Suruviesti hämmentää tutkijoita yliopistolla
Raamatuntutkimukseen keskittynyt tiedeyhteisö on kohdannut uutisen, joka on otettu vastaan ristiriitaisin tuntein. Historiallis-kriittinen metodi on kuollut. Vaikka viesti ei tullut yllättäen, moni tutkija on ilmaissut julkisesti murheensa tapahtuneesta. On kuin oma elämäntyö olisi mennyt jotenkin hukkaan historiallisen kritiikin menehdyttyä, toteaa eräskin tutkija, joka ei halua nimeään julkisuuteen.
Historiallis-kriittisen tutkimuksen kuolemaa oli tosin osattu odottaa jo pidemmän aikaa. Metodilla oli ollut hengitysvaikeuksia jo kauan, ja lisäksi se poti veren vähyyttä. Toiminnallisesti se oli halvaantunut jo 1900-luvun lopulla. Vaikka Amerikan Jeesus-seminaarilaiset yrittivät viimeiseen asti antaa historialliselle kritiikille tekohengitystä, lopulta mitään ei ollut tehtävissä. Heidän addressinsa teksti on painettu punaisen ja harmaan eri sävyillä.
Suurten taiteilijoiden tapaan historiallis-kriittinen metodi kuoli yksinäisenä ja unohdettuna. Vaikka sitä oli vielä muisteltu seminaareissa ja teologian historian luennoilla, juuri kukaan ei käynyt sitä enää katsomassa. Historiallis-kriittisen metodin muistoa kunnioittaakseen teologinen tiedekunta on suunnitellut Zimmermannin metodioppaan jäädyttämistä ja nostamista tiedekunnan kirjaston kattoon.