STI 12.10.1998 / Timo Tavast

TRINITAARINEN USKO SEURAKUNNAN ELÄMÄSSÄ


1. JOHDANTO

    - Kaikessa pelastushistoriallisessa toiminnassaan Jumala on ilmaissut, kuka ja millainen hän olemukseltaan on: Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki eli yksi kolmiyhteinen Jumala, jonka olemusta leimaa itsensä antava rakkaus.
    - Kolme uskonkappaletta, luominen, lunastus ja (laajasti ymmärretty) pyhitys, osoittavat meille, miten kolmiyhteinen Jumala lahjoittaa meille itsensä ja kaikki lahjansa.
    - On perusteltua korostaa Isän persoonaa luomisen, Pojan persoonaa lunastuksen ja Pyhän Hengen persoonaa pyhityksen yhteydessä, mutta...
    - "kolmiyhteisen Jumalan ulospäin suuntautuvat teot ovat jakamattomat" eli kaikissa pelastushistorian vaiheissa ja tapahtumissa toimivat kaikki kolme persoonaa, eikä vain yksi.
    - Johtopäätös: myös kristillisen kirkon elämässä toimii tänään koko kolmiyhteinen Jumala (ei esimerkiksi vain Pyhä Henki).
    - Oikein tulkittu ekonominen kolminaisuusoppi (usko Triniteettiin, joka on pelastushistoriassa läsnä, antaa meille rakkaudessaan itsensä kolminaisena ja ilmoittaa sellaisena myös itsensä) on perusta, jonka varaan koko kristillinen usko ja srk:ien elämä rakentuu (Vrt. Luther: Iso kat.: Uskontunn:n sel.)
    - Seuraavassa tarkastellaan kahta kirkon elämän kannalta hyvin keskeistä osa-aluetta - lähetystä ja armonvälineitä - trinitaarisen uskon avaamasta näkökulnasta.

2. KOLMIYHTEINEN JUMALA JA KIRKON LÄHETYSTEHTÄVÄ

    - Lähetys kuuluu kirkon syvimpään olemukseen
    - Silti lähetyksen lähtökohta ei ole kirkon toiminnassa sinänsä, vaan kolmiyhteisen Jumalan omassa olemuksessa: Hän on Jumala, joka "lähettää itsensä" maailmaan ja antaa itsensä kolminaisella tavalla
    - Kirkon lähetystehtävän toteuttaminen edellyttää sitä, että kolmiyhteinen Jumala on Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä (myös kirkon Kokoajana) ensin liikkeellä maailmassa
    - Lisäksi kirkko ei voi olla tänäänkään "omin päin ja yksin" liikkeellä, vaan...
    1) Isän lähettämä ja kuolleista herättämä Kristus on lähettänyt (valtuuttanut) kirkon tehtäväänsä ja varustanut sen Pyhällä Hengellä (vrt. Joh.3:16 -/- Matt.28:18-20 -/- Apt.1:8)
    2) kirkko on kutsuttu osallistumaan siihen, mitä kolmiyhteinen Jumala tänään tekee maailmassa ja kirkon kautta Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä
    - Sovellus: kirkon on huolehdittava siitä, että kaikkien kolmen - niin luomisen, lunastuksen kuin pyhityksenkin - "hyvät" voivat olla kirkon kautta jaossa -/- kirkko tehtävä on siis todistaa kotona ja maailmalla sekä sanoin että teoin Jumalasta, joka antaa itsensä kolminaisena
    - Kirkon kokonaisvaltaiseen lähetystehtävään kuuluu aina evankeliumin julistaminen, sillä syntiinlangenneelle ihmiskunnalle elämä Luojansa yhteydessä aukeaa vain "Pojan kautta ja Pyhässä Hengessä". - Nämä 2. ja 3. uskonkappaleeseen kuuluvat pelastustekonsa kolmiyhteinen Jumala on tehnyt ja tekee Pojassaan (Hänen työssään ja persoonassaan) ja Pyhässä Hengessään, joka antaa ihmiselle osallisuuden Kristuksesta kirkon armonvälineiden välityksellä. Maailmasta nämä pelastuslahjat eivät löydy; vain kirkon kautta kolmiyhteinen Jumala näitä hyvyyksiä jakaa.
    - Silti lähetystä ei ole vain ihmisten hengellisiin tarpeisiin vastaaminen; myös ihmisen luotuisuus ja henkiset ja aineelliset tarpeet on huomioitava.
    - Kaikella palvelevalla rakkaudella, on itseisarvo (ei välinearvo). Lähetti (ylipäätään kristitty) ei osallistu kolmiyhteisen Jumalan lähetykseen (Hänen työhönsä) vasta ns. hengellisiä työtehtäviä hoitaessaan, vaan myös toimiessaan lääkärinä, ekonomina, jne. eli 1. uskonkappaleen piiriin kuuluvissa tehtävissään.
    - 1. uskonkappaleen piiriin kuuluvissa asioissa Jumala (Luoja ja elämän Ylläpitäjä) toimii aina myös maailmassa kirkon ulkopuolella (maallinen regimentti). Silti myös kirkon on ratkaisevan tärkeä osallistua tähänkin osaan kolmiyhteisen Jumalan työstä. - Jumalan luomistyön jälkiin (mm. paikalliseen kulttuuriin, oikeudenmukaisuuden toteuttamispyrkimyksiin yhteiskunnassa, jne.) on myös suhtauduttava kunnioittavasti.
    - Itse asiassa lunastus ja pyhitys eivät tähtää vain taivaaseen, vaan syvästi myös luomisen alkuperäisen tarkoituksen toteutumiseen tässä maailmassa.

3. KOLMIYHTEINEN JUMALA LAHJOITTAJANA JA LAHJANA SANASSA JA SAKRAMENTEISSA

    - Evankeliumin sana ja sakramentit (kaste ja ehtoollinen) ovat armonvälineitä. Niiden kautta siis Pyhä Henki toimii lahjoittaen Jumalan armon sekä synnyttäen ja vahvistaen uskon, joka ottaa vastaan ja omistaa lahjoitetun armon.
    - Tämä EI kuitenkaan merkitse sitä, että... 1) armonvälineiden kautta Pyhä Henki jakaisi vain "etäältä" ulkonaisia lahjojaan tai vaikutuksiaan jääden itse ihmisen ulkopuolelle
    2) armonvälineissä toimisi ja olisi läsnä vain Pyhä Henki
    - Armonvälineissä toimii koko Kolminaisuus. Sekä Isä, Poika että Pyhä Henki ovat tällöin myös olemuksellisesti läsnä, sillä Kolmiyhteinen Jumala tekee pelastavaa työtään vain olemalla läsnä ja lahjoittamalla samalla kokonaan myös itsensä ihmiselle.
    - Isän ja Hänen luomistyönsä läsnäolo armonvälineissä näkyy siinä, että armo lahjoitetaan ihmiselle aina luotuun todellisuuteen kuuluvien elementtien välityksellä (vesi, leipä ja viini sekä vaikkapa saarnassa kuultavissa oleva ihmisen puhe). -/- Torjumme siis spiritualistiset tulkintamallit, joissa luotu todellisuus sivuutetaan puhuttaessa Pyhän Hengen toiminnasta, sillä luotu ei muka voi kantaa olemuksellisesti mukanaan Jumalan omaa olemuksellista todellisuutta.
    - Sakramentit ja itse asiassa myös sakramentaalisesti ymmärretty sana syntyvät, kun Jumala (Pyhä Henki) toteuttaa inkarnaation kaltaisen tapahtuman: Sana eli Poika itse (Ylösnoussut Kristus, joka on sekä tosi ihminen että tosi Jumala) yhtyy "sekoittamatta, muuttamatta, erottamatta ja jakamatta" luotuun todellisuuteen eli sakramenttien näkyviin elementteihin ja esim. saarnassa inhimilliseen puheeseen. -/- Juuri tämän yhdistymisen (unio sakramentalis) johdosta voidaan sanoa, että...
    1) luotu todellisuus voi toimia "sakramentaalisena merkkinä", joka ei vain viittaa itsensä ulkopuolella olevaan "asiaan". Sen sijaan tällainen merkki kantaa reaalisesti itse "asiaa" (Kristusta) mukanaan ja lahjoittaa Kristuksen meille -/- Reaalipreesens on siis totta kaikissa armonvälineissä
    2) Isän jatkuva luomistyö ja armonvälineisiin yhtyneen Pojan läsnäolo liittyvät siis mitä syvimmin yhteen ja ovat välttämätön edellytys Pyhän Hengen työlle armonvälineiden kautta
    - Pyhän Henki on myös läsnä armonvälineissä ja niiden kautta ihmisessä. Hän lahjoittaa armon, joka on itse läsnäoleva Kristus, ja synnyttää uskon, joka omistaa Kristuksen. - Näin toteutuu unio uskossa läsnä olevan Kristuksen ja ihmisen välille. - Tällöin Kristus on olemuksellisesti läsnäolevana syntisen lahjavanhurskaus. Samalla tämä uskossa läsnäolevan Kristuksen vanhurskaus luetaan hyväksemme, mikä merkitsee myös syntien anteeksi julistamista Isän edessä.
    - Jotta siis Pyhän Hengen työ ihmisessä tai Kristuksen vanhurskauttava asuminen meissä voi toteutua, täytyy koko kolmiyhteisen Jumalan olla armonvälineissä toimivana läsnä. Isä, Poika ja Pyhä Henki antavat siis itsensä ja erottamattomasti itseensä liitettynä kaikki tekonsa.
    - Huom! lisäksi: omassa olemuksessamme me voimme olla uniossa kolmiyhteisen Jumalan kanssa vain Kristuksen kautta, jonka omassa persoona on jumalallinen ja inhimillinen luonto yhdistyneet "sekoittamatta, muuttamatta, erottamatta ja jakamatta". Yhteys Hänen ihmisyyteensä tuo mukanaan yhteyden Hänen jumaluuteensa. Vaikka ristinteologisesti Kristuksen jumaluus onkin meiltä yhä kätkössä ja voimme kohdata Hänet vain ihmisyydessään (armonvälineiden luoduissa elementeissä), Hän on aina läsnä koko persoonassaan (ei vain jommassa kummassa luonnossaan). - Kristus liittää meidät olemukselliseen yhteyteen koko kolmiyhteisen Jumalan kanssa: Isä, Poika ja Henki asuvat kristityssä ja kristitty on osallinen kolmiyhteisen Jumalan elämästä (pysyen silti luotuna, muuttumatta Jumalaksi)

    - Kritiikin summa: Kirkon historia eli helluntain ja paruusian välinen aika on joskus tulkittu kapea-alaisesti lähinnä Pyhän Hengen läsnäolo- ja toimintajaksoksi pelastushistoriassa. Lisäksi Isän työ on rajattu vain alussa tapahtuneeseen luomiseen sekä Vt:n aikaan, ja Pojan työsaraksi täällä maailmassa on tulkittu vain ajanlaskun alkuvuosikymmenet. Nyt ylösnoussut Kristus on muka poissa täältä "taivaassa", eikä voi olla reaalisesti meidän todellisuudessamme läsnä. Tällaiset näkemykset ovat luterilaisen teologian näkökulmasta virheellisiä.
    - Todellisuudessa kirkon armonvälineissä Jumala on Isänä, Poikana ja Henkenä läsnä ja toimii koko kolminaisuudessaan: oman olemuksensa mukaisesti Hän lahjoittaa meille itsensä ja muassaan kaiken.