Blogi 15.6.2018

Toissapäivänä kerrottiin, että arkkipiispa Tapio Luoma kielsi ehtoollisen vieton Maata Näkyvissä -festareilla. Tänään arkkipiispa sanoi, ettei ehtoollisen viettoa ole missään tapauksessa kielletty. Mutta täytyy toimia kirkon linjauksen mukaan. Kymmenen vuotta sitten tapahtui samankaltaista.


Kesällä 2008 kirkkoherran sijainen kielsi kolmen konfirmaatiomessun pitämisen seurakunnan kirkoissa. Niissä ne olivat olleen yli 40 vuoden ajan mutta nyt se ei enää ollut mahdollista. Kyse oli kristillisen järjestön rippikoululeirien konfirmaatioista. Sijaiskirkkoherra itse sanoi, ettei hän kiellä messujen pitämistä, mutta hän toimii kirkon linjauksen mukaan. Hänellä oli ehto: hänen tuli saada päättää yksi, joka avustaa ehtoollisen jaossa, ja sitten messu voi olla seurakunnan kirkossa.

Hän olisi päättänyt, että yksi avustajista on naispuolinen pastori. Tämä olisi tarkoittanut, että osa rippikoululaisista olisi konfirmoitu, osa ei. Osa vanhemmista, sukulaisista ja ystävistä olisi ollut messussa, osa ei. Myös konfirmaatiomessujen toimittajat olisi täytynyt vaihtaa. Pastorit, jotka olivat pitäneet rippikoulut, eivät olisi olleet messuissa - koska he ajattelevat, että pastorin tulisi olla mies, ja toimivat tämän käsityksen mukaan. Vaatimukseen ei voitu suostua.

Kirkkoherran sijaisella oli valta päättää, onko seurakunnan omistama kirkko käytettävissä vai ei. Niinpä konfirmaatiot pidettiin leiripaikan rannassa. Leikattiin nurmikko, pystytettiin teltta, tuotiin penkit, rakennettiin alttari, koristeltiin tämä kirkko, hankittiin äänentoisto ja kannettiin jumalanpalveluspaikkaan sähköpiano. Ja nuoret tulivat konfirmoiduiksi. Tietysti moni ihmetteli: Lähellä on kaksikin kirkkoa, joissa toisessa tai kummassakaan ei ole samanaikaisesti jumalanpalvelusta. Miksi ihmeessä ei voida käyttää niitä? Eikö olisi voitu toimia kuten ennen?

Näin tapahtui yhtenä kesänä. Sen jälkeen palattiin käytäntöön, joka oli ollut pitkään ja on edelleen. Konfirmaatiomessut ovat seurakunnan kirkossa ja messun toimittava pastori pyytää siihen tekstinlukijat, ehtoollisen jakajat ja muut avustajat.

Jospa Turussakin kävisi kuten Sastamalassa. Se muutos taidettiin tehdä, että todettiin, etteivät järjestön konfirmaatiomessut ole seurakunnan messuja.

Kirkolla on suuret haasteet. Voimmeko tehdä työtä samassa kirkossa - siinä johon meidät on kastettu, jossa olemme kasvaneet ja jolta olemme saaneet paljon - ja keskittyä varsinaiseen tehtävään ilman taistelua ja riitaa? Se tuntuisi olevan viisasta. 

Jari Rankinen