15.2.2018

Kirkkomme arkkipiispan vaalin ensimmäinen kierros käytiin viime viikolla. Sen innoittamina kutsuimme STI:hin yhden ehdokkaista, STI:n pääsihteerin Ville Auvisen, kertomaan vaalista, ajatuksistaan sen aikana, keskusteluista ja mitä vaali opetti. Ville on nyt toimivapaalla pääsihteerin tehtävästä.

Ville oli vieraanamme eilen. Jäin miettimään varsinkin kahta asiaa, joista hän puhui.


Ville sai vaalissa hieman yli 13 % äänistä. Ehkä luku olisi ollut vielä suurempi, jos jotkut äänestäjistä eivät olisi ajatelleet, että Villeä äänestämällä he saattavat vaarantaa Tapio Luoman pääsyn toiselle kierrokselle. Ville piti tulosta hyvänä ja rohkaisevana – ja sitä se on.

On konservatiivisia kristittyjä, jotka ajattelevat, että peli on pelattu eikä heillä ole tulevaisuutta Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa. Ville sanoi, että vaalin tulos kertoo toista. Olen samaa mieltä. Näinkin suuri joukko olisi toivonut, että Ville on kirkkomme arkkipiispa. Kaikki häntä äänestäneet eivät ole hänen kanssaan kaikesta samaa mieltä – esimerkiksi siitä, että pastorin tulisi olla mies – mutta luultavasti kaikki, jotka äänestivät häntä, ovat sitä mieltä, että myös niillä, jotka uskovat hänen tavoin, myös paljon ja ehkä liikaa puhutusta pappisvirasta, tulee olla tilaa kirkossa. Se joukko, joka ajattelee näin, ei ole aivan pieni eikä kuolemassa. Jos yhteiskunnallisissa vaaleissa puolue saa yli 13 %:n kannatuksen, se on huomattava tekijä ja vaikuttaja.

Ville innosti vaikuttamaan ensi syksyn seurakuntavaaleissa. Hän kehotti käyttämään äänioikeutta ja miettimään sitäkin, voisiko asettua ehdokkaaksi. Jos eroaa kirkosta, menettää äänioikeuden. Ville toivoi niiden, jotka ovat eronneet, liittyvän takaisin sekin takia, että voivat äänestää ensi syksynä.
         
Netissä on avattu Usko ja yhteys -sivusto. Tällä sivustolla voi kertoa sitoutuvansa siellä kerrottuihin periaatteisiin ja olevansa halukas ehdokkaaksi seurakuntavaaleissa. Sivusto palvelee siis heitä, jotka harkitsevat ehdokkuutta seurakuntavaaleissa, ja myöhemmin äänestäjiä. Sivustolla on tarkoitus kertoa seurakunnittain tai paikkakunnittain niiden ehdokkaiden nimet, jotka sitoutuvat mainittuihin periaatteisiin ja haluavat, että heidän nimensä on sivustolla. Ja äänestäjä voi etsiä hänelle sopivan ehdokkaan. Tämä tapahtuu vasta kesän jälkeen, kun ehdokasasettelut on tehty. Sivusto löytyy osoitteesta www.uskojayhteys.fi. 

Ensi syksyn vaalit ovat tärkeät näistäkin syistä: Lähivuosina kirkkomme saa useita uusia piispoja ja näissä vaaleissa äänestävät myös hiippakunnan seurakuntien valtuustojen jäsenet. Lisäksi he valitsevat kirkolliskokouksen maallikkojäsenet ja kirkolliskokous päättää monista koko kirkkoa koskevista suurista ja pienemmistä asioista. Eikä peli ole pelattu.


***

Ville kertoi myös miettineensä sanaa, jota kannattaisi käyttää hänen kaltaisistaan kristityistä – heidän itsensä ainakin. Usein puhutaan konservatiiveista – kuten tässäkin kirjoituksessa edellä. Se on kuitenkin huono sana – se kuulostaa yhä useamman korvissa ihmiseltä, joka elää menneisyydessä, tarrautuu menneeseen maailmaan eikä ymmärrä aikaa nyt, sen mahdollisuuksia ja vaatimuksia. Tämän tai tuon vastustaja on vielä huonompi sana. Harva haluaa olla vastustaja. Huono sana on myös vanhoillinen tai muu, johon liittyy sana vanha. Ville haastoi miettimään, mikä olisi hyvä ja kuvaava sana kristityistä, jotka haluavat uudistaa kirkkoa esimerkiksi Martti Lutherin tavoin. Hän halusi palata Raamattuun ja sen hyviin ja raikkaisiin opetuksiin.

Keskustelun jälkeen yksi mukana olleista teologian opiskelijoista tuli juttelemaan ja sanoi, että sanan voisi muotoilla tai johtaa sanoista tulevaisuuden kirkko. Se kuulosti hyvältä. Katsotaan eteenpäin, eletään tässä ajassa, mietitään tulevaisuutta ja halutaan rakentaa sellaista, mikä kestää ja toimii tulevaisuudessakin.
          Opiskelija sanoi, että tälle ilmaisulle olisi myös katetta. Eri puolilla maailmaa on kasvavia kirkkoja ja seurakuntia – siis tulevaisuuden kirkkoja. Niistä monien teologia ja toiminta ovat suurelta osin samankaltaisia kuin mitä nämä ovat esimerkiksi STI:n jäsenjärjestöjen messuyhteisöissä – siis yhteisöissä, joita nyt monet ja niissä itsekin mukana olevat kutsuvat konservatiivisten kristittyjen yhteisöiksi. Monien läntisen maailman entisten suuren kirkkojen – näihin kuuluu myös oma kirkkomme – tulevaisuus näyttää paljon heikommalta. Ei ole vaikea ymmärtää, miksi monet näistä kasvavista kirkoista eivät halua ottaa oppia hiipuvien kirkkojen valtauoman teologiasta, elämästä ja toiminnasta.

Tulevaisuuden kirkko – miten näistä sanoista saisi kuvaavan, myönteisen ilmaisun niille kristityille, joita nyt usein kutsutaan konservatiiveiksi? Mikä olisi oikea sana?

Jari Rankinen