Suomen teologinen instituutti 12.9.2001
Eero Junkkaala
Opillinen taistelu ja paimenen kutsumus
Paimen: nuorisonohjaaja, pappi, lähetystyöntekijä, maallikkovastuunkantaja, raamattupiirin vetäjä jne
1. Raamatun ja kristillisen uskon perusasioiden opettaminen
- lähtökohta: on itse tunnettava hyvin Raamatun pääsisältö ja kristillisen opin pääkohdat
- julistuksessa täytyy lähteä siitä, että nykyään ihmiset eivät tiedä mitään Raamatusta
- jokaisessa hengellisessä puheessa saisi olla opetusta, mutta yksikään puhe ei saa olla kuivaa opin esittelyä
2. Opillinen rajankäynti opetettaessa
- opetuksen ei tule painottua erilaisten harhojen esittelemiseen
- Paavalin linja esim. Kolossalaiskirjeessä: ensin esitellään Kristus, sitten harhat
- oikean tien molemmilla puolilla on yleensä ojat, joista on varoitettava
- esim. karismaattisuudessa, kasteopetuksessa, pyhitysopissa, suhteessa syntiin, raamattukäsityksessä jne. useamman tason vaaroja
3. Henkilökohtainen nuhtelu ja varoittaminen
- rakkauden hengessä, ystävällisesti, kysellen ymmärsikö oikein
- julkiseen opettamiseen voi puuttua julkisesti, mutta parempi pyrkiä ensin henkilökohtaiseen keskusteluun
- muistettava, että asiat riitelevät, eivät ihmiset
4. Rohkaiseminen
- äärimmäisen tärkeää, sillä paimenen tulisi rohkaista kristittyjä käyttämään omia lahjojaan
- myönteisen palautteen saaminen tukee itsetuntoa ja auttaa näkemään myös puutteita
5. Heikkojen huomioiminen
- jotkut jäävät aina jalkoihin
- on annettava paljon anteeksi
6. Yhteyden varjeleminen
- sekä Jeesuksella että Paavalilla hyvin keskeinen totuus
- salaisuutena erilaisuuden kunnioittaminen ("Erilaisuutta voi sietää, ymmärtää tai rakastaa.")