STI 05.10.1999  /  Pekka Huhtinen

MISSIOLOGINEN DIALOGI

Dialogi-käsite

Dialog-käsitteellä on yleisessä kielenkäytössä merkitys kaksinpuhelu, vuoropuhelu, keskustelu (lat. dialogus)

Missiologiassa dialogi-käsite on noussut erityisesti parinkymmenen viime vuoden aikana yhdeksi keskeisimmistä käsitteistä. Vaikka dialogi on käsitteenä omaksuttu ja hyväksyttykin laajasti missiologiaan, sen sisällöstä ja merkityksestä itse mission kannalta vallitsee hyvinkin erilaisia käsityksiä. Äärikäsitykset dialogin merkitykseen ja käyttöön nähden poikkeavat toisistaan radikaalisti. Toisten mukaan missio ei muuta olekaan kuin pelkkää dialogia ja toisten mukaan dialogi vääristää koko mission.

1. Erilaisia käsityksiä dialogista

    Erilaiset käsitykset dialogista juontavat juurensa pääosin siitä, millainen teologia on omaksuttu suhteessa maailman eri uskontoihin. Suhtautumistapa voi olla esim. selvästi synkretistinen (kaikki uskonnot johtavat Jumalan luokse, kaikki uskonnot ovat perusolemukseltaan samaa) tai selkeästi antisynkretistinen (kaikki uskonnot johtavat poispäin Jumalasta).

    Prof. Johannes Aagaard on kehitellyt oman dialogikäsityksensä, jota hän itse luonnehtii kristilliseksi dialogimalliksi. Tämän mukaan olennaista on Jumalan tuleminen ihmisen luokse. Ihmisen oma etsintä on toivotonta, mutta Jumala antaa itsensä vastaukseksi ihmisen perimmäisiin kysymyksiin. Aagaardin malli on mielenkiintoinen. Sen suurin kysymysmerkki koskee yleisen ja erityisen ilmoituksen suhdetta nimen omaan soteriologiselta kannalta. Mielenkiintoinen on A:n kästiys, että dialogin ei tarvitse johtaa harmoniaan, vaan se voi ja saa tuottaa myös konfliktin. Dialogiin kuuluu myös uskontokritiikki ja kristittyjen taholta aidosti esiin tuotava Kristus-todistus (Kristukselle voittaminen), ilman vakaumuksellisia kompromisseja.

    Luterilaisen Maailmanliiton lähetysasiakirjassa "Together in God's Mission" dialogin merkitys missiossa nähdään lähinnä yhtenä mission muotona. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, on oma kysymyksensä. Jokatapauksessa tällainen dialogimalli voidaan selittää positiivisesti parhain päin.

    Katolisella puolella paljon keskustelua on herättänyt Karl Rahnerin käsitys "anonyymeista kristityistä". Tämän mukaan Kristus on anonyymisti jo läsnä ennen evankeliumin julistamista, ennen lähetystyötä. Rahnerilla on suuri joukko kannattajia, vaikka kaikki eivät välttämättä mielläkään itseään juuri "rahnerilaisiksi". Anonyymiteoriasta on kehitelty sittemmin useita variaatioita.

2. Dialogin raamatullinen esimerkki

    Ehkä yleisimmin siteerattu raamatunkohta aiheeseemme liittyen on Apt 17:16-34 , jossa kerrotaan Paavalin käynnistä Ateenassa. Mitä Ateenassa oikeastaan tapahtui?

    1. Paavali näki kaupungilla kierrellessään paljon epäjumalan kuvia. Tämä herätti hänessä kiivastumisen (16). - Tämä puoli yleensä unohdetaan käytettäessä tätä raamatunkohtaa esimerkkinä dialogista!

    2. Paavali käy keskusteluun eli dialogiin.

    Keskustelufoorumit: synagoga, tori, Areiopagi

    Keskustelukumppanit: juutalaiset, jumalaapelkääväiset, epikurolaiset ja stoalaiset filosofit

    Keskustelun käynnistys: On selvää, että juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa keskustelu liittyy Vanhaan testamenttiin, Jeesukseen profetioiden täyttymyksenä. "...Hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta." (18) Sen sijaan kun hänet viedään Areiopagille, suuren pakanatemppelin tuntumaan, hän lähtee puheessaan ja keskustelussaan liikkeelle epäjumalankuvista ja -alttareista, aivan erityisesti yhdestä niistä: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne, minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan." (22-23)

    Puheen synnyttämä reaktio: Syntyi sekä kiinnostusta ja väittelyä (epikurolaiset ja stoalaiset, ks. j. 18) että kummeksuntaa ("mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?", j.18), . Syntyi myös halua jatkokeskusteluun: "Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat" (j. 19). Lopulta kuulijoiden reaktio polarisoitui kahtaalle: toiset kiinnostuivat lisää odottaen saavansa jatkaa keskustelua ja toiset ivasivat (ks. j. 32). Ja muutamat uskoivat. (j. 34)

    Edellä tarkasteltu Raamatun esimerkki ei ole suinkaan ainut, vaan niitä on useita. Jeesuksen tapaan kohdata ihmisiä kuului julistamisen ja opettamisen ohella myös keskustelu ja kysymysten esittäminen. Vaikka apostoli Paavali tunsikin hengessään suoranaista kiivautta nähdessään epäjumalten alttareita ja niihin turvautumista, hän asettui opetus- ja keskusteluyhteyteen mitä erilaisimpien ihmisten kanssa. Tämä kaikki tietenkin evankeliumin tähden. Tavoite säilyi kirkkaana ja peittelemättömänä.

4. Yhteenveto

    Dialogia ei tarvitse pelätä tai väheksyä osana missiota. Sen ei tarvitse merkitä hengellistä uskottomuutta. Dialogi voi olla mitä luonnollisin osa kommunikaatiotapahtumaa, jota evankelioiminen ja lähetystyökin osaltaan - mutta eivät pelkästään - ovat. Missio ei ole koskaan pelkkää dialogia.

    Dialogi ei ole mission korvaava käsite, vaan sen yksi metodi. Ilman dialogiakin voidaan julistaa evankeliumia, mutta ilman evankeliumia dialogi menettää missionaarisen luonteensa, joka sillä parhaimmillaan voisi ja tulisi olla. Missiologinen dialogi on luonteeltaan sellaista, ettei sitä käydä dialogin itsensä vuoksi, vaan yhtenä keinona lähetystyön asettamaan tavoitteeseen (evankeliumin julistaminen, Kristus-todistuksen jakaminen) pääsemiseksi. Dialogia eivät käy uskonnot vaan ihmiset.

    Dialogin tulee olla alistettu mission tarkoitukselle. Dialogissa omaksuttu väärä suvaitsevaisuus ja ylikontekstuaalisuus johtavat synkretismiin, koska totuuskysymys jää tällöin kohtaamatta. Tässä onkin tämän päivän missiologiassa dialogiajattelun ja kontekstualisoinnin suurin vaara.

    Tämä on myös relativismin keskellä seilaavan kristillisen kirkon ongelma - nimenomaan lähetystyössä. Keskeisimmin tämä näkyy soteriologian hämärtymisenä.

Reunakuva: Kuollut Meri / Kevät 99

 ,