Onko tieteessä eri totuus kuin kirkossa?

Teologisen instituutin kevätkauden avajaisissa pureuduttiin ajankohtaiseen kysymykseen totuudesta. Mitä tutkija sanoo totuudesta ja miten suhtautuvat toisiinsa tutkijan ja papin roolit silloin, kun kohdataan ristiriitoja aiheuttavia näkemyksiä? Keskustelemaan oli kutsuttu professorit Miikka Ruokanen ja Martti Nissinen. Paneelia ohjaili STI:n työntekijä, eli allekirjoittanut Timo Eskola.

Alustajat olivat yllättävänkin selvästi yhtä mieltä siitä, että tieteessä näkemykset vaihtelevat. Yliopistossa ei ole yhtä totuutta, vaan erilaiset selitykset kilpailevat toistensa kanssa. Enää ei vaadita positivismin ajan tieteisuskoa, jossa ajateltaisiin ”tieteen” kykenevän vastaamaan kaikkiin mahdollisiin todellisuutta koskeviin kysymyksiin pätevästi ja jopa tyhjentävästi. Toinen alustajista viittasi jopa foucault’laiseen diskurssi-ajatteluun, jonka mukaan totuus jäsentyy akateemisessa maailmassa nykyään paljolti sen mukaan, minkä diskurssin ääntä kannatetaan. Ja yllätys yllätys, Jumalastakin voidaan puhua yliopistolla tarvitsematta olettaa, että Jumala ei toimi maailmassa.

Yksimielisyyttä löytyi lisäksi siitä, että tutkijan tulisi kirkossa olla kirkon sanoman ja kristinuskon diskurssin asialla. Kun tutkija nousee saarnatuoliin, hän ei ole siellä esittämässä omia mielipiteitään vaan julistamassa kristillisen seurakunnan evankeliumia. Mutta mitä tehdä, jos tutkijan näkemys ei enää sovikaan yhteen kirkon tunnustuksen kanssa? Onko kirkossa eri totuus kuin yliopistolla? Edustivatko panelistit kahden totuuden näkemystä?

Erojakin alkoi panelistien välillä vähitellen löytyä. Kun toinen alustajista esitti, että kristitty tutkija määrittelee omat lähtökohtansa kirkon tunnustuksen avulla, ja lisäksi kehotti etenkin raamatun-tutkijoita välttämään kristinuskolle vieraiden näkemysten tuomista kirkkoon, toinen puolestaan korosti tieteen ensisijaisuutta. Diskurssien erilaisuus ei olekaan aina johtava tekijä, vaan hyvin radikaalitkin raamatuntutkimuksen näkemykset voidaan huoletta esittää vaikka syrjäseurakunnan mummoille. Alustajat eivät kannattaneet kahden totuuden ajatusta, mutta heidän välisensä käsitys siitä ”yhdestä totuudesta” oli kieltämättä erilainen.

Eroa löytyi tarkemman keskustelun jälkeen myös Jumala-kysymyksestä. Heti, kun keskustelu siirtyi kristinuskon kannalta olennaisiin kysymyksiin ja Raamatun teksteihin, konkreettiset kannat poikkesivat toisistaan. Kun alustajilta kysyttiin, voidaanko tieteessä puhua Jeesuksen jumaluudesta, tulokset olivat vastakkaisia. Toisen mielestä siitäkin voidaan puhua, mutta toisen mukaan Jeesuksen jumaluudesta ei sovi tieteen kentällä puhua mitään. Jumalan asema ei näytä siten olevan edes tämän hetken yliopistolla kovinkaan yksiselitteinen. Tämä herättää kysymyksen, missä määrin tieteisusko vieläkin vaikuttaa vähitellen uudistuvien tutkimusasetelmien taustalla.

Yksi aihepiiri jäi kuitenkin paneelissa ajan puutteen takia pohtimatta, ja sille on sopiva paikkansa tässä jatkokeskustelussa, jota tämä kommentointi edustaa. Kirkossa on kirkon oman tunnustuksen mukaan ehdottomasti eri totuus kuin tieteessä. Tieteen maailma kuuluu teologisessa mielessä langenneen ”maailman” piiriin. Sellaisena sillä on taipumus vastustaa Jumalan tuntemista ja vääristää käsitykset Jumalan todellisuudesta. Jeesus tuli aikanaan todistamaan, että ”tämä maailma on paha”. Kirkko jatkaa Jeesuksen todistusta ja osoittaa tarvittaessa myös tieteen tekijöille, että näiden käsitykset ihmisen asemasta, ihmisen kyvyistä, Jumalan laista ja Jumalan armosta ovat väärät.

Kun kirkko on suolana tämän maailman keskellä, sen totuus asettaa langenneen maailman totuuden kyseenalaiseksi. Tiede tai ”neutraali” tutkija ei koskaan esimerkiksi päädy siihen tulokseen, että ihminen on syntinen. Ihminen voi olla julma, tai ehkä väkivaltainen, tai ahne tai tyhmä, mutta ei syntinen. Kirkon totuus ihmisestä lähtee siitä, että ihmiskunta elää synnin vallassa. Tämä voidaan myös helposti osoittaa sekä ihmisten käyttäytymisestä että heidän asenteissaan/meidän asenteissamme.

Hengellisessä mielessä kirkossa on näin ollen aina eri totuus kuin tieteessä. Tämä ei luonnollisestikaan koske kaikkia tutkimuskenttiä tai tutkimusaiheita. Mutta se koskee esimerkiksi käsitystä ihmisestä ja käsitystä kolmiyhteisestä Jumalasta. Teologia osoittaa, että tutkimuksen käsitykset todellisuudesta ovat etenkin näillä alueilla pervertoituneita ja valheellisia. Näin teologia asettaa ihmiskunnan eteen jatkuvasti peilin, josta ihmiset voivat peilata Jumalan totuutta.

Timo Eskola