Blogi 18.2.2019

Kirkkomme lähetystyöntekijöiden määrä on puolittunut 15 vuodessa. Näin kertoo Suomen lähetysneuvoston tilasto. Jos lähetystyöntekijöiden lukumäärä laskee määrällisesti yhtä paljon seuraavien 15 vuoden aikana, kirkollamme on 15 vuoden kuluttua lähetystyöntekijöitä alle kymmenen. Mistä pudotus johtuu?


Suomen lähetysneuvosto julkaisee siis vuosittain tilaston suomalaisten lähetystyöntekijöiden määrästä. Viime vuoden lukuja lähetysneuvoston sivuilla ei vielä ole mutta luvut vuodesta 2001 vuoteen 2017 ovat. Kirkkomme virallisten lähetysjärjestöjen lähetystyöntekijöiden määrä vuonna 2017 oli 238. Näistä 191 oli ulkomailla ja 47 kotimaassa. Viisi vuotta aiemmin vuonna 2012 vastaavat luvut olivat 329, ulkomailla 244 ja Suomessa 85. Vuodelta 2007 tilastossa ilmoitetaan vain yksi luku, joka ilmeisesti tarkoittaa ulkomailla ja kotimaassa olevia lähettejä yhteensä. Luku on 374. Vuonna 2002 lähettien määrä oli 469. Siis 15 vuodessa 469:stä on tultu 238:aan. Voimakkain pudotus on ollut Suomen Lähetysseuralla: vuonna 2002 lähetystyöntekijöitä oli 240, vuonna 2017 heitä oli 90.
          Jos tulkitsen tilastoa väärin ja vuoden 2007 ja 2002 luvut tarkoittavatkin ulkomailla olevia lähettejä, pudotus on vielä suurempi.

***

Joitakin vuosia sitten lähetysjärjestön talousjohtaja muistutti tästä: Rahalla, jolla voidaan lähettää yksi suomalainen lähettiperhe Afrikkaan, voidaan ottaa työhön noin 25 afrikkalaista pastoria. Eikä ongelma ole, ettei olisi paikallisia pastoreita.
          Aina ei siis ole viisasta lähettää lähetystyöntekijää Suomesta. On järkevämpää palkata työntekijöiksi maan ja kirkon omia kristittyjä, jotka osaavat kielen ja tuntevat paikalliset tavat, ja täältä voidaan lähettää rahaa näiden palkkaamiseen.
          Usein kuitenkin niissäkin kirkoissa, joissa on omasta takaa työntekijöitä, tarvitaan myös toisesta maasta tulevia lähetystyöntekijöitä. Heillä on osaamista, jota puuttuu paikallisilta. Heitä tarvitaan usein sielläkin, missä paikallinen kirkko on jo vahva. Lisäksi on paljon maita ja alueita, joissa ei ole, keitä ottaa työhön, ja joissa tarvittaisiin kipeästi lähettejä Suomesta tai muualta. Lähettimäärän pudotus ei siis selity sillä, ettei ole tarvetta lähettää lähetystyöntekijöitä.

***

Tammikuussa opetin yhden aamupäivän lähettikurssilla. Innostava aamupäivä – ainakin minulle. Toivottavasti kaikki näistä kurssilaisista ovat pian lähetystyöntekijöitä. Mutta heitä oli aika pieni joukko – viisi kurssilaista. Eikä joukossa ollut yhtään teologia. Erään suomalaisen lähetysjärjestön johtaja sanoo usein, että hän ottaisi lähetystyöhön heti viisi tai mieluummin 10 teologia, jos jostakin vain saisi. Mutta ei ole, keitä palkata ja lähettää. Tämä tuntuu kummalliselta, etenkin, kun on teologeja – eikä aivan vähän – joiden on vaikea löytää työtä.
          Näyttää siltä, ettei lähtijöitä lähetystyöhön ole. Mistä se johtuu? Elämäntilanne voi tehdä lähtemisen vaikeaksi. Lapset ovat juuri siinä iässä, että muutto olisi heille hyvin hankalaa. Vai onko kyse siitä, että Suomessa on niin paljon mukavampi olla? Täällä on tuttua ja turvallista. Mutta entä jos Jumala tarvitsee toisessa maassa? Voinko kieltäytyä hänen kutsustaan ja vedota siihen, että olen mieluummin siellä, missä on mukavampaa?

Jeesus sanoo olevansa ainoa tie Isän luo. Lähetystyötä on tehty juuri tästä syystä. Heidän, jotka eivät tiedä Jeesuksesta, tulee saada kuulla hänestä, jotta hekin pääsisivät hänen luokseen, jonka yhteydessä jokainen ihminen on tarkoitettu elämään. Jeesus on Pelastaja eikä ole toista, joka pelastaa kadotuksen ansainneen. Onko tämä hämärtynyt? Eikä sitten innosta lähteä kauaksi kertomaan Jeesuksesta. Jos tästä kyse ja jos tämä on syy varsinkin sille, että teologeja on niin vähän lähdössä, syy huoleen on suuri.

***

Opiskeluaikanani kristillisen opiskelijajärjestön illan otsikko oli Kristitty – superkristitty – lähetystyöntekijä.
          Saatetaan ajatella, että lähetystyöntekijä on aivan poikkeuksellinen – vielä enemmän kuin superkristitty – eikä minusta ole siihen joukkoon. Tuossakin opiskelijaillassa puhunut lähetystyöntekijä kertoi, että lähetit ovat tavallisia kristittyjä, tavallisia ihmisiä, joille ei aina tai useinkaan käy hyvin ja ihmeellisesti, jotka eivät onnistu elämään niin kuin tulisi ja jotka epäilevät. Eikä lähetystyökään taida olla aivan erilaista kuin Jumalan valtakunnan työ täällä Suomessa. Monet samat lainalaisuudet pätevät niin täällä kuin lähetyskentällä. Mikä toimii täällä, toimii usein sielläkin.

Joissakin ammateissa lähdetään nykyisin useammaksi vuodeksi ulkomaille – esimerkiksi suomalainen insinööri siirtyy työhön Pekingiin – eikä sitä pidetä mitenkään poikkeuksellisena. Lähetystyö ei ole kaikilta osin kuten muutkin työt mutta voisimmeko kuitenkin ajatella, ettei siinä ole mitään niin poikkeuksellista, että lähtee työhön Tansaniaan, Tokioon tai Siperiaan? Se voisi alentaa kynnystä lähteä. Tarvitaan niitä lähetystyöntekijöitä, jotka ovat työssä kymmeniä vuosia, mutta paljon voi antaa sekin, joka palvelee lähetyskentällä joitakin vuosia.

***

Syy sille, ettei ole enempää lähettejä, voi olla myös raha. Ei ole rahaa lähettää, vaikka olisi lähtijöitä ja tarve työntekijöille. Miten me käytämme rahamme? Voisimmeko joskus jättää hankkimatta itselle jotakin ja antaa säästyneen rahan siihen tarkoitukseen, että joku voidaan lähettää? Voisimmeko joskus jopa jättää tekemättä suunnitellun matkan ja käyttää rahan tähän tarkoitukseen? Meistä voi tuntua hyvin oudolta ajatus jättää matka tekemättä ja antaa raha lähetystyölle. Aina kristityt eivät ole ajatelleet näin.
          Ja miten seurakunnat ja kristilliset järjestöt käyttävät varansa? Lähetystyön tulisi olla työn ydintä.

***

En itse ole koskaan ollut lähetystyössä ulkomailla ja siksi kirjoitan varsinkin itselleni. Jos viime toukokuussa päätetty toteutuu, työni STI:ssä jatkuu melko tarkasti kaksi vuotta eteenpäin. Pitäisikö minun sen jälkeen tehdä kuten yksi edeltäjistäni: lähteä työhön lähetyskentälle, esimerkiksi opettamaan Raamattua ja luterilaista uskoa? Olisiko se mahdollista?

Jari Rankinen