Timo Eskola
Uusi evankeliumilöytö on päässyt nopeasti lehtien palstoille kaikkialla maailmassa. Kätevästi juuri pääsiäisen alla julkistettu tekstikäärö tarjoaa uuden käsityksen pääsiäisen tapahtumista. Egyptistä peräisin olevaa Juudaksen evankeliumia voidaan tulkita niin, että Juudas oli Jeesuksen paras ystävä. Juudas toimi pääsiäisenä niin, kuin Jeesus halusi hänen salaisen suunnitelman mukaan toimivankin. Tällaisten tekstien kohdalla ei ole syytä myötäillä median yksipuolisia ja joskus hysteerisiltä kuulostavia otsikoita, vaan kysyä yksinkertaisesti, mitä teksti pitää sisällään.
Evankeliumilöydön luonne
Julkisuuteen tuotu teksti on ainakin tiedon julkaisseen tutkijaryhmän mukaan vanha. Juudaksen evankeliumi on kirkkoisien tuntema teksti, mutta siitä ei ole aikaisemmin löydetty yhtään kopiota. Nyt löydetty teksti vaikuttaa aidolta, vaikka tällä alalla on viime vuosina kieltämättä törmätty myös huijauksiin. Tekstissä ei ole mitään niin yllättävää, että sitä tulisi pitää pelkkänä kohua hakevana huijauksena.
Kyseessä on egyptiläinen papyruskirja (koodeksi), jonka 66 sivua sisältävät monta katkelmaa antiikkisista teksteistä – tosin melko pahasti turmeltuneena. Se on ajoitettu 300-luvulle. Kyseessä on mahdollisesti käännös kreikankielisestä lähteestä, joka saattaa olla noin sata vuotta varhaisempi. Tosin tällaisten asioiden varmistaminen tiedeyhteisössä tulee viemään aikansa.
Tekstin toi esille National Geographic Society, joka tunnetaan kuuluisasta lehdestään. Itse teksti on kierrellyt tutkijoilla 1970-luvulta lähtien, mutta nyt varsin asiantunteva ryhmä on arvioinut sen ja kirjoittanut aiheesta kirjan.
Mistä uudessa evankeliumissa sitten on kysymys? Juudaksen evankeliumi on varsin tavallinen, ehkä kolmannen vuosisadan alun gnostilainen kirjoitus. Tällaisia tekstejä tunnetaan entuudes-taan jo suuri määrä, ja pääosa niistä on jopa käännetty suomeksi Ismo Dunderbergin ja Antti Marjasen toimittamassa käytännöllisessä kokoelmassa Nag Hammadin kätketty viisaus. Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä (WSOY 2005). Nämä tekstit löydettiin Egyptistä jo vuosikymmeniä sitten. Tässä vaiheessa näyttää siltä, että löydetty koodeksi tulee samanlaisen uskonnollisuuden piiristä, mutta sisältää siis muutoin kadoksissa olleita katkelmia.
Juudaksen uusi rooli
Julkisuudessa on esille nostettu ennen kaikkea maailmanhistorian suurimpana petturina pidetty Juudas. Juudaksen rooli on tässä gnostilaisuuden suuntauksessa aivan toinen, kuin Raamatussa. Gnostilainen Juudas on Jeesuksen suosikkioppilas, joka yksin on tajunnut Jeesuksen opetusten ytimen. Lahkolaisryhmä haluaa korjata Raamatun opettaman jumalakäsityksen ja tuoda tilalle oman, mysteerinomaisen näkemyksensä.
Tällaisen kertomuksen kohdalla ei ole niinkään kiinnostavaa kuulla pelkästään sitä, että lahkossa ajateltiin Juudaksesta näin. Kiinnostavampaa on selvittää, miksi Juudaksella on tämä rooli. Mitä päämäärää silmällä pitäen Juudas pettää Jeesuksen Juudaksen evankeliumissa?
Juudaksella on tärkeä asema koko lyhyessä evankeliumissa. Jeesuksen sanotaan ensinnäkin opettaneen Juudakselle salaista taivaallista tietoa. Tämä koskee erityisesti käsitystä Jumalasta tai jumalista. Juudas ymmärtää, että tämän materiaalisen maailman luojajumala ei ole oikea taivaallinen jumala, vaan heikko tai jopa paha jumala. Oikea taivaallinen jumala taistelee tämän maailman jumalaa vastaan.
Lainaukset itse tekstistä osoittavat helposti, että tekstissä tuodaan esille gnostilaisuudelle tyypillinen ajatus maailmasta ja siinä toimivista jumaluuksista. Juudas sanoo Jeesukselle, että hän kyllä tietää Jeesuksen todellisen alkuperän: ”Sinä olet Barbelon kuolemattomasta valtakunnasta. Minä en ole edes arvollinen lausumaan hänen nimeään, joka lähetti sinut.”
Barbelo oli yksi gnostilaisten taivaallisista jumaluuksista. Hänen nimensä esiintyy muissakin gnostilaisissa kirjoituksissa, joita löydettiin Nag Hammadista. Juudaksen evankeliumin Jeesus on siten käymässä kiivasta taistelua taivaallisten ja maallisten jumaluuksien välillä.
Siksi gnostilainen Juudas sijoitetaan evankeliumissa salaisen totuuden löytäjien kerhoon. Hän kuuluu historian suurten valaistuneiden joukkoon. Vanhan testamentin jumalan kanssa vaikeuksiin joutuneet Kain, Eesau ja Sodoman asukkaat ovat niitä Israelin suuria hahmoja, jotka olivat aikanaan ymmärtäneet kapinan merkityksen. Nyt Juudas on yksi heistä.
Juudaksen petos kuvataan evankeliumissa itse asiassa hyvin viitteellisesti. Juudaksen evankeliumin Jeesus lausuu yksinkertaisesti: ”Sinä tulet olemaan suurempi kuin kukaan heistä. Sinä tulet uhraamaan sen miehen, johon minä olen pukeutunut.” Gnostilaisuuden mukaan sielu elää ruumiin vankilassa ja yrittää vapautua siitä. Tämän mallin mukaan Kristus-henki asui maallisen Jeesuksen ruumiissa. Juudas ei siis oikeasti pettäisi Kristusta, vaan vain juutalaisen Jeesuksen, johon Kristus-henki oli pukeutunut.
Myös kirkkoisä Irenaeus tunsi Juudaksen evankeliumin ja selitti sen ajatuksia kirjassaan harhaopeista. Vanhan testamentin Kain on gnostilaisten mukaan syntynyt taivaallisten voimien vaikutuksesta, ja siksi hänen alkuperänsä ei ole materiaalisessa maailmassa. Vastaavasti opetuslapsi Juudas osaa gnostilaisten mielestä tehdä eron maallisen ja taivaallisen välille. Siksi nämä kaksi olivat saman salatiedon tuntijoita.
Näin syntyy kertomuksen juoni. Sen mukaan Juudaksen kavallus on tuossa salaisessa evankeliumissa osa taivaallisen Kristuksen suunnitelmaa. Vaikka tämä logiikka ei enää avaudu kovin helposti meidän aikamme ihmisille, se on melko helppo selittää. Lähtökohtana on edellä esitetty ajatus kahdesta jumalasta. Pettäessään Jeesuksen Juudas huijaa vain materiaalisen maailman jumalaa. Hän on toisen, taivaallisen jumaluuden palvelija ja kapinoi maallista jumalaa vastaan. Tällä tavalla Juudas on gnostilaisessa evankeliumissa Kristus-Jeesuksen palvelija ja auttaa Kristus-henkeä pettämään pahaa luojajumalaa.
Simon Kyreneläinen ristillä
Juudaksen evankeliumin lukijoiden oletettiin ilmeisesti tietävän, että lahkon opetuksen mukaan todellinen Kristus eli taivaallinen Kristus-henki ei kuollut tai kärsinyt todellisesti ristillä. Muissa gnostilaisten evankeliumeissa opetettiin nimittäin niin. Gnostilaisillehan maallinen Jeesus ja taivallinen Kristus-henki olivat kaksi eri asiaa.
Juudas ei pettänyt Jeesusta siten todellisesti, vaan vain edellä mainitun suunnitelman toteuttamiseksi. Kun Jeesusta oltiin viemässä Golgatalle, Kristus-henki lähti Jeesuksesta. Eräiden gnostilaisten evankeliumien mukaan samalla tapahtui muutakin. Taivaallinen jumaluus vaihtoi nimittäin Jeesuksen ja Simon Kyreneläisen kehot keskenään. Ristillä kuolikin Simon, ei maallinen Jeesus.
Monissa gnostilaisten teksteissä kuvataan, miten taivaallinen Kristus-henki naureskelee yläilmoissa katsellessaan ristin tapahtumia. Ihmiset kuvittelevat voivansa ristiinnaulita todellisen jumaluuden, mutta surmaavatkin vain tavallisen juutalaisen. Näin Kristus-henki huijasi koko materiaalista maailmaa, ja Juudas oli tässä hänen apulaisensa.
Juudas, Da Vinci -koodi ja aikamme gnostilaisuus
Tieteen näkökulmasta Juudaksen evankeliumin opetus kuuluu melko tavanomaiseen Egyptissä vaikuttaneeseen lahkolaisuuteen. Se ajoittuu noin sata vuotta Uuden testamentin tapahtumia myöhemmäksi. Tekstin kirjoittaja yrittää järkeistää kristinuskon alkuperäistä sanomaa, jonka mukaan Jumalan Poika on tullut ihmiseksi ja kuolee todellisesti ristillä. Jumalan kuolema oli joidenkin mielestä suorastaan teoreettinen mahdottomuus.
Gnostilaisuuden uutta tulkintaa edisti myös se, että ryhmällä ei enää ollut Raamatu sisältämää käsitystä synnistä. Gnostilaisten mielestä ihminen ei tarvinnut sovitusta, vaan sen sijaan salaista tietoa jumalallisesta alkuperästään. Näkemys oli samankaltainen kuin nykyisillä New Age -aikakauden mystikoilla.
Niin yllättävältä kuin se saattaa tuntuakin, Juudaksen evankeliumi kuuluu samaan aatemaailmaan kuin suurta suosiota saanut Dan Brownin romaani Da Vinci -koodi. Molemmissa kuvataan yhteisöä, jossa suuri taivaallinen totuus paljastetaan vähitellen, erilaisia merkkejä tulkiten. Todellisen tiedon omistajia väitetään olevan vain vähän, ja he kertovat salaisuudet tarkoin valituille henkilöille.
Juudaksen evankeliumissa Juudas on tällainen taivaallisten salaisuuksien haltija. Jeesuksen sanotaan opettaneen hänelle henkilökohtaisesti taivallisen tiedon. Siksi hän auttaa Jeesusta toteuttamaan suuren huijauksen, jossa tämän maailman jumalaa vedetään nenästä.
Uusi evankeliumi ei siten mullista käsitystämme Raamatun Juudaksesta. Sen sijaan se muistuttaa, että ihmisillä on aina ollut tarve kirjoittaa joko uskonnollista tai maallista fiktiota taivaallisen salatiedon löytämisestä. Tässä suhteessa meidän aikamme ei ole kovinkaan kaukana antiikin Egyptistä.
Virheellisiä käsityksiä gnostilaisuudesta
Juudaksen evankeliumista käydyssä viime aikojen keskustelussa on esiintynyt monia tieteen kannalta virheellisiä väittämiä. Ensinnäkin on pohdittu näyttävästi sitä, miksi Juudaksen evankeliumia ei valittu Raamattuun.
Tuollainen kysymys ei ota ensinkään huomioon historiallista tutkimusta. Gnostilaiset evankeliumit syntyivät noin sata vuotta apostolien ajan jälkeen. Niillä ei ole mitään olennaista historiallista painoarvoa verrattuna Uuden testamentin evankeliumeihin. Uuden testamentin evankeliumit perustuvat Raamatun tieteellisen ja historiallisen tutkimuksen mukaan Jeesuksen ajan suulliseen perimätietoon, joka on ennen kirjallista vaihetta kulkenut kristillisen seurakunnan sisällä tiiviisti valvottuna opetuksena.
Lisäksi gnostilaiset evankeliumit edustavat sekauskontoa. Ne eivät ole osa kristinuskoa, kuten jotkut ovat väittäneet. Sen sijaan gnostilaisuudessa yhdisteltiin monen eri uskonnon aineksia. Maailmankuva oli kreikkalainen ja se tuotti myös ihmiskäsityksen. Tuossa uskonnossa halveksittiin ruumiillisuutta ja uskonto sijoitettiin vain henkiseksi asiaksi. Synnistä ja armosta ei enää puhuttu. Sen sijaan ihmisen puutteena pidettiin sitä, että hänelle ei ollut taivaallista tietoa, gnoosista. Siksi Juudaksen evankeliumissakin Juudaksen arvo perustui hänen saamaansa salatietoon.
Tämän päivän maailmasta löytyy gnostilaisuudelle hyvin läheisiä vertailukohtia. Tuo uskonto on ollut monelta osin samankaltaista kuin hindulaisuus. Uskonnollisen eliitin eli gurujen kanssa on etsitty ylimaallista viisautta. Pelastuksen on ajateltu olevan jonkinlaista sielun sulautumista taivaalliseen jumaluuteen. Ruumiillisuuden halveksunta on näkynyt esimerkiksi askeettisessa elämässä. Lisäksi taivaallisten jumaluuksien on ajateltu taistelevan maallisten voimien kanssa.
Jotkut ovat lisäksi esittäneet, että naisen asema olisi gnostilaisuudessa ollut parempi kuin kristillisissä seurakunnissa. Tämä on ilmeinen virhetulkinta. Esimerkiksi Tuomaan evankeliumin lauseissa todetaan: ”Jokainen nainen, joka tekee itsensä mieheksi, pääsee sisälle taivasten valtakuntaan.” Tätä tuskin voi pitää kovinkaan feministisenä ohjelmanjulistuksena. Tutkijoiden mukaan gnostilaisuudessa oli sukupuoleton, androgyyninen ihanne. Varhaisessa seurakunnassa sen sijaan naisten asema oli jo hyvin toisenlainen kuin perinteisessä juutalaisuudessa. Vähitellen tämä alkoi näkyä myös yhteiskunnassa, jossa naisen arvostus kasvoi kristinuskon vaikutuksen myötä.
Olisiko jokin toisin, jos gnostilaisuus olisi ”voittanut”?
Käydyssä keskustelussa on edelleen pohdittu, mikä länsimaissa olisi toisin, jos gnostilaisuus olisi voittanut kilpailun kristinuskon kanssa. Tutkijana on ensiksi todettava, että kristinusko ja gnostilaisuus eivät koskaan todellisesti kilpailleet sen paremmin määrässä kuin laadussa. Gnostilaisuus oli pienten ryhmien harrastus, eikä se todellisesti uhannut apostolisen kristinuskon asemaa. Itse kysymys on kylläkin kiinnostava, ja siitä voidaan esittää joitain näkemyksiä.
Ensinnäkin gnostilaisuudessa saattaisi hyvin todennäköisesti olla militantin itämaisen uskonnollisuuden piirteitä. Juudaksen evankeliumin sankarihan on valmis murhauttamaan ”sen ihmisen”, johon Jeesus ”on pukeutunut”. Gnostilaisuudessa uskontonsa tähden kuollut vapautuu ruumiillisuuden kahleista ja pääsee suoraan taivaalliseen iloon.
Lisäksi gnostilaisuudessa vallitsisi lähinnä hindulaisuuden kaltainen kamppailu pahan maallisen jumaluuden ja hyvän taivaallisen jumaluuden välillä. Kaikkea ihmisen aineelliseen hyvinvointiin liittyvää olisi väheksytty. Siksi talouselämämme näyttäisi taatusti hyvin toisenlaiselta, jos gnostilaisuudesta olisi tullut länsimaiden valtauskonto.
Aineellisen maailman halveksunnasta seuraa myös nykyihmisen näkökulmasta varsin arveluttava käsitys sosiaalisesta vastuusta. Koska ruumiillisella hyvinvoinnilla ei ole gnostilaisuudessa mi-tään arvoa, sosiaalihuolto ei todennäköisesti olisi Euroopassa koskaan kehittynyt. Terveydenhoitokin olisi ilmeisesti jäänyt lapsenkenkiin – kuten aikanaan kävi esimerkiksi Intiassa.
Tällainen vertailu herättää pohdintoja itse asiassa koko länsimaisesta kulttuurielämästä ja tiedemaailmasta. Koska gnostilaisuudessa tälle näkyvälle maailmalle ei anneta arvoa, eivät tieteet olisi sen piirissä kyenneet kasvamaan. Tilanne olisi varmaan tältäkin osalta ollut sama kuin vaikkapa Intiassa. Yhteiskunta olisi pikemminkin jakautunut jonkinlaisen kastilaitoksen mukaan ja henkis-hengellinen yläluokka valvoisi omia etujaan kykenemättä kuitenkaan panostamaan näkyvän maailman kehittämiseen.
Juudaksen evankeliumi herättää monia mielenkiintoisia pohdintoja sekä harhaoppien luonteesta että kristinuskon luonteesta. Itse uusi evankeliumi ei kerro mitään uutta Raamatun ajasta, mutta se kertoo uuden yksityiskohdan gnostilaisuudesta. Tekstien suuri ero Uudesta testamentista korostaa entisestään sitä, että varhainen kristillinen julistus oli avointa ja julkista. Kristityt julistivat synnin tuomiota ja armon tarjoamaa anteeksiantamusta. Pelastus ymmärrettiin ihmiseksi tulleen Kristuksen lahjaksi syntisille. Tämän sanoman kanssa gnostilaisuus ei kyennyt kilpailemaan.