Lehdistöä varten (vapaasti käytettävissä)
Harvat Suomessa ymmärtäneet Räisäsen ajattelua
Räisänen tarjoaa Eskolan mukaan uskonnosta sosiologisen tulkinnan. ”Räisäsen mukaan ihmiset ovat heijastaneet ihanteensa ja elämäntulkintansa symbolimaailmaksi ja kutsuvat sitä uskonnoksi”, Eskola jatkaa. Tässä Räisänen seuraa sekä Bergeriä että vanhaa Weberiä. Näille uskonto on yhteiskuntaa koossa pitävä voima ja vie aatteita eteenpäin. Räisäsen mielestä kukin kulttuuri tuottaa omat symbolinsa ja uskonto kehittyy vuosisadasta toiseeen.
Sosiologinen tulkinta uskonnosta ja Raamatusta on maailmansisäinen. ”Räisäsen näkemys Raamatusta on kulturalismia, jossa ihmisen aatteet ja uskonnot selitetään osana kulttuuria”, toteaa Eskola. Tieteen ja filosofian kehittyessä syntyy Räisäsen mukaan tulkinnan ketju, joka saa aina uusia lenkkejä. Räisänen päätyi käsitykseensä verratessaan Raamattua ja Koraania toisiinsa.
”Tosin Räisänen katkaisee tulkinnan ketjun jokaisessa sukupolvessa”, sanoo Eskola. Yksi Räisäsen keskeisimmistä ajatuksista kuuluu, että tulkinnassa toteutuu ”harhaopin pakko”, niin sanottu hereettinen imperatiivi. Uudet tulkinnat ovat aina välttämättä ristiriidassa kirkon vanhan opin kanssa. Kehittyvä uskonto on siten Räisäsen mukaan aina luonteltaan ”harhaoppista”. Koska mittapuuta ei hänen mukaansa oikeasti ole olemassa, harhaoppia tulisi pitää oikeana. Vain ahdasmielinen uskonnollisuus alkaa tuomita toisinajattelijoita kirkon ulkopuolelle.
Yllättävintä Eskolan mukaan on, että Räisänen ei edes omien sanojensa mukaan varsinaisesti tutki ja tulkitse Raamattua. Sen sijaan hänen teoriansa kohdistuu uskonnonhistoriaan. Silloin uskontoja arvioidaan kokonaisuutena. Raamattu on Räisäselle vain yksi tulkinnan ketjun vaihe. Totuus löytyy Räisäsen mukaan kuvitellusta todellisuudesta ennen tekstien syntymistä. Tuo todellisuus on hänen mukaansa usein ristiriidassa sen kanssa, mitä teksteissä varsinaisesti lukee. ”Jos asiaa hieman kärjistää tutkijana, niin Raamattu jopa jossain määrin häiritsee Räisästä hänen uskonnonhistoriallisessa työssään”, toteaa Eskola. Raamattu nimittäin estää Räisästä löytämästä aitoa uskonnollisen kirjon kenttää, koska tekstit ovat jo oikeaoppisuuden pilaamia. Tätä piirrettä ei yleensä ole suomalaisessa raamattukeskustelussa pantu merkille.
Eskolan kirja Tulkinnan kahleissa: Heikki Räisäsen rosoinen Raamattu (Kauniainen: Perussanoma. 2013) perustuu hänen kansainväliseen tutkimukseensa Beyond Biblical Theology: Sacralized Culturalism in Heikki Räisänen’s Hermeneutics (BINS 123. Leiden: Brill. 2013).