Pirjo Alajoki, STI 1.2.2006
MIEHEYS JA NAISEUS KRISTILLISEN JA FEMINISTISEN MALLIN
MUKAAN
I Feminismin
ajankohtaisuus
Amerikkalainen Mary Kassian on kuvannut feminististä filosofiaa tsunamin kaltaiseksi seismiseksi postmoderniksi maanjäristykseksi, jonka jälkivaikutukset ulottuvat laajalle ja ajallisesti pitkälle. Feminismi on ravistellut yhteiskuntaa voimakkaasti reilun 40 vuoden ajan alkaen 1960-luvulta. Näiden yli 40 vuoden aikana feminismistä on tullut vahvasti osa suomalaistakin kulttuuria ja yhteiskunnallista ajattelua. Alle 35-vuotiaat eivät kokemuksellisesti tunne muunlaista kulttuuria kuin nykyisen, joka on feministisen ajattelun läpitunkema. Sen käyttöön ottama terminologia ja ajattelutapa on tullut yleisesti hyväksytyksi eikä sitä juuri kyseenalaisteta enää kuten tehtiin vielä 70–80-luvuilla, jolloin taistelu oli kiivaimmillaan. Kukapa tänä päivänä voisi esim. kyseenalaistaa tasa-arvoajattelua sen tarkoittamassa feministisessä mielessä? Tai kuinka moni ylipäätään miettii, mitä feministinen tasa-arvoajattelu tarkoittaa?
Feminismin valtakaudella Suomessakin on koettu uskomattomalla nopeudella tapahtunut moraalin romahdus, sukupuolten välinen konflikti ja suoranainen taistelu sekä ennen näkemätön hämmennys miehenä ja naisena olemisesta. Se, mikä aikaisemmin oli selvää ja suhteellisen ongelmatonta, sukupuolten väliset suhteet ja erilaiset roolit, on nyt problematisoitu ja käännetty ylösalaisin. Feminismi ei ole ollut tässä kehityksessä ainoa tekijä, mutta kieltämättä sen rooli on ollut suuri.
Feministisen teorian muodostuksessa on nähtävissä Mary Kassianin mukaan 3 vaihetta:
1990-luvun alkupuolella feministisen teorian muodostus saavutti huippunsa, koska se oli silloin edennyt niin pitkälle kuin se voi eli se oli täydessä antiteesissä Raamatun ilmoittaman kristinuskon kanssa. Sen jälkeen feminismi on lähinnä keskittynyt etsimään teoriansa sovellutuksia yhä uusilla elämän alueilla. Jo nyt on nähtävissä, miten valtava mullistus yhteiskunnassa on tapahtunut verrattuna 1950- ja vielä 60-lukuun. Sitä mukaa kuin naisten oikeudet, edut ja mahdollisuudet tasa-arvon myötä ovat lisääntyneet, ovat myös perheiden ja lasten pahoinvointi kasvaneet.
Avioerojen määrä on nelinkertaistunut Suomessa. Avioliittojen suhteellinen osuus on koko ajan laskussa. Vielä 1960-luvulla avosuhdetta ja yhdessä asumista kutsuttiin synniksi. Se oli yleisesti hyväksytystä moraalista poikkeavaa ja häpeällistä. Nyt 9 paria 10:stä aloittaa yhdessä asumisella ja menevät myöhemmin naimisiin, jos menevät. 1960-luvulla arvostettiin yleisesti koskemattomuutta ennen avioliittoa. Nyt lukioikäisistä tytöistä on jo osa seksuaalisesti aktiivisia, päälle kaksikymppisistä valtaosa. Aikaisemmin avioliiton ulkopuolella synnyttäminen oli häpeällistä ja aviottomien lasten osuus oli vähäinen. Nyt ehkä ¾ perheen ensimmäisinä syntyvistä lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella.
USA:ssa vain 45 % kaikista teini-ikäisistä nuorista asuu biologisten vanhempiensa kanssa, jotka ovat keskenään naimisissa. Aikaisemmin Suomessakin oli tavallista, että pienten lasten äidit olivat kotona hoitamassa lapsiaan. Päiväkotia ei suosittu eikä mahdollisuuksia päivähoitoon ollut samalla tavalla kuin nyt. Tällä kaikella on ollut valtavan suuri vaikutus ihmisten jokapäiväiseen elämään, ihmissuhteisiin, elämänarvoihin ja koko yhteiskuntaan.
Feminismi on määrätietoisesti vaikuttanut maailmassa n. 100 vuotta ja sinä aikana se on monella tavalla muuttunut. Kuitenkin sen perusnäkemykset ovat hyvinkin samanlaisia riippumatta siitä, mitä haaraa feminismistä ne edustavat. Kristillinen näkemys on 2000 vuotta vanha ja koko Raamatun kuvaama ajanjakso ihmiskunnan historiasta n. 4000 vuotta. Raamatun antama malli mieheydestä ja naiseudesta on historian aikana koeteltu.
Todistustaakka on feministisellä teorialla.
II Peruslähtökohdat
1. Ihmisen alkuperä
Raamattu
Raamattu lähtee liikkeelle luomisesta. Jumala loi ihmisen
omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi (1Ms.1-2). Koska Jumala on Persoona,
niin myös ihminen on persoona. Jumala loi miehen ja naisen sellaiseksi kuin hän
halusi ja näki hyväksi, ensin miehen ja sitten naisen. Meillä on yksi yhteinen
alku, joka tekee vahvaksi koko ihmiskunnan yhteenkuuluvuuden, samoin kuin
miehen ja naisen syvän, erottamattoman ykseyden.
Todellisen tasa-arvon perusta on luomisessa.
Feministinen teoria
Feminismin lähtökohta on evoluutioteoria, jonka mukaan koko olevaisuus on kehittynyt itsestään ilman Primus Motoria ja suunnitelmallisuutta. Siten myös sukupuolet ovat kehittyneet sellaisiksi kuin ovat vuosimiljardien aikana. Ei ole olemassa naisen ja miehen arkkityyppiä, vaan kumpikin voi muuttua mihin suuntaan tahansa, mikä kulloinkin on tarpeellista. Persoonattoman alun pohjalta ei voi löytää selitystä ympärillämme olevien persoonallisten olioiden olemassaololle. Kun yritetään selittää ihmisen arvoitus persoonattomasta alusta käsin, ihminen katoaa pian tyystin. Siltä pohjalta ei voida ymmärtää ihmisten keskinäisiä suhteita yhteisössä eikä minkäänlaisessa kulttuurin luomisessa.
2. Ihmisen tila
Raamattu
Syntiinlankeemus selittää ihmisen pahuuden ja toisaalta luominen Jumalan kuvaksi selittää ihmisessä näkyvän hyvyyden. Nämä kaksi ovat jännitteisessä suhteessa toisiinsa.
Raamatun mukaan kaikki se pahuus, vääryys ja sorto, mikä ihmiskunnan historiassa näkyy, johtuu viime kädessä synnistä. Pahuus ei ole ensisijaisesti yhteiskunnan rakenteissa, vaikka se ilmenee niissäkin, vaan ihmisissä, jotka luovat rakenteita. Mies ja nainen ovat kumpikin syntisiä ja pelastuksen tarpeessa. Kumpikin on yhtä kykenevä niin hyvään kuin pahaankin ja kummallekin on varattu pelastus Jeesuksessa Kristuksessa.
Syntiinlankeemuksen seuraukset kohdistuivat kummankin sukupuolen erityiselle vastuualueelle. Naisella ne kohdistuivat perheeseen, lasten synnyttämiseen ja kasvattamiseen ja suhteeseen mieheen, joka on hänelle ensiarvoisen tärkeä. Siihen tuli mukaan miehen vallanalaisuus, ristiriidat ja kivut. Mies puolestaan sai nähdä, että maa kirottiin hänen takiaan, mistä seurasi se, että elannon hankkiminen ja maan valtaan ottaminen vaatii hikistä työtä ja vaivannäköä. Lopuksi tulee vielä kuolema, jota kukaan ei voi välttää.
Seuraukset koskivat siten koko olemassaolon perusteita: elämää maan päällä ja Jumalan antaman tehtävän toteuttamista. Syntiinlankeemus tapahtui eri tavalla ja eri aikaan miehen ja naisen kohdalla, mutta Jumala piti silti miestä vastuullisena toisella tavalla kuin naista (Missä olet, Aadam? 1. Ms.3:9).
Feministinen teoria
Feminismi, kuten ylipäätään muutkin tämän ajan –ismit, perustuu humanistiselle ihmiskäsitykselle, jonka mukaan ihminen itsessään on hyvä. Kunhan ulkoiset olosuhteet ja yhteiskunnan rakenteet muutetaan toisenlaisiksi, niin pahuus ja vääryys väistyvät ja paratiisi voi tulla jo tänne maan päälle. Historiassa kaiken pahan alku ja juuri on patriarkaatti, joka on sortanut naista vuosituhansia ja estänyt häntä toteuttamasta itseään ja luomasta omia mahdollisuuksia päästä eteenpäin elämässä. Erityinen sorron aihe on ollut patriarkaattinen perhesysteemi, jossa nainen on ollut sidottu lasten synnyttämiseen ja kasvattamiseen, kun taas mies on voinut harrastaa mielensä mukaan tieteitä ja taiteita ja pitää valtaa käsissään. Naisen pahin vihollinen on patriarkaatti ja siitä vapautuminen tuo vapauden kaikille, tai ainakin naisille.
3. Kuka määrittelee ihmisen, maailman ja
Jumalan
Raamattu
Ihmisellä ei ole oikeutta määritellä itseään, maailmaa ja Jumalaa, vaan Jumalalla on oikeus määritellä itsensä, maailma ja ihminen, jonka hän loi omaksi kuvakseen.
Ainoastaan Jumalalla on luotettava tieto todellisuudesta ja sen tulkinnasta. Vain häneltä me voimme saada luotettavan viitekehyksen ymmärtääksemme itseämme, maailmaa ja Jumalaa. Jos me lähdemme liikkeelle ihmisestä itsestään, kuten erilaisissa –ismeissä tehdään, me turmelemme koko mallin. Jumalan todellisuus ja malli pysyvät samana, vaikka me ihmiset turmelisimme ne tai vaikkei yksikään mies tai nainen eläisi niiden mukaan.
Feministinen teoria
Feministinen filosofia syyttää miehiä siitä, että he ovat muokanneet totuutta ja todellisuutta sellaiseksi, että se sopii heidän omiin mielihaluihinsa. Tässä suhteessa feminismi on tarkkaillut ihmisen perustendenssiä, joka pätee yhtä hyvin naisiin kuin miehiin. Miesten tekemät vääryydet eivät kuitenkaan muuta todellisuutta eikä heidän erehdyksensä oikeuta naisia tekemään samaa.
Sukupuolten välinen taistelu juontaa juurensa Eedeniin ja ensimmäisen avioparin lankeemukseen. Käärme petti naisen ja houkutteli hänet uskomaan, ettei Jumala toiminut hänen parhaakseen, vaan että naisella oli oikeus itse valita tiensä ja seurata sitä etsiäkseen henkilökohtaista eheyttä ja täyttymystä ja että sekä hän että Aadam olisivat onnellisempia, jos hän tekisi näin. Feminismi kieltää miestä ja naista koskevan Jumalan suunnitelman hyvyyden ja viisauden. Se on kylvänyt saman epäilyksen siemenen, joka kantoi hedelmää Eevan kohdalla: ”Onko Jumala todella sanonut?”
Se rohkaisee naisia uskomaan, että määrittelemällä oman
identiteettinsä ja määräämällä omasta tulevaisuudestaan he löytävät avaimen
onneen ja täyttymykseen. Feminismi on lähtenyt liikkeelle siitä, että nainen
määrittelee itse itsensä, samoin kuin miehen, ympärillä olevan maailman ja lopulta
jumaluuden. Nainen on kaiken keskus ja hänen kokemuksensa tässä ajassa ja
historiassa on totuuden lähde.
4. Mies/nainen
Raamattu
Luomiskertomuksessa mies ja nainen luotiin eri tavalla ja heille annettiin erilaiset tehtävät. Jumala ei luonut naisesta miehen kloonia, vaan täysin erilaisen, joka täydensi miestä. Sekä erilaisuus että sen tuomat erilaiset roolit ja tehtävät mahdollistavat yhteistyön ja keskinäisen rauhan. Jumala ei tarkoittanut miestä ja naista kilpailemaan keskenään paremmuudesta tai mistään muustakaan vaan täydentämään toisiaan ja täyttämään toistensa tarpeet juuri erilaisuuden kautta.
Mies ja nainen ovat luomisen perusteella kuin kaksi täydellisesti toisilleen sopivat vastakappaleet, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden. Raamattu ei anna meille yksityiskohtaista listaa miesten ja naisten töistä, mutta se antaa perusmallin siitä, miten miehen ja naisen välisen suhteen tulisi toimia.
Feministinen teoria
Sukupuolten väliset erot johtuvat pääasiassa kulttuurisista tekijöistä, kuten kasvatuksesta ja ympäristöstä. Tasa-arvo on sellainen absoluutti, jota ei saa kyseenalaistaa. Feministisessä teoriassa se tarkoittaa sukupuolten mahdollisimman suurta samanlaisuutta, androgyynisyyttä. Mies ja nainen ovat 2 mahdollisimman samanlaista kappaletta, jotka eivät suinkaan täydennä toisiaan, vaan ovat lähinnä rinnakkain. Mies ja nainen eivät voi olla tasa-arvoisia keskenään, jos he eivät tee samoja asioita, jos heillä ei ole kaikkia samoja mahdollisuuksia uralla etenemiseen, itsensä toteuttamiseen ja oman tulevaisuutensa suunnittelemiseen. Nainen ei ole tasa-arvoinen miehen kanssa, ennen kuin lastenhoito ja kotityöt on jaettu tasan miehen kanssa ja ennen kuin puolet poliittisesta ja taloudellisesta vallasta on naisilla.
Sukupuolten roolit ja tehtävät ovat keskenään vaihdettavissa ja korvattavissa kuten koneen osat. Emme ole ensi sijassa miehiä ja naisia, vaan persoonia. Feministit ovat verranneet naisia miehiin ja kadehtineet heitä. Myöhemmässä vaiheessa feministit alkoivat nähdä sukupuolten välisissä eroissa jo hyvääkin ja se johti naisen korostamiseen kaikessa. Sukupuoli ei ole ratkaiseva, kunhan se on nainen. Naisen erilaisuudesta tuli ylpeyden, itseluottamuksen ja viime kädessä totuuden lähde, sillä naisen kokemus historiassa ja tässä ajassa kertoo totuuden asioista.
5. Avioliittomalli
Raamattu
Jumalan mallin mukaisessa avioliitossa näkyy luomisjärjestys (Ef.5:22-33). Mies johtaa perhettä, mikä tarkoittaa vastuun kantamista ja perheen palvelemista. Johtaminen ei ole suinkaan pomottamistehtävä, vaan palvelutehtävä. Naiset usein valittavat siitä, ettei mies kanna vastuutaan perheessä ja sitten heillä itsellään on liian raskas taakka.
Raamattu sanoo yksiselitteisesti myös, että miehen tulee rakastaa vaimoaan ja tämä on se asia, jota nainen kaipaa elämäänsä. Vaimon puolestaan tulee sopeutua miehen johtoon, mikä ei kuitenkaan tarkoita jonkinlaisena kynnysmattona olemista ilman omaa tahtoa, toiveita ja tarpeita tai sitä, että mies saisi suhtautua näin vaimoonsa. Se tarkoittaa ennemminkin sitä, että miehellä on viime kädessä vastuu tehdä päätöksiä ja pitää huolta perheen tarpeista. Parhaiten asia toimii siten, että asioista keskustellaan ja rukoillaan yhdessä, etsitään Jumalan tahtoa, mikä on kummallekin hyvä. Jos yksimielisyyteen ei päästä, miehellä on vastuu toimia ja vaimolla vastuu suostua miehen päätökseen.
Samoin Raamatussa sanotaan, että vaimon tulee kunnioittaa miestään ja tämä puolestaan on miehelle tärkeä asia. Miehen itsetuntoa ja elämää kalvaa, jos vaimo ei kunnioita häntä, vaan kritisoi, aliarvioi ja mitätöi häntä ja hänen kykyään hoitaa sekä perhettään että työtään.
Tällä avioliittomallilla on suuri arvo ja symbolinen merkitys, sillä se kuvaa suhdetta Kristuksen ja seurakunnan välillä. Se opettaa meille myös kolmiyhteisen Jumalan eri persoonien välisestä suhteesta: Kristus alistuu Isän tahtoon, mutta on silti tasavertainen hänen kanssaan. Kun vaimo sopeutuu miehensä tahtoon, hän on silti tasavertainen hänen kanssaan. Silloin kun miehen ja naisen välinen suhde toimii Jumalan tarkoittamalla tavalla, se kuvastaa jotakin totuudesta Jumalasta. Viime kädessä sillä että Jumala loi meidät mieheksi ja naiseksi, on huomattavasti vähemmän tekemistä sen kanssa, ketä me olemme, kuin sen kanssa, kuka ja millainen on Jumala. Siitä syystä on tärkeää kunnioittaa hänen luomaansa mallia.
Feministinen teoria
Avioliitossa on oltava sama tasa-arvo kuin koko yhteiskunnassa. Miehellä ei saa olla erityistä johtoasemaa eikä naisen tule sopeutua. Ei ole miesten ja naisten rooleja ja tehtäviä, vaan kaikki työt ovat jaettavissa keskenään. Kieltäessään luomiseen perustuvan miehen ja naisen mallin erilaisuuden feminismi on ottanut itselleen oikeuden määritellä itse oma olemassaolonsa.
Feminismi väheksyy avioliittoa ja suosii avosuhteita, sekä miesten ja naisten välillä että lesbo- ja homosuhteita. Feminismi onkin tehnyt voimaperäisesti työtä heikentääkseen avioliiton asemaa yhteiskunnassa. Se on tapahtunut moraalin romahduksen avulla, kun avosuhteet ovat yleistyneet ja tulleet hyväksytyiksi, säätämällä avioerolaki, josta on poistettu vastuu ja syyllisyys ja joka on saatavissa 6 kk:ssa, ajamalla kotiäidin aseman alas, jolloin naiseuden arvo on laskenut, suuntaamalla lähes kaikki yhteiskunnan tuki kodin ulkopuolella työskenteleville naisille ja väheksymällä ylipäätään avioliittoinstituutiota.
III Mieheys
Raamattu
Sekä luomisessa että siihen pohjautuvassa avioliittomallissa miehellä on vastuu johtamisesta. Marian ja Joosefin kertomuksessa on mielenkiintoista huomata, että Jumala ilmestyi kaikkein ensimmäiseksi Marialle ja hän sai kuulla järisyttävän uutisen, että hänestä tulee maailman Vapahtajan äiti (Mt.1-2; Lk.1). Mutta sen jälkeen Jumala otti Joosefin käsittelyynsä ja ilmestyi hänelle unessa, jolloin Joosef ymmärsi, mistä on kysymys ja hän päätti totella ja ottaa Marian vaimokseen, niin kuin oli sovittu. Tässä vaiheessa Jumala antoi vastuun perheestä Joosefille ja johti heitä hänen kauttaan.
Joosef sai yksityiskohtaiset ohjeet lähteä pakomatkalle Egyptiin, samoin käskyn milloin sieltä oli soveliasta palata takaisin ja miten heidän piti muuttaa Galilean Nasaretiin. Joosefissa näkyy tosi miehisyys eikä hän uuvahtanut silloin, kun olisi pitänyt valvoa ja pitää huolta vaimostaan, kuten Aadamille kävi Eedenissä. Joosef oli oikeamielinen, uskollinen, kuuliainen Jumalalle, hellä Mariaa kohtaan.
Tämä malli ulottuu perheestä myös seurakuntaan ja koko yhteiskuntaan, missä miehillä on perinteisesti ollut johtotehtävä käsissään. Raamatussa on vain harvoja poliittisia naisjohtajia. Siellä on Debora, joka oli sekä tuomari että profeetta. Samoin sieltä löytyy Atalja, hirmuhallitsija, joka hallitsi 6 vuotta, kuningatar Isebel, joka hallitsi miehensä Ahabin rinnalla ja joka piti myös omaa agendaansa esillä. Näiden naisten hallitessa miehet olivat heikkoja Israelissa. Silloin kun miehet ovat vahvoja, naiset eivät hallitse.
Omana aikanamme näkyy sama naisjohtajien vähyys yleismaailmallisesti. Me olemme edelleenkin hyvin kaukana feministien tavoitteesta, että 50 % johtajista olisi naisia.
14 % maailman kansanedustajista ja teollisuuden ja hallinnon johtoasemissa olevista on naisia, miehiä 86 %; maailman ministereistä 4 % on naisia ja 96 % miehiä. On myös mielenkiintoista, että niissä maissa, joissa korkein poliittinen valta on joskus ollut naisella, se ei ole juuri toistunut: Golda Meir Israelissa 1960-70-lukujen taitteessa pääministerinä, Margaret Thatcher Englannissa, Gro Harlem Brundtland Norjassa, Indira Gandhi Intiassa, Benazir Bhutto Pakistanissa. Julkinen ja poliittinen valta näyttää palaavan takaisin miehille.
2. Suojeleminen/taisteleminen
Syntiinlankeemuskertomuksen yhteydessä Jumala kutsui miestä vastaamaan tapahtuneesta. Implisiittisesti siitä voi nähdä, että miehen vastuulla oli vaimon suojeleminen yllättävältä hyökkäykseltä ja kun hän ei valvonut, molemmat joutuivat kärsimään seurauksista.
Kautta koko Raamatun historian ja muun historian miehet ovat aina puolustaneet isänmaataan, kotejaan, perheitään, uskontoaan. Hengelliseen yhtä vähän kuin maalliseen sotaan ei ole lähetetty naisia kuten nyt tehdään, mikä johtuu ilmi selvistä fyysisistä eroista, mutta myös tehtävien erilaisuudesta. Miehellä on miehen auktoriteetti ja voima, jota hän parhaimmillaan käyttää heikkojen puolustamiseen samoin kuin oikeiden asioiden puolustamiseen ja suojelemiseen. Miehen kunnia liittyy oikeiden arvojen ja asioiden puolustamiseen
3. Huolenpito/elättäminen
Miehen huolenpito on nimenomaan elättämistä perheessä ja yhteiskunnassa siitä huolen pitämistä, että ihmiset saavat kohtuullisen toimeentulon. Naisetkin pohjimmiltaan odottavat sitä, että mies pitää taloudellisesti huolta perheestä ja että naisten tulot ovat vain lisänä. Naiset eivät ole halunneet itselleen pääasiallista elättäjän taakkaa, vaikka ovatkin halunneet jakaa sitä miehen kanssa. Moni nainen odottaa edelleen, että mies hankkii perheelle kodin, jonka nainen sitten sisustaa ja jota hän hoitaa. Yhteiskunnassa miehet ovat etupäässä työssä kansantaloudellisesti tuottavilla alueilla, kuten teollisuudessa ja viennissä, kun taas naiset kansoittavat julkisen sektorin, joka toimii verovaroilla.
Feministinen teoria
Se hakee tasa-arvoa niin perheessä kuin julkisen vallan suhteen. Miehen julkinen valta on jaettava naisen kanssa ja siitä syystä on säädetty mm. tasa-arvolait ja tehty kiintiöitä naisille ja miehille. Lopullinen tavoite on kuitenkin matriarkaatti, jossa naiset hallitsevat suvereenisti.
Feminismi on halunnut riisua miehen hänen maskuliinisuudestaan, tehdä hänestä pasifistisen pehmomiehen, jolloin pikkupojille ei edes saanut ostaa pyssyjä leluiksi, ettei heistä tulisi aggressiivisia. Tosin pikkupojat ovat aina osanneet tehdä itselleen vaikka kepeistä pyssyjä. Kun mies sitten pehmeni pehmomieheksi, naiset eivät olleetkaan häneen tyytyväisiä; jokin särmä puuttui. Mieheltä on sekä viety että hän on itsekin luopunut auktoriteetistaan niin perheessä kuin koko yhteiskunnassa ja se näkyy kaikkialla yleisenä auktoriteetin arvostuksen puutteena.
Feministit ovat halunneet myös osallistua itse itsensä elättämiseen ja valitettavasti kovin monet joutuvatkin näin tekemään yksinhuoltajina. Naispuolisten yksinhuoltajien suurimpia ongelmia on toimeentulon hankkiminen perheelle ja perheen tulotason aleneminen.
IV Naiseus
Raamattu
1. Miehen
tasaveroinen puoliso ja kumppani
Jumala huomasi Aadamin yksinäisyyden ja hän toi naisen miehen luo ja vahvisti heidän välilleen lujan avioliiton siteen. Jumala loi naisen miestä varten täydentämään ja auttamaan häntä. Nainen on älyllisesti, sosiaalisesti, emotionaalisesti ja hengellisesti miehen tasaveroinen kumppani. Mies ei olisi selvinnyt maan päällä yksin siinä tehtävässä, minkä Jumala hänelle antoi.
Miehen ja vaimon välinen suhde on kaikkein intiimein ja läheisin ja sen tarkoitus on olla elinikäinen. Ihmiskunnan historia osoittaa sen, että monogaaminen avioliitto on kaikkein toimivin yhdessä elämisen muoto miehelle ja naiselle. Läpi koko Raamatun kuvataan naista aviopuolisona ja miehen tasa-arvoisena kumppanina maailman hallitsemisessa: ei ole Aadamia ilman Eevaa, ei Abrahamia ilman Saaraa, ei Iisakia ilman Rebekkaa, ei Joosefia ilman Mariaa. Nämä olivat myös rakkausavioliittoja. Aviovaimon asema on kunnia-asema naiselle Raamatussa. Samoin se on yleinen sääntö, josta naimattomuus on poikkeus.
2. Äitiys
Raamattu
Aviopuolison roolin ohella naista kuvataan Raamatussa usein äitinä. Äitiys on se asia, joka kaikkein selkeimmin erottaa meidät miehestä, sillä mies ei voi tulla raskaaksi eikä imettää lasta. Se on meille naisille annettu erityistehtävä, jota pidetään suuressa kunniassa Raamatussa. Ei ole sattumaa, että siunatuimmaksi kaikkien naisten joukossa sanotaan Mariaa, Jeesuksen äitiä. Siunatuin nainen ei olekaan uraputkessa miehen kanssa kilpaa kiitävä ja yhteiskunnan silmissä menestyvä nainen, vaan vaatimaton äiti, joka suostui Jumalan välikappaleeksi maailman pelastuksen aikaan saamisessa. Se osoittaa myös sitä arvoa ja merkitystä, minkä Jumala antaa äitiydelle ja perheelle. Jos itse Jumalan Poika tarvitsi maallisen äidin ja isän hoivaamaan ja kasvattamaan häntä perheessä, niin mikään ei voi olla sen arvokkaampaa työtä.
Äitiys on kokoikäinen tehtävä ja kutsumus, sillä se ei pääty siihen, kun lapsi kasvaa aikuiseksi ja lähtee pois kotoa, vaan äiti on kiinnostunut lastensa elämästä ja asioista, vaikka nämä olisivat kuusikymppisiä eläkeläisiä! Äitiys on mitä suurimmassa määrässä luovaa työtä, jossa äiti itse kasvaa ja kypsyy ja oppii epäitsekkyyttä, toisten tarpeiden huomioon ottamista, hoivaamista, johtamista, organisoimista, asioiden selvittelyä ja riitojen ratkaisemista jne.
Lapsi on Jumalan kuvaksi luotu iankaikkisuusolento, jossa on kaikki potentiaali kehitettäväksi. Äidit kasvattavat niin pojat kuin tytöt, siis myös ne miehet, joita nuoremmat naiset sitten kiittävät tai moittivat ja jotka tulevat käyttämään valtaa yhteiskunnassa. Äidin kasvatus vaikuttaa lasten persoonallisuuteen, itsetuntoon, arvoihin, maailmankatsomukseen, kykyyn solmia ihmissuhteita, kehittyä älyllisesti, kielellisesti, emotionaalisesti, fyysisesti, hengellisesti.
Kun puhutaan naisen vallasta yhteiskunnassa, niin tänä päivänä on, kiitos feminismin, unohdettu tämä valtavan suuri valta ja vaikutusvalta, jota naiset käyttävät kodeissaan ja josta se ulottuu koko yhteiskuntaan. Naisten käsissä on koko tulevaisuus, kun he synnyttävät uutta elämää, hoivaavat ja kasvattavat sitä. Sukupuolet ovat tasavertaisia tästä syystä. Naisilla on huomattavasti valtaa ja on aina ollut, myös Raamatussa, mutta se on vain erilaista kuin miesten valta. Sen vaikutukset ulottuvat kuitenkin yhtä laajalle. Raamatussa näkee, miten äidin kasvatustyön tuloksena on noussut esiin miehiä ja naisia, jotka ovat olleet Jumalan käytössä ja vaikuttaneet koko kansakunnan historiaan.
3. Työtoveruus/kumppanuus
luomakunnan hallitsemisessa
Luomisessa Jumala antoi kummallekin sukupuolelle käskyn hallita luomakuntaa. Tässäkin asiassa mies ja nainen ovat tasavertaisia, mutta tekevät usein erilaisia asioita, koska he täydentävät toisiaan. Raamatussa kerrotaan kymmenistä naisista nimeltä mainiten ja vielä useammista ilman nimeä ja heitä kuvataan mitä erilaisimmissa yhteyksissä toimijoina. Raamatussa naiset tekivät aina työtä, useimmiten kotoa käsin, mutta myös kodin ulkopuolella, mikä tarkoittaa sitä, että he omalta osaltaan ovat hallinneet täällä maan päällä miehen kanssa.
He ovat olleet mukana vaikuttamassa jumalanpalveluselämässä. Jeesuksen seuraajien joukossa oli alusta pitäen naisia, vaikka hän ei valinnut ketään naista 12 opetuslapsen joukkoon, joista tuli sittemmin seurakunnan johtajia. Naiset tukivat Jeesuksen työtä rahavaroillaan, vieraanvaraisuudellaan ja avaamalla kotinsa ovet seurakunnan toiminnalle. He olivat mukana seurakunnan toiminnassa rukoilemassa, profetoimassa, evankelioimassa, opettamassa.
He olivat köyhiä ja rikkaita, nuoria tyttöjä ja vanhuksia, naimisissa olevia tai leskiä tai eronneita, tavallista kansaa tai kuningattaria, johtajia ja profeettoja. Mies ei olisi yksinään selviytynyt tehtävistään ilman naisen apua ja tätä naisen panosta on kuvattu varsin tasapuolisesti Raamatussa. Jopa Jeesuksen esimerkeissä ja vertauksissa on usein sekä mies että nainen mainittu erikseen.
Feministinen teoria
Feminismi on määrätietoisesti kyseenalaistanut Raamatun mallin mukaisen naiseuden arvon ja merkityksen ja tuonut sen rinnalle androgyynisen, miestä muistuttavan naiseuden. Feministinen ei tarkoita samaa kuin feminiininen, naisellinen, vaan androgyyninen. Feminismin myötä miehistä on tullut entistä feminiinisempiä ja naisista puolestaan maskuliinisempia.
Kaikkein kovimman hyökkäyksen feminismi nosti kotiäitiyttä vastaan, koska se ei sopinut filosofian mukaiseen ajatteluun roolien vaihdettavuudesta. Äidit piti saada kotoa pois työelämään hinnalla millä hyvänsä ja siinä on varsin hyvin onnistuttu, koska enää pieni osa naisista hoitaa itse lapsensa kotona, mikä oli aikaisemmin normi. Feminismissä näkyy lapsivihamielisyys, koska sen mielestä kuka tahansa voi korvata äidin lapsen ensisijaisena hoitajana ja kasvattajana. Lapsi ei ole niin tärkeä, että äidin tulisi uhrata hänen takiaan mitään; sen sijaan lapsen tulee sopeutua aikuisen tarpeiden mukaan.
Jumalan luomistyön rikkaus sukupuolten erilaisuuden suhteen on vääristynyt tämän kehityksen myötä.
Lisätietoja:
Pirjo Alajoki, Naiseus vedenjakajalla – Kristillinen näkökulma feminismiin. Uusi Tie 2005.