Blogi - Kolumni Uudessa Tiessä 11.4.2019

"Jos nyt olisimme niin sanotusti puhtaalla pöydällä eikä olisi historiaa, ei varmaan syntyisi näin monta herätysliikettä ja järjestöä. Monet niistä ovat niin samanlaisia."
          Näin sanoi mies messun jälkeen kirkkokahvilla. Hän jatkoi: "Käyn yleensä tämän herätysliikejärjestön jumalanpalveluksessa, vaikka kotini uskonasioissa onkin toisessa herätysliikkeessä." Nykyisin aika tavallista, että näin sanotaan.


Olen saanut olla vähän yli kaksi vuotta Suomen teologisen instituutin pääsihteeri. STI:n perusti 30 vuotta sitten seitsemän kirkkomme järjestöä, jotka edustavat kolmea eri herätysliikettä. Ennen perustamista järjestöt, tai niiden edustajat, kävivät perusteelliset teologiset keskustelut ja laativat asiakirjan, jossa otetaan kantaa moniin uskomme kysymyksiin: mitä uskomme Raamatusta, ihmisen tahdon vapaudesta ja sidonnaisuudesta, vanhurskauttamisesta, sakramenteista, kirkon virasta, Kristuksen paluusta ja uudesta luomakunnasta. Nämä seitsemän järjestöä allekirjoittivat asiakirjan ja kertoivat siten olevansa samaa mieltä siitä, mitä asiakirjassa sanotaan keskeisistä uskonasioista.
          Matkan varrella STI:hin on liittynyt kolme järjestöä lisää ja nyt STI:n jäsenjärjestöt edustavat melkein kaikkia kirkkomme herätysliikkeitä. Myös nämä kolme allekirjoittavat asiakirjan ja niin kertovat olevansa samaa mieltä. Asiakirja on luettavissa STI:n nettisivuilla (www.sti.fi).

Työni etuoikeuksiin kuuluu saada istua aika usein samassa pöydässä STI:n jäsenjärjestöjen johtajien ja johtavien työntekijöiden kanssa. Toisinaan puhutaan ja opiskellaan teologiaa, joskus keskustellaan hyvin käytännöllistä asioista tai siitä, miten voimme tukea toisiamme. Kokemukseni on hyvin samansuuntainen kuin tuolla miehellä: Nämä järjestöt ovat hyvin samankaltaisia ja niiden teologia on lähellä toisiaan. Sitä, mikä on erilaista, en osaa pitää suurena ongelmana, enemmin rikkautena.

Mies kirkkokahvilla sanoi, että jos ei olisi historiaa. Tietysti hän tiesi, että se on. On syntynyt herätysliikkeitä ja niitä tukevia järjestöjä, joita on tarvittu ja tarvitaan. Yksi on kuullut evankeliumin tässä liikkeessä ja kyseinen liike on tullut rakkaaksi, toinen on oppinut tuntemaan Jeesuksen toisaalla. Ajanpyörää ei voi, ei kannata yrittää eikä tarvitse kääntää taaksepäin. Mitä Jumala on tehnyt ja miten hän on johdattanut menneinä päivinä, se on hyvää ja siitä kiitämme häntä.
          En siis tarkoita, että unohtaisimme historian ja yrittäisimme yhdistää vaikkapa STI:n jäsenjärjestöt. Mutta tarkoitan, että paljon voidaan tehdä yhdessä, ehkä paljonkin enemmän kuin nyt tehdään. Näillä järjestöillä on niin paljon yhteistä.

Olimme messussa ja sen jälkeen kirkkokahvilla. Voisivatko juuri messut, ehtoollisjumalanpalvelukset, olla sitä, mitä tehdään yhdessä?

Jari Rankinen