei häntä viety heti poliisilaitokselle. Tämä poliisihyökkäys kuului osana laajempaan kampanjaan, sillä elo- ja syyskuussa tehtiin samankaltaisia operaatioita myös baptistiyhdyskunnissa ja roomalais-katolilaisessa kirkossa.

Myöhemmin tilanne on kuitenkin parantunut. Neljän amerikkalaisen kongressin jäsenen vedottua Aserbaidsanin presidenttiin Hejdar Alijewiin uskonnonvapauden loukkauksen tähden, tämä kertoi Amerikan suurlähettilään läsnäollessa medialle, että Aserbaidsanissa on taattu kaikille kansalaisille perustuslaillinen omantunnon- ja uskonnonvapaus. Hän vakuutti, että kyseisenlaisia välikohtauksia ei tulisi enää tapahtumaan.

Marraskuun alussa kumottiin Günther Oborskille annettu maastakarkoitusmääräys ja hänen paluunsa maahan tuli mahdolliseksi.

 

Sudan 9.2.1999 Barnbabas Fond News

Noin 60 ei-islamilaista opiskelijaa joutui pakenemaan asunnoistaan ja yliopiston luennoista Khartumissa Sudanissa. Jubasta tulleita naispuolisia opiskelijoita vastaan hyökättiin. Heidän opiskelunsa on väliaikaisesti siirretty Khartumiin sisällissodan seurauksena. opiskelija-asuntolan tienoilla uhka kristittyjä opiskelijoita kohtaan on kasvanut. Antikristilliset julkaisut ja seinäuutiset kristittyjä opiskelijoita kohtaan on kasvanut Khratumin alueen yliopistoissa. Sen seurauksena noin 300 kristittyä opiskelijaa on joutunut jättäytymään pois luennoilta.

Suurin osa kristityistä opiskelijoista tulevat etelän alueilta ja he lähettivät YK:n edustajille kirjelmän vaatien kansainvälistä yhteisöä suojelemaan heitä islamilaisilta ääriaineksilta. He väittävät, että heidän henkilökohtaista omaisuutta on poltettu sen jälkeen kun hyökkäykset alkoivat 6.2.1999. "Meitä metsästetään täällä, he sanovat".

Hyökkäykset alkoivat sen jälkeen kun kristityt organisoivat kristillisen kirjallisuuden näyttelyn Khartumin yliopistolla. Enemmän kuin 15.000 uskonnollista kirjaa, mukaan lukien raamattuja poltettiin. Noin 7000 kappaletta revittiin ja heiteltiin pitkin yliopistoaluetta. Samalla tuhottiin noin 400 kasettia, joissa oli kristillinen sanoma ja musiikkia. Noin 19.000 ristiä heitettiin Niiliin. Kirjat oli lahjoittanut Koptikirkko. Menetetyn tavaran arvo oli suuri.

Kaksi opettajaa kertoi muslimiopiskelijoille, että heille oltiin valmiina maksamaan veriraha (Daiya) jos muslimiopiskelija tappaisi kristityn opiskelijan.

Omduran islamilainen yliopisto julkaisi tiedotteen varoittaen Sudanin ei-islamilaisia, jotka muodostavat 35% maan 32 miljoonaisesta väestöstä, pidättäytymään kaikista anti-islamilaisista aktioista tai joutuvat maksamaan seurauksista. Omer Hassa el Beshir julisti Sudanin islamilaiseksi tasavallaksi seitsemän vuotta sitten (1992). Julistuksessa vaaditaan tuhoamaan kaikki kristilliset rakennukset, polttamaan kristilliset kirjat koko Pohjois-Afrikan alueella. Vaatimuksessa odotetaan, että hallitus panee toimeen vuoden 1962 Missionary päätöksen, jonka mukaan kontrolloidaan kristittyjen rakennus- ja maaostoksia. Sen tulee kontrolloida kristittyjen maastamuuttoa Eurooppaan sekä Amerikkaan ja evältä heitä matkustuspaperit. Se vaatii myös poistamaan maasta kaikki kristillinen lähetystoiminta.

Intia, Gujarat 20.12.1999

Religious Liberty Comission raportoi. Yli 20 kirkkoa poltettiin tai tuhottiin, kaksi koulua hävitettiin ja kristittyjä vastaan hyökättiin.

 

Indonesia 11.1.2000

Indonesiassa Jakartan lähellä hyökättiin teologisen seminaarin Doulos asuntolaa vastaan. Yksi oppilas kuoli.

Nigeria 14.2.2000

Guverneeri Sanin hallinto Zamfaran osavaltiossa Nigeriassa on muodostunut kristittyjen vastaiseksi keskukseksi Pohjois-Nigeriassa. Levottomuuden puhkesivat väkivaltaisiksi 18.-19.12.1999 Kwaran osavaltiossa kun 3000 muslimia hyökkäsi 18 kirkkoa vastaan ja tuhosi niistä 14. Poliisin yrittäessä estää sitä heitä kivitettiin.

 

Sri Lanka: 22.1.2000

Sunnuntaina 15. tammikuuta 2000 Makolan kirkko Sri Lankalla tuhottiin hävityksessä. Tietojen mukaan roskaväki uhkasi pastoria ja seurakuntaa sekä sen jälkeen hyökkäsi kirkkoon heitellen huonekaluja ja äänentoistolaitteita sekä tuhoten urut. Sen jälkeen vuorossa oli kirkon tuhoaminen.

roskaväki kuului buddhalaiseen ääriliikkeeseen, joka on saanut käyttövoimansa paikallisesta buddhalaisluostarista. Munkin kyläyhteisössä ovat arvovaltaisia ihmisiä ja heillä on myös poliittista vaikutusvaltaa. Myös jotkut paikalliset poliitikot olivat osallisia hyökkäykseen.

Hyökkäyksen syyksi arvellaan protestanttisen väestön (0,92%) halu rakentaa kirkko kylään ja käännyttää buddhalaisia. Munkit ovat vannoneet, etteivät koskaan salli kristittyjen rakentaa kirkkoja alueelleen. Kirkon tontti on pastorin omistamalla alueella. Poliisi on varoittanut pastoria, että jos he vastustavat hyökkääjiä, siitä voi seurata pahempaa ja pastori voi joutua lähtemään alueelta. (22.1.2000 Religios-liberty@xc.org).

 

 

 

 

 

 

 

Farsinkielisten (Persia) ohjelmien kuuntelijat kirjoittavat:

Tärkeässä asemassa oleva iranilainen mies kirjoittaa:

..Työskentelen Iranin valtion omistamassa öljy-yhtiössä. Joudun usein tekemään työtä yksinäisessä autiomaassa. Yön hiljaisuudessa ainoa seuralaiseni on radio, jonka avulla saan yhteyden muuhun maailmaan. Eräänä iltana olin rukouksessani käynyt läpi sen päivän tehtäviäni ja miettinyt, olivatko työsuoritukseni miellyttäneet Jumalaa. Avasin sen jälkeen radion ja löysin yllättäen ohjelmanne. Se oli hyvin erikoinen hengellinen kokemus ja sydämeni täyttyi ilolla. Vaikka olen aktiivimuslimi, niin kaikesta siitä päätellen mitä tiedän kristinuskosta, te kristityt olette hengellisempiä kuin me…

Voisitteko lähettää minulle kristillistä kirjallisuutta ja Raamatun. Kirjoittaessani teille olen asettanut itseni tietoisesti vaaraan, sillä en tiedä, saatteko tätä kirjettä lainkaan. Olen kuunnellut ohjelmianne jo yli vuoden ja siksi toivon, että saatte tämän kirjeen ja vastaatte minulle…

****

Kirjoitan teille kiittääkseni ohjelmista, joita lähetätte meille. Ohjelmat antavat minulle rohkeutta uudessa uskossani Jeesukseen Kristukseen. Turvallisuussyistä en kirjoita teille nimeäni enkä osoitettani, mutta haluan teidän tietävän, että arvostan ohjelmianne suuresti. Jatkakaa niiden tekemistä ja lisätkää ohjelma-aikaa, sillä tämä on ainoa tapa oppia lisää kristinuskon totuuksia.

****

Opetan teologiaa ja kulttuuria iranilaisessa korkeakoulussa. Vastuullani on myös kristinuskon opetus. Valitettavasti minulla ei ole luotettavia lähteitä, joista saisin oikeaa tietoa kristinuskosta. Olen oppinut tuntemaan sitä vain islamilaisesta näkökulmasta käsin. Olen kuunnellut ohjelmia jo jonkin aikaa ja huomannut, että se, mitä te opetatte kristinuskosta on jotain aivan muuta kuin mitä me tässä maassa kuulemme. Siinä on eroa kuin yöllä ja päivällä.

Opettajana haluaisin opettaa kristinuskoa oppilailleni teidän näkökulmastanne. Kirjoitan teille pyytääkseni kristillistä kirjallisuutta ja Raamatun, jos mahdollista…

 

****

13-vuotias poika kirjoittaa:

Kirjoitan teille kiittääkseni sanomasta, jota kerrotte meille. Meidän kulttuurissamme ei ole olemassa sellaista, mistä te kerrotte. En löydä mistään kirjallisuutta, jossa kerrottaisiin siitä Kristuksesta, josta te puhutte. Opimme joitakin asioita Kristuksesta koulussa, mutta se on vastoin sitä, mitä te opetatte. Antakoon Jumala teidän elää kauan, että voitte jatkaa opettamistanne… Kuuntelen ohjelmianne joka päivä ja äänitän ne kasetille, että ystäväni ja vanhempanikin voisivat kuunnella niitä. Koska tämä on jo kolmas kerta kun kirjoitan teille, enkä ole saanut vastausta, voin arvata, että postijärjestelmämme ei toimi kunnolla. Jos saatte tämän kirjeen, olisin kiitollinen, jos voisitte vastata minulle. Olen rukoillut tällaista rukousta – jos se ei riitä, niin kertokaa, mitä minun on vielä lisättävä siihen voidakseni ottaa Jeesuksen vastaan Vapahtajanani. Rukoilin: "Jeesus, anna minulle uusi ja puhdas sydän, haluan olla sinun seuraajasi"…