STI 29.9.1999  /  Teemu kortelahti

OUTOJA ILMIÖITÄ

    Kun kristityt ovat koolla miettimässä ajan ilmiöitä, sellainen tilanne leimataan hyvin usein moralistiseksi ja osoittelevaksi. "Siellä ne taas huutavat kuorossa «ei« kaikelle kivalle".
    Mutta ongelma ei ole vain kristityille annettu leima.
    Meillä on helposti ylpeä asenne ja kuvittelemme voivamme sanoa toisille mikä käy ja mikä ei.
    Siksi on aluksi muistutettava, että usko ei ole toisten arvostelua eikä kirkko ole olemassa moraalin vuoksi. Toki oikea elämäntapa kuuluu uskoon, mutta keskus on kokonaan muualla. "Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." (1 Joh 4:9-10).

    Nyt esillä on mielenkiintoinen ja laaja aihe "outoja ilmiöitä".
    Tarvitaan asiallisuutta ja rauhallisuutta, mutta myös kritiikkiä ja kyseenalaistamista. Varsinaisesti parapsykologia ei ole ilmiönä uusi, ja esim. SLEY-kirjat julkaisi aiheesta kirjan "Tuntemattomia voimia - Yliluonnollinen Raamatun valossa - Raportti parapsykologisista ilmiöistä" jo useita vuosia sitten (suom. 1977, saksal. alkuteos 1975). Tuon kirjan lisäksi olen käyttänyt parapsykologian nykytilaa käsittelevää materiaalia.
    Mielenkiintoisia yksityiskohtia ovat Skepsis-yhdistyksen lupaama 40 000 mk parapsykologisen ilmiön aikaansaajalle, esimerkit pääkaupunkiseudun median tuottamista fiktio-trendeistä, tutkijoiden luonnehdinnat nuorten kristittyjen vaikeudesta jäsentää itseään sekavassa ajassa, kommentit ufo-ohjelmiin, sekä eräs VT:n kuvaus siitä, kuinka ihminen luo itse itselleen Jumalan ja pettyy lopulta pahan kerran.
    Kaiken kaikkiaan kyseessä ovat eri näkökulmat samaan prosessiin, jossa tunne saattaa ohittaa järjen, fiktiot faktan ja ihminen Jumalan.

    Voit testata asennettasi seuraavilla väittämillä:

      1. Olen sitä mieltä, että kristityt ottavat liikaa kantaa yhteiskunnan asioihin.
      2. Kristittyjen pitäisi perehtyä paremmin erikoisuuksiin.
      3. Kyllä raikas ja yksinkertainen usko Jeesukseen sekä Raamatun lukeminen selvittää myös muut kummalliset asiat.

TIEDE JA PARAPSYKOLOGIA

    Ihminen on luonut ns. tieteellisen menetelmän tutkiakseen luomakuntaa ja elämää siinä. Tieteen tehtävä on varmennetun tiedon alueen laajentaminen. Emme tiedä, tiedämmekö nyt vähän vai paljon, mutta varmennettu tieto on joka tapauksessa vain osa elämää (vrt. esim. taide).

    On tärkeää, että uskoa ja tieteen asenneta ei sekoiteta. Tutkimustuloksia ei voi perustella uskomuksilla, eikä seurakunnan uskon lähtökohta ole järki. Esimerkki tiedosta voisi olla vaikkapa se, että villa palaa karstaksi, tekokuitu sulaa muoviksi. Toisessa ääripäässä on Jumala - Jumalasta rationalistinen tutkimus ei voi sanoa mitään. Tietomme sisältää kuitenkin myös rajatapauksia, todennäköisyyksiä ja hyvin erilaisia teorioita. Emme osaa esimerkiksi yksiselitteisesti vastata, mitä rakkaus on tai miksi joku ajautuu alkoholismiin.

    Parapsykologia operoi osittain kiistellyllä alueella. Tutkittavat ilmiöt ovat tavallisen, tieteellisen psykologian tuolla puolen, takana. Kiinnostuksen kohteena ovat telepatia, ennaltatietäminen, selvänäköisyys ja psykokinesia (=materiaan vaikuttaminen ajatuksen voimalla). Parapsykologia ei kuitenkaan ole astrologiaa, ufotutkimusta, lumimiehen etsintää, vampyyreita, alkemiaa tai noituutta, jotka ovat ns. pseudotieteitä.

    Parapsykologisen tutkimuksen tehtävänä on estää petos ja eliminoida sattuma. Parapsykologinen tutkimus voidaan jakaa eri alueisiin: 1) opillinen tutkimus, 2) laajojen tietokantojen tilastollinen tutkimus, 3) tapaustutkimukset ja 4) kokeellinen laboratoriotutkimus. Esimerkkejä erilaisista tapauksista ja tutkimuksista löytyy esim. mainitusta kirjasta "Tuntemattomia voimia". Internetistä löytyvä uusin tiedemiesten ja oppineiden tekemä materiaali parapsykologiasta on asenteeltaan samanlaista kuin tuon jo runsaat parikymmentä vuotta sitten julkaistun kirjan aineisto, tosin jotkut tekniset toteutukset ovat tutkimuksissa kehittyneet (esim. atk ja satunnaisluvut).

    Netissä on kuitenkin edelleen myös ilmoitus Skepsis-yhdistyksen lupaamasta rahasummasta sille, joka tuottaa parapsykologisen ilmiön valvotuissa oloissa.
    Skepsiksen mukaan parapsykologiset ilmiöt ovat mahdottomia.

MIKSI TOTUUS VAIHTUU FIKTIOIHIN?

    Parapsykologia on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa me nyt elämme: asioille on harvoin helppoja ja yksiselitteisiä ratkaisuja. Tällaisessa tilanteessa elävistä nuorista on käytetty nimitystä X-sukupolvi. Vaikka X-ikäluokat voidaan sijoittaa aikaan 60-luvun lopulta 80-luvun alkuun, kysymys ei ole iästä vaan arvoista. Kannattaa listata joitakin aiheemme kannalta mielenkiintoisia piirteitä X-sukupolvesta:

    • postmoderni maailmankuva: tiede ja usko ovat menettäneet merkitystään - suuret ikäluokat kysyivät, mikä on totuus, X:t kysyvät, mikä on totta sinulle
    • ajatellaan, että totuus on suhteellinen
    • asiat vain ovat, tunne ratkaisee
    • haaste kristilliselle julistukselle, kun yksi ainoa totuus ei pure: raamatuntutkimus on poistanut "enkelit taivaasta ja pirun maailmasta", suuret kertomukset ovat kuolleet
    • kuitenkin X:llä on tuonpuoleisuuden jano - kirkko nähdään siirtymäriittien toimittajana, lähimmäisen rakkauden korostajana (mutta sen saa jokainen tulkita kuten haluaa)
    • tilalle scifi-kirjallisuus, pako todellisuudesta, musiikki, bailaus - tunne-elämän tausta vaatii ärsykkeitä, tässä ja nyt
    • hedonismi, maailman menoon ei voi vaikuttaa, mutta omiin ratkaisuihin kyllä, pessimismi tulevaisuuden suhteen
    • ei kaivata kaavoja, tekopyhyyttä, haluttaisiin kuulua seurakuntaan, mutta ei käydä siellä (vrt. pitkien ihmissuhteiden arvostus, mutta kyvyttömyys solmia niitä)
    • X:iin ei vetoa älyyn perustuva evankeliointi

MEDIA VETOAA MIELIKUVIIN

    Vaikka tietty kiinnostus parapsykologiaan, scifiin ja kaupunkilegendoihin on vanhaa, viime vuosina pääkaupunkiseudulle on ilmestynyt tilannetta hyödyntävää ilmaisjakelulehdistöä. Tietyissä lehdissä fakta ja fiktio sekoitetaan tietoisesti. Ns. tosikertomuksissa on aina tietty määrä totta ja oikeaa. Osaa faktoista on kuitenkin mahdoton tarkistaa ja mukana on usein täysin keksittyjä juttuja. Oikeastaan sumutuksen tiedostaminen ei ole edes ongelma lukijoille, koska hyvät jutut saavat aikaan erilaisia kivoja fiiliksiä. Tytön tukehtuminen sairaalassa postikorttien kaaduttua päälle, genitaaliennustus, mahdottomuus valittaa yläkerran rakasteluäänistä, kaikkien maailman luusereiden kuvaus sekä koiran pissittäminen parvekkeella pakkasella herättävät ajatuksia, oli kuvaus totta tai ei.

    Myöskään tietyt dokumenttielokuvat ja sarjat eivät pyri selvittämään ihmisille ensisijaisesti faktoja vaan tarjoamaan elämyksiä. Väitteet saattavat olla uskonnollisluonteisia ja faktat valikoituja. Yksittäisiä tietoja tärkeämpää on antaa vakuuttava kokonaiskuva. Tärkeää ei ole niinkään se, miten asiat ovat, vaan miltä ne näyttävät (esim. ihmiset seuraavat tarkkaavaisina tietokoneiden äärellä, puhuvat vakavina puhelimiin, joku tuo viime hetkellä tärkeän paperin studioon). Usein elämyksellisellä toteutuksella tarjotut "tosikertomukset" julistavat ihmisille ulospääsyä ja vapautusta omasta itsestään ja tästä maailmasta. Monissa ohjelmissa on puhuttu suoraan pelastumisesta uuden tietoisuuden kautta.

IHMISEN LUOMAT JUMALAT PETTÄVÄT

    Ihminen on päästänyt ajatuksensa irti ja luonut paljon sellaista, joka ei ole selvässä yhteydessä varsinaiseen luomistyöhön. Monet näin syntyneet rakennelmat, järjestelmät, fiktiot ja ideat elävät jo omaa elämäänsä, joka on riippumaton yksittäisen ihmisen todellisuudesta. Länsimaisen ihmisen käyttäytymistä muokkaavat samaan aikaan vapauden illuusio ja yhä uudet itseä rajoittavat sisäiset pakkomielteet.

    Nyt ei kannata sanoa: "älkää olko noin radikaaleja". Parempi on kehottaa: "olkaa kriittisempiä, selvittäkää sekä tieteellisen tutkimuksen perusteita että kristillisen uskon lähtökohtia ja sisältöä". Tilanteen ryöstäytyminen käsistä ei ole uusi ilmiö. Jo Jesajan kirjassa kuvataan ihminen veistämässä itselleen uutta jumalaa, jumalankuvaa, omien ajatusten tuotetta, pelastajaa. Pettymys seurasi itsestään selvänä. Prosessi on sama kuin nykyään: 1) Ihminen eli luotu tekee kuvan 2) Tekijä hallitsee prosessia 3) Kuva valmistuu 4) Osat vaihtuvat - tekijä kumartaa kuvaa 5) Kuvasta tulee palvonnan kohde 6) Palvonta, rukous, toive pelastumisesta - liturgia 7) Pelot, pettymykset.

    "Puuseppä mittailee nuorallaan ja piirtää puun pintaan punaliidulla hahmon, vuolee sen esiin kovertimilla ja tarkistaa sitä harpilla, hän tekee sen ihmisolennon kaltaiseksi, antaa sille ihmisen kauniin muodon, ja se saa asua omassa pyhäkössään. Käyttöönsä ihminen kaataa setripuita, valikoi metsästä tammen tai rautatammen, joka on saanut puiden keskellä rauhassa kasvaa vahvaksi. Tai hän istuttaa laakeripuita, jotka sade kasvattaa. Näin hän saa polttopuut. Sitä hän hakee lämmitelläkseen, siitä tekee valkean tulisijaan paistaakseen leipää. Siitä hän myös valmistaa jumalan jonka eteen heittäytyy, siitä hän tekee patsaan, jota sitten kumartaa. Puolet puusta hän polttaa, paistaa sen päällä lihaa, syö, tulee kylläiseksi, lämmittelee ja sanoo: "Hohhoijaa! Siinäpä kunnon tuli. Jo alkaa tarjeta!" Mutta lopusta puusta hän veistää itselleen jumalan, patsaan, jota hän kumartaa ja palvoo. Hän rukoilee sitä ja sanoo: -- Pelasta minut! Olethan sinä minun jumalani! Mitään he eivät tiedä, mitään eivät ymmärrä! Heidän silmänsä ovat tahmautuneet umpeen, eivät he näe,heidän sydämensä on turtunut, eivät he tajua. Eivät he ota opikseen, ei heillä ole älyä eikä ymmärrystä sanoa: -- Puolet siitä poltin tulisijassa, hiilloksella paistoin leipää, paistoin lihaa ja söin. Ja sen rippeistä minä tein tuollaisen iljetyksen! Puupölkkyäkö tässä pitäisi kumartaa? Tyhjän perässä juoksija! Hänen harhautunut sydämensä eksyttää hänet. Ei hän osaa pelastaa itseään, ei sanoa itselleen: -- Petosta! Minun käteni pitää kiinni tyhjästä!"

    (Jesaja 44:13-20, Ihminen veistämässä jumalankuvaa)


 ,