Suomen teologinen instituutti 23.01.02
Magnus Riska

Qumran ja Raamattu

Vaikka aiheenani on tänään Qumran ja Raamattu haluaisin kuitenkin aloittaa hieman toisesta näkökulmasta. Muistan vielä miten eräs kurssikaverini 80-luvun alkupuolella kertoi lukeneensa Länsiväylä-lehdestä, jossa eräs teologisen tiedekunnan eksegetiikan assistentti kertoi miten hän oli tehnyt haaksirikon uskon tiellä. Ehkä joku teistä muistaa, että Raamattunäkemys-keskustelu oli hyvin pinnalla vuosina 1983-84. Itse aloitin teologian opintoni syksyllä-83. STI:n syntyvaiheita -87 seurasin tarkkaan sivusta ja olin melko aktiivisesti mukana toiminnassa alusta asti. Koko sydämestäni voin sanoa, että tuen instituutin työtä.

Teille nuorille opiskelijoille ja miksei vanhemmillekin haluan sanoa: panostakaa alkukielten opiskeluun! Se kannattaa nimittäin. Alkajaisiksi kerron teille miten minä ylipäätään päädyin opiskelemaan eksegetiikkaa.

Eksegetiikka on siinä mielessä erikoinen aine, että siinä pitää olla melkeinpä masokistinen rakkaus pienten pilkkujen perään! Se ei ymmärtääkseni vaadi opiskelijalta enemmän älykkyyttä verrattuna toisiin oppiaineisiin. Toisaalta taas eksegetiikka vaatii hyviä istumalihaksia! Eli jostakin sitä motivaatiota pitäisi löytyä Raamatun alkuteksteihin syventymiseen.

Totesin nämä haasteet jo opintojeni alkuvaiheessa. Haasteiden mukana tuli myös tietynlaista pelkoa – eli onko mahdollista opiskella raamatunselitystä ja säilyä uskossa? Tai vähemmän raadikaalisti: onko mahdollista opiskella eksegetiikkaa ilman, että usko horjuu tai vahingoittuu? Nämä olivat kipeitä kysymyksiä nuorelle opiskelijalle.

Kerron nyt teille miten koin Jumalan johdatuksen tällä alueella erittäin konkreettisella tavalla: eli kuvaan sitä tietä, jota ymmärsin Jumalan tahdoksi pää-aineeni valinnassa.

Olin opintojeni aikana silloin tällöin yhteydessä Ulla-Christina Sjömaniin, joka rukoili puolestani. Syksyllä 1985 teologian opiskelijoita pyydettiin miettimään tulevaa pääainevalintaa. Olin siihen aikaan heprean jatkokurssilla ja eksegetiikka oli pyörinyt mielessäni. Kiinnostus raamatunselitykseen ei suoranaisesti juontanut juurensa niinkään syvästä kiinnostuksesta eksegetiikkaan vaan rakkaudesta hepreaan. Inspiroivana opettajanani heprean peruskurssilla oli Heikki Järvinen. Pari vuotta myöhemmin siis jatkoin heprean jatkokurssilla, jota opetti Risto Lauha. Sinä syksynä meillä oli heprean kurssin läksyinä Joonan kirjan kääntäminen hepreasta omalle äidinkielelle. Joonan kirja tuli siis kääntää omana aikanaan koska itse kurssilla käytiin läpi muuta materiaalia.

Todettakoon myös, että seuraavana syksynä alkavassa eksegetiikan pääaine-seminaarissa uusi raamatunkäännös oli yksi tärkeistä aiheista. Eli VT ja UT-seminaarien lisäksi oli yhteinen Raamattu-seminaari jossa käytiin läpi raamatunkäännöskysymyksiä vertailuineen jne.

Siihen aikaan lauloin vielä Jubilate-kuorossa ja olin lähdössä mukaan kuoromatkalle Kreikan Ateenaan. Jotta pysyisin heprean-kurssin aikataulussa otin Joonan kirjan käännösmateriaalia mukaani.

Ennen matkaa pääainekysymykset pyörivät vilkkaina mielessäni ja päätin lähteä Ulla-Christina Sjömanin puheille. Näin tein ja hän lupasikin rukoilla puolestani sekä kysyä Herran tahtoa. Matkalla ollessani en päässyt seuraavaan esirukouskokoukseen joten sovittiin, että ystäväni kävisi kysymässä U-C:lta, jos hän olisi saanut vastausta Herralta.

Ateenassa ollessani käänsin Joonaa, milloin missäkin – lentokoneessa tai hotelli-huoneessa, jos muitten menot eivät sattuneet kiinnostamaan. Eräänä päivänä, kun tein sitä vaatimatonta käännöstyötäni tapahtui seuraavaa: kääntäminen tuntui ilmeisesti menevän hyvin, koska yhdessä vaiheessa sanoin mielessäni näin: ”Det här skulle ju vara intressant att göra nästa år i huvudämnesseminariet!” Eli samma på finska: ”Tämähän voisi olla kiinnostavaa ensi vuoden pääaineseminaarissa!”

Tämän ajatuksen jälkeen tunsin kevyen lämpimän aallon kulkevan lävitseni. Olin joskus aikaisemmin ollut tunnistavinani vastaavanlaisen lämmön Pyhän Hengen läsnäoloksi tai kosketukseksi. Se oli kuitenkin tällä kertaa verrattaen kevyt ja ohimenevä kokemus, joten se ei jäänyt mieleeni kovin syvällä tavalla. Taisin kyllä miettiä olikohan tuo Jumalan vahvistus – mutten tarkkaa enää muista. Siitähän on jo kulunut yli 16 vuotta. Jälkeenpäin se melkein unohtui kun muut asiat matkan aikana täyttivät ajankäyttöäni.

Palattuani Suomeen tapasin melko pian ystävääni ja kysyin mielenkiinnolla jos Sjöman oli saanut uutta valoa kysymykseeni. Vastaus oli ihmeellinen. Ystäväni kertoi, että Sjöman oli sanonut: Herra on jo puhunut asiasta Magnukselle. Ei mitään muuta.

Samassa hetkessä mieleeni palasi erittäin selvällä tavalla iltapäivä n. viikko taaksepäin Ateenan hotellihuoneessa. Se oli ollut Jumalan vahvistava kosketus. Tämä vahvisti minua ja saatoin rohkeasti valita pääaineeksi VT:n eksegetiikan. Tämä rukousvastaus oli enemmänkin koska se oli ensimmäisiä konkreettisia askelia kohti Israelia – lähetysajatus ei kuitenkaan tässä vaiheessa ollut selvänä esillä. Todettakoon, että olimme sitten vaimoni Gunlögin kanssa 5 vuotta lähetystyössä Israelissa, ensin Jerusalemissa 2 vuotta ja sitten 3 vuotta Jaffassa. Sieltä sitten palasimme heinäkuussa viime kesänä.

Eikö ollutkin Jumalalla viisas tapa vastata? Mitä jos Ulla-Christina Sjöman olisikin sanonut näin: Herra sanoo, mene rohkeasti! Olisin varmaan ottanut sellaisenkin vastauksen vastaan – ehkä pieni epävarmuus olisi kuitenkin kaivanut vatsanpohjalla. Nyt oli kuitenkin varmuus. Se ei tullut muuta kautta, vaan Herra oli vastannut minulle.

Vaikeudet eivät tietenkään olleet poistuneet kohdallani eksegetiikasta mutta tiesin, että Jumala oli kutsun takana ja että olin oikealla paikalla. Tämä on varmasti tähän asti ollut lyhyen elämäni yksi selkeimmistä rukousvastauksista!

Tällä tavalla haluasinkin rohkaista teitä: Herra vastaa, muttei kuitenkaan aina samalla tavalla. Sanoisin, että harvoin samalla tavalla. Kannattaa kysyä johdatusta, niin isoissa kun pienissä asioissa. Jeesus vie meitä eteenpäin. Paras eksegetiikka ei ole kuitenkaan VT:n tai UT:n eksegetiikka, tai Qumran-kääröjen eksegetiikka. Se paras eksegetiikka on polvi-eksegetiikka. Olet sitä itsekin harrastanut, useinkin. Tarkoitan tietenkin rukousta.

Siirrytään nyt sitten Kuolleen meren luoteispuolelle, eli Qumraniin päin. Pähkinänkuoressa asian voisi ilmaista näin: Nämä kaikkialla mieleenkiintoa herättävät kääröt siis löydettiin alkaen vuodesta 1947 Kuolleen meren luoteispuolelta. Siihen asti vanhimmat tiedossa olleet Raamatun käsikirjoitukset tai fragmentinpalaset olivat n. 800-luvulta j. Kr.

Nyt meidän on hyvä pitää mielessä, että Qumranista löytyi sekä uskonnollista, ei-raamatullista materiaalia että Raamatun tekstejä. Erikoista tässä oli se, että Qumranissa löydettyyn Raamattu-materiaaliin kuului n. 1000 vuotta vanhempia kopioita Raamatun käsikirjoituksista verrattuna siihen mitä siihen asti oli löydetty. Löytöjen joukossa on paljon fragmetaarista materiaalia; kokonaisuuksista voisi lähinnä mainita Jesaja-käärö, joka löytyi kokonaisena.

Erikoisinta tässä löydössä oli se että nämä 1000 vuotta vanhat kopiot osoittivat että Raamattua olikin koipoitu vuosisatojen varrella erittäin uskollisesti. Toisaalta oli paljon erilaisuuksia oikeinkirjoituksen näkökulmasta, vrt. OO ja ruots. ÅÅ. Toisaalta taas merkityksellisiä eroja oli vaikeata löytää. Jos löytyi, ne oli kuitenkin verrattaen mariginaalisia eli vähäpätöisiä.

Noin kolme kuukautta sitten puolustin väitöskirjaani Helsingin Yliopiston väitöstilaisuudessa. Vastaväittäjänä oli professori Florentino García Martínez joka on myös Brillin sarjan päätoimittaja. Aiheenani oli Temppelikäärö ja Raamatun tekstitraditiot.

Temppelikäärö on laajin Kuolleelta mereltä löytynyt käsikirjoitus eli se on pituudeltaan 8,148 m. Käärön nimi juontaa juurensa siitä, että miltei puolet sisällöstä käsittelee temppelirakennusta esipihoineen, sen sisustusta sekä kultti-esineistöä. Tieteellisissä piireissä Temppelikääröä kutsutaan tavallisesti nimellä 11QT siitä johtuen että se löydettiin 11. luolasta Qumranissa, joka sijaitsee Kuolleen meren luoteispuolella. Käärön olinpaikka oli hämärän peitossa 1960-luvun alkuun asti ja heti 1967 Kuuden-päivän sodan jälkeen edesmennyt tutkija sekä entinen ministeri Yigael Yadin Israelin tiedustelupalvelun avulla palautti Temppelikäärön tiedeyhteisölle.

Yadinin ensimmäinen tekstijulkaisu ilmestyi vuonna 1977. Siitä lähtien Temppelikäärön läheistä suhdetta Vanhaan testamenttiin ei ole koskaan asetettu kyseenalaiseksi. Tarkemmin ilmaistuna tämä tarkoittaa sitä, että käärö sisältää paljon sitaatteja VT:stä, erityisesti Viidestä Mooseksenkirjasta eli Pentateukista.

Oma väitöskirjani käsittää melkein viidesosan koko Tempplekääröstä. Päätin eri syistä rajata materiaalia tähän osa-aluseeseen (kaikille pää-aineseminaarissa oleville sekä gradun kirjoittajille huom!: tutkimusalueen rajaus on hyvin tärkeää, eli älä yritä kattaa liian laajaa aineistoa) 1. Pelkästään tekstikriittinen käsittely käärön 12 ensimmäisestä palstasta paisui jo yli 100-sivuiseksi! 2. Kansainvälisessä tutkimuksessa ollaan yleensä keskitytty käärön toiseen puoliskoon, joka on säilynyt huomattavasti paremmin. 11QT:n ensimmäiset sivut eli palstat kuuluvat vähemmän tutkittuun osaan sillä käsikirjoitus on siltä osin varsin puutteellinen. Näin ollen ensimmäinen palsta on valitettasti tuhoutunut kokonaan.

Tämän tutkimuksen pääkysymys on voisiko VT:n teksitraditioita tarkasti tutkimalla - eli hepreankielisiä masoreettisia ja samarialaisia tekstejä sekä kreikankielistä käännöstä Septuagintaa (LXX) - päästä käsiksi siihen Raamatun tekstiin, jota käärön kirjoittaja käytti. Materiaalia on tutkittu tekstikriittisestä metodista käsin. Tämän avulla on mahdollista päätellä mitä Raamatun tekstitraditiota Temppelikäärön kirjoittaja on lainannut.

Työssä todettiin myös, että käärön tutkittu osa seuraa hieman läheisemmin LXX:aa kuin masoreettisia tai samarialaisia tekstejä. Tutkimustuloksena esitetään myös lyhyitä otteita siitä tekstitraditiosta, josta kirjoittaja lainasi Raamattua.

Toinen tutkimuksen päätulos, joka esitetään omassa pääluvussaan, on 11QT:n kriittinen rekonstruktio palstojen 2-13:9 osalta sekä niiden käännös.

Se osa tekstimateriaalista, jota ei ole määritelty sitaateiksi, on käsitelty toisessa pääluvussa. Nämä tekstit jaettiin seuraaviin ryhmiin: Raamatun parafraasia, uudelleenkirjoitettua Raamattua sekä kirjailijan omaa tuotantoa. Tämän tuloksena vaikuttaa siltä, että kirjoittajan aikeena oli uudelleenkirjoittaa Raamattua eli antaa Temppelikäärölle ikäänkuin raamatullisen arvovallan tietyin lisäyksin.

Tämän työn valossa näyttää siltä, että Temppelikäärö olisi kirjoitettu 200-150 e.Kr. välisenä aikana.

Omassa tutkimuksessani kaksi avaintermiä ovat primaarinen sekä sekundaarinen lukutapa. Primaarinen lukutapa on ymmärretty tekstin alkuperäisenä tai alkuperäisempänä lukutapana niistä lukutavoista, joita me Raamatun tekstitraditioista tunnemme. Sekundaarinen lukutapa taas ymmärretään myöhäisempänä lukutapana verrattuna siihen mihin verrataan. Sekundaarinen voi myös olla vähemmän alkuperäinen tai vähemmän oikeassa oleva lukutapa (less original reading, less correct reading). Joskus taas sekundaarinen lukutapa voi lukijan kannalta näyttää ”oikeammalta”. Silloin on mahdollista että tekstiä on muutettu esim. joko kieliopillisista tai kontekstuaalisista syistä.

Tekstikriittisessä tarkastelussa primaarinen lukutapa ei yleensä anna meille kovin paljon informaatiota, sillä eri tekstitraditiot ovat monesti identtisiä eli ne eroavat toisistaan vain tietyin paikoin. Näin ollen sekundaariset lukutavat ovat kiinnostavampia, jos haluamme selvittää tekstin muutoksia. Omassa tapauksessani tämä tarkoittaa sitä, että sekundaarisen lukutavan löytyessä Temppelikäärön raamattusitaatista voi johtua siitä, että Temppelikäärön kirjoittaja seuraa muuta traditiota kuin masoreettista traditiota, kun hän lainaa Raamattua.

Primaaristen ja sekundaaristen lukutapojen etsimisen lisäksi tekstiä on myös ns. rekonstruoitu, eli rakennettu uudestaan. Muut tutkijat ovat tehneet tämän jo ennen minua, mutta olen koonnut mitä on aikaisemmin tehty ja lisäksi ehdottanut muutaman oman rekonstruktion. Esim. palsta 2:4 ja 2:5.

Miksi Kuolleen meren kääröjen tutkimus on tärkeää? Sitä voisi kutsua perustutkimukseksi, joka kartoittaa sitä uskonnollista aikajaksoa, johon Jeesus syntyi. On hyvä panna merkille, ettei juutalaisuus juuri ennen ajanlaskumme alkua ollut vain yksi liike. Eli tarkkaan ottaen emme voi puhua Jeesuksen ajan juutalaisuudesta yhtenä ryhmittymänä. UT mainitsee useamman näistä, joita olivat fariseukset, saddukeukset sekä selootit. Qumranista sitten opimme tuntemaan essealaisia. Olette ehkä lukeneet tai kuulleet väittämiä, että Jeesus olisi ollut essealainen. Tähän teoriaan en ole löytänyt pitäviä perusteluja.

Mielenkiintoisempi on taas se teoria, jonka mukaan Johannes olisi voinut jossakin vaiheessa kuulua essealaisiin. Meillä ei tietenkään ole suoranaisia raamatullisia perusteluja tälle väittämälle, epäsuoria kylläkin. Annan tästä kaksi esimerkkiä:

1. Matteus kertoo Johanneksen ruokavaliosta, että hän söi heinäsirkkoja ja metsähunajaa. Yhdyskuntakääröstä luemme että qumranilaisilla oli erittäin tarkat säännöt sekä kovat rangaistukset. Yksi rangaistuksista oli ruokailuyhteisöstä poissulkeminen, vrt. ekskommunikaatio. Tällöin piti syödä sitä mitä luonnosta löytyi.

2. Tämän lisäksi Qumranin yhteisöön tulevalle oli kokelasaika eli testiperiodi niin kuin luostareissakin myöhemmin. Luukas kertoo miten jotkut (esim. publikaanit, sotilaat) tullessaan Johanneksen kasteelle kysyivät häneltä: Mitä meidän pitää tehdä? Raamatussa ei kerrota, että näitä ihmisiä olisikaan heti kastettu, joten on mahdollista että tässä on nähtävissä tietty ”kokelasaika”, ainakin joille, ennen kun kasteelle sai tulla. Suurin osa tästä Kuolleen meren kupeesa löydetystä kirjallisuudesta on peräisin 250 e. Kr. – 50 j. Kr. Tämä tutkimus on vielä hyvin nuorta, 1997 vietettiin 50-vuotisjuhlat. Vrt. esim. raamatuntutkimukseen, jota on tutkittu jo tuhansia vuosia.

Viime syksyllä DJD- sarja valmistui (Discoveries in the Judean Desert) ja siihen kuuluu 38 osaa. Eli vasta nyt kirjoitukset ovat valmiita, jos näin voisi sanoa eli tutkimus voi alkaa! Sarjan päätoimittaja ja professori Emanuel Tov oli pari kuukautta sitten New Yorkin National Library:ssa juhlistamassa sarjan valmistumista. Siinä tilaisuudessa hän myös omisti Kiitoskäärön (The Thanksgiving Scroll) New Yorkin uhreille WTC-hyökkäuksen seurauksena.

Lopuksi: jos sinulla on konservatiivinen raamattunäkemys ja eksegetiikka kiinnostaa niin Qumrantutkimus on hyvä vaihtoehto. Tällä alalla sinun ei yleensä tarvitse kyseenalaistaa Raamattua vaan saat keskittyä muihin uskonnollisiin teksteihin vaikka pysytkin Raamatun kontekstissä tiukasti kiinni.