18.4.2018

Samaa sukupuolta olevien avioliitosta puhutaan ja kirjoitetaan varmaan liikaa. Kirjoitan siitä kuitenkin.

Kun tästä keskustellaan kirkossa, ratkaisijan rooli annetaan usein kirkolle. Asia on niin kuin kirkko päättää. Jos se päättää, että kirkossa voidaan vihkiä myös samaa sukupuolta olevia, sitten samaa sukupuolta olevien liitto on hyvä ja oikein.


Tämä ihmetyttää. Miten tämä ajattelu sopii luterilaiseen uskoon? Uskonpuhdistusta ei olisi ollut, jos Martti Luther ja hänen toverinsa olisivat ajatelleet näin. Miten tuo perustelu sopii luterilaisten tunnustuskirjojen näihin kohtiin, jotka osaltaan määrittelevät, mitä on luterilainen usko: ”Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava.” ”Pyhä Raamattu säilyy ainoana tuomarina, sääntönä ja ohjeena. Se on ainoa koetinkivi, jonka avulla kaikki opit on tutkittava ja arvioitava; se ratkaisee, ovatko ne hyviä vai pahoja, oikeita vai vääriä.” Kirkkomme lainsäädäntö ei laita kirkkoa ratkaisijan rooliin tällaisissa asioissa. Kirkkojärjestyksessä todetaan: ”Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.”

***

Jos kirkko ratkaisee nämä asiat, tarkoittaako se, että asiat muuttuvat? Aiemmin homoseksuaalinen suhde oli synti, koska kirkko oli sitä mieltä, mutta ei enää, jos kirkko päättää niin. Onko kirkolla valta muuttaa tällaisia asioita? Jos on, valtaa kannattaisi käyttää suuremmissa asioissa: kirkon kannattaisi sulkea kadotus, ettei kukaan joutuisi sinne.
          Tai onko kyse siitä, että Jumala voi muuttaa kantaansa, ja on muuttanut, jos kirkko muuttaa käsitystään ja kertoo Jumalan muuttuneen kannan? Jos näin ajatellaan, ollaan vaikeuksissa: Mikä kirkko kertoo, mitä mieltä Jumala on? Tai riippuuko Jumalan kanta siitä, missä ollaan? Torniossa – Suomen puolella ja missä Suomen evankelisluterilainen kirkko vaikuttaa – Jumala on, ainakin vielä, sitä mieltä, että samaa sukupuolta olevien avioliitto ei ole hänen tahtonsa mutta sillan toisella puolella Ruotsissa asia on toisin.
          Jos ajatellaan tähän tapaan, mistä se kertoo, että samaan asiaan palataan uudestaan ja niin kauan, että asia on saatu muutettua – niin kuin kirkossa on usein tapana? Siitäkö, että taivutellaan tai väsytetään Jumala muuttamaan käsityksensä?

Perustelu samaa sukupuolta olevien avioliiton puolesta taitaa usein olla tämä: Suhde, josta nyt on kyse, ei ole ennenkään ollut väärin ja vastoin Jumalan tahtoa – kirkko on vain luullut niin. Nyt kirkko voi kertoa, miten asia on, ja ratkaista asian.
          Varmasti kirkossa on tehty virheitä ja vääriä päätöksiä. Tai Raamattua on ymmärretty tai käytetty toisin kuin olisi pitänyt – toisin kuin Raamattu itse sanoo ja opettaa. Mutta olisiko tässä asiassa kirkko ollut väärässä kaksi tuhatta vuotta? Olisiko pääosa maailman kirkoista väärässä edelleen? Eikö Raamatun kohdissa, jotka puhuvat tästä asiasta, ole selvä ja johdonmukainen kanta? Jos tässä asiassa kirkko on ollut väärässä, missä muissa asioissa se on? Onko siinäkin, että Jumala rakastaa? Tai siinä että Jeesus sovitti kaikkien synnit. Tai että Jeesus on tie ja ainoa tie Isän luo. Onko kirkko ymmärtänyt nämäkin selvät Raamatun opetukset väärin? Ja miten asia on oikeasti, ymmärretään nyt, kun psykologinen tietämys on lisääntynyt.

***

Kirkko voi ratkaista monia asioita. Millainen on kirkko rakenne, mikä on kirkon kanta ajankohtaiseen kysymykseen, johon Raamattu ei kerro kantaa, tai mitä lauluja jumalanpalveluksessa lauletaan? Nämä eivät ole vähäpätöisiä asioita. Mutta kirkko ei voi ratkaista asioita, jotka Jumala on ilmoittanut. Niissä kirkon tulisi kertoa, mitä Jumala on sanonut, pitää kiinni siitä, uskoa ja toimia sen mukaan ja rohkaista siihen kaikkia.

Paine muuttaa kirkon kanta on kova ja tuntuu kovenevan. Niin monet ajattelevat toisin kuin kirkko on uskonut. Miten kirkon käy, jos se opettaa ja toimii vastoin suuren enemmistön näkemyksiä? Ehkä näistä syistä ajatellaan, että kirkko voi ratkaista tämä asian ja toisin kuin tähän asti. Mutta toimiiko kirkko näin: muuttaa kantaansa, tai yrittää muuttaa sitä, mitä se on saanut Jumalalta, jotta olisi samaa mieltä monien kanssa? Ei ainakaan pitäisi toimia.

Silloin kun asiat tulevat lähelle, ne saavat sävyjä, joita ei ole, jos puhutaan vain periaatteista ja tapauksista, joita jossakin voi olla. Miten suhtautua siihen, että minulle rakas ja läheinen ihminen haluaa elää avioliitossa samaa sukupuolta olevan kanssa ja haluaa liitolleen siunauksen? Miten siihen, että hyvä ystävä ottaa etäisyyttä kirkkoon, jos se ei muuta käsitystään? Entä siihen, että itse tahdon elää suhteessa toisen miehen tai naisen kanssa eikä se tunnu väärältä? Silloinkin, kun asia tulee lähelle, kristityn tulisi kuunnella, mitä sanoo hän, joka on hyvä, viisas ja rakastaa, ja luottaa siihen. Hän ratkaisee asiat, jotka hän on ilmoittanut ja joista hän sanoo, että ne koskevat kirkkoa, hänen kansaansa, kaikkina aikoina. Tämä on sittenkin hyvä ja turvallinen tie.

Jari Rankinen