Paavalin kirje Galatalaisille (5-6 luku)

Timo Eskola

Kristityn vapaus ja sisäinen taistelu

Galatalaiskirjeen viides luku on suuri kristityn vapauden julistus. "Vapauteen Kristus vapautti meidät... älkää antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." Mitä tämä vapaus merkitsee? Mistä kaikesta Kristus on meidät vapauttanut? Ja miten meidän sitten pitäisi elää kristittynä?

Kristityn vapaus on Paavalin mukaan ensinnäkin vapautta laista. Mutta heti kun tämä lause sanotaan, heräävät kysymykset. Emme kai voi kuitenkaan elää lakia vastaan? Roomalaiskirjeen mukaan Jeesus on koko Mooseksen lain loppu (Room. 10). Itse asiassa meidän pitäisi käyttää sanaa "täyttymys", koska Jeesus ei väheksynyt lain merkitystä. Mutta Kristuksen tultua lailla ei ole enää mitään valtaa uskovaan. Onko tämä totta?! Vastaus löytyy lain ja evankeliumin erosta.

Kaksi yleisintä ongelmaa lain ja evankeliumin sekoittamisessa ovat evankeliumin hylkääminen ja lain kieltäminen (antinomismi). Evankeliumin kieltävät ne radikaaliteologit, jotka pitävät kristinuskoa pelkkänä ihmisyyden tulkintana. He hylkäävät kadotuksen ja sovituksen. Uskosta tulee heille moraalioppia, pyrkimystä oikeudenmukaiseen elämään. Tällöin he antavat lihan ja hengen taistelussa periksi ja ryhtyvät jälleen pitämään rakkautta evankeliumina. Uskon silmät ovat silloin sumentuneet. Tilalle on tullut uusi lakihenkisyys, joka ei voi kestää eikä auttaa ketään.

Laki voidaan kieltää tai hylätä eri tavoin. Lain suoranaiset hylkääjät kuvittelevat lain olevan jotain synkkää ja ahdistavaa. He sanovat, että ihmistä ei saa syyllistää. Näin he hylkäävät todellisen rakkauden ja siirtyvät palvelemaan tunteita ja kokemuksia. Lihan ja hengen taistelussa he eivät muista, että juuri täydellisen rakkauden vaatimus on se, joka syyllistää. Ilman luovuttamatonta rakkautta ei kuitenkaan ole myöskään evankeliumia, sitä, joka vapauttaa kristityn kaikesta pelosta.

Edellä kuvattu a-nomismi (eli elämä ilman lakia) tarkoittaa sitä, että ei enää välitetä laista. Laki hylätään siksi, että se ei enää sovi modernille ihmiselle, vaan on lapsellisen vanhanaikaista. Tässä tapauksessa ei pelätä myöskään syntiä, koska se olisi primitiivistä uskontoa.

Lain vastaisuutta puolestaan kutsutaan antinomismiksi. Se kulkee hienommissa ja uskonnollisemmissa vaunuissa. Se vetoaa Kristuksen täytettyyn työhön. Antinomisti riemuitsee sovituksesta ja kiistää sillä perusteella lain kokonaan. Sen mukaan kristitty ei tarvitse Jumalan käskyjä enää lainkaan. (Tämän äärimuoto on ikuisen pelastusvarmuuden oppi. Jos lakia ei tarvita, kristitty ei voi enää joutua lain tuomitsemaksi eikä ikinä joutua kadotukseen. Näin Raamattu ei toki opeta.)

Antinomisti on kyllä tajunnut yhden puolen evankeliumista. Laki ei sellaisenaan voi koskaan auttaa ihmistä eteenpäin. Laki surmaa ihmisen (1. Kor. 15:56). Kuolema on kuin skorpioni, sen pistin on synti ja myrkkynä on laki. Kun laki tulee ihmistä kohti, se pelkästään surmaa myrkyllään ihmisen. Siksi yksin evankeliumi Kristuksesta voi synnyttää elämää.

Antinomisti ei kuitenkaan ota huomioon sitä, että uskovasta ei tule synnitöntä. Paavalin mukaan meissä alkaa lihan ja Hengen taistelu (Gal. 5). Tässä taistelussa hän varoittaa meitä sortumasta takaisin lain alle, koska silloin meidän pitäisi noudattaa koko lakia. Mitä siis tarvitaan? Tarvitaan kehoitusta, pareneesia. Henkeä on rohkaistava elämään rakkauden mukaan, jotta Jumalan luomaa elämää ei rikottaisi. Tämä kehoitus ei synnytä vihaa eikä kuolemaa, vaan sen motivaationa on Jumalan Henki ja ns. hyvät teot ovat Hengen hedelmää.

Tuntuiko monimutkaiselta? Luther opetti tästä yksinkertaisemman version. Jumalan hyvällä tahdolla, rakkauden lailla, on kaksi käyttöä. Lain hengellinen käyttö on hirveä. Siinä laki aina tuomitsee meidät kuolemaan. Olemuksensa puolesta lailla on myös "maallinen" käyttö. Se suojelee elämää. Siksi uskovia kehoitetaan elämään rakkauden mukaan ja pitämään lihaa kurissa juuri niiden ohjeiden mukaan, joista lakikin puhuu.

Ympärileikkauksen ongelma

Kirjeen pääongelma saa selityksensä heti vapauden teesin jälkeen. Kristus on todellinen Jumalan Poika, joka on tehty synniksi ihmisten edestä. Hänet Jumala on kironnut ristillä. Näin hän on kantanut lain aiheuttaman kirouksen kaikkien edestä. Siksi vanha liitto, "lain teot" (Avodat Israel, Israelin jumalanpalvelus) on joutunut uuteen asemaan. Mikään vanhan liiton yksityiskohta ei enää voi nousta Jumalan Pojan rinnalle eikä mistään lain teosta, oli se miten kaunis ja hyvä tahansa, saa tehdä evankeliumin veroista uskonnollista säädöstä.

Siksi ympärileikkaukseen ei ole paluuta. Jos ympärileikkautat itsesi, palaat vanhaan liittoon. Silloin Kristus ei ole enää sinulle hyödyksi, koska et odota pelastusta enää yksin häneltä. Sinun olisi pitänyt lukea turhuudeksi ja suorastaan vahingoksi kaikki vanha hurskaus. Sen tilalle sinun olisi pitänyt ottaa Jumalan Poika, joka kärsii kuoleman sinun sijaisenasi ristillä. Oletko joutumassa armon ulkopuolelle? Näin Paavali huutaa galatalaisille.

Liha ja Henki

Lihan ja Hengen välinen taistelu on Paavalin mukaan todellinen kristityn tuntomerkki. Jokainen uskova on kutsuttu vapauteen. Yksikään ei saa kuitenkaan tuon vapauden varjolla päästää itsekästä luontoaan valloilleen (Gal. 5:13). Tuollaisen jännitteen perustelu löytyy Paavalin ihmiskäsityksestä. Syntiinlankeemuksen alainen ihminen on olemukseltaan "liha", joka ei halua alistua Jumalan rakkauden lain alle. Uskossa ihminen saa Jumalalta lahjaksi Pyhän Hengen, joka antaa uuden yhteyden Luojaan ja Lunastajaan.

"Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia." (Gal. 5:17-18). Liha on ihmisen vanha luonto. Se on Jumalan vihollinen eikä halua toteuttaa Jumalan tahtoa. Sen päämääränä on itsekkyyden toteuttaminen. Niinpä lihan teot ovat siveettömyyttä ja vihan pitoa (Gal. 5:19-20). Niitä kuvatessaan Paavali käyttää viisausteologisia syntilistoja. Lihan teot erottavat ihmisen Jumalasta: "ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa" (j. 21).

Uskova ei kuitenkaan voi hyvällä omatunnolla pysyä synnissä. Henki muistuttaa häntä aina tehden hänet syylliseksi Jumalan edessä. Kristitty elää uutta elämäänsä armosta ja anteeksiantamuksesta. Siksi hän saa elää vapaana syyllisyydestä, vaikkakin rakkauden lain velvoittamana (vrt. Room. 6).

Hengen hedelmä tuottaa elämään myös paljon hyvää. Paavali luettelee Hengen tuottamaksi uudeksi elämäksi mm. ilon, rauhan ja kärsivällisyyden. Syntisessä lihassa elävä ihminen ei ole predestinoitu synnin valtaan, vaan hän saa myös nauttia Hengen ihmeellisestä hedelmästä uudessa elämässään. Lihan ja Hengen taistelussa häntä ohjataan kuuliaisuuteen lähimmäisenrakkaudessa.

Uskovaa ohjaa Kristuksen laki. Se on antautuvan rakkauden laki. Kantakaa toistenne taakkoja. Rakkaus ei tahdo lähimmäiselle mitään pahaa. Tässä uskovakin voi pettää itsensä. Uskovakin voi kylvää itsekkyyttä, ja silloin hän saa myös korjata itse pahuutensa satoa. Omien syntien takia tulevista iskuista kukaan ei voi syyttää Jumalaa. Hengen pelto vie kuitenkin aina armon äärelle. Sen satona on ikuinen elämä, joka ei ole puutarhassa puurtamisemme tulos, vaan Kristuksen sovitustyön ansio.

Omakätinen puumerkki

Galatalaiskirje on kristityn vapauden ja täydellisen evankeliumin kirje. Se käy esille vielä viimeisestä luvusta, missä Paavali kirjureista välittämättä raapustaa omakätisesti kirjeen loppuun viestin - suoranaisen yhteenvedon koko kirjeestä: hän kerskaa vain Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Jumalan Pojan sovitustyö on muuttanut hänen elämänsä. Hänet on ostettu vapaaksi synnistä ja tuomiosta. Hänet on nostettu pelastukseen. Siksi ristin kautta tämä paha maailma on ristiinnaulittu ja kuollut hänelle - ja hän maailmalle. Paavali ei hae elämänsä toivoa enää tästä maailmasta, vaan evankeliumista, joka on voimakas ja pelastaa jokaisen, joka uskoo.

Uskova joutuu juutalaisten ja kreikkalaisten edessä kantamaan Kristuksen pilkkaa. Ympärileikkauksen vaatijat yrittävät saada pakanakristityistä ulkonaisesti juutalaisia, jotta judaistit eivät vainoaisi heitä Kristuksen ristin tähden. Alusta lähtien on ollut pyrkimys soveltaa todellinen ristin sanoma ihmisoppeihin. Jeesuksesta olisi helppo tehdä maallinen Messias, joka kaupitellaan ihmisille hyvän elämän opastajana tai moraalin esikuvana. Ristin tähden tulee kuitenkin heti pilkka. Liha ei voi ottaa vastaan sanomaa siitä, että juutalaisten Messias, Jumalan oma Poika, on kuollut ristillä syntien tähden. Mutta vain siinä on evankeliumi. Toista evankeliumia ei oikeasti ole olemassa.

Lopulta on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä asia Jumalan näkökulmasta on se, että ihminen on saanut syntyä uudesti Pyhästä Hengestä ja hän on päässyt uutena luomistekona sisälle Jumalan valtakuntaan. Vain silloin riemunamme on Kristuksen risti ja toivonamme on ruumiimme lunastus viimeisenä päivänä.