|
STI:n kevätkurssi / Eero Junkkaala 16.4.1998 HISTORIAN JERUSALEM Missä Jeesus tuomittiin? Jeesuksen lopullinen kuolemantuomio langetettiin maaherra Pontius Pilatuksen palatsissa. Sieltä Jeesusta lähdettiin viemään Golgatalle ristiinnaulittavaksi. Perinteisesti ristintie, Via Dolorosa kulkee temppelialueen luoteisnurkalta kohti Pyhän haudan kirkkoa. Tätä tietä erilaiset ristinkulkueet ovat vaeltaneet satojen vuosien ajan. Monet kulkijat tietävät, että Jeesuksen aikaisen Jerusalemin katutaso on ollut nykyistä useita metrejä alempana, eikä tien reittikään ole aivan varma. Silti ristintien asemat ovat olleet sukupolvien ajan pyhiinvaeltajien rukouspaikkoja. Jeesuksen tuomitsemisen paikkana mainitaan palatsi, kreikaksi praitoorion, (Matt 27:27, Joh 18:28, 33 ja 19:9) ja hallintopalatsi, kreikaksi aulee (Mark 15:16). Tätä pretoriumin paikkaa on paljon Uuden testamentin arkeologiassa pohdittu, eikä lopullista varmuutta ole saatu. Selvää on, että sen on täytynyt sijaita jossakin kolmesta Herodes Suuren palatsista Jerusalemissa. Nämä ovat: Antonian linna temppelialueen luoteiskulmassa, yläpalatsi nykyisen Jaffa-portin luona jahasmonealaispalatsi yläkaupungin rinteessä Robinsonin kaarta vastapäätä. Antonian linnasta lähtee se ristintie, joka nykyisin tunnetaan Via Dolorosana. Tämä traditio ulottuu 1200-luvulle jKr. saakka. L.H. Vincent pitää tätä perimätietoa oikeana ja uskoo löytäneensä Litostrotonin paikan, josta Raamatussa sanotaan näin: "Pilatus toi Jeesuksen ulos ja asettui tuomarinistuimelleen niin sanotulle Kivipihalle, jonka hepreankielinen nimi on Gabbata." (Joh 19:13). Nykyisen Sionin sisarten luostarin alla on kalkkikivipiha, joka aivan ilmeisesti on roomalaisajalta. Pihalla on kiveen piirrettynä useita roomalaisten sotilaiden käyttämiä pelejä. Erään näistä on arveltu olleen ns. kuningaspeli. Siinä joku pelaaja arvottiin kuninkaaksi. Kuningas sai vuorokauden ajan toteuttaa kaikki toiveensa, minkä jälkeen hänet tapettiin. Olisiko Jeesus ollut osa tätä peliä sotilaiden pukiessa hänet orjantappurakruunuun ja purppuranpunaiseen viittaan? Kiehtovista liittymäkohdista huolimatta Antonian linna tuskin on oikea pretoriumin paikka. Nyttemmin on osoitettu, että kyseinen kivipiha on keisari Hadrianuksen ajalta (117-138 jKr.). Se on rakennettu Strutionin altaan päälle, ja tämä Herodeksen rakennuttama allas on ollut avoin Jeesuksen aikana. Roomalaisella kivipihalla kulkeva saa hiukan ristiriitaista informaatiota kyseisen paikan opastauluista. Siellä aivan oikein todetaan paikan olevan Hadrianuksen ajalta, mutta seuraava teksti kertoo, että perimätiedon mukaan tällä kivipihalla Jeesus tuomittiin. Näillä kahdella tapahtumalla on sadan vuoden ero. On myös ilmeistä, että Antonian linna on ollut pienin näistä kolmesta palatsista, eikä se ole koskaan toiminut Herodeksen eikä hänen seuraajiensa asuntona. Jaffa-portin luona sijainnut Herodeksen yläpalatsi on ollut mahtava rakennuskompleksi, jossa Herodes-suvun hallitsijat Jerusalemissa ovat asuneet. Useimpien tutkijoiden mielestä tämä on Jeesuksen tuomitsemisen paikka. Perusteluna mainitaan yleensä se, että Antonian linna ei yllä mainittujen syiden tähden ole enää vakuuttava vaihtoehto. Tähän palatsiin ei kuitenkaan liity minkäänlaista kristillistä perimätietoa. Hasmonealaispalatsi on pitkään ollut tuntemattomin näistä kolmesta vaihtoehdosta. On tiedetty, että se on olemassa, mutta sen sijainti on ollut epävarma. Vanhankaupungin juutalaiskorttelin kaivauksissa asiaan on tullut uutta valoa. Josefuksen mukaan palatsi sijaitsi yläkaupungin äärimmäisellä reunalla. Hän kertoo myös, että temppelistä johti katu kuninkaalliseen palatsiin laakson poikki. Palatsi on siis sijainnut vastapäätä temppelialuetta Tyropoionin laakson toisella reunalla. Aiemmin hasmonealaispalatsin tarkemmaksi paikaksi on arveltu ykkösmuurin viereistä aluetta temppelin länsimuurin eli itkumuurin kohdalla. Uudempi ehdotus vie sen hiukan etelämmäs, aivan temppelialueen eteläreunan kohdalle. Tämän oletuksen on esittänyt Bargil Pixner, ja temppelialueen kaivaja Meir Ben-Dov on ryhtynyt sitä kannattamaan. Nämä tutkijat perustavat näkemyksensä sellaiseen mielenkiintoiseen ajatukseen, että Nahman Avigadin esiin kaivama, muutaman vuoden yleisölle avoinna ollut hieno roomalaiskortteli olisi nimenomaan osa kyseistä palatsia. Wohlin museossa olevassa entisöidyssä rakennuksessa on kauniita seinä- ja kattomaalauksia, jotka muistuttavat Masadan freskoja. Kristillisessä perimätiedossa varhaisin pretoriumiin liittyvä maininta löytyy Bordeauxin pyhiinvaeltajan teksteistä vuodelta 333 jKr. Hän kulki Sionin vuorelta katua (mahdollisesti Cardo Maximus) pitkin kohti Neapolis-porttia, joka oli nykyisen Damaskos-portin paikalla ja huomasi oikealla puolellaan Tyropoionin laakson suunnalla pretoriumin muurit ja vähän myöhemmin vasemmalla puolellaan Golgatan kukkulan. Kyrillos Jerusalemilainen mainitsee (v. 348 jKr.), että kirkon uskolliset tuntevat Litostrotonin, jota kutsutaan myös Gabbataksi, ja joka sijaitsee Pilatuksen talossa. Ensimmäiset tiedot ristintien kulkueen reitistä ovat 300-luvulta. Tuolloin lähdettiin Öljymäeltä Eleona-kirkolta (Isä meidän -kirkko) ja kuljettiin alas Getsemaneen, sitten Kultaisesta portista sisään ja temppelialueen läpi Golgatalle. Seuraavalta vuosisadalta on löydetty armenialaisia lukukappaleita (lektionaareja), joissa kerrotaan pitkäperjantain kulkueen reitti. Se alkoi käynnillä ylipapin pihassa (toinen käsikirjoitus: Kaifaan pihassa), joka tarkoittaa Pietarin kukonlaulun kirkon aluetta. Sieltä reitti kulki kaupungin portin kautta tuomarin palatsiin (toinen käsikirjoitus: Pilatuksen palatsiin), josta tie johti viimein Golgatalle. Vähän myöhemmin Jerusalemin liturgisissa teksteissä samoista paikoista käytetään kirkkojen nimiä. Pyhän Pietarin kirkko tarkoittaa Kaifaan palatsia ja Pyhän Sofian kirkko Pilatuksen palatsia. Jälkimmäisen kirkon nimi (Hagia Sofia = pyhä viisaus) viitannee siihen, että maallisen tuomarin edessä Jeesus oli täynnä jumalallista viisautta. Vuodelta 510 on seuraava pretoriumiin liittyvä pyhiinvaeltajan perimätieto: "Kaifaan talosta mennään Pilatuksen taloon, missä hän ruoskitti Herran ja antoi hänet juutalaisille. Siellä on myös suuri kirkko ja siinä huone, missä he hänet riisuivat ja häntä ruoskittiin. Kirkkoa kutsutaan pyhäksi viisaudeksi (sancta Sophia). Kun mennään alas Siloaan, siellä on luola, jonne profeetta Jeremia heitettiin." Perimätiedossa mainitaan usein Nea-kirkko ja Sofian kirkko vierekkäin olevina. Edellisen löytymisen jälkeen myös jälkimmäisen sijainti hahmottuu: sen täytyy olla aivan lähellä. Sofian kirkon raunioita on kaivauksissa löytänyt L. H. Vincent jo vuonna 1914. Sittemmin rauniot ovat tuhoutuneet, kun uusia rakennuksia on tullut tilalle. Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, että kun Pilatus oli saanut tietää, että Jeesus kuului Herodeksen hallintoalueelle, hän lähetti Jeesuksen Herodeksen luo (Luuk 23:7). Tämä maininta voi viitata siihen, että hallitsijat asuivat eri paikoissa. Herodes Antipas on joka tapauksessa asunut yläpalatsissaan, mutta Pilatus on ilmeisesti ollut hasmonealaispalatsin hallintorakennuksessa. Näin näyttää siltä, että jälkimmäinen on todennäköisemmin Jeesuksen tuomitsemisen paikka. Tämän puolesta puhuu koko vanhin kristillinen paikkaa kosekva traditio. Silti keskustelun pretoriumin tarkasta paikasta täytyy vielä jatkua. Jeesuksen haudan sijainti Kahden eri paikan näyttäminen Jeesuksen hautana on monien mielestä hämmentävää. Paikat sijaitsevat melko lähellä toisiaan, mutta ovat hyvin erilaiset. Puutarhahauta nykyisen Jerusalemin vanhankaupungin pohjoismuurin ulkopuolella on kaunis, rauhallinen puisto, jossa hyvin hoidetun puutarhan takana on hautaluola. Tuohon tyhjään hautaan voi kuka tahansa astua sisään ja lukea seinälle kirjoitetun tekstin: "Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä." (Mark 16:6). Vieressä, itä-Jerusalemin linja-autoaseman takana on kalkkikivikallioseinä, jonka päällä sanotaan Jeesuksen ristiinnaulitun. Toinen paikka löytyy vanhankaupungin muurien sisältä. Siellä kapeiden basaarikujien varrella, usein melkoisen hälinän ja tungoksen keskellä on massiivinen kirkkorakennuskompleksi, Pyhän haudan kirkko. Täälläkin näytetään Golgatan ja haudan paikkaa. Niitä ei tosin ole helppo löytää edes kirkon sisältä, sillä useat eri kappelit ja kirkkojen pyhä esineistö näyttävät peittävän kaiken alleen. Molemmissa paikoissa pyhiinvaeltajat kulkevat ja rukoilevat, molemmissa muistetaan Vapahtajan kuolemaa ihmiskunnan syntien sovitukseksi. Protestanteille Puutarhahauta on yleensä mieluisampi, kun taas katolisisille Pyhän haudan kirkko on maailman pyhin paikka. Kummankin aitoudesta on paljon kiistelty vuosien varrella. Nykyään paikkojen historiasta tiedetään sen verran paljon, että kysymystä voidaan pitää hyvin suurella todennäköisyydellä ratkaistuna. Puutarhahaudan löysi englantilainen kenraali Charles Gordon vuonna 1883. Ensin hän havaitsi muurin ulkopuolella sijaitsevan kallion, jonka seinämässä oli jotain pääkalloa muistuttavaa. Silmien ja nenän syvennykset kalliorinteessä saivat hänet ajattelemaan, että Raamatun mainitsema pääkallonpaikka (esim. Joh 19:17) on sijainnut tässä. Gordon lähti tutustumaan kallion lähiseutuun ja löysi sieltä vanhan hautaluolan. Koska Jeesuksen haudan piti olla lähellä teloituspaikkaa (Joh 19:41,42), hän oli varma, että oli löytänyt juuri oikean paikan. Puutarha ostettiin anglikaanikristityille, jotka ovat siitä alkaen hoitaneet sitä huolellisesti. "Gordonin Golgatan" ja puutarhahaudan traditio on siis noin sata vuotta vanha. Sitä aikaisemmin hautaa ei tiettävästi ole pidetty Jeesuksen hautana. Malliltaan Puutarhahauta muistuttaa rautakautisia hautoja, jollaisia lähistöltä on löydetty useita. Roomalaisajan hautojen rakenne oli erilainen, eikä juuri tällä alueella ole roomalaisaikaisia hautalöytöjä. (ks. erillisartikkeli haudoista s. 000). Bysanttilaisaikana Puutarhahaudan rakennetta on muutettu, mikä ei tunnu luontevalta, jos sitä olisi pidetty Jeesuksen hautana. Pyhän haudan kirkon historia on hyvin pitkä. Eusebius kirjoitti 300-luvun jKr. puolivälissä, että Rooman keisari Hadrianus rakensi vuonna 135 jKr. Jeesuksen haudan paikalle valtavan suorakaiteen muotoisen tasanteen pystyttääkseen siihen temppelin Venukselle. Eusebiuksen elinaikana keisari Konstantinuksen äiti Helena tuli Jerusalemiin, jossa hänelle näytettiin juuri sitä paikkaa, missä Vapahtaja oli kärsinyt. Eusebius kirjoittaa, että keisari alkoi rakennuttaa monumenttia sen kunniaksi, että Vapahtaja oli voittanut kuoleman. Konstantinuksen kirkon rakentaminen ajoitetaan vuosien 326-335 jKr. väliseen aikaan. Kirjeessään Jerusalemin piispa Makariokselle Konstantinus kertoo rakennuttaneensa "hänen pyhän kärsimyksensä monumentin" paikalle, joka kauan oli ollut unohduksissa. Hieronymos kirjoittaa paikasta näin: "Hadrianuksesta Konstantinuksen aikaan - noin sadan kahdeksankymmenen vuoden ajan - oli Jupiterin patsas sillä paikalla, joka oli todistanut ylösnousemuksesta." Kirjallinen aineisto puhuu siis paikan aitouden puolesta. Viisitoista vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen Herodes Agrippa I rakensi uuden muurin, minkä jälkeen hauta jäi kaupungin sisäpuolelle. Ellei Golgatan sijainti olisi ollut selvä, sitä ei myöhemmässä vaiheessa mitenkään olisi osattu etsiä kaupungin keskeltä, muurien sisältä. Myös se seikka, että Jerusalemin piispuus oli katkeamaton näinä varhaisina vuosisatoina, puoltaa oikean tiedon säilymistä sukupolvelta toiselle. Kaivausten perusteella näyttää todennäköiseltä, että paikka sijaitsi kaupungin muurin ulkopuolella viimeisellä vuosisadalla eKr. ja että siinä on tuolloin ollut jonkinlainen louhosalue. Lähistöllä on ollut useita hautoja tuona aikana. Konstantinuksen rakentamassa kirkossa oli länsipäädyssä pyöreä rotunda. Sen vieressä oli avoin piha, jonka takana sijaitsi katettu basilika. Kirkon alttaripääty oli länteen päin, mikä on hyvin epätavallista, koska bysanttilaiskirkkojen alttarit osoittavat yleensä aina itään. Rakennelman päässä oli atrium, jonka tekemisessä käytettiin osittain hyväksi Hadrianuksen muurin kiviä, ja jonka portaat johtivat pääkadulle. Pyhän haudan kirkko tuhoutui persialaisten hyökkäyksessä vuonna 614 jKr., mutta se rakennettiin uudelleen suunnilleen saman kaavan mukaan. Kalifi Hakim hävitti kirkon seuraavan kerran vuonna 1009. Kun se jälleen muutaman vuosikymmenen kuluttua korjattiin, itäpääty basilikoineen jäi rakentamatta. Tähän kirkkoon ristiretkeläiset tulivat heinäkuun 15. päivänä 1099. Seuraavina vuosisatoina kirkkoa on hävitetty useamman kerran, ja sitä on korjailtu ja laajennettu useasti. Nykyään kirkkokompleksin sisällä on monien eri kirkkokuntien pyhäkköjä; katolisten, kreikkalaisortodoksien, armenialaisten, syyrialaistent, koptien ja etiopialaisten. Kirkon vieressä sijaitsevassa venäläisen lähetyksen rakennuksessa on vielä nähtävissä osia sekä Hadrianuksen pylväistä että Konstantinuksen kirkosta. Mennessämme Pyhän haudan kirkkoon olemme siis Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja haudan paikalla, vaikka kummastakaan ei ole mitään erityistä enää nähtävissä. Golgataa näytetään kirkon oven oikealla puolella, ja sieltä on todella nähtävissä kappale haljennutta kalliota. Haudan sanotaan sijainneen kirkon aulassa olevan kuution muotoisen rakennelman sisällä. Näin tarkkaan paikkoja tuskin voidaan enää jäljittää, mutta kirkossa ollaan joka tapauksessa kristikunnan pyhimmillä paikoilla. Tässä Jumalan Poika kuoli ristillä ja nousi kuolleista kolmantena päivänä.
|