Suomen teologinen instituutti 24.4.2002
Eero Junkkaala

MINUSTAKO SIELUNHOITAJA?

• sielunhoitajana voi toimia kuka tahansa kristitty
• sielunhoitoa voi olla sattumanvaraisesti syntynyt juttelu, hengellisen tilaisuuden jälkeinen keskustelu tai erikseen tätä varten sovittu tapaaminen
• sielunhoitokeskustelu voi käsitellä joko ns. maallisia tai hengellisiä asioita
• sielunhoidoksi keskustelun tekee tietoisuus Jumalan edessä olemisesta ja halusta saada asioihin Jumalalta tulevaa apua
• sielunhoidossa olennaisinta on a) kuunteleminen ja b) rukous
• sielunhoitokeskustelu voi päättyä synninpäästöön, mutta näin ei tarvitse aina tapahtua

Kuuntelemisessa on tärkeää

• olla empaattisesti läsnä
  
• varoa itse puhumasta liikaa
  
• auttaa keskustelun etenemistä kysymyksillä tai joidenkin sanojen toistamisella
  
• kuunnella myös ilmeitä, eleitä ja muuta sanatonta viestintää
  
• eläytyä, mutta säilyttää samalla tietty etäisyys
  
• varoa sanomasta, että on itse kokenut aivan samaa
  
• varoa antamasta ongelmille liikaa selityksiä
  
• välttää katsomasta kelloa, mutta lopettaa silti keskustelu viimeistään tunnin kuluttua
  
• varoa ajatusta, että yhdessä keskustelussa ratkaistaan kaikki ongelmat
  

Rukouksessa on hyvä

• kerrata keskustelussa esille tulleita asioita ja viedä ne Jumalan eteen
  
• julistaa synninpäästö, jos keskustelussa on tullut esiin syntejä tai jos muutoin tuntuu luontevalta lohduttaa synninpäästön sanalla
  
• siunata kätten päällepanemisella ja esim. Herran siunauksella
  

Muista myös

• että liian hätäisesti ei pidä lohduttaa eikä antaa vastauksia
  
• että kukaan ei voi auttaa kaikkia
  
• että jotkut asiat vaativat useita keskustelukertoja, mutta vähäisellä ammattitaidolla ei pidä ryhtyä liian pitkiin keskustelusuhteisiin
  
• että joskus on suositeltava toisenlaista ammattiapua (lääkäri, psykologi, terapeutti)
  
• että varsinainen auttaja et ole sinä vaan Jeesus