Blogi 8.8.2018

Vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen ei suostunut istumaan Finnairin lentokoneessa, joka oli lähdössä Berliiniin. Koneessa oli ulkomaalainen, jota saattamassa oli poliiseja ja joka pyysi tai huusi apua. Pennanen pyrki siihen, ettei ulkomaalaista olisi viety pois Suomesta. Tai varmaan hän tiesi, ettei asia tämän henkilön osalta muutu hänen protestillaan mutta ehkä jonkun toisen osalta. Mitä itse olisin tuossa tilanteessa tehnyt?


Menneen kolmen vuoden aikana olen saanut monia uusia ystäviä Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista. He ovat Afganistanista, Irakista ja Iranista. Jotkut ovat kristittyjä – olivat jo tänne tulleessaan tai ovat tulleet täällä kristityiksi. Jotkut ovat muslimeja, joillekin uskonasiat tuntuvat merkitsevän vähän. Toiset ovat saaneet luvan jäädä Suomeen, toisille on tullut kielteinen päätös, josta he ovat valittaneet, muutamat ovat lähteneet vapaaehtoisesti, muutama tuntemani on palautettu Suomesta.
          En ole innostunut mielenosoituksista. Minua on vaikea saada kadulle tai torille, vaikka asia olisi hyvä. Nimenkin kirjoittaminen adressiin, jolla vedotaan päättäjiin, on korkean kynnyksen takana. Joihinkin olen kyllä laittanut nimeni, jos asia on ollut mielestäni hyvin tärkeä. Mielenilmaus yksin toisten edessä olisi minulle outoa.
          Luen Raamatusta, että tulee suostua esivallan alaisuuteen. Täytyy tehdä, mitä se käskee, eikä taistella sitä vastaan. Vain tämän poikkeuksen Raamattu sallii tai käskee: Tulee totella Jumalaa enemmän kuin ihmisiä. Jos esivalta käskee, mitä Jumala kieltää, ei saa tehdä, mitä ihmiset käskevät. Jos viranomaiset kieltävät, mitä Jumala käskee, tulee toimia Jumalan käskyn mukaan.

***

Mitä siis olisin tehnyt? Ihmetellyt, mitä tapahtuu – kuten varmaan teki moni lentokoneessa. Varmaan olisin kysynyt, mistä on kyse. Ehkä olisi kerrottu, että maasta viedään pois henkilö, joka ei tahdo lähteä – tuskin enempää. Mieleeni olisi varmaan tullut tämä mahdollisuus: suomalaiset viranomaiset eivät pidä kristittyä turvapaikanhakijaa aidosti kristittynä ja ovat päättäneet palauttaa hänet maahan, jossa entistä muslimia, nyt kristittyä vainotaan, tai hänet surmataan, ja hän pyytää apua. On muitakin syitä, joiden takia viranomaisten päästöstä palauttaa turvapaikanhakija voidaan perustellusti pitää vääränä – itse olisin luultavasti ajatellut ensimmäisenä tätä mahdollisuutta. Tätä olisin miettinyt, mutta en olisi tiennyt, minkä takia tätä henkilöä ollaan palauttamassa. Ehkä olisin rauhoittanut mieltäni ja omaatuntoani sillä, että vain viidesosa palautettavista on kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita. Jospa kyse on rikollisesta, joka viedään Saksaan, jossa hän on tehnyt rikoksensa. Tai ehkä hän on turvapaikanhakija, joka on perusteltua lähettää takaisin.
           Luultavasti olisin istunut ja ihmetellyt. Luulen, että asia olisi jäänyt vaivaamaan. Entä jos kyse olikin ihmisestä, joka vietiin vainottavaksi? Olisiko pitänyt tehdä jotakin?

***

Tämänkin tapauksen yhteydessä on puhuttu siitä, miten tärkeää on luottamus viranomaisiin. Luotetaanko lakien laatijoihin, poliisiin ja oikeuslaitokseen, se ratkaisee suurelta osin, millainen yhteiskunta on. On sanottu, että Suomi on vakaa, turvallinen ja vauras maa juuri sen takia, että täällä luotetaan, eikä epäluottamusta pitäisi lietsoa. Toisaalta viranomaisten täytyy toimia niin, ettei olisi tai olisi mahdollisimman vähän syitä epäluottamukselle.
          Ainahan viranomaisten toimia on myös arvosteltu. On niitä, jotka ovat kokeneet vääryyttä, heitä on rankaistu ankarasti ilman syytä tai kohtuuttomasti ja se on vienyt heiltä luottamuksen viranomaisiin. Mutta tämä ei ole ollut maassamme monien kokemus. Tai asiat, joissa on koettu väärää kohtelua viranomaisilta, ovat olleet pieniä. Poliisi määräsi rikesakon, vaikka minusta oikea rangaistus olisi ollut huomautus, tai verottajan kanssa oli kiista muutamasta kympistä tai satasesta. Kaikesta huolimatta taidamme luottaa poliittiseen järjestelmäämme.

***

Olen ollut viisi kertaa todistamassa hallinto-oikeudessa, onko turvapaikanhakija mielestäni aidosti kristitty. Maahanmuuttovirasto ei ole pitänyt heitä kristittyinä. Kaikki nämä viisi tunnen hyvin ja kerroin oikeudessa, että mielestäni he ovat kristittyjä. Hallinto-oikeus kuuli näitä turvapaikanhakijoita, luki heistä kirjoitettuja lausuntoja, kuuli todistajia ja teki päätöksen, joka kumosi Maahanmuuttoviraston ratkaisun. Heitä pidettiin oikeasti kristittyinä ja he saavat jäädä Suomeen, koska he eivät voi palata sinne, missä kristittyjä vainotaan. Kunkin asia käsiteltiin tietysti erikseen. Tietysti yksinkertaisempaa olisi ollut tehdä nämä päätökset jo Maahanmuuttovirastossa.
          Kaikkien kohdalla ei ole käynyt näin. Ystäväni ovat kertoneet ystävistään, jotka he tuntevat hyvin ja joiden uskon aitoutta he eivät epäile mutta maamme viranomaiset epäilevät – tai ovat vakuuttuneita sen epäaitoudesta – ja ovat päättäneet palauttaa heidät. Ystävieni on ollut mahdoton ymmärtää päätöstä. Jotkut heistä ovat saaneet palautetuilta viestejä vainosta, jossa nämä nyt ovat. Toiset ovat hakeneet turvapaikkaa Suomessa muun syyn kuin uskonnon takia, syyt ovat olleet painavia mutta turvapaikkaa ei ole myönnetty. Niiden, jotka tuntevat näitä turvapaikanhakijoita, olen kuullut sanovan, etteivät he usko hakijoiden valehtelevan eivätkä he ymmärrä ollenkaan tehtyä päätöstä. He ovat luotettavia, harkintakykyisiä ihmisiä.

***

Moni suomalainen on tutustunut tänne tulleisiin turvapaikanhakijoihin ja monilla on näitä kokemuksia: en ymmärrä enkä voi hyväksyä viranomaisten päätöstä. He saattavat puhua tästä järkyttyneinä – eikä ihme: kyse on ihmisistä, heidän elämästään. Luottamus viranomaisiin on saanut vähintään suuren kolhun. Millaisia seurauksia tällä on yhteiskuntaamme? Niitä, joilla on näitä kokemuksia, on huomattava joukko. Ja kyse suuresta asiasta – jopa ihmisen hengestä. Voi olla, ettei tällä ole yhteiskuntamme vakauteen, turvallisuuteen ja vaurauteen merkitystä. Voi olla, että onkin. Uskon, että on, jos moni miettii, voiko luottaa viranomaisiin muissakaan asioissa. Tai jos moni epäilee tai on sitä mieltä, että lähetämme täältä ihmisiä kuolemaan.
          Anomuksia turvapaikasta ja valituksia tehdystä päätöksestä käsitellään suuret määrät. Toivottavasti viranomaisillamme on mahdollisuus paneutua jokaiseen huolellisesti. Toivottavasti kuunnellaan heitä, joilla on asiantuntemusta juuri niissä asioissa, joiden perusteella haetaan turvapaikkaa. Tuntuu, että aina ei tehdä näin. Virheitä ei saisi tapahtua. Yksi virhe ja sitä ei sen ihmisen osalta korjata.

***

Ranskassa tuomioistuimet ovat estäneet turvapaikanhakijoiden lähettämisiä Suomeen, koska täältä heidät lähetettäisiin Afganistaniin, jota Ranskassa pidetään näille turvapaikanhakijoille liian vaarallisena maana. Ei kovin kunniakasta meille. Entä Jumala? Mitä hän ajattelee toimistamme? Vastaamme kerran hänen edessään, mitä teimme, jätimme tekemättä tai minkä hyväksyimme? Kuka ei tarvitsisi anteeksiantamusta.

***

Voiko ja pitäisikö tässä tilanteessa toimia sen poikkeuksen mukaan, että Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmisiä? Ajattelen niitä viittä tapausta, jotka mainitsin. Entä jos niissä olisi tehty toinen päätös? Tunnen heidät ja pidän heitä ilman muuta kristittyinä. Mitä sitten olisi pitänyt tehdä? Sanoako, että täytyy tehdä, mitä esivalta käskee, ja lähettää heidät vainottaviksi ja ehkä kuolemaan? Käskeekö Jumala tehdä toisin? Jos käskee, mitä voi ja tulisi tehdä? Ei ainakaan olla vain hiljaa, yrittää unohtaa ja keskittyä muuhun.

Jari Rankinen