Blogi 17.2.2021
Perinteisen kristillisyyden elintila näyttää kaventuvan kirkossamme ja yhteiskunnassamme.
Tähän kehitykseen liittyen yhdysvaltalaiselta teologilta Richard John Neuhausilta on lausahdus, jota sanotaan Neuhausin säännöksi: ”Missä oikeaoppisuudesta tulee vapaaehtoista, siellä oikeasta opista tulee ennemmin tai myöhemmin kiellettyä.”
Jos kirkko hyväksyy oikean opetuksen rinnalle sen kanssa ristiriitaisia opetuksia, tasapaino ei koskaan säily kovin pitkään. Kirkko ei näytä pystyvän elämään rinnakkain monenlaisen opetuksen kanssa. Todellinen moniarvoisuus ei ole kestävä tila, vaan vaaka tuntuu aina kallistuvan johonkin suuntaan.
Oikeaoppisuus olettaa, että on olemassa oikea oppi: totuus asioista, oikea ja väärä. Jos oikeaoppisuus asetetaan samanarvoiseksi sille ristiriitaisten ajatusten kanssa, se alistetaan silloin liberaalille periaatteelle, jonka mukaan ei ole oikeaa ja väärää tai totuutta ja epätotuutta kyseisistä asioista. Tietenkään tällainen periaate ei voi pitkällä aikavälillä sietää ajatusta, että olisi olemassa oikea ja väärä oppi, vaan oikeaoppisuus on lopulta murskattava, koska se pelkällä olemassaolollaan uhkaa sitä liberaalia periaatetta, jonka alle se on alistettu.
Tämän vuoksi kirkolliset kompromissit näyttävät toimivan vain yhteen suuntaan. Kompromisseja tehdään kirkon opetuksen muuttamiseksi, mutta kun se on saatu muutettua, kompromissit perinteisesti ajattelevien suuntaan unohdetaan.
Tämä kehitys on nähty virkakysymyksessä ja samalla tavoin se tullaan näkemään avioliittokysymyksessä. On täysin mahdoton ajatus, että kirkossa voisi olla esimerkiksi kahta erilaista opetusta avioliitosta samaan aikaan. Vaikka sellainen malli rakennettaisiin, se ei tule kestämään kauaa. Jossakin vaiheessa perinteinen malli on kuitenkin murskattava.
Monella konservatiiveilla on toiveena, että oikealle opille annettaisiin joku pimeä nurkka, jossa sen tulee käyttäytyä kunnolla ja olla häiritsemättä muita. Toivotaan pientä elintilaa, jossa voidaan toimia omassa rauhassa ja näin varmistetaan oma tulevaisuus. Toive elintilasta on sinänsä ymmärrettävä ja käytännöllinen vaatimus, mutta pitkällä tähtäimellä tällainen kompromissein rakennettu elintila näyttää aina loppuvan. Sen varaan on turha rakentaa tulevaisuutta.
Ei ole olemassa mitään kestävää ja toimintavapauden turvaavaa kirkollista keskitietä oikean ja väärän opetuksen välillä. Elintilan sijaan olisi vaadittava, että kirkko yksiselitteisesti pysyy oikeassa opetuksessa ja irtisanoutuu sille ristiriitaisista asioista.
Kirjoitus on pääkirjoitus STI:n Kulmakivi-tiedotuslehden numerossa 1/2021. Kulmakivi tulee STI:n tukijäsenille kuusi kertaa vuodessa. Jos pidit tekstistä, liity tukijäseneksemme ja saat Kulmakivi-lehden sekä olet tukemassa Raamatulle uskollista teologiaa ja kasvattamassa uutta sukupolvea hengellisen työn tekijöitä. Tarkemmat ohjeet tukijäseksi liittymisestä löytyvät täältä.
Santeri Marjokorpi