Blogi 5.2.2020

Jos osakesijoittamisella haluaisi rikastua, pitäisi kuulemma myydä silloin kun kukaan muu ei myy ja ostaa silloin kun kukaan muu ei osta. Toisin sanoen pitäisi toimia aina massoja ja suuria joukkoja vastaan.

Tämä olisi vaihteeksi kokeilemisen arvoinen strategia kirkollekin, joka on usein pyrkinyt peesaamaan suurten joukkojen mielenliikkeitä. Yleisen mielipiteen myötäilyn sijaan kannattaisi siis pyrkiä tekemään sellaista, mitä kukaan muu ei tee.

Kun yritetään sopeutua mielipideilmastossa tapahtuvaan muutokseen, joudutaan ikuiseen jälkijunaan. Kun on saatu kristinusko päivitettyä tämän ajan kysymyksiin, tämä aika menee jo seuraavissa kysymyksissä ja kristinusko on taas päivitettävä uudestaan. Kun johonkin asiaan on saatu sopeuduttua, se ei ole enää asialistalla. Siksi kirkko näyttäytyy vanhoillisena ja ajastaan jäljessä olevana, vaikka se kuinka yrittäisi olla kiinni ajassaan. Joka seuraa aikaansa, on sitä jäljessä.

Toki sama vaara on myös laiskassa konservatiivisuudessa, jossa aluksi pistetään vastaan, mutta parinkymmenen vuoden päästä sopeudutaan vallitsevaan tilanteeseen. Tällöin ollaan aina 20 vuotta jäljessä sitä, mihin kulttuurimme menee, mutta kuitenkin liikutaan samaan suuntaan. Ollaan jarrumiehiä, mutta kuitenkin lopulta päädytään siihen, mitä aluksi vastustettiin.

Olisikin vaihteeksi kokeiltava hypätä tästä oravanpyörästä kokonaan irti. Ei pitäisi pyrkiä saamaan tunnustusta niistä asioista, joista yleisesti annetaan tunnustusta, vaan mennä ihan omia latujaan omalla identiteetillä. Tulisi tarjota radikaali vaihtoehto, jollaista ei mistään muualta saa. Jos myyt silloin, kun kaikki muutkin myy ja ostat silloin, kun kaikki muutkin ostaa, tulet ostaneeksi kalliilla ja myyneeksi halvalla. Sillä strategialla et voi menestyä.

Jokaisella eläinlajilla on oma ekologinen lokeronsa, jossa ne pärjäävät ja selviytyvät. Pingviinit eivät elä Saharassa eivätkä kamelit Grönlannissa. Sama pätee kirkkoonkin. Se ei pärjää sijoitusneuvojana, joogaopettajana tai viihteen tarjoajana, koska se tulee niissä hommissa syödyksi oikeiden ammattilaisten taholta. Tavallisella seurakunnalla ei ole mitään mahdollisuuksia kilpailla esimerkiksi viihteen saralla Hollywood-tuotannon kanssa.

Olisikin siis kysyttävä, mitä olisivat ne asiat, joita kukaan muu taho ei kristillisen kirkon lisäksi tee. Ainakaan kenelläkään muulla taholla ei ole tarjolla ikuista elämää. Kukaan muu ei tarjoa oikeaa anteeksiantoa pahojen tekojen raskaasta kuormasta. Missään muualla ei kohdata Jumalaa. Missään muualla et saa Kristuksen ruumista ja verta syödäksesi ja juodaksesi. Kukaan muu ei kerro Jumalan pelastavista teoista. Kenelläkään muulla ei ole tarjolla vastaavaa tarkoitusta ja merkitystä elämääsi.

Pitäisi myös tehdä erityisesti sellaista hyvää, mitä kukaan muu ei tee. Pitäisi rakastaa niitä, joita kukaan muu ei rakasta. Tukea niitä, joita kukaan muu ei tue. Nostaa niitä, joita kukaan muu ei nosta. Auttaa niitä, joita kukaan muu ei auta. Siinä on tehtävälistaa tulevaisuuden kirkolle.

Kirjoitus on julkaistu alunperin kolumnina Sanansaattaja-lehdessä

Santeri Marjokorpi