Luennot STI:ssä syyskuussa 1997

    Eero Junkkaala

    HENGELLINEN JOHTAJUUS


    Motto 1: Aikamme tarvitsee hengellisiä johtajia, joilla on kyky sekä pysyä järkkymättömästi Jumalan sanassa että ohjata suurella rakkaudella ja kärsivällisyydellä tämän päivän Jumalan seurakuntaa.
    Motto 2: "Joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön." 1 Tim 3:1
    Motto 3: "Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat..." Ef 4:11
    Motto 4: "Joka tahtoo teidän keskuudessanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija." Matt 20:26

    Näillä kolmella luennolla tarkastellaan hengellistä johtajuutta erityisesti siitä näkökulmasta, miten johtajan tulee suhtautua eri tavoin ajatteleviin. Kysytään, mitä merkitsee oikean opin puolustaminen ja mitä heikkojen huomioonottaminen. Aluksi otetaan esille joitakin johtamiseen yleisesti liittyviä seikkoja.

    Johtamista tarvitaan

    erilaisissa seurakunnallisissa vastuutehtävissä, näitä ovat esim.:
    • seurakunnan kirkkoherra tai muu pappi
    • lehtori, diakoniatyöntekijä, nuorisotyönohjaaja, kanttori jne.
    • kristillisen järjestön johtava työntekijä tai muu hengellisessä työssä oleva
    • maallikkosaarnaaja, maallikkoryhmän vetäjä, raamattupiirin vetäjä
    Kussakin tehtävässä johdetaan joko organisaation toimintaa tai pienempää tai suurempaa ihmisryhmää (hallinnollinen vastuu, seurakunnan paimenvastuu)

    A. Hallinnollinen johtaminen hengellisessä yhteisössä

    • -ei eroa oleellisesti johtamisesta missä tahansa yhteisössä
    • -kuuluu maalliseen regimenttiin ja on hoidettava normaalien johtamisen periaatteiden mukaan
    • -maallisia asioita ei saa hengellistää
    Joitakin piirteitä johtamisesta
    • -nykyään korostetaan ihmisläheistä johtamistapaa: johtaja ei ole etäinen, virallinen, pelottava, vaan yksityisen ihmisen huomioonottava
    • -johtajan on nähtävä kauemmas kuin johdettavien
    • -johtajan ei tarvitse osata itse kaikkea, mutta hänen tulee saada alaistensa (työtovereidensa) lahjat käyttöön
    • -on varottava puolueellisuutta
    • >-suuressa organisaatiossa oltava aikaa erityisesti lähimmille työtovereille
    • >-tarvitaan demokraattista päätöksentekoa, jotta erilaiset mielipiteet tulevat esille ja moni voi osallistua tärkeiden asioiden suunnitteluun ja toteutukseen
    • >-johtajan on myös harjaannuttava tekemään itse päätöksiä sellaisissa asioissa, joita on turha viedä erilaisiin kokouksiin
    • >-on tärkeää delegoida tehtäviä, jotka joku toinen voi tehdä nopeammin tai paremmin tai saada siitä itselleen tärkeän tehtävän

    B. Seurakunnan paimenvastuu

    • Jokaisella joka on kutsuttu pienemmän tai suuremman ryhmän tai seurakunnan paimeneksi, on tavallista suurempi vastuu

      "Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte, että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin." Jaak 3:1
      "Jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan." Luuk 12:48

    • Paimenen täytyy tuntea hyvin Raamattu ja sen tärkeimmät tulkintaperiaatteet

      "Jeesus vastasi heille: Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa." Matt 22:29

    • Paimenen ensisijaisena tehtävänä on julistaa evankeliumia uskon syntymiseksi ja kasvamiseksi, ei käydä oppikeskusteluja
    • Paimenen on osoitettava tietä seurakunnalle (opetuksellaan, elämäntavallaan, asenteillaan, suhtautumistavoillaan)
    • Paimenen on kyettävä opettamaan (1 Tim 3:2), vaikka kunkin lahjat ovat erilaiset (joku on parempi organisoimisessa, joku sielunhoitajana, joku evankelistana, joku teologisena ajattelijana ja tutkijana, joku linjanvetäjänä ja erilaisten harhojen paljastajana, joku neuvottelijana ja yhteyksien solmijana, joku heikkojen huomioonottajana)
    • Paimenen vastuu oman elämänsä ja perheensä hoitamisesta on suurempi kuin seurakuntalaisen "Jos joku ei pidä huolta omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta?" 1 Tim 3:5
    • Varottava olemasta "täydellinen johtaja", omien virheidensä myöntäminen on tärkeää sekä oman kasvun että seurakuntalaisten luottamuksen saamisen kannalta (ylpeyden ja itseriittoisuuden synnit vaanivat erityisesti johtajia)
    • Kyse etulinjassa olemisesta: paimenen on kohdattava seurakuntaa ulkoapäin (tai sisältäpäin) uhkaavat vaarat ja kestettävä ne (seurakuntaan kohdistuvat syytökset, omien joukkojen hajaannukset, taloudelliset kriisit, vieraiden ajatusten tunkeutuminen seurakuntaan tms.)

    Oikean opin puolustaminen

    Tarvitaan
      a) oman uskon perusteiden hyvää tuntemusta
      b) tärkeimpien harhaoppien ymmärtämistä (henkien erottamisen armolahja, 1 Kor 12:10, uskossa kasvaminen ja harjaantuminen, Hepr 5:13,14)
      c) lujuutta seistä oikean opin puolella mihin hintaan tahansa
      d) sielunhoidollista taitoa kohdella eri tavalla ajattelevia tai väärän opin pauloihin joutuneita
      e) viisautta oivaltaa, milloin on puututtava johonkin opilliseen ongelmaan (jos on aina sanomassa, vaikutus vähenee)
    Jeesus
      -varoitti fariseuksia eksymisestä: he turhensivat omilla teoillaan Jumalan armon, esim. Matt 23:13-36
      -otti vastaan syntisiä ihmisiä kyselemättä heidän opillista näkemystänsä, esim. Luuk 7:36-48
      -puhui Raamatun tuntemisen välttämättömyydestä, Matt 22:29
      -sanoi erilaisten eksytysten lisääntyvän lopun aikoina, Matt 24:4,5
      -eksytykset käyttävät jopa Jeesuksen nimeä, Matt 7:21-23
      -varoitti nyhtämästä rikkaviljaa pois ettei samalla kitketä oikeaa vehnää, Matt 13:24-30
    Paavali
      -asetti ensin kuulijoiden eteen Kristuksen, esim. Kol 1:12-29
      -käsitteli monia harhoja hyvin konkreettisesti ja varoitti niihin joutuneita nimeltä mainiten, 1 Tim 1:20; 2 Tim 4:14
      -kehotti äärimmäisenä ratkaisuna karttamaan harhaoppisia, tosin vasta varoittamisen (keskustelun) jälkeen, Room 16:17, Tiit 3:10, myös 2 Joh 9-11.
      -samalla varoitti, ettei torjuttaisi niitä, jotka ovat uskossaan heikkoja, Room 14:1-23 ja 15:1-7
      -vastusti ympärileikkauksen asettamista pelastustieksi, mutta ympärileikkasi Timoteuksen, Gal 5:6, Apt 16:3, ks. 1 Kor 9:19-22
    Tunnustuskirjat

    Yksim. ohje:

      "Kohta apostolien ajan jälkeen, jopa heidän vielä eläessään, ilmaantui vääriä opettajia ja harhaoppisia. Heitä vastustamaan vanha kirkko laati symboleja eli lyhyitä, täsmällisiä tunnustuksia, jotka sisältävät oikeauskoisen tosi kirkon yhteisen ja yksimielisen kristillisen uskon ja tunnustuksen. Sellaisia ovat Apostolinen, Nikaian ja Athanasioksen tunnustus. Niinpä mekin tunnustamme ne omiksemme ja hylkäämme siten kaikki harhaopit, sellaiset opit, jotka ovat tunkeutuneet Jumalan kirkkoon mutta sotivat näitä tunnustuksia vastaan."

      Sitten tunnustusten joukkoon lisätään Augsburgin tunnustus, sen Puolustus, Schmalkaldenin kappaleet sekä "tavallista kansaa ajatellen Vähä ja Iso Katekismus, jotka ovat 'kansanraamattu' koska ne sisältävät suppeassa muodossa kaiken, minkä Pyhä Raamattu esittää laveasti siitä, mitä kristityn on pelastuakseen tiedettävä".

    Luther
      "Harhaoppiseksi ei voida sanoa sitä, joka on tietämätön jostakin uskonkappaleesta, vaan sitä joka tieten tahtoen jatkuvasti rikkoo jotakin uskonkappaletta vastaan sekä julistaa tuota samaa uskonkappaleen vastaista oppia."
    Miten toimin käytännössä?
      Milloin on kartettava, milloin ojennettava, milloin kestettävä?

      Suhteessa toisinajatteleviin tai eri tavoin korostaviin tarvitsemme siis erilaisia menettelytapoja riippuen siitä, millaisesta tilanteesta ja millaisesta erosta on kyse. Esim. seuraavasti:

      Kartan: aktiivista harhaopin levittäjää, joka ei ole kiinnostunut kuulemaan minun perustelujani (esim. Jehovan todistajat - voin tietenkin pitää heitä myös ovelleni lähetettynä lähetyskenttänä ja itse aktiivisesti todistaa uskosta)

      Pyrin keskustelemaan ja ojentamaan: Harhaopin vallassa olevaa, joka kuuntelee ja suostuu pohtimaan tai on epävarma omista perusteistaan

      Kestän, rakastan, kuljen rinnalla, ohjaan oikeaan: sellaista jonka uskon tulkinta on kapea, yksipuolinen, virheellinen, väärä, ja joka haluaa kulkea samaa tietä kuin minäkin, vaikka ei ehkä osaa (näitä ihmisiä ovat seurakunnat täynnä)

    Kolme kristittyjen yhteyden tasoa:
      Lähtökohta: Jeesuksen rukous "Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä...jotta maailma uskoisi", Joh 17:21

      1. Ruohonjuuritaso: ollaan veljiä ja sisaria, rukoillaan, keskustellaan, ojennetaan, väitellään, rakastetaan, annetaan paljon anteeksi

      2. Yhteisen toiminnan taso:
      a) projekteja kyllä (esim. Israelin ystävät, Gideonit, Raamatunlukijain liitto, Helsinki Kristukselle, Vaihtoehtona Elämä -järjestö, True Love Waits -liike jne), voidaan jättää käsittelemättä erottavia näkemyksiä
      b) kaikkea ei (yhteiskristillinen raamattukoulu, pitkät kokoussarjat yms., joissa opilliset erot tulevat esiin, "kalastuskilpailun" ja opillisen sekavuuden ongelma

      3. Opillisten määritelmien taso: oltava äärimmäisen tarkka. Opetuksessa ja opillisista kannanotoissa tarvitaan selkeää rajanvetoa oikean ja väärän välillä.
      Esim. 1:
      Tunnustuskirjojen "seurakuntamme opettavat" ja "seurakuntamme tuomitsevat" tai Affirmativa: uskomme, opetamme ja tunnustamme ja Negativa: Hylkäämme.
      Esim. 2:
      Joint Declaration -asiakirja näyttää päällisin puolin kauniilta yhteisymmärrykseltä katolisten ja luterilaisten kesken, mutta tarkkaan analysoitaessa käy ilmi, että se sisältää muuttumattoman katolisen vanhurskauttamisopin hyvien tekojen ansiollisuuksineen

      Kolme kehää:
      1) oma hengellinen koti: välttämätön kasvun paikka
      2) toiset kristityt: rakkautta yli rajojen
      3) harhaoppiset: karttamisen tai opillisten keskustelujen kohde

      -raja 2) ja 3) välillä on vaikea ja häilyvä, riippuu myös omasta juurtumisestani omaan uskooni, kuinka paljon voin kohdata muita.
      Mitä vahvemmilla olen itse, sitä avoimemmin voin kohdata toisinajattelevia, he eivät muodosta minulle uhkaa

    Paimenen tulee tarttua vääriin opetuksiin erityisesti
      -opettaessaan seurakuntaa
      -harhaoppien koskettaessa seurakunnan elämää

      Huom. Kun julistat evankeliumia, älä sekoita siihen oppiriitoja!


    Heikkojen huomioiminen

    1 Kor 8, Room 14 ja 15
    Keitä ovat "heikkouskoiset"? (ajattelevat jostakin eri tavoin kuin minä, eivät ymmärrä evankeliumin koko syvyyttä, panevat painopisteet väärään kohtaan, ovat vielä kiinni jossain maallisessa, turhassa, väärässä - näitä tulee rakastaa kärsivällisesti, jotta he kasvaisivat)

    Painopisteteoria: jos laivan painopiste on liian korkealla tai sivussa, se saattaa selvitä hyvin tyvenessä ja pienessä myötätuulessa, mutta aaltojen noustessa se on todellisessa vaarassa. Kovassa myrskyssä pysyy vain se, jonka painopiste on aivan keskellä (Kristuksessa) ja riittävän alhaalla (oman syntisyyden riittävässä tuntemisessa).

    Erilaisuuden hyväksyminen.

    Ehdonvallan asiat.

    Apol. IV:

      "Samoin kuin kaikissa perhekunnissa ja kaikissa yhteisöissä yksimielisyyttä on ylläpidettävä keskinäisellä palvelemisella eikä rauhan tilaa voida säilyttää, elleivät ihmiset peitä toistensa virheitä ja anna niitä anteeksi. Samoin Paavali säätää, että seurakunnassa tulee vallita rakkauden, joka pitää yllä yksimielisyyttä, suvaitsee tarpeen vaatiessa veljien tavallista hankalampiakin tapoja ja katsoo läpi sormien pienehköjä erheitä, jottei kirkko hajaantuisi lahkoiksi, joista edelleen saavat alkunsa vihat, puoluemieli ja harhaoppisuus."

    Apol. VII ja VIII:

      "Kristus on kirkkoa koskevissa vertauksissaan varoittanut meitä, ettemme pappien tai yhteisen kansan yksityiselämän virheisiin loukkaantuneina lähtisi lahkoutumisen tielle, niin kuin donatolaiset rikollisesti tekivät."

    Yksim. ohje 7:
      "Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, ettei yksikään oikein uskova nauti pyhää ehtoollista tuomiokseen, olkoon hänen uskonsa sitten kuinka heikko tahansa, kunhan se on elävää uskoa. Ehtoollinen on asetettu erityisesti heikkouskoisia, mutta parannukseen valmiita kristittyjä varten, lohduttamaan heitä ja vahvistamaan heidän heikkoa uskoaan."
    Yksim. ohje ehdonvallan asioista:
      Ulkonaisia seremonioita voidaan muuttaa. "On kuitenkin kartettava kaikkea häilyvyyttä ja pahennusta. Erityisen tarkoin varoen on säästettävä uskossaan heikkoja."

    Oman itsensä hoitaminen

    "Pergamentit ja päällysvaippa", 2 Tim 4:13
      1) Sana ja sakramentit
        -omantunnon elämän hoitaminen
        -Sanan käytävä ensin oman sydämen kautta
      2) Seurakuntayhteys
        -johtaja on usein yksinäinen
        -hän tarvitsee "samaa ruokaa" kuin seurakuntalaiset
      3) Rukous
        -yksin ja yhdessä
        -"papin tärkein tehtävä on rukoileminen"
        -esirukouksen pyytäminen, Room 15:30
      4) Omasta perheestä huolehtiminen
        -otettava aikaa tärkeimpiä ihmissuhteita varten
        -1 Tim 3:5
      5) Työnohjaus tai muu konsultointi
        -vaikeista asioista olisi voitava puhua riittävän asiantuntevien ihmisten kanssa
        -erityisesti pääasiassa sielunhoitotyössä olevalla täytyisi olla oma työnohjaaja tai sielunhoitaja
      6) Yhteys muihin "samalla tasolla oleviin"
        -virallisia ja epävirallisia tapaamisia muiden hengellisten johtajien kanssa
      7) Itsensä kehittäminen
        -lukeminen, lehtien seuraaminen, alkukielten harrastus...
      8) Työn ja levon tasapaino
        -vapaapäivistä on huolehdittava siinäkin tapauksessa, että se ei aivan säännöllisesti ole mahdollista
      9) Säännöllinen liikunta
        > -kävely, kuntosali, lenkkeily, joukkuepelit jne.; jotain tällaista pitäisi jokaisen hengellisen työn tekijän ohjelmassa olla
      10) "Työn ulkopuolinen intohimo"
        -jokin harratus joka vapauttaa ajatuksen "ajatustyöläisen" normaaleista ympyröistä