IUSTITIA 17 Vanhurskauden apostoli – juutalaista Paavalia etsimässä

Paavalin teologian tutkimus on kansainvälisestikin ajatellen mielenkiintoisessa muutosprosessissa. Kysymys apostolin juutalaisesta taustasta ja hänen opetuksensa suhteesta juutalaiseen teologiaan on vakiintunut keskeisimmäksi tarkastelun kohteeksi. Tutkimusta pitkään ohjannut lakiteologian painotus on väistymässä, ja mielenkiinto alkaa kohdistua uusille alueille. Näitä suuntia kartoitetaan tässä Timo Eskolan uudessa kirjassa, jossa Paavalin teologia pyritään sijoittamaan keskelle juutalaisten hurskaiden tärkeimpiä keskusteluaiheita.

Tässä kokoelmassa tuodaan ensimmäistä kertaa suomeksi julkisuuteen niitä analyysejä, joita löytyy erityisesti Eskolan englanninkielisestä tutkimuksesta Theodicy and Predestination in Pauline Soteriology (WUNT 1998). Tarkastelun kohteena ovat toisen temppelin ajan juutalaisen teologian teodikea-problematiikka ja Paavalin sille antama vastine.

Tietyssä tutkimuksen suuntauksessa Paavalia on pidetty vain sisäisen uskonnon harjoittajana. Hänen opetuksensa sisällössä ei ole nähty suurta yhtenäisyyttä tai merkittäviä johtoajatuksia. Tarkempi perehtyminen juutalaiseen teologiaan osoittaa, että apostoli eli keskellä aikansa oppineiden maailmaa. Hän sijoitti sanansa terävästi juuri niihin kysymyksiin, jotka olivat useimmille ajattelijoille polttavan tärkeitä. Vastatessaan pahan ongelmaan sekä valinnan ja pelastuksen kysymyksiin Paavali muotoili selväpiirteistä soteriologiaa, jonka sisältö muodostaa johtoajatuksen hänen koko tuotannolleen.