HOMILETIIKAN SARJA
Suomen teologinen instituutti 9.10.2001
Risto Soramies

REHELLISEN ON HELPPOA
– yllättäviä seikkoja uskottavuudesta.

Sanan palvelijan tulee ennen muuta olla uskottava, luotettava. Hän julistaa Pyhän Jumalan sanaa suruttomille ja heränneille ja toivottavasti myös hätääntyneille omilletunnoille. Hänen puheittensa täytyy pitää paikkansa ja olla uskottavia myös siinä mielessä, että ne herättävät luottamusta.

Muuan vanha pappi kertoi sotakokemuksistaan. Nuori sotilas oli joukkosidontapaikalla ja tiesi kuolevansa. Hänellä oli tunnollaan jumalattomasti eletty elämä ja eräät julmuudet, joihin hän oli syyllistynyt vihollisten käsittelyssä. Kirjaimellisesti viimeisillä voimillaan hän kertoi hätänsä. Papista tuntui yhtäkkiä, että ne puheet, joita hän oli puhunut olivat aika kevyttä tavaraa tässä hädässä. Mutta hän kuitenkin uskaltautui kertomaan Jeesuksen verisestä uhrista kuolevalle ja vakuutti, että tämä uhri oli myös hänen syntiensä hinta. Sotilas kuoli autuaana.

Tällaiseen tilanteeseen voi joutua kuka tahansa pappi työssään, kuten muukin kristitty matkallaan. Hänen täytyy tietää, mitä puhuu. Uskottavaa on vain sellainen puhe, jonka puhuja itsekin uskoo. Tämä onkin uskottavuuden ensimmäinen ja painavin tekijä: en puhu omiani. Siksi teologin tehtävä on lukea ja tutkia Jumalan sanaa, eikä koskaan väsyä. Vanha sielunhoitaja tri Wallendorf sanoi meille nuorille teologian aloittelijoille: ”Teologin tehtävä on tietää MITÄ on kirjoitettu, MISSÄ on kirjoitettu ja MIKSI on kirjoitettu.”

Saarnaajan rehellisyys on ennen kaikkea rehellisyyttä Jumalan Sanan suhteen.

Ollakseen uskottava

– saarnan on perustuttava totuuteen, siis Jumalan Sanaan

– saarnaajan on itse oltava vakuuttunut saarnaamastaan

– saarnaajan oman elämän oltava riippuvainen saarnaamastaan ja sen on oltava myös sopusoinnussa tämän kanssa.

– saarnan on ”osuttava kohteeseensa” – sen sisällön on oltava suhteessa todellisuuteen ja todelliseen tilanteeseen sekä kuulijoitten että ajan suhteen.

Saarnaajan oma vakaumus siis kantaa häntä saarnaajana ja se myös kantautuu kuulijoihin. USA:n presidentti Theodor Roosevelt sanoi Amerikan roolista: ”Speak softly and carry a big stick!” Puhu hiljaa, mutta kanna isoa keppiä mukanasi. Se, jolla on realiteetti puolellaan ei joudu huutamaan ja puolustelemaan, ei myöskään liioittelemaan.

Tässä muutaman paheen luettelo. Nämä paheet nakertavat saarnaajan uskottavuutta. Niiden kanssa voit menetellä niin, että kokeeksi seuraat niitä, silloin vakuutut niiden vaikutuksesta. Voit tietysti käyttää oikotietäkin ja uskoa, että ne ovat paheita. (Luettelo on osittain heidelbergiläisen professori Rudolf Bohrenin idea)

1. Korrektius. Saarnaaja puhuu oikein. (Political correctness)

Edellisessä luennossa esitin vaatimuksena, että on puhuttava korrektisti, oikein; nyt esitän korrektiuden, oikein puhumisen paheena.

Tässä tarkoitan puhumista sen mukaan, miten nykyään odotetaan puhuttavan, ajanhengen, poliittisen korrektiuden mukaan. Me olemme riistoa ja ympäristön saastumista vastaan ja kannatamme tietenkin Kiyoton päätöksiä ja uskomme, että rikoksen syiden poistaminen on tärkeämpää kuin rikollisten rankaiseminen, sitä paitsi pitäisi vihdoinkin päästä siihen, että Suomen lätkämaajoukkueessa olisi vähintään 40 % naisia, jotka ovat tietenkin myös parempia autolla ajajia kuin miehet, sen lisäksi täytyy olla kiltti ulkomaalaisille ja kaikille ja varsinkin homiletiikan luentosarjan pitäjälle.

Political correctness – termi syntyi Mao Tsedongin ajatuksista. Hän koulutti kommunisteja oikeaan ajatteluun. Kriteeri oli puolueen filosofia, kommunismi. Kysyttiin jonkin keskustelun tai ajattelun tuloksesta: Onko tämä poliittisesti oikein? Sopiiko se leninismiin. 1960-luvulla alettiin sitten ironisesti(kin) kysyä lännen kampuksilla, onko tämä politically correct. On päädyttävä kaikessa yleisesti hyväksyttyyn tulokseen.

Esimerkki: On ollut jo pitkään politically correct ajatella, että 3. maailman maat ovat köyhiä, koska me (teollisuusmaat) riistämme niitä, jne. Ei kysytä, olisiko ehkä joitakin muita syitä.

Hengelliset puheet tuntuvat noudattavan tiettyä ajanhenkeä suurella uskollisuudella. Hesekiel sanoo profeetoista (politically correct sellaisista), että ”kun kansa on rakentanut muurin, he ovat valkaisseet sen kalkilla”. (Hes 13:10)

2. Pelkuruus, arkuus

Arkuus/pelkuruus tekee mykäksi, mistä johtuu tyhjän puhuminen, koska kuitenkin on puhuttava jotakin.

Puhutaan samaa, mitä kaikki muutkin puhuvat (ks. yllä!)

Aran saarnat ovat harmittomia ja harmiton saarnaaja on turha kapistus.

Valoisa mieli tekee arjesta juhlan (Snl 15:15), mutta arkuus ei juhli koskaan.

Uskalla enemmän, lisäät iloa!

Joka ei uskalla sanoa, mitä Jumalan sana on nyt ja tässä, se ei uskalla Jumalaan

Silloin puuttuu rohkeus evankeliumiin ja suoruus lakiin.

Arkuus peittää Jeesuksen Kristuksen kuulijoilta.

3. Pitkästyttävyys

Jumalan luoma ei ole pitkäveteinen!

Suvaitsemattomuus pitkäpiimäisyyttä kohtaan kuuluu kristillisiin hyveisiin! Se on suunnattava ennen kaikkea omiin saarnoihin!

Älä puhu mitään, mikä pitkästyttää itseäsi ja kysy kaikesta, mitä aiot sanoa, onko se tarpeellista.

Adjektiivit pois!

Rajoittuneisuus, jota yritetään pitkittää on pitkäveteisyyttä. Vain houkka ei tunne omaa rajoittuneisuuttaan.

Yhdenkään saarnaajan ei tarvitse olla pitkäveteinen.

4. Mukavuudenhalu, laiskuus

Peitetään tekemisellä, aktiivisuudella. Aktionismi on juuri neuvottomuuden peittämistä, neuvottomuus (sarnaajalla) johtuu mukavuudenhalusta..

Ahkeruus on lääke pitkäveteisyyteen. Tutki sanaa ja tutki maailmaa! Hyvä saarnaaja on hyvä varas: hän varastaa oikeaan aikaan oikeasta paikasta.

Varaa aikaa mietiskelyyn! (Tästä lisää myöhemmin!)

5. Monisanaisuus

Joka ei varaa aikaa Sanalle, käy monisanaiseksi.

6. Omahyväisyys, itsekeskeisyys

Aito nöyryys ei ole nöyristelyä. Se ei ole itsetietoisuuden vastakohta, vaan itsekeskeisyyden.

Nöyrä iloitsee onnistumisestaan, mutta ei ylpeile.

7. Miellyttämisen halu

Halu myydä itsensä kuulijoille, voittaa kuulija itselleen.

Teemmekö seuraajia itsellemme vai Kristukselle (Gal 1:10, Gal 6:13, 1 Tess 2,4):

– Yritänkö minä tässä vaikuttaa ihmisiin? Tai kukaties Jumalaan? Pyrinkö olemaan ihmisille mieliksi? Jos vielä pyrkisin miellyttämään ihmisiä, en olisi Kristuksen palvelija.

– Eiväthän ympärileikkauksen kannattajat itsekään noudata lakia, vaan he tahtovat saada teidät ympärileikatuiksi voidakseen kerskailla siitä, mitä teille on tehty.

Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle.

– Koska Jumala on katsonut meidät kelvollisiksi julistamaan evankeliumia, me emme puhuessamme pyri olemaan mieliksi ihmisille vaan Jumalalle, joka tutkii sydämemme.

”Eli, mä oon niinku toi Risto ja me ollaan aateltu, ett’