Blogi 17.8.2018
Olimme iltalenkillä koiramme kanssa. Uusia taloja toinen toisen vieressä. Totesimme puolisoni kanssa asuvamme ensimmäistä kertaa paikassa, jossa pitkänkään lenkin aikana emme näe kirkkoa. Tarkoitan rakennusta.
Asumme Tampereen Vuoreksessa. Monet kodit – meidänkin – siellä ovat kuin asuisi rakennustyömaalla. Niin paljon rakennetaan. Vuoteen 2020 mennessä Vuoreksessa pitäisi olla koteja yli 13.000 asukkaalle ja toimitiloja noin 4.000 työntekijälle. Vuoreksessa on koulu, jota laajennetaan ja joka mitoitetaan 1.300 oppilaalle. Siellä on komea Vuores-talo, jossa voi harrastaa liikuntaa, käsitöitä tai joogaa, valmiita ja tekeillä olevia puistoja, hoidettuja polkuja luonnossa, yhteiseen käyttöön tarkoitettuja veneitä, kaksi kauppaa, joista ainakin toinen kasvaa suuremmaksi, ja kolme ruokapaikkaa.
Mutta kirkkoa Vuoreksessa ei ole. Kaupunginosan kaavoituksessa mainitaan kirkko ja paikka kirkolle on varmaan varattu mutta en ole kuullut suunnitelmasta rakentaa kirkko Vuorekseen. Luultavasti olisin, jos suunnitelma olisi.
Tampereen Eteläisellä seurakunnalla on tila, seurakuntakoti, käytössä Vuoreksessa. Se on kaupan yläkerrassa. Siellä kokoontuu raamattupiiri ja tietääkseni perhekerho, varmaan muutakin toimintaa on. Joskus lauantaisin ruokakaupassa käydessäni kaupan aulassa on sen näköistä väkeä, että he ovat luultavasti menossa yläkertaan kastejuhlaan. Kesti kauan ennen kuin huomasimme tämän tilan – siinä määrin piilossa se on. Eikä ole helppo huomata, mitä seurakuntakodissa tapahtuu. Ehkä kaupparakennuksen seinään voisi ja saisi kiinnittää suuren ruudun, jossa kerrottaisiin tapahtumista.
Sata vuotta sitten täällä ei olisi ollut mahdollista, että on 13.000 asukkaan kaupunki tai oma, muista erottuva asuinalue eikä siellä ole kirkkoa eikä suunnitelmaakaan rakentaa. Tuskin muutama kymmenenkään vuotta sitten näin olisi voinut olla. Kirkko ei ole keskellä kylää. Se kertoo maastamme ja ajastamme.
Hyvä että Vuoreksessa on seurakuntakoti. Mutta tärkeää olisi, että olisi rakennus, kirkko, joka selvästi muistuttaisi Jumalasta, kristinuskosta ja seurakunnasta. Siellä olisi tapahtumia perheille, lapsille ja aikuisille, musiikkia, Sanaa, rukousta, keskustelua ja tekemistä ja jumalanpalvelus joka sunnuntai. Siellä kastettaisiin ja vihittäisiin avioliittoon. Sinne voisi kutsua ystäviä ja vieraampia.
Ajatellaanko, ettei kannata? Suomessa ja Tampereellakin on jo nyt liikaa rakennuksia seurakunnilla. Eikä ole rahaakaan. Ne, jotka haluavat, pääsevät autoilla kirkkoon vähän kauemmaksi. Onko luovutettu tai tyydytty, mihin ei pitäisi tyytyä?
Kirkon rakentaminen on kallista. Sitä se oli ennenkin ja kirkkoja rakennettiin. Ehkä kirkko Vuorekseen maksaisi 8 miljoonaa euroa. Se olisi suuri satsaus Tampereen seurakuntayhtymältä eikä sillä ehkä ole varaa siihen. Sekin kertoo maastamme ja ajastamme. Vuoreksessa asuu pian 13.000 ihmistä ja heistä kirkon jäseniä taitaa olla noin 65 %. Kunkin jäsenen pitäisi siis maksaa 950 euroa ja Vuorekseen saataisiin kirkko. Tai jos jäsenet maksaisivat puolet kustannuksista, jokaisen pitäisi maksaa 475 euron rakennusmaksu. Olisiko kirkon rakentaminen näin mahdollista? Moni sanoo, ettei tietenkään, ja on varmaan oikeassa. Tämäkin kertoo maastamme ja ajastamme.
En ajattele, jos kirkko tulisi Vuorekseen, se olisi yhtä juhlaa ja kirkko täynnä väkeä. Toki niinkin voisi olla, ainakin joskus. Voi olla, että monesti olisi väkimääränkin suhteen vaatimatonta. Silti sillä, onko kirkkoa, on suuri merkitys. Sillä voi olla yllättävän suuri merkitys. Kuten silläkin, jos ei ole.
Jari Rankinen