Blogi 26.9.2019

Tämän viikon tiistaina Suomen teologisessa instituutissa alkoi luentosarja Politiikka, talous, uskonto. Ensimmäisellä kerralla mietittiin mm., mitä sana konservatiivi tarkoittaa, mitä se alun perin tarkoitti ja pitääkö kristityn olla konservatiivi. Usein puhutaan konservatiivisista kristityistä eikä sitä pidetä haukkumasanana. He itsekin, joita kutsutaan tällä sanalla, käyttävät sitä. Minusta se on huono sana. Kuka keksisi paremman?


Olen niitä, joita monet pitävät konservatiivisina kristittyinä. Sana konservatiivi tulee latinan sanasta (conservare), joka tarkoittaa säilyttämistä. Olen joltakin osin säilyttäjä. Uskon, että Jumala on ilmoittanut Raamatussa uskon sisällön – mitä uskomme ja tulee uskoa. Samoin hän on ilmoittanut tahtonsa moniin asioihin – tämä on oikein ja Jumalan tahdon mukaista, tämä taas vastoin hänen tahtoaan. Tahdon säilyttää sen, minkä Jumala on ilmoittanut. Eikä minusta tai kenestään ihmisestä ole muuttamaan sitä.

Toisaalta monissa asioissa olen ennemmin liberaali. En ajattele, että 60 vuotta sitten kaikki oli vielä hyvin yhteiskunnassa, kodeissa, kouluissa ja kirkossa ja pitäisi yrittää palata aikaan, joka oli silloin. En muistele kaiholla vanhoja tapoja enkä toivo, että monet niistä elvytettäisiin. En ajattele, että hartauskirja, laulu tai raamatunkäännös on ilman muuta sitä parempi mitä vanhempi se on. Mikä toimi ja palveli kirkossa hyvin ennen, ei useinkaan enää toimi ja palvele. En ole sitä mieltä, että kirkon rakenteiden pitäisi olla ne, jotka ne ovat olleet tai olivat vielä muutama vuosikymmen sitten. Jos saisin päättää, en säilyttäisi vaan tekisin suuria muutoksia kirkon rakenteissa.
          Mietin, miten evankeliumi ja Jumalan tahto, jotka Jumala on ilmoittanut, pitäisi kertoa nyt. Miten sanottaa näitä ja miten puhua niin, että puhe olisi ymmärrettävää? Vain tai lähinnä säilyttäminen ei ole hyvä ratkaisu. Tarkoitan sen toistamista, miten asiat on ilmaistu ennenkin. Säilyttäminen voi tarkoittaa myös, että pidetään tietyssä paikassa tietyn ryhmän piirissä ja hallussa - ettei vain se, mitä säilytetään, tärveltyisi. Juuri sen, mitä Jumala on ilmoittanut, pitäisi saada suuntautua ulos ja valloittaa.
          Tai haluanko säilyttää sen, mikä nyt on yhteiskunnassamme hallitsevaa ajattelua? Joltakin osin kyllä, mutta monelta osin olen liberaali ja toivon ennemmin muutosta kuin säilyttämistä. Enkä tarkoita, että pitäisi palata 50 vuotta ajassa taaksepäin ja sieltä löytyvät yhteiskunta, ajatukset ja arvot, jotka haluan.

Uskon, että kaltaisiani on jonkin verran. Teemme virheen, jos tai kun kutsumme itseämme konservatiivisiksi kristityiksi ja suostumme siihen, että meitä kutsutaan noilla sanoilla. Sanat eivät anna oikeaa kuvaa, ja ne luovat tai vahvistavat mielikuvaa, joka voi joistakin tuntua puoleensa vetävältä mutta monista luotaan työntävältä: Nämä yrittävät elää menneisyydessä ja maailmassa, jota ei enää ole. Ja vaikka olisi, onko maailma, jota kannattaa tavoitella? Sinnekö he yrittävät saada minutkin? Tätäkö kristittyjen usko on? Ei kiinnosta enkä halua.

Millä sanalla tai sanoilla minun pitäisi kutsua itseäni? Kuka keksisi sanan, joka kuvaisi paremmin? Vai olisiko parempi, ettei käytetä sanoja, jotka lokeroivat, kertovat ehkä jonkin puolen mutta jättävät kertomatta paljon ja niin antavat väärän kuvan?

Luentosarja Politiikka, talous, uskonto jatkuu STI:ssä. Ensi viikon tiistaina 1.10. kysytään mm., pitääkö kristityn kuulua poliittiseen oikeistoon ja mikä on ollut ja on nyt politiikan ja uskonnon suhde Suomessa. Opettaja tuolloin on professori Jouko Talonen. Luento alkaa klo 14. Tervetuloa.

Jari Rankinen