Blogi 13.1.2022

Jokaisen kristityn perusasenne tulisi olla, että odotamme Jumalan toimintaa ja herätystä keskellämme. Olemme kuitenkin väärässä, jos luulemme pystyvämme sitä kontrolloimaan tai ennakoimaan. Jumala on aina ihmisen yläpuolella. Siksi herätys ei lähes koskaan tule sieltä, mistä inhimillisesti katsoen odotamme sen tulevan. Jumala toimii hyvin erilaisilla tavoilla kuin odotamme. Hänen tiensä ovat tutkimattomia. Jo Paavali ihmetteli, että ”kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä?” (Room. 11:34).

Tämä Jumalan outo toiminta näkyy alusta alkaen. Vanhassa testamentissa profeetat olivat aina jollakin lailla ulkopuolisia. Israel hylkii ja väheksyy heitä eikä ota vastaan heidän sanomaansa. Siinä on aina jotain väärää ja jotain epämiellyttävää. Se on poliittisesti epäkorrektia, haastaa vakiintuneet käsitykset ja vallassa olevat ajattelutavat. Siksi profeetat saivat aina vainoa ja vastustusta osakseen.

Samalla tavoin herätysliikkeet kohtasivat kovaa vastustusta alkuaikoinaan. Enkä nyt sano, etteikö tietylle itsekritiikille olisi aina tarvetta ja eikö ylilyöntejä olisi esiintynyt. Aivan varmasti on. Siitä huolimatta iso kuva on se, että lähtökohtaisesti meille ihmisille Jumalan toiminta on vierasta. Vieroksumme sitä emmekä tunnista sitä ennen kuin se laantuu ja vakiintuu ”yleisesti hyväksyttävään” muotoon. Jälkikäteen rakennamme sitten kunniamerkkejä profeettojen haudoille, joiden toimintaa olisimme kuitenkin vastustaneet.

Kun luen kirkkohistoriaa, voin usein ymmärtää Stefanuksen sanat, kun häntä kivitettiin. Tietyllä tapaa ne osuvat hyvin omalle kohdalleni ja ylipäätään meidän ihmisten kohdalle: ”Aina te olette vastustamassa Pyhää Henkeä – niin kuin isänne, niin myös te!” (Apt. 7:51).

Olemme niin vakiintuneita käsityksiimme, että helposti suljemme Jumalan oudot toimintatavat pois näköpiiristämme. Avatkaamme sydämemme Jumalan oudoille teille ja antakaamme Jumalan kuljettaa meitä sitä kohti, mitä emme ole odottaneet. Kun Jumala puhuttelee, niin osaammeko tunnistaa sitä Jumalan puheeksi vai hylkäämmekö sen aikaamme ja käsityksiimme epäsopivana pois?

Ennen kuin jokin uusia asia tai hengellinen herätys syntyy, emme osaa sitä odottaa tai edes aavistaa. Sen vakiinnuttua pidämme sitä puolestaan itsestäänselvyytenä. Pidämme helposti kaikkia hengellisyyden muotoja ja herätysliikkeitä ikään kuin aina olemassa olleina asioina, vaikka tosiasiassa, jos menemme kirkkohistoriassa edes kahdensadan vuoden taakse, hengellinen kenttä on ollut hyvin toisenlainen. Ei silloin tiedetty mitään lestadiolaisuudesta, körttiläisyydestä, evankelisuudesta, viidesläisyydestä tai helluntailaisuudesta, puhumattakaan mistään uudemmista liikkeistä.

Nämä kaikki liikkeet ovat siis verrattain uusia. Ne eivät ole olleet hengellisellä kartalla kuin maksimissaan muutamia sukupolvia. Olen täysin varma siitä, että 1800-luvun alun kirkolliset analyysit ja tulevaisuusselonteot olisivat johtaneet uskomattomiin virhearvioihin kristinuskon tulevaisuudesta. Ei tällaisten herätysliikkeiden syntyä osata koskaan ennustaa. Kukaan ei osannut ennakoida kuinka suuria vaikutuksia näillä liikkeillä oli suomalaiseen hengellisyyteen 1800-luvulta eteenpäin. Voit itse miettiä minkälaista suomalainen kirkkohistoria olisi ollut ilman yhtään noista liikkeistä.

Pitää siis varoa sellaisia tulevaisuuden visioita, joissa ikään kuin oletetaan kaiken jatkuvan samalla lailla. Todennäköisesti nimittäin ei jatku. Jos Jumala synnyttää yhtä paljon yllätyksiä seuraavien kahden sadan vuoden aikana kuin edellisten, kristinusko näyttää aivan erilaiselta kuin miltä kirkon nelivuotiskertomukset meille nyt sanovat.

Jumala toimii jatkuvasti ja kaikkina aikoina maailmanhistoriassa ja vaikuttaa armollaan. Tämä Jumalan toiminta ei lopu synkimpinäkään aikoina. Joka päivä Jumala kutsuu puoleensa meitä niin yksilöinä kuin yhteisönä ja yhteiskuntanakin. Tänäänkin elämänsä merkityksen ja päämäärän dekonstruktion erämaihin kadottaneet ihmiset voivat löytää uuden alun ja tarkoituksen Jumalassa. Kun näin tapahtuu, se muuttaa väistämättä maailmanhistoriaa. Sinä päivänä se ei enää ole sama kuin ennen.

Santeri Marjokorpi