Lähetystyöstä puhutaan. Lähetysmäärärahat, lähetysstrategiat, lähetystyön sopimukset ja hyvät ja pahat lähetysjärjestöt vievät lehtien palstatilaa ja täyttävät netin blogimetsiä. Hyvä niin. Onhan lähetystyö Kristuksen kirkon perustehtävä.

Mitä lähetystyö (post)modernina aikana AD 2014 oikein on ja mitä sen pitäisi olla? Kysymystä on ehkä helpompi lähestyä negatiiviselta suunnalta. Mitä lähetystyö ei ole eikä saa olla?

Kulttuuri-imperialismi on vahva leimasana, joka usein liitetään lähetystyöhön. Sitä lähetystyö ei ainakaan saa olla. Jeesus ei lähettänyt opetuslapsiaan viemään länsimaista kulttuuria – miten olisi voinutkaan, koska itse oli Lähi-idän kulttuurin perillinen. Lähetystyön keskeisenä tavoitteena ei siis voi olla esimerkiksi länsimaisen tasa-arvokäsityksen vieminen sinne, missä kulttuuri on patriarkaalinen. Eri asia on, miten lähetystyön synnyttämä kristillinen usko vähitellen vaikuttaa ja muuttaa kulttuureja sisältä päin.

Kulttuuri-imperialismin sijaan moderni lähetystyö edustaa kulttuurisensitiivisyyttä tai inkulturaatiota. Näillä tarkoitetaan paikallisten kulttuurien arvostamista ja säilyttämistä sikäli kuin mahdollista kristillisen uskon sisällöstä tinkimättä sekä kristillisen uskon ilmaisemista eri kulttuureille ominaisella tavalla. Ollessani itse lähetystyössä koin joutuvani suojelemaan paikallisten kristittyjen alkuperäistä kulttuuria heiltä itseltään – he kun halusivat matkia jumalanpalveluselämässään länsimaista musiikkia.

On myös sanottu, että moderni lähetystyö ei ole eikä saa olla julistamista tai käännyttämistä vaan ennemmin uskontojen välistä vuorovaikutusta. Ajatus on merkillinen, kun muistetaan lähetystyön lähtökohta. Ylösnousseen Jeesuksen antama lähetyskäsky on talletettu vähän eri muodoissa kahteen evankeliumiin. Matteuksen mukaan Jeesus antaa tehtävän tehdä kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan kastamalla ja opettamalla (Matt. 28:18–20), ja Markuksen evankeliumissa hän kehottaa julistamaan evankeliumin – siis ei vain evankeliumia vaan koko evankeliumin – kaikille luoduille, jotta sen uskovat pelastuisivat (Mark. 16:15­–16). Molemmissa versioissa työtä siis tehdään julistamalla tai opettamalla, ja työn tarkoituksena on toisuskoisten (pakana-sana ei liene enää korrekti) kääntyminen ja kastaminen kristityiksi, Jeesukseen uskoviksi. Jeesus ei lähettänyt opetuslapsiaan tarjoamaan toisuskoisille pullakahveja vaan sanomaa ristillä tapahtuneesta sovituksesta.

Nykyaikainen lähetystyö on toki kokonaisvaltaista. Ihminen otetaan huomioon kaikkine tarpeineen, ja siksi julistus ja kristillinen palvelu kulkevat käsi kädessä. Esikuvana on lähetyksen Herra, joka sekä julisti Jumalan valtakuntaa että auttoi apua tarvitsevia. Hänenkin toiminnassaan julistus ja kehotus kääntyä olivat kuitenkin ensisijaisia. 

Ylösnousseen antama lähetyskäsky on hänen antamansa testamentti. Toisen tekemää testamenttia ei ole kellään oikeutta mennä muuttamaan – ei edes testamentin saajalla. Mikään kirkollinen instanssi ei siis voi muuttaa lähetystyötä toisuskoisten kääntymiseen tähtäävästä evankeliumin julistamisesta ja opettamisesta joksikin muuksi. 

 

julkaistu kolumnina Kotimaassa 27.2.2014