Paavalin kirje Galatalaisille (4 luku)

Timo Eskola

Alaikäisyys ja lapseus

Paavali kuvaa lain alaisuutta orjuudeksi. Orja on isäntänsä omistama ja tekee vain sitä, mitä isäntä vaatii. Lapsikin voi olla orjan kaltainen ennen täysi-ikäisyyttään, koska hän on "holhoojan", eräänlaisen tilanhoitajan alainen. Näin myös laki on laitettu maailmaan vartioimaan Jumalan tahdon rajoja siihen asti, kunnes lapseuden tuoja tulee maailmaan.

Pelastushistoria tuli kuitenkin ajallaan täyttymykseen. Jumala lähetti Poikansa pelastamaan lain alla kamppailevat ihmiset. Kristologisesti kohta on merkittävä. Jumala lähettää Poikansa ja hän syntyy naisesta (ek gynaikos). Jeesus on todellisesti Jumala ja ihminen.

Jeesus syntyy lain alaiseksi lunastamaan lain alaiset vapaaksi. Ajatus on sama kuin Room. 8: laki oli tullut lihan kautta heikoksi tuottamaan hyvää, siksi Jumala lähetti oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden. Näin synti tuomittiin lihassa ja Kristus suoritti sijaiskuolemansa kautta sovituksen sekä lunasti, suorastaan osti synnin alle tuomitut omikseen.

Meistä tulee Jumalan lapsia

Selittäessään uskon lahjan suurta merkitystä Paavali ottaa aina vain uusia esimerkkejä. Luvussa 4 hän alkaa puhua Jeesuksen lähettämisestä maailmaan. Kun aika oli täytetty, eli kun Jumalan pelastussuunnitelma oli tullut täyttymykseen, Jumala lähetti Poikansa. Hän tuli lunastamaan lain alaiset, jotta synnin vallassa olevat ihmiset pääsisivät lapsen asemaan.

"Koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: 'Abba! Isä!" (4:6). Tämä opetus lapseudesta nousee Jeesuksen omasta opetuksesta. Jeesus opetti jo opetuslapsilleen, että Messiaana hän antaa kaikille seuraajilleen uuden lapseuden. He saivat uskossa opetella uutta rukousta, joka alkoi lapsen sanoin: Abba, Isä meidän...

Uskovalle lahjoitettu Henki on erityisesti lapseuden Henki. Juuri Henki todistaa lapseudesta ja tekee Kristuksen läheiseksi ja Jumalan isäksi (Room. 8:14-16). "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia" (j. 16). Siten myös lapseuden aihe Paavalin opetuksessa jatkaa sujuvasti Jeesuksen opetusta lopun ajan seurakunnan saamasta uudesta lapseudesta.

Lapseuden Henki antaa myös toivon tulevasta elämästä. Se on vakuutena ylösnousemuksesta, joka tulee viimeisenä uudistuksena viemään uskovat uuteen elämään. "Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla." (Room. 8:11).

Uusi seurakunta puolestaan on Jumalan kansa ja Kristuksen ruumis. Nuo kaksi piirrettä ovat keskeisiä Paavalin ajattelussa. Israelin ja kirkon välillä on jatkuvuus, ja tulee muistaa, että pakanakristityt tulevat Paavalin mielestä oksastetuksi varsinaiseen puuhun, joka on Israel. Kristuksen ruumiin puolestaan luo itse Kristus, ja ihmiset ovat hänessä jäseninä. Yhteys Kristukseen toteutuu erityisesti evankeliumin sanan, kääntymykselle tulevan kasteen ja uskoville tarjottavan ehtoollisen kautta.

Paavalin opetus uskovan elämästä muistuttaa hyvin pitkälle sitä opetusta, jonka Jeesus antoi opetuslapsilleen. Keskeisimmän identiteetin Kristuksen seuraajalle antaa usko Jumalaan ja hänen Poikaansa. Armahdettu ja Jumalan valtakunnan lapseuteen otettu uskova elää uudessa eskatologisessa todellisuudessa. Sen keskeisenä olemuksena on anteeksiantamus. Armollisuus ohjaa uskovia puolestaan lähimmäisen rakastamiseen, jotta Jumalan tahto voisi toteutua. Viimeisten aikojen seurakunta elää maan päällä toivossa, jonka Jumala Henkensä kautta on antanut omilleen: luomakunnan uudistus tulee tapahtumaan ylösnousemuksessa, joka vie Jumalan lapset ikuiseen elämään.