Suomen teologinen instituutti 26.9.2001
Sirpa Knuutila
js.knuutila@kolumbus.fi

Sielunhoitajan kutsumus

1. Sisäinen ja ulkoinen kutsumus

- ”sisäinen kehotus tai halu johonkin, varsinkin jonkin elämäntehtävän, ammatin tms. valintaan; viehtymys, halu, taipumus; elämäntehtävä, jonka ao. tuntee omakseen; kuulla, noudattaa, seurata, täyttää kutsumustaan, olla uskollinen kutsumukselleen, erilaisia kutsumuksia” (Nykysuomen sanakirja)

- ”Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle tehtävän. Tätä Jumalan meille uskomaa tehtävää nimitetään kutsumukseksi. Kutsumuksen uskollisella suorittamisella palvelemme Jumalaa ja lähimmäisiämme.” (Kristinoppi 88 §) (vrt. Luuk. 16:10)

- vocatio externa (seurakunnan kutsu ja myös kontrolli, lupa antaa opetusta, sitoutuminen kirkon oppiin, tietyn statuksen saaminen) – vocatio interna (sisäinen halu, motivaatio, työnäky)

- erilaisia kutsumuksia, yhtä arvokkaita silti

- Jumalalla on erilaisia tapoja kutsua: esimerkiksi seurakunnan tai ystävän kautta, Raamatun sana, sisäinen varmistuminen, ulkoiset olosuhteet

- mitä Raamattu sanoo? – Jer. 31:9 – Jumala lupaa johdattaa niitä, jotka rukouksessa pyytävät hänen johdatustaan; Ilm. 3:8 – Jumala avaa ja sulkee ovia tahtonsa mukaisesti; Fil. 2:13 – Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen; Room. 10:12, Fil. 4:19 - Jumala on rikas antaja sille, jonka hän kutsuu tehtäviinsä; Jaak. 1:5 - Jumala antaa viisautta ja kaikkea muutakin, mitä hänen antamassaan tehtävässä tarvitaan

- omien motiivien selkiyttäminen, kutsumus erotettava sisäisestä pakosta; ns. auttajasyndrooma: jokin lapsuuden trauma (esimerkiksi hylätyksi tuleminen tai riittävä hoivaa vaille jääminen) voi ratkaisuyrityksenä tuottaa pyrkimyksen auttaa ja hoivata toisia; auttaja voi myös hakea asiakkailtaan ja keskustelukumppaneiltaan hyväksymistä, jota hän ei ole saanut lapsuudessaan – hylätyn lapsen varjo voi seurata työtä ja omaa persoonaa ja aiheuttaa sen, että auttaja tulee autettavastaan sisäisesti riippuvaiseksi, autettava on puolestaan auttajastaan riippuvainen ulkoisesti – vaikeuttaa autettavan itsenäistymistä – irtisanoutuminen uhka auttajalle aiheuttaen ahdistusta – vahinko autettavalle, koska estää itsenäistymisen – autettaviksi valitaan kaikkein avuttomimmat ja heikoimmat – näin auttaja siirtää omat kuormansa autettaviensa kannettavaksi

- auttajan saama tyydytys työstä: rakkauden ansaitseminen tekemisen ja yrittämisen kautta, ”palkintona” autettavien kiintymys ja kiitollisuus – elämästä tulee suoritus, työhön vääränlainen sisäinen riippuvuussuhde, asiakkaat eivät lopulta tule autetuiksi – auttajan uupumus ja turhautuminen

- auttajan vaaranpaikka: itsepetos, kieltäytyminen em. ongelmien käsittelemisestä

2. Mitä sielunhoitaja oikein tekee?

- sielunhoito on sielunhoitajan ja apua etsivän ihmisen luottamuksellista keskustelua, jossa etsitään selvyyttä tai ratkaisua esimerkiksi johonkin ongelmaan, epämääräiseen ahdistukseen, syyllisyyteen, uskonnollisiin kysymyksiin; kohdistuu kaikenlaiseen inhimilliseen hätään, se on koko ihmiseen kohdistuvaa huolenpitoa

- sielunhoito on Uuden testamentin mallin mukaan kaikkien kristittyjen tehtävä (1 Kor. 12:25b); suurin osa kaikesta auttamisesta tapahtuu luonnollisissa vuorovaikutussuhteissa, elämä on antamista ja saamista (vrt. Luuk. 10:30-37)


Jumala




sielunhoitaja                 lähimmäinen


- sielunhoitajan varsinainen kutsumus on olla välittämässä Jumalan sanan ja hänen läsnäolonsa tuomaa apua ja lohdutusta hädässä olevalle ihmiselle; ”työvälineinä” kuuntelemiseen ja keskusteluun perustuva vuorovaikutussuhde kahden persoonan välillä, rukous, Raamattu – sielunhoitajan tehtävä on ennen muuta hengellisen työn tekijän virka (työn motivaatio, sisältö ja siinä jaksaminen)

- sielunhoidon ja terapian suhde ja rajat; terapia on terapeutin koulutuksen saaneen henkilön antamaa keskusteluapua, jossa toistuvien käyntien aikana selvitellään järjestelmällisesti ongelmien syitä ja pyritään löytämään niihin ratkaisuja ja siten helpottamaan tai parantamaan autettavan elämää; ns. terapeuttinen sielunhoito

3. Minustako sielunhoitaja?

- hyvän sielunhoitajan ominaisuuksia: kyky kohdata ja kuunnella ihmisiä, aito kiinnostus ihmistä kohtaan, joustavuus (kyky kohdata hyvin erilaisia ihmisiä), empatia (kyky eläytyä aidosti toisen ihmisen asemaan), tunneherkkyys, keskittymiskyky, kiireettömyys, persoonallisuuden tasapaino, lämminsydämisyys, ystävällisyys ja rakkaudellisuus, arvostelukyky ja suhteellisuudentaju, aitous, rehellisyys, nöyryys, toisen ihmisen kunnioittaminen, hyväksyminen ja arvostaminen, kärsivällisyys, luotettavuus ja vaitiolotaito, totuudellisuus, henkilökohtainen usko (vrt. Gal. 5:22)

- sielunhoitajan armolahja: kehottaminen (= rohkaiseminen, lohduttaminen, rinnalle asettuminen, kykyä nähdä ja huomata lähimmäinen; puolustaja, auttaja; Room. 12:8, Apt. 4:36); esikuvana UT:n Barnabas

- koulutuksen ja jatkuvan (myös omaehtoisen) opiskelun merkitys: tiedon hankkiminen esimerkiksi psykologiasta ja psykiatriasta, sielunhoidon jatko- ja täydennyskoulutus, erikoistumiskoulutukset (sairaalateologin, perheneuvojan ja työnohjaajan erikoistumiskoulutus), psykoterapeutin koulutus, ammattikirjallisuuden lukeminen

- elämänkokemuksen merkitys; ”oksat, jotka kantavat eniten hedelmää, myös painuvat kaikkein alimmaksi” ; 2 Kor. 1:3-5 – elämän vaikeudet ja lohdutuksen lähteet

- sielunhoitajan oma sielunhoito: työnohjaus (ammatillisen minän kehittyminen ja kasvaminen) ja sielunhoito / terapia (persoonallisen minän hoitaminen); Jumalan sanan hoito, rukouselämä ja hiljaisuus, ehtoollinen, seurakuntayhteys, rippi ja sielunhoidollinen keskustelu kokeneemman kristityn (sielunhoitajan, terapeutin) kanssa

- ”Auttajaksi ei voi tulla, jos ei ole elänyt autettavan avutonta roolia pohjia myöten, eikä auttajana voi säilyä, jos ei hyväksy omaa yksinäisyyttään, syyllisyyttään ja avuttomuuttaan oppien selviytymään niiden kanssa.” (Martti Lindqvist)

4. Jeesus sielunhoitajan esikuvana

- Jeesuksen antama apu ja hoito kohdistui kaikkiin ihmisiin rajoituksetta, ennakkoluulottomasti ja ehdoitta

- hän tähtäsi aina koko ihmisen hoitamiseen ja parantamiseen

- hän piti tärkeänä sekä suuria joukkoja että aina myös yhtä ihmistä

- hän tiesi kaiken ihmisestä ja meni aina asian ytimeen saakka (Joh. 2:24-25)

- hän rakasti ja kunnioitti kaikkia ihmisiä

- tähtäyspisteenä oli aina ihmisen iankaikkinen hyvä, hänen vapautumisensa synneistä ja pelastumisensa – mekin saamme aina kutsua ihmisiä Jeesuksen luokse

- sielunhoitajan tehtävä ei ole kiinnittää ihmisiä itseensä tai viitata itseensä perimmäisenä avun lähteenä, vaan viitata Jeesukseen, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä (uskon ja toivon näköalat)

- sielunhoitaja saa olla tehtävässään Jumalan rakkauden välikappaleena


”Ihminen tarvitsee kahdet kuulevat korvat – omat ja jonkun toisen.” (Paula Sainio)