Suomen teologinen instituutti 7.2.2001
Martti Pitkänen

SIELUNHOIDON YLEISIÄ PERIAATTEITA

Mitä sielunhoito on?

Martti Luther: ”Palaamme jälleen evankeliumiin: Se ei anna vain yhdellä ja samalla tavalla neuvoa ja apua syntiä vastaan, sillä Jumala on rikas armossaan. Ensinnäkin Jumala antaa sen suullisen sanan välityksellä, jossa julistetaan syntien anteeksiantamusta kaikelle maailmalle. Tämä on evankeliumin varsinainen virka. Toiseksi kasteen välityksellä. Kolmanneksi pyhän alttarin sakramentin välityksellä. Neljänneksi avaintenvallan ja myös veljien keskinäisen keskustelun ja lohdutuksen välityksellä.

Tuomo Mannermaa: ”Kristittyjen keskinäinen keskustelu ja lohdutus on tarkoitettu itsenäiseksi ja tasa-arvoiseksi evankeliumin muodoksi julistuksen, kasteen, ehtoollisen ja ripin ohella. Tällä evankeliumin viidennellä muodolla on oma olennainen paikkansa kirkon elämässä.

Kirkon sielunhoidon perimmäinen tehtävä on yksinkertainen:

tehdä syntinen iloiseksi!

Martti Lindqvist: ”Ilman toivoa ei ihminen voi elää. Siksi sielunhoito on ennen kaikkea taistelua toivon puolesta epätoivoa vastaan.

Paavo Kettunen: ”Sielunhoito on julistuksen ja opetuksen ohella yksi kirkon kolmesta toimintamuodosta, joka on historiallisesti muokannut ja leimannut kristinuskoa. Pastoraalipsykologiselle ajattelutavalle on ominaista, että sekä ihmisen psyykkistä että hengellistä elämää tarkastellaan samanaikaisesti yhtenä ja jakamattomana kokonaisuutena.”

Erik Ewalds: ”Sielunhoito on sielunhoitajan ihmiselle antamaa apua, jotta tämä voisi toteuttaa itseään niin, ettei hän jää vain yhteiskunnalliselle tasolle eikä edes pelkän terapian varaan, vaan kypsyy elävään ja persoonalliseen Jumala suhteeseen.”

Sielunhoito käytännössä

- toiminta tapahtuu ”asiakkaan” ehdoilla

- kyseessä koko ihmisen hoitaminen (fyysinen, psyykkinen, hengellinen sektori)

- rippi usein kertaluonteinen tapahtuma

- joku tarvitsee pitempiaikaista sielunhoitosuhdetta esim. 5 + 5 istuntoa 1 x viikossa 45-60 min./kerta

- satunnainen keskustelu

Sielunhoidon eri palvelumuodot

- seurakunnan työntekijä, ei välttämättä esim. oman srk:n pappi

- Palveleva Puhelin

- sairaala, sairaalapappi/lehtori

- armeija, sotilaspappi

- vankila, vankilapappi

- perheneuvonta

- työnohjaus

- hengellinen ohjaus

Vaitiolovelvollisuus eli rippisalaisuus

- kirkkolaki KL 5 luku 2§ 1 mom.

- ”yksityisessä ripissä tai muuten sielunhoidossa papille uskottua asiaa ei saa ilmaista, eikä myöskään sitä henkilöä, joka papille on uskoutunut”

- laki suojaa sielunhoitotilanteen ja ripin (pappia ei voi haastaa oikeuteen todistajaksi em. tilanteessa)

- ehdoton vaitiolovelovollisuus koskee sekä seurakunnan työntekijöitä että seurakunnan jäseniä

Sielunhoitajan persoona

- ”Kun sielunhoitaja on nähty keskeisesti anteeksiantamuksen julistajana, ei hänen henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa ole kiinnitetty huomiota. Hän on toiminut sakramentaalisesti eikä julistetut sanan pätevyys ole ollut kiinni julistajan persoonasta (Paavo Kettunen)

- ”parantajan kyky riippuu siitä, miten syvästi hän on kokenut armon omassa elämässään” (Juhani Rekola)

- hengellinen ohjaaja, jolla on omakohtaisen kilvoittelun myötä saavutettu kypsyys, elämänkokemus sekä riittävä tiedollinen ja taidollinen valmius sekä nöyryyttä olla myös itse ohjattavana (Seppo Häyrynen)

- peruspapin tuntomerkit: suuret korvat ja pieni suu (E.Huovinen)

- oma persoona on työväline, jota tulee huoltaa säännöllisesti

- tiedostaa myös oman itsensä pimeät puolet, auttajasyndrooma

- on kiinnostunut ihmisestä

- kyky käsitellä rakastumista

- on Kristuksen palvelija

- kyky kestää vihaa