Blogi 13.12.2019
Kirkossa keskustellaan ja kiistellään, voidaanko ja pitäisikö samaa sukupuolta olevat, avioliittoon tahtovat vihkiä kirkollisesti. Helmikuussa valitaan uusi kirkolliskokous. Tämä taitaa olla ykköspuheenaihe ennen vaaleja, ja monet odottavat, että toukokuussa aloittava kirkolliskokous päättää asiasta uutta. On tarjottu ja tullaan tarjoamaan ratkaisua, ettei kirkko muuta käsitystään – avioliitto on miehen ja naisen liitto – mutta kirkossa voidaan vihkiä myös samaa sukupuolta olevia. Miksi tämä ei ole mielestäni hyvä ratkaisu?
Ratkaisu tuntuu houkuttelevalta. Jos kirkko päättää näin, se välttää jatkuvan negatiivisen julkisuuden. Samaa sukupuolta olevien vihkimisiä ei enää käsitellä tuomiokapituleissa ja oikeusistuimissa, rangaistuksia ei enää anneta eikä tuomiokapituleiden määräämiä rangaistuksia kumota. Kirkon vanhakantaisuutta ei enää ihmetellä ja arvostella mediassa. Kirkolliskokouksesta on muutakin uutisoitavaa.
Moni sanoo, ettei tämä ratkaisu ole keneltäkään mitään pois. Kirkon käsitys avioliitosta säilyy eikä pastoreita pakoteta vihkimään samaa sukupuolta olevia. Mutta ne, jotka haluavat, voivat vihkiä ja samaa sukupuolta olevat, jotka haluavat tulla vihityiksi kirkossa, saavat vihkimisen. Eivätkö kaikki voita? Tai eikö tämä ole ainakin vähiten huono ratkaisu vaikeassa tilanteessa?
***
Minusta ei ole hyvä, jos kirkossa on kaksi täysin erilaista tai toisensa poissulkevaa käsitystä, eikä varsinkaan, mikäli on kyse merkittävästä asiasta. Jos kirkko päätyy edellä kerrotuun ratkaisuun, sillä on kaksi käsitystä avioliitosta: avioliitto on miehen ja naisen, eri sukupuolta olevien, liitto mutta se voi olla myös kahden miehen tai kahden naisen liitto. Jos voidaan toimia tavalla, joka edellyttää ja edustaa jotakin käsitystä, kyseinen käsitys on hyväksytty.
Kirkollamme on se käsitys kasteesta, että myös lapsi voidaan kastaa ja kastettua ei saa kastaa uudestaan. Voitaisiinko tämän käsityksen rinnalle ottaa toinen käsitys: jos joku haluaa tulla kastetuksi uudestaan, vaikka on kastettu lapsena, hänet voidaan kastaa ja pastori, joka kastaa uudestaan, saa tehdä tämän? Olisi toisaalta käsitys, että yksi kaste riittää eikä tule kastaa uudestaan, mutta toisaalta voidaan kastaa uudestaan. Voisivatko nämä molemmat käsitykset olla samassa kirkossa? Eikö tämä tarkoittaisi, että unohdetaan kysymys totuudesta ja pyritään miellyttämään mahdollisimman monia?
Ajattelen, ettei kirkossa voi olla avioliitostakaan kahta toisiaan vastaan olevaa käsitystä. Keskenään ristiriitaiset käsitykset tuskin olisivatkaan kauan samassa kirkossa. Uusi käsitys, jolla on puolellaan kansan enemmistön tuki, kumoaisi nykyisen käsityksen.
***
Tässäkin asian ydin on, onko Jumala kertonut kantansa. Mielestäni Raamatun kanta on selvä. Se puhuu avioliitosta ja antaa siihen liittyviä käskyjä ja ohjeita. Sille on itsestään selvää, että avioliiton solmivat mies ja nainen mutta eivät samaa sukupuolta olevat. Se sanoo, että miesten välinen tai naisten välinen seksisuhde on vastoin Jumalan tahtoa. Kirkkomme kertoo pitävänsä korkeimpana ohjeenaan periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan. Minusta kirkko, joka määrittelee korkeimman periaatteensa näin, ei voi tehdä edellä kerrottua ratkaisua. Mielestäni se tarkoittaisi, että kirkko on periaatteessa sitä mieltä, minkä Raamattu kertoo Jumalan tahdoksi, mutta sille sopii sekin, että toimitaan vastoin Jumalan tahtoa.
Entä se väite, ettei Raamattu puhu sellaisesta samaa sukupuolta olevien suhteesta, josta me puhumme, ja siksi samaa sukupuolta olevat voidaan ja tulisi vihkiä myös kirkossa? Joka on tätä mieltä, on sitä mieltä, että kirkkomme on ollut väärässä ja ymmärtänyt Raamattua perusteellisesti väärin vuosisatoja luullessaan Raamatun kieltävän avioliiton samaa sukupuolta. Ja samassa väärinkäsityksessä on pääosa maailman kirkoista. Raju väite. Raamatun käskyt ja kiellot puhuvat myös sellaisista suhteista, joista mekin nyt puhumme.
En usko, että ne, jotka ovat tätä mieltä, tyytyvät ratkaisuun, että kirkko säilyttää nykyisen käsityksensä ja samanaikaisesti samaa sukupuolta olevia voidaan vihkiä. Jos kirkko on ymmärtänyt Raamattua väärin ja siitä on seurannut väärä käsitys asiassa, joka ei ole vähäpätöinen, miksi väärän käsityksen annettaisiin säilyä? Ja miksi joidenkin annettaisiin toimia sen mukaan?
Jotkut ovat sitä mieltä, että kirkon nykyinen kanta – avioliitto on miehen ja naisen liitto – oli oikea ja Jumalan tahdon mukainen käsitys ennen mutta ei enää. Tarkoitetaanko siis, että Jumala on muuttanut mieltään? Mietin, missä ja miten hän on kertonut käsityksensä vaihtamisesta. Ja onko hänen käsityksensä erilainen riippuen siitä, missä kirkossa ollaan – koska edelleen pääosa kirkoista on sitä mieltä, että avioliitto on miehen ja naisen liitto? Jos ajatellaan, että Jumala muuttaa tällaisissa asioissa mieltään tai on eri mieltä eri paikoissa, Jumala, johon uskotaan, on kovin erilainen kuin hän, josta Raamattu kertoo.
On myös niitä, jotka ajattelevat, ettemme voi tietää, mitä mieltä Jumala on tästä asiasta tai onko hän mitään mieltä – Jumala ei puhu Raamatussa, siinä ihmiset kertovat kokemuksiaan hänestä – ja siksi me voimme sopia tämänkin asian sen mukaan, mikä tuntuu meistä hyvältä, mikä tyydyttää mahdollisimman monia ja mikä sopii tähän aikaan. Jos ollaan johdonmukaisia ja sovelletaan tätä ajattelut, melkein mikä tahansa on mahdollista. Eikä tämä ajattelu ole luterilaisen uskon mukaista.
***
Toisinaan asiaa vähätellään ja sanotaan, miksi kirkossa ollaan näin kiinnostuneita muutamien vihkimisestä. Sillä, mikä ratkaisu tässä asiassa tehdään, on suuria vaikutuksia siihen, mitä ajatellaan luomisesta ja ihmisestä. Tai mitä sanotaan oikeasta ja väärästä ja millä perusteella jotakin voidaan pitää Jumalan tahdon mukaisena tai sen vastaisena? Tai mitä voidaan sanoa pelastumisesta? Paavali kirjoittaa, etteivät miesten kanssa makaavat miehet ole Jumalan valtakunnan perillisiä. Oliko hän tässä väärässä, ja jos oli, missä muissa asioissa, jotka liittyvät pelastumiseen, hän erehtyi? Kyse ei ole pienestä asiasta.
***
Myöskään kokemukset kirkossa parinkymmenen vuoden aikana eivät tue ajatusta, että kerrotun ratkaisun mukaan toimittaisiin pitkään. Kun tehtiin uusi ratkaisu ja pastorin virka avattiin myös naisille, puhuttiin ja luvattiin, että niilläkin, jotka ajattelevat ja toimivat kirkon perinteisen käsityksen mukaan – pastorin tulee olla mies – on kirkossa tilaa ja he saavat toimia käsityksensä mukaisesti. Näin oli hetken mutta ei ole ollut enää vuosiin. Uskon, että samalla tavalla tulisi käymään tässä asiassa. Ehkä ainoa ero olisi, että aikataulu olisi selvästi nopeampi.
Sitä nopeampi se olisi, mitä useampi on sitä mieltä, että samaa sukupuolta olevien vihkiminen on ihmisoikeuksiin liittyvä asia. Tämän ajatuksen kuulee yhä useammin. Jos uusi käsitys tuodaan kirkkoon nykyisen rinnalle ja samaa sukupuolta olevien vihkimisestä onnistutaan tekemään ihmisoikeuskysymys, nykyinen käsitys työnnetään kirkosta pois nopeasti. Kirkossa ei tietenkään sallita ihmisoikeuksien rikkomista.
Tässäkään asiassa Raamatun mukaan ajatteleminen ja toimiminen ei ole ihmisoikeuksien rikkomista. Jos sanotaan, että on, sitten täytyy sanoa samalla tavalla hyvin monista kristinuskon opetuksista ja niiden mukaan uskomisesta ja toimimisesta.
Jari Rankinen