Dosentti Timo Eskolan väitöskirja Evil Gods and Reckless Saviours: Adaptation and Appropriation in Late Twentieth Century Jesus-Novels (suom. Julkeita jumalia ja holtittomia vapahtajia: Adaptaatio ja haltuunotto 1900-luvun lopun Jeesus-romaaneissa) tarkastettiin Helsingin yliopistossa 3.6.2011. Väitöskirja kuuluu yleisen kirjallisuustieteen alaan. Vastaväittäjänä toimi professori Suzanne Keen Washington and Lee -yliopistosta Yhdysvalloista. Kustoksena oli yleisen kirjallisuustieteen professori Heta Pyrhönen Helsingin yliopistosta. Teologian tohtori Eskola toimii tutkijana Suomen teologisessa instituutissa ja dosenttina Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.
Jeesus on elänyt taiteessa vuosisadasta toiseen. Jopa aivan viime aikojen kirjailijat ovat, kulttuuritilanteestaan huolimatta tai sen vuoksi, kirjoittaneet uusia evankeliumeja. Raamatun Jeesus joutuu melkoiseen pyöritykseen etenkin 1900-luvun lopun uusissa Jeesus-romaaneissa. Esimerkiksi Norman Mailer, José Saramago, Michèle Roberts ja Marianne Fredriksson muotoilevat kuvan Jeesuksesta täysin uudelleen ja kirjoittavat Uudesta testamentista suorastaan käänteisen muunnelman. He lukevat tekstejä tämän ajan näkökulmasta. Evankeliumien adaptaatiossa uudesta kertomuksesta tulee samalla koko kristillisen historian kritiikki.
Dosentti Timo Eskola tutkii väitöskirjassaan erityisesti romaaneja, jotka uudelleenkirjoittavat alkuperäisen kertomuksen täysin. Yhtäällä palautetaan Juudaksen maine, ja toisaalla Magdalan Mariasta tehdään kristinuskon keskushenkilö – sekä Jeesuksen rakastajatar. Saramago kuvaa Jumalan verenhimoisena tyrannina, ja Mailer laittaa Jumalan taistelemaan tasaveroisesti Saatanan kanssa. Tämän kaltaiset ajatukset ovat tuttuja niin filosofiasta kuin Jumalan kuoleman teologiasta.
Nietzsche on palannut kirjallisuuteen. Toisin kuin monet vanhemmat Jeesus-romaanit, viime aikojen kirjailijat nousevat Eskolan mukaan Raamatun uskomuksia vastaan ja purkavat kristillisiä opinkäsityksiä. Hyökkäys Raamatun oletettua orjamoraalia vastaan esittää Jumalan väkivaltaisena olentona. Se myös riisuu Jeesukselta Messiaan identiteetin. Vanhan testamentin laista tehdään aidon elämän vastakohta ja uhriajatukseen perustuvat pelastusoppi tuomitaan väkivaltaiseksi rakenteeksi, joka tukee alistamista. Jumala esitetään raakana hirviönä, joka orjuuttaa ihmiset käskyjensä alle.
Romaanien uusi Jeesus-hahmo kiistää Mooseksen lain, halveksii opillista juutalaisuutta, hylkää juutalaiset tavat ja jopa kyseenalaistaa Vanhan testamentin monoteismin. Tällaisten ratkaisujen ansiosta teokset, kukin omalla tavallaan, siirtävät Jeesuksen pois juutalaisuudesta. Lisäksi juutalainen usko näyttäytyy kielteisessä valossa. Luenta ei edusta avointa antisemitismiä, mutta väistämättä se hyökkää juutalaista uskontoa vastaan. Miksi? Analyysissään Eskola väittää, että länsimainen kulttuuri kuljettaa yhä pinnan alla antijudaistista asennetta, siitä huolimatta, että ulkonaisesti kirjoittajat kannattavat tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta. Vaikka tutkituissa romaaneissa ollaan tietoisia holokaustin todellisuuden kauheudesta, samat romaanit omaksuvat ylimielisen asenteen vanhatestamentilliseen uskoon. Nietzscheläiseen ironiseen tapaan kirjoissa hylätään juutalaiset käsitykset. Jeesuksesta tehdään näissä romaaneissa juutalaisuuden täysi vastakohta ja antiteesi.