Blogi 7.11.2018

Iltalehdessä tänään on pitkä juttu Kutsuvat sitä rakkaudeksi -kirjasta. Kirjassa puhutaan ihmisestä, ihmissuhteista, seksuaalisuudesta, ihastumisesta, seurustelusta, seksistä ja avioliitosta. Se on kirjoitettu nuorille ja nuorille aikuisille. Lehden hyvin aggressiivinen juttu – haastateltavista yhden lausumia tuskin voi luonnehtia toisin - saa kysymään, eikö kirkossa saa enää opettaa näin ja kuka voi puhua kirkon nimissä.


Iltalehden jutussa – löytyy täältä https://www.iltalehti.fi/kotimaa/6511e5ad-75e9-4c10-b577-75441f9d00eb_u0.shtml - haastatellaan valtiotieteiden tohtoria ja kirkon luottamushenkilöä Sari Roman-Lagerspetziä. Hän pitää vahingollisena opetuksena kirjan näkemyksiä homoseksuaalisuudesta ja itsetyydytyksestä. Hän on sitä mieltä, että kirjan opetukset ovat ristiriidassa kirkon virallisen linjan kanssa ja että kirkon pitäisi sanoutua irti kirkon linjasta poikkeavista järjestöistä, lopettaa taloudellinen tuki niille ja evätä niiltä oikeus pitää kirkon rippikouluja. Jutussa nostetaan esiin kirjan toteamus miehestä perheen päänä ja viitataan siihen, että kirjan mukaan seksisuhde kuuluu avioliittoon mutta ei avioliitoon ulkopuolelle. Nämä esitellään kirjan ongelmina.
          Jutussa haastatellaan myös kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden johtajaa Jarmo Kokkosta, jonka kerrotaan lähtökohtaisesti allekirjoittavan Sari Roman-Lagerspetzin näkemyksen siitä, että materiaali on ristiriidassa kirkon linjan kanssa, eikä pidä kyseistä kirjaa rippikouluihin suositeltavana, vaikka katsookin, että kirjassa on myös paljon hyvää.

***

Mitä kirjassa sanotaan homoseksuaalisuudesta ja homosuhteista? Näin: ”Jos tiedät, että olet kiinnostunut samasta sukupuolesta … Älä syytä itseäsi, äläkä jää yksin. … Muista, etteivät seurustelu toisen sukupuolen kanssa tai rukous ole maagisia temppuja, jotka automaattisesti muuttavat seksuaalisen suuntautumisesi. Muuttuminen ei ole tarpeenkaan: olet täydellisen hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin olet, vaikka kiinnostuksesi samaan sukupuoleen ei koskaan muuttuisi. Sinun ei tarvitse esimerkiksi yrittää seurustella toisen sukupuolen kanssa, jos et koe kiinnostusta siihen. … Saat elää arvojesi mukaan.

Sinulle kuuluu myös mahdollisuus terapiaan ja vertaistukeen. Moni seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin kanssa kamppaileva on saanut suuren avun sielunhoidosta tai psykoterapiasta, jossa tarkastellaan niitä asioita, joiden vuoksi ongelmia on syntynyt. Menneisyyden tarkastelu saattaa vähentää esimerkiksi homoeroottisten tunteiden voimaa ja antaa uusia eväitä ihmissuhteiden solmimiseen. Kipeiden muistojen käsittely terapiassa voi johtaa uudenlaisten, jopa heteroeroottisten tunteiden syntymiseen.”

Ja näin: ”- Ettekö tiedä, että väärintekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät aviorikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. … (1 Kor 6:9-11). Paavali kirjoittaa varoituksensa Korintin kaupungin uskoville. He elivät kulttuurissa, jossa erilaiset aviorikokset sekä seksi ja parisuhteet saman sukupuolen kanssa olivat hyväksyttyjä ja yleisiä. Jumala halusi Paavalin kautta varoittaa Korintin uskovia, jotta he eivät käyttäytyisi kulttuurinsa moraalin vaan Jumalan tahdon mukaan. Kyseisessä seurakunnassa monet olivatkin luopuneet aviorikoksista ja seksuaalisista suhteista samaa sukupuolta olevien kanssa, koska he halusivat opetella elämään kristittyinä.”

***

Entä itsetyydytyksestä? ”Miten kristityn sitten tulisi suhtautua itsetyydytykseen? Tästä on olemassa käsityksiä laidasta laitaan. Toiset pitävät sitä vakavampana asiana kuin toiset. Oman suhtautumisen muodostamisessa kannattaa joka tapauksessa ottaa huomioon itsetyydytykseen usein liittyvät lieveilmiöt, kuten porno, joka voidaan Raamatun äärellä todeta yksiselitteisesti vääriksi.

Joskus itsetyydytyksessä on kyse lähinnä fyysisen paineen purkamisesta. Silloin siihen ei välttämättä liity fantasioita tai ulkoisia virikkeitä, kuten pornoa. Se on vain satunnainen tarpeen tyydyttäjä. Toisaalta tavaksi tulleella itsetyydytyksellä voidaan yrittää myös yrittää karkottaa yksinäisyyttä, turhautumista, levottomuutta, tylsyyttä tai tarkoituksettomuuden tunnetta.

Moni uskova kokee itsetyydytyksen vääräksi ilman pornoakin ja pyrkii siitä eroon kokonaan. Avain tähän on itsekuri. … Paraskaan itsekuri ei silti takaa ehjää elämää, tai elämään ilman lankeemuksia ja haavoja. … Kun itsetyydytyksen haluaa lopettaa, ei kannata velloa syyllisyyden tunteissa. Niiden kanssa saattaa ajautua häpeän, parannuksen tekemisen ja lankeemuksen loputtomaan kehään.”

***

Miehestä perheen päänä sanotaan näin: ”Päätöksenteossa puolisot saavat lyödä viisaat päänsä yhteen. Parhaat ratkaisut syntyvät yleensä yhdessä keskustellen ja rukoillen, eri vaihtoehtoja punniten ja molempien tarpeet huomioiden. Miehellä on perheen päänä viime kädessä vastuu siitä, että perheen päätökset ovat oikeudenmukaisia ja viisaita. Miehen kuuluu huolehtia siitä, että yhteisistä asioista sopiminen perustuu aviopuolisoiden toisiaan kunnioittavaan kumppanuuteen ja keskusteluun.

Raamatun opetus miehestä perheen päänä ei tarkoita alistavaa hallitsemista, vaan kyse on palvelemisesta. Jeesus antoi siitä hyvän esimerkin rakastamalla meitä niin paljon, että oli valmis antamaan henkensä meidän puolestamme.”

***

Siitä, että seksi, siis seksisuhde, kuuluu avioliittoon, todetaan: ”Seksistä tulee helposti ensimmäisenä mieleen yhdyntä. Seksuaalisuus ja seksi ovat kuitenkin paljon enemmän, muun muassa hellyyttä sanoin, katsein ja kosketuksin. Se ei ole pelkästään fyysinen asia, vaan koskettaa koko ihmistä. Raamatun mukaan yhdyntä liittää miehen ja naisen erityisellä tavalla ja lujasti yhteen. Kyse on siis tärkeästä asiasta.

Raamattu suhtautuu seksiin ja seksuaaliseen haluun myönteisesti. Seksuaalisuus, seksuaalinen jännite ja halu osoittaa seurustelukumppanille fyysistä hellyyttä ovat luonnollisia asioita. Niistä ei tarvitse kokea syyllisyyttä vaan kiitollisuutta, sillä ne ovat Jumalan lahjoja.

Nykyisin seksiä pidetään usein normaalina seurusteluun kuuluvana asiana. Raamatussa tuodaan kuitenkin hyvin selkeästi esille, että sukupuoliyhteys kuuluu miehen ja naisen väliseen koko elämän kestävään suhteeseen, eli avioliittoon. Esimerkiksi Paavali kirjoittaa kirjeessä korinttilaisille, että ’haurauden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä kanssa’ (1 Kor 7:2).

Jotkut perustelevat seksin aloittamista ennen avioliittoa sillä, että he haluavat testata seksin toimivan ennen kuin lupautuvat toisilleen. Ihmistä ei kuitenkaan voi testata tai kokeilla esineen tavoin ennen ostopäätöstä. Eikä ensimmäinen seksikokemus useimmiten kerro paljonkaan siitä, millaista rakastelu parhaimmillaan voi olla. Seksin aloittamiseen ja opetteluun liittyy yleensä aina haparointia, myös avioliitossa.”

***

Tässä lainaukset kirjan kohdista, joita Iltalehden jutussa pidetään erityisen vahingollisina ja kirkon virallisesta linjasta poikkeavina. Onko niin, että kirkossa ei ole eikä saa olla tilaa näille käsityksille? Onko niin, ettei kirkossa ja sen rippikoulussa saa opettaa näin? Käsittämätöntä jos niin on.

Entä ovatko nämä lainaukset ristiriidassa kirkon virallisen linjan kanssa? Sari Roman-Lagerspetz ja Jarmo Kokkonen vetoavat kirkon viralliseen linjaan. Mihin he perustavat käsityksensä siitä, mikä on kirkon virallinen linja? He eivät sitä päätä, eikä sekään, mitä monet pastorit sanovat ja opettavat. Ei voi puhua kirkon nimissä, jos ei ole tukena kirkon päätöksiä.
          Kirkko on tainnut ottaa virallisemmin ja laajemmin kantaa näihin asioihin viimeksi vuonna 2008. Silloin julkaistiin kahdeksan kirkkomme piispan allekirjoittama kirja Rakkauden lahja. Se löytyy täältä http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/AC5B7C3890F48F5AC22577030038D858/$FILE/rakkauden_lahja.pdf. Kannattaa lukea. Onko Kutsuvat sitä rakkaudeksi -kirja ristiriidassa tämä kirjan kanssa? Kirjoissa on paljon samaa ja samansuuntaista.

***

Kutsuvat sitä rakkaudeksi -kirjassa on paljon muutakin kuin ylläolevat lainaukset eivätkä nuo asiat ole kirjan tärkeimmät. Helppo yhtyä Jarmo Kokkosen toteamukseen, että kirjassa on paljon hyvää. Kirja kannattaa lukea, ei vain, mitä kirjasta sanotaan tai kirjoitetaan.

Jari Rankinen

PS Kutsuvat sitä rakkaudeksi -kirja julkaistiin kesäkuun alussa. Silloin kirjasta ei oltu tällä tavalla kiinnostuneita. Mutta nyt on seurakuntavaalit.