STI:n Kesäkurssi 3.9.1999
Pekka Huhtinen

Ripin merkitys luterilaisessa kirkossa
(Mt 18:18)
1. Johdannoksi

    Parisen viikkoa sitten (16.08.1999) Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin, joka oli otsakoitu: "Yhä useampi luterilainen tunnustaa syntinsä papille". Positiivista oli se, että valtakunnan päälehti uutisoi näinkin näkyvästi yhdestä kirkkomme seitsemästä tuntomarkistä. Aiheemme kannalta kuvaavaa on kuitenkin se, miten artikkeli alkaa: "Turha enää luulla, että ripittäytyminen olisi vain katolisten tapa: yhä useampi suomalainen perusluterilainen uskaltautuu puhumaan papille synneistään."

    Riviluterilaisilla on yleisesti se käsitys, että rippi on ennen muuta katolisten omaisuutta rippituoleineen ja puusäleikön takana istuvine rippi-isineen. Tällaisen käsityksen syntymiseen on osaltaan varmasti vaikuttanut se tieto, että Luther ensialkuun sisällytti ripin katolilaisittain sakramenttien joukkoon, mutta päätyi lopulta kuitenkin vain kahteen sakramenttiin, kasteeseen ja ehtoolliseen.
    Tältä taustalta on luonnollista ja tarpeellista kysyä, mikä asema ripillä sitten on luterilaisessa kirkossa?

2. Rippi ja Luterilaiset Tunnustuskirjat

    Kun kysymme ripin asemasta luterilaisessa kirkossa, meidän on ensiksi etsittävä vastausta kirkkomme tunnustuksesta, Tunnustuskirjoista. Toiseksi tarkastelemme lyhyesti sitä, miten nykyinen käytäntömme vastaa Tunnustuskirjoissa ripille annettua asemaa.
    Seuraavassa muutamia keskeisiä otoksia siitä, mikä asema ripille annetaan Tunnustuskirjojen mukaan luterilaisessa kirkossa.
    Kyseisiä ripin kohtia lukiessa on tarpeen muistaa, että samalla käydään rajausta katolisen kirkon rippikäytäntöön.

    "Ripistä seurakuntamme opettavat, että yksityinen synninpäästö tulee säilyttää seurakunnissa, vaikka kaikkien syntien luetteleminen ripissä ei ole välttämätöntä. Se on näet psalmin mukaan mahdotontakin: 'Erhetykset kuka ymmärtää?' (Ps 19:13)" (AT XI)

    ..."Rippi säilytetään kuitenkin keskuudessamme sen suuren siunauksen johdosta, jonka synninpäästö sisältää, ja sen hyödyn vuoksi, jonka se muutoinkin tuo omilletunnoille." (AT XXV)

    ..."Me olemme tunnetusti tuoneet julki ja ylistäneet synninpäästön ja avainten vallan siunausta niin suuresti, että monet ahdistetut omattunnot ovat saaneet lohdutusta meikäläisten opetuksesta, kun ovat kuulleet Jumalan käskyksi, jopa evankeliumin varsinaiseksi ääneksi sen, että meidän tulee uskoa saavamme lahjaksi synninpäästönKristuksen tähden ja olla täysin vakuuttuneet siitä, että me tämän uskon kautta tulemme sovitetuiksi Jumalan kanssa. Tämä oppi on rohkaissut monia hurskaita ihmisiä, ja se juuri alussa saikin kaikki kunnon ihmiset ajattelemaan hyvää Lutherista, se kun osoitti, että omatunto voi saada varman ja lujan lohdutuksen. Olihan sitä ennen tekojen oppi eri muodoissaan riistänyt synninpäästöltä koko sen tehon, kun sofistit ja munkit opetuksessaan täysin vaikenivat uskosta ja lahjaksi saatavasta anteeksiantamuksesta." (ATP XI)

    ..."Taitavat seurakunnan paimenet, sikäli kuin sellaisia on, kyllä tietävät, minkä verran kokemattomia kannattaa kuulustella, mutta ripitysoppaiden tekijöiden kidutusvälineitä me emme tahdo hyväksyä. Tosin ne eivät olisi niin sietämättömiä, jos kirjoittajat olisivat sanankin lisänneet uskosta, joka lohduttaa ja rohkaisee omaatuntoa. Uskosta, joka saa omakseen syntien anteeksiantamuksen ei kuitenkaan ole tavuakaan tuossa niin valtavassa kirkollisten säädösten, selitysteosten, ripitysoppaiden ja -ohjeiden tulvassa. Ei siellä missään Kristusta mainita. Siellä puhutaan vain syntien luokittelusta. Valtaosa käsittelystä omistetaan sitä paitsi tyhjänpäiväisyyksille, ihmisten perinnäissääntöjä vastaan tehdyille synneille. Tämä opetus on vienyt monia hurskaita ihmisiä epätoivon partaalle: he eivät ole voineet saavuttaa rauhaa, koska luulivat jumalallisen oikeuden vaativan kaiken luettelemista, mutta kokivat sen mahdottomaksi. ..." (ATP XI)

    "Kristuksen evankeliumissa säätämä synninpäästö (absolutio) eli avainten valta on myös apu ja lohdutus syntiä ja pahaa omaatuntoa vastaan. Sen vuoksi rippiä eli absoluutiota ei mitenkään saa päästää kirkosta häviämään. Se on tarpeen erityisesti arkojen omientuntojen tähden ja myös kypsymättömän nuorison tähden, jolta tulee kuulustella kristinoppia ja jolle tulee sitä opettaa." (Schmalkaldenin opinkohdat "Rippi")

    Edellä lainattujen TK:n katkelmien perusteella meille hahmottuu käsitys toisaalta siitä, miten rippi voidaan käsittää väärin (vaatimus, vallankäytön väline, ihmiskeskeisyys jne), mutta toisaalta myös siitä, miten suuri lahja ja mahdollisuus rippi on kristitylle.

3. Rippi evankeliumin välikappaleena

    Luterilaisissa Tunnustuskirjoissa korostetaan ripin oikean, raamatullisen käytön suurenmoista merkitystä. Katolisen kirkon suuntaan tehdään selkeät rajaukset: rippi ei saa olla vallankäytön väline, se ei saa perustua pakkoon, ripin keskeinen asia ei ole syntiluettelon mahdollisimman täydellinen esittäminen, eikä edes syntien tunnustaminen, VAAN synninpäästön jilistaminen ja kuuleminen eli evankeliumin välittäminen, vastaanottaminen ja uskominen.

    Näin ymmärretyn ja käytetyn ripin merkitys ja siunausvaikutus on suuri niin yksittäiselle kristitylle kuin koko Kristuksen kirkolle. Rippi on vaatimuksista vapaa mahdollisuus ja kristityn jokapäiväisen elämän luonnollinen, "hyödyllinen ja lohdullinen" osa, jota on "ihanalla tavalla käytettävä omantuntomme lohduttamiseen ja rohkaisemiseen" (Iso katekismus). Ripin keskus on syntien anteeksiantamuksen evankeliumi, siis Kristus itse. Ripin evankeliumikeskeisyys ei merkitse antinomismia tai halvan armon tietä. Tämä vaara torjutaan: "...Ihmiset ovat ikävä kyllä oppineet asiat liiankin hyvin, niin että he tekevät mitä tahtovat ja soveltavat vapauttansa siten, ettei heidän muka enää ikinä tule iekä tarvitse ripittäytyä. Se näet opitaan äkkiä, mikä tuntuu mukavalta. Evankeliumistakin omaksutaan ylen nopeasti kaikki, mikä meitä lempeästi hyväilee. Olen kuitenkin jo sanonut, ettei noita sikoja pitäisi päästää evankeliumin lähellekään eikä siitä saisi antaa heille yhtään murua. Heidän pitäisi pysyä paavin alaisina, hänen ajettavinaan ja piinattavinaan, niin että saisivat ripittäytyä, paastota ja tehdä kaikkea muuta sellaista enemmän kuin koskaan. Sillä jos joku ei tahdo uskoa evankeliumia, ei elää sen mukaan eikä tehdä, mitä kristityn tulee, älköön hän myöskään pääskö nauttimaan mitään hyötyä evankeliumista..." (Iso katekismus)

4. Ripin asema luterilaisessa kirkossa tänään

    Viime aikoina on luterilaisen kirkkomme piirissä puhuttu jopa ripin uudelleen tulemisesta. Tällöin tarkoitettaneen lähinnä henkilökohtaisen sielunhoidon yhteydessä tapahtuvaa ripittäytymistä. Tämä on tietenkin erittäin positiivinen asia. Mutta toisaalta voidaan kysyä, mikä on päässyt tekemään sinänsä niin luonnollisesta ja uskonelämän kannalta tärkeästä asiasta niin luonnottoman tai ainakin harvinaisen? Tätä kysellessämme joudumme pohtimaan julistuksen tilaa, erityisesti lain ja evankeliumin asemaa tämän päivän (antinomistisessa)julistuksessa. Onko synnin karmea todellisuus niin lähimmäisuhteissa kuin iankaikkisuuden kannalta korvattu psykologisoidulla syyllisyyden ongelmalla? Onko evankeliumin julistanminen synninpäästössä (absoluutio) korvautunut yleisluontoisella lohdutuksella "kaikkihan me olemme heikkoja ja pahoja". Hoidetaanko synnin tuottamaa syyllisyyttä Jumalan sanalla (rippi) vai pelkästään lapsuusaikaisten kokemusten ja kohellusten kaivelulla?

    Luterilaisessa kirkossa ripillä on ollut läheinen yhteys ehtoollisen sakramenttiin. Tämä on heijasatunut myös luterilaisen kirkon jumalanpalveluskaavassa, joskin välillä himmentyneenä. Ehtoollista ei vietetä ilman sitä edeltävää rippiä (yleinen rippi). Esim. kirkkomme herätysliikkeiden parissa on paikotellen käytössä myös säännöllisesti ehtoollista edeltävä henkilökohtainen rippi (ns. isoesikoislaestadiolaiset).

    On hyvä, että ripistä puhutaan ja opetetaan ja että sitä rohkeasti tarjotaan. Kuitenkin on selvää, että ripin institutionaalinen korostaminen ei tuota ripin renesanssia, vaan oikea raamatullinen julistus ja opetus.
    Missä on herätystä, siellä on ripille kysyntää.


Lyhenteet: TK=Tunnustuskirjat, AT=Augsburgin tunnustus, ATP=Augsburgin tunnustuksen puolustus

 ,